Shoppailu maratoni

Jep eli nyt oli pakko vihdoin ja viimein käydä hankkimassa valmistujais asu. Ensiksi piti matkustaa vähän suurempaan kaupunkiin ja toivoa että jotain löytyy. Auto matka meni aika hyvin, jossain vaiheessa tuli masu kipeäksi mutta se osoittautuikin näläksi ;D. Ongelmat alkoivat perille päästyä, lähdin kävelemään kaupungilla kauppoja kohdin ja kivut alkoi, eilinen lenkki ei ehkä ollut hyväksi ottaen huomioon että tänäänkin jouduin rasitukselle. Siinä se oli sitten pakko kestää ja vinkua kaverille joka toisen askeleen jälkeen. Noh onneksi pääsimme 10min ristiin rastiin kävelyn jälkeen istumaan ja lepäämään. Kipu kyllä jatkui sen jälkeenkin, mutta pakko oli kestää.
Löysin mekon joka sai välttää niihin kekkereihin, myös kaulakoru ja korvakorut löytyivät, mutta rannekorua en löytänyt millään :(. Pitää vielä yrittää koti kulmilta vaikka mahtaa olla sula mahdottomuus. Nyt olen ihn poikki, päivä kaupungilla vei mehut niin minusta kuin matka tovereistani. Nyt nukkumaan :)

Edistymistä ja vanhat haavat auki

Ääh julmaa Herra J soitti aamulla pikku sievissä. Vastaan aina puoli vahingossa unen pöpperössä hänelle ja puoliksi siksi että rakastan häntä vieläkin.. Herra J kysyi että olenko kunnossa, miten paraneminen on edistynyt sekä kaikkea mahdollista. Yksi pieni puhelu (okei kesti n.2h) ja mun sydän on taas lämmin ja sykkii rakkauden biittiä, APUA!!! Pelastukoon ken vielä voi!! Meidän suhde oli jotain aivan ihanaa tai no ongelmat oli joo tai ei ollut ongelmia vaan ainoastaan yksi ongelma. Hän kohteli minua kuin pikku prinsessaa ja löysi minut synkkyyden ja nuoruuden masennuksen maasta ja toi valoon. Hän auttoi minua olemaan taas se ihminen mikä olin ollut lapsena (tietenkin hieman vanhentuneena nyt). Rakastan häntä enemmän kuin ketään tässä maailmassa vielä tähän mennessä. Enkä osaa edes kuvitella tekeväni lapsia kenekään muun kuin hänen kanssaan (en tiedä mistä tämä johtuu). Mutta me emme voi olla yhdessä ja syy on todella käsittämättömän ärsyttävän tyhmä, tai no siis sen syyn yli voisi päästä mutta kuinka kauan se vie? aikaahan minulla ei ole enään kun sairaus todella on minussa. Noh nyt nähdään miten käy, turhia en odota mutta toivon koko sydämestäni.

Sitten leikkauksen jälkeiseen edistymiseen. Alan voida jo todella hyvin, maha ei ole enään kovinkaan turvonnut mistä olen todella kiitollinen, jo oli aikakin! Kipuja ei ole juuri ollenkaan ei todellakaan mitään mitä voisi kuukautiskipuihin verrata. Pientä nipistystä välillä kun duunailee jotain. Navan haava on edelleen huolestuttavan punertava. Pitää käydä näyttämässä ens viikolla tk:ssa jossei ala rauhoittumaan. En ymmärrä miksi se navan kautta piti tehdä. Mielummin arpi näkyvälle paikalle kuin hitaasti paraneva napa. Oma napani ainakin paranee älyttömän hitaasti. Muistan kun kerran siihen tuli pieni haava jostain, paraneminen kesti varmaan puoli vuotta lopullisesti :S.

Mutta nyt suihkuun ja ulos auringon vitamiineja nappailemaan :)

Turvotuksia ja ihastumista

Turvotus jatkuu ja jatkuu, eikos se lopu koskaan. Valmistujais juhla odottaa viikonpäästä ja tämän mahan kanssa mökötän korkeintaan kotona peiton alla. Masentaa kun normaalisti näytän normaalilta ihmiseltä tai siis sopusuhtaisen näköinen ja nytten olen tämmöinen kauhea muumimman kokoinen... Voi tätä elämää.

On muuten aika jännä nähdä että miten elämä alka lutviutumaan punaisten päivien aikana, erityisesti kipujen kohdalta. Toisaalta ennenhän söin keskellä kiertoakin särkylääkkeitä (2kertaa 600mg kolme kertaa päivässä). Mistä tuli mieleen että kerran apteekin rouva kysyi että kuinkas paljon neiti näitä lääkkeitä syökään. Meinasin tintta rouvaa päin näköä, ihan niinkuin minä niitä huvikseni söisin. Tyhmä ämmä...

Eilen puhuin puhelimessa herra A:n kanssa hän soitti ihan yllättäen ja sepäs sai minut hyvälle tuulelle. En tiedä olisikohan ihastusta ilmassa minun puoleltani ainakin... Huonompi homma, ihastumisesta seuraa vain sydän suruja :( haluaisin pysyä siitä elämän osa-alueesta kokonaan erossa...

Uskomatonta

Tämähän on jo ihan uskomatonta! Kasvoinko leikkauksen jälkeen aikuiseksi vai muutenko vain olen seonnut? Söin tänänkin aamuna puuroa, sitä inhaa mömmöä joka on tupannut monet vuodet minua kuvottamaan. Mutta eipä tänäkään aamuna käynyt niin vaan onnellisena hymyilin kun huomasin että hellalla odotti minua puurokattila kun heräsin, se oli juuri sopivasti lämmintäkin vielä. Otin ison lautallisen ja laitoin banaanin siivuja ja pakasteesta kylmiä mustikoita. Ehkäpä keho tietää mikä sille on parasta ja aivot tottelevat muuttamalla käsityksiään positiivisemmaksi.

Haavat näyttää jo ihan hyviltä, kipuja ei juurikaan ole mitä nyt välillä kun en malta olla järkevissä asenoissa vaan aivan uskomattomia juttuja. Napaan tehtyä reikää kyllä pitää kunnolla tarkkailla, vähän eilen punotti siihen malliin että saattaisi tulehtua.

Ärsyttää vain kun tietää tästä sairaudesta niin vähän. Jos sairastaa jotain niin olisi kiva tietää kaikki, ihan kaikki. En tiedä. Syksylle pitää varata seuraava kontrolli aika ehkä silloin saan enemmän tietoa. Lääkäri oli kirjoittanut toimintakertomukseenkin jatkotoimenpiteisiin jotenkin että : e-pillereitä jatketaa, tarvittaessa siirrytään vahvempaan lääkitykseen. Lastentekoa nuorella iällä suositelllaan. Miten sä niitä lapsia oikeasti teet ku itsekkin olet vielä niin lapsi? Eikä talous ole hollillaan ja Kumppanikin puuttuu. Ihan naurettavaa hommaa. Tänään on sellanen vihaan kohtaloani päivä.

Kohtaan Endometrioosin silmästä silmään ja minä voitan!

No niin nyt se on virallisesti todettu, sairastan endometroosiaa. Itse asiassa se on aika yleinen sairaus. Sairaus sanaa en kylläkään itse käytä sillä pikemminkin sana vika kuvastaa sitä paremmin.
Sairaudesta löytyy aika vähän tietoa netistä ja joidenkin tietolähteiden tiedot ovat omasta mielestäni jokseenkin ristiriitaisia.

Eli endometrioosi = kohdunlimakalvon sirottuma sairaus. Käytännössä se tarkoittaa sitä että kohdun limakalvoa löytyy muualtakin kuin pelkästään kohdusta. Kun kohdusta limakalvo pääsee valumaan kerran kuukaudessa pois, ei muualla näin pääsekkään käymään. Syntyy möykkyjä jotka voivat myös muodostaa sidoksia eri elimien ja kudosten välille.
Sairaudella on monia oireita mm. kuukautiskiertoon liittyvät kivut (myös muulloin kin kuin punaisella viikolla), virtsaamis tiheys, pahoinvointi, tärinäsärky, jne.. kaikki oireet löytyvät lueteltuna mm. endometriiosi yhdistyksen sivuilta. Sieltä saa tietoa myös tutkimuksista.

Mitä sairaus pahimmillaan aiheuttaa? Kamalaa tuskaa, eli hyvin lamaannuttavaa kipua. Ja pahin seuraus on lapsettomuus. Monet kyseistä sairastavat saavat lapsia, mutta on tutkitusti todistettu että lapsettomuus on hyvin todennäköistä.

Minun tarinani. Eli kolme vuotta sitten kärsin aika kivuliaista kuukautisista. Lääkärin kanssa päätimme että kokeillaan e-pillereitä joilla on todettu olevan lieventävä vaikutus kuukautiskipuihin. Jonkun aikaa näin asia meni hyvin, mutta kivut palasivat. Ensin ne olivat hyvin siedettävät, mutta vuosi takaperin tästä ajasta kivut muuttuivat sitämättömiksi. Ei kun takaisin lääkäriin viime syksynä. Lääkäri määräsi särkylääkkeitä (burana 600mg, 1-3tablettia korkeintaan 3 kertaa vuorokaudessa) samalla myös sovittiin että jos kivut pahenevat tai eivät tunnu menevän ohi, laitetaan lähete kirurgiselle ja tehdään laproskopia sillä äitini serkulla on endometrioosi. Soitin parin kuukauden päästä lääkärilleni ja hän sanoi ettei nyt taida olla muuta vaihtoehtoa kuin mennä sisään ja katsoa mitä löytyy. Marraskuussa tuli kirurgiselta osastolta lappu että olen leikkaus jonossa. Nyt kaksi päivää sitten vihdoin ja viimein minulle tehtiin toimenpide ja sain tietää totuuden.

Minä sairastan endometrioosiksi nimettyä sairautta. Olin jo ennen leikkausta totutellut ajatukseen sillä monet oireet sopivat täydellisesti sairauden kuvauksiin. Olin jo tottunut ajatukseen etten välttämättä koskaan saa lapsia. Joten tulos ei ollut kovin järkyttävä, itse asiassa helpottava. Tiesin etten ole hullu ja kuvitellut kipujani. Sillä niinkin kävi ennen leikkausta. Kun kipuja ei ollut pariin viikkoon, luulin että olin hulluja ja kuvitellut kaiken, mutta kun tuli kipu jakso itkin ja huusin sänkyni pohjalla särkylääke purkki ja vesipullo kädessäni. Se ei ollut kovin hohdokasta.

Haluan sanoa muutaman sanan leikkauksesta. Ennen leikkaukseen menoa, yritin etsiä netistä mahdollisesti ihmisten kokemuksia siitä kuinka kipeä olo leikkauksen jälkeen oli ja kuinka pitkään, mutten löytänyt edes yhtään blogia jossa olisi paneuduttu sairauden lisäksi tähän seikkaan joten päätin tehdä itse niin.

Eli ensiksi jännitin kaksi päivää itseni sairaaksi. En voinut syödä mitään sillä jännityksen takia oksensin kaiken ulos. Olin hiukan heikossa hapessa aamulla osastolle mentäiessä. Leikkauksen jälkeen yleensä pääsee kotiin samana iltana jo, mutta minulla on ollu jossain vaiheessa eläämääni hengenahdistus kohtauksia sekä paniikkikohtauksia, sekä stressiin liittyvää unettomuutta, verenpaineen kohoamista ja rytmihäiriöitä joten päätimme yhdessä hoitajan kanssa että minun olisi hyvä jäädä yöksi. Pojat se oli todella hyvä päätös. Leikkaus salista päästyäni olin kipeä ja tokkurainen. Sain lääkettä 2-4 tunnin välein sillä kipu oli aika kova tai no en sanoisi kova mutta joteinkin häiritsevä kun et voi edes liikkua kun tunnet että mahaasi on ronkittu. Itse olen niitä ihmisiä jotka nukkuvat kyljellään joten sain sanoa hyvästit nukkumiselle, sillä pahoinvointi nousi heti kun yritin olla kyljelläni. Myös jossain vaiheessa tulee hyvin olennaiseksi pissalle pääsy. Voin sanoa että ei ole mitenkään helppoa. Saattoi johtua vielä mahdollisesta puudutuksesta, mutta se oli saman oloista kuin olisi opetellut koko taidon uudelleen taisin kolmesti käydä wc.ssä turhaa ennen kuin se lopulta onnistui joten kuten ;D, onneksi nyt toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä homma sujuu kuin ennen vanhaan (melkein). Vatsassani on kolme reikää joisata on menty sisään. Pienen pieniä haavoja jotka tuottavat silti suurta kipua (nauraessa, yskiessä, niistäessä, liikkuessa) eli mitään ei oikein voi tehdä. Eli ei se toimenpide nyt niin paha ollut kuin jossain samperin sairauden yhdistyksen sivuilla kerrottiin, mutta sieltä sai hyviä valmistautumis vinkkejä. Olen yrittänyt olla käyttämättä vatsan seudun lihaksia joten nyt ala selkäni on täysin kipeytynyt, lihas raukat on joutunut kovalle koetukselle.

Ruokavalio. Sen verran pikälle olen toipumisessa päässyt että tuo kakkos hädänkin olen jo saanut pois alta. Sekin oli pieni haaste osata käyttää oikeita lihaksia ettei mahaan sattuisi mutta samalla saisi tavaran ulos. Noh ensimmäinen vinkkini on tyyny. Lääkäri neuvoi että tyynyä kannattaa pitää vatsaa vasten yskiessä yms. sillä tyynyn hento painaminen vatsaa vasten helpottaa kipua. Sama toimii vessassa. Toinen vinkki on ruuan miettiminen. Eli suuhun ei välttämättä kannata vetää ranskalaisia ja kepappia vaan ehkäpä jtn terveellisempää kuten puuro. Itse vihaan puuroa, mutta kyllä se maittaa kun tietää ettei vessassa käynti ole yhtä helvetin tulimerta kun tuota nauttii. Eli tänä aamuna natuin 4-viljan puuroa, muutamalla jäisellä mustikalla maustettuna, mehulasi vital multivitamiinijuomaa ja äidin omatekemiä kunnon viljaisia sämpylöitä. Kuulostaa miellyttävältä, mutta silti leikkauksen jälkeen kotiin kannattaa myös varata viljaisia suolakeksejä, jaffaa ja muuta jotka helpottavat pahoinvointia. Ruuan kannattaa olla helposti valmistettavaa jos ei ole kettään passaamassa (minulla on tuo äiti kulta) ja ruoka on suositeltavaa nautittavaksi haaleana. Kylmä ja kuuma ruoka saattavat tuntua epämielyttäviltä.

Siinäpäs oli vinkkejä ja kokemuksia tälle päivälle. Nyt on pakko päästä pötkölleen kun nuo selkälihakset eivät muuten kohta enään suostu yheteis työhön.

Ps. Kuten yhdistyksen sivuilta ja netistä käy toteen endometrioosia ei voi parantaa. Sitä voi vain hoitaa. Erinlaisin keinoin. Itseltäni poltettiin tutkimuksen yhteydessä kaikki nähyvät kiinnikkeet. Lääkäri tuumasi että kivut voivat olla näin jonkun aikaa livemmät kunnes tulee taas uusia. Raskaudella ja lasten teolla on todettu olevan vaikutusta endon etenemiseen ja kivuliuuteen.