Pelko osoittautui turhaksi Ü

Hyviä uutisia :) harrastin upeaa seksiä ja totesin että en ole saanut uutta oiretta eli nuita yhdyntä kipuja jotka liittyvät tähän kaikkeen. Kylläpä hymyilytti seksin jälkeen :). Voin vähän huokaista nytten helpoituksestakin. Myös sairauden omaan yhdistykseen lähetin liittymis lomakkeen, pian tulee varmaan lasku ja näin :).
Eipä tässä muuta, pitää mennä laittautumaan ;)

En ole kirjoittanut pieneen toviin taas mitään, mutta olen jotenkin haluton. Kun kirjoitan asiat ja julkaisen ne täällä se tarkoittaa samalla sitä että minun täytyy kohdata ne. En voi enään sen jälkeen kiertää ja kieltää asiaa itseltäni. Olen ollut hieman maassa sanotaanko vaikka niin.

Mies asiat ovat aika hämmentävässä tilanteessa niitä on mutta toisaalta pitää kuitenkin mietti onko sittenkään. Tuntuu ettei mistään voi olla varmaa.

Sitten tämä pulma; Olen todella yksinäinen. Kukaan ei ymmärrä oikeasti tätä, välillä kuvittelen että itse liioittelen asiaa, mutta luulempa loppujen lopuksi että muut eivät voi samaistua siihen mitä minä koen. Loppujen lopuksi kun kaikki kokee asiat eri tavalla vaikka lähtökohdat olisivat samoja. Sairauden kanssa minun kroppani ei ole enään minun. Sairaus muuttaa sitä ja minä en kestä muutosta.
Esimerkiksi seksi. Sairauteen liittyy yhdyntäkipua, ennen niitä ei minulla ole ollut, mutta olen nyt ollut piakoin 6kk ilman seksiä ja pelkäänkin että sairaus on antanut minulle yhden lisäharmin.. Tietenkin on hiukan tyhmää/turhaa pohtia asiaa etukäteen mutta pelkään pettymistä. Elämässäni on ollut aika hyvä sääntö: kun rakastan jotain, menetän sen sadan prosentin varmuudella. Ja minä tyttöhän rakastan seksiä, eli menetänkö senkin? Tästähän on kysymys.
Vaivaa kauheasti kun ei ole ketään kelle puhua koska en tunne vielä ketään muuta jolla olisi sama sairaus. Paikkakunnallani ei ole tukiryhmää ja en ole vielä ehtinyt liittyä yhdistykseenkään.
Sekin on jännä juttu että olen tiennyt nyt piakoin 2kk varmasti sairastavani ja sitä ennen puoli vuotta oli epäilys kun jonotin leikkaukseen. Enkä muka vieläkään ole ehtinyt liittyä yhdistykseen? Luulen että siinäkin on kyse enemmänkin siitä että kun liityn se ei ole enään unta. Minulla on se ja vihaan ruumistani sen takia.
Haluan eroon yksinäisyydestäni.

Mies asioissa sairaus tuo oman ongelmansa. En ole ehtinyt vielä edes käsitellä kaikki ongelmia mutta ouh jeah niitä on ja tajuan lisää koko ajan. Mikään ei ole yksinkertaista kun puhutaan parisuhteista ja varsinkaan sitten kun toisella on sairaus joka vaikuttaa tulevaisuuteen ja joka päivään (kivut yms..).

Että tämmöisiä kuulumisia näillä hetkillä...

En kestä nyt, entäs 5 vuoden päästä!?

Yöh mikä olo, mahaa polttaa niin pirusti. Särkylääkkeitä olen taas vaihteeksi joutunut syömään muutamana päivänä ja sen huomaa heti kehosta. Niistän verta aamuisin sekä iltaisin, vatsaan sattuu ja olo on tukala.. Herää kysymys kumpi on pienempi paha särkylääkkeet vai sairauden tuomat kivut joihin niitä syön.. ja vastaus on ettei minulla ole pienintäkään hajua :(

Tahdon vain olla terve! Lääkkeitä toisensa perään korvaamaan toistensa sivuvaikutuksia jes tälläistäkö tämä elämä tulee olemaan..

Mietin tuossa taas kipu huippuna että mites sitten olis se lapsi sittenkin mutta kamoon en ole todellakaan valmis antamaa kroppaani jonkun toisen käyttöön melkein vuodeksi ja sen jälkeen olemaan vastuussa seuraavat 18 vuotta toisesta ihmisestä ja vielä senkin jälkeen olemaan hänen käytettävissään. Ahaa elämys? Jep olen vesimies ja niitä jotka kuuluvat ryhmään vapauden haluisia. Vapaus on minulle tärkein asia elämässä ja uskompa että se menee aina rakkaudenkin edelle. Minua ei voi pakolla sitoa mihinkään ellei se ole oma valintani ja minun täytyy saada varmuus siitä tiedosta että voin aina lähteä kun haluan minne haluan mutta lapsu ei sovi siihen kuvioon mitenkään :(.

Miksi minä juuri joudun kokemaan tämän sairauden? olen 19 vuotta ja elämäni on kirottu?!

En tiedä olen pohtinut parina viime päivänä että pitäisikö minun mennä juttelemaan ammatti auttajan kanssa, mutta toisaalta ehkä kannattaa odottaa että pääsen muuttamaan jonnekkin muualle sillä koti kaupunkini ammattilaiset tiedetään, ei mitään hyötyä...

Ja miksi tästä pirun sairaudesta on saatavilla niin vähän tietoa?! päässäni on monia kysymyksiä eikä ketään vastaamassa. Jooh totta syksyllä on lääkärille aika, mutta jotenkin en usko lääkärin osaavan vastata näihin kysymyksiini..

Kaipa on menossa vieläkin jokin vaihe hyväksymisen kanssa mutta tuo tietojen puute ei helpota asiaa, jos tietäisin enemmän ehkä tämä olisi helpompaa. Silloin tulevaisuutta koskevat kysymykset olisivat helpompia ja nämä saamarin olot.. haluan näistä eroon lähes keinolla millä hyvänsä :(