Puolukoistako paksuksi?

Viimeksi pohdin sitä että olisiko lapsen hankinta itsekkäistä syistä oikein? ja että onko näin nuori valmis niin suureen vastuuseen kun itsekkin on vielä ihan penska?

Tänään haluankin pohtia sitä että mistä sitten paksuksi? Puolukoista ei ainakaan tule paksuksi, sehän nyt on selvä, mutta mistä sitten. Minulla ei ole tällä hetkellä kumppania ja tuskin löydän sellaista tarpeeksi nopeasti. Kun otetaan huomioon että ensin pitää löytää sellainen joka tuntuu oikealta ja sitten tutustua häneen mielellään parikin vuotta ennen kun lapsia aletaan pyörittämään jos sittenkään sillä eihän prin vuoden tutustuminen ja mahdollinen rakkauskaan vielä tarkoita sitä että toisen kanssa voisi elää loppu elämän.. Ja toisen kaiken huipuksi pitäisi vielä myös haluta lapsi. Minä sanon että sula mahdottomuus löytää sellainen ihminen tarpeaksi nopeasti.

Eli entäs jos sitä ihmistä ei löydy tarpeaksi nopeasti niin mikäs sitten eteen? Itse en voi kuvitellakkaan että iskisin baarista jonkun pahaa aavistamattoman miehen ja harrastaisin suojaamatonta seksiä, koska a.) en halua että toinen joutuu huijatuksi/tietämättään asemaan mihin ei ole itse halunnut ja b.) sukupuolitaudit eivät kiinnosta.

Toinen vaihtoehtohan olisi nämä nyky suomen keinohedelmöitykset joita sinkku nainenkin on saanut olikohan vuoden 2007 jälkeen tai jossain siinä tienoilla. Noh ne tulevatkin sitten kauhean kalliiksi. Kyllähän lapsi maksaa syntymän jälkeenkin, mutta ei sitä uskoisi maksavan semmoisia summia vain jotta tulisi raskaaksi ja kaiken sen rahan tuhlaamisen jälkeenkin on aina vaara saada keskenmeno ihan niikuin normaalein keinoinkin alkavissa raskauksissa.

Minusta on kyllä todella törkeää että näin nuori joutuu miettimään tämmöisiä asioita. Miksen vain saisi olla nuori ja huoleton.

Noh näin äkkiä päivän ajattelulla tuo oikean kumppanin löytäminen tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta, vaikka onnistumis prosentit on siinäkin surkeat. Aloitankin tässä blogissa uuden osion tämän sairauden seuraamisen oheella. Eli missio löytää oikea kumppani 2 vuodessa :D siitä voi tulla aika mielenkiintoista kirjoitettavaa. Nyt aluksi voi olla hiukan hiljaista tämän mission tiimoilta sillä en ole vielä päättänyt minne suuntaan lähen töhin. Sitten kun se asia on kunnossa niin sitten alkaa toiminta, odotan sitä mielen kiinnolla :)

Pohdintaa lapsen tekemisestä

Voiko lapsen tehdä vain jotta saisi helpotusta kipuihin? Sehän on aika itsekästä. Entäs mistä sitä lapselle sitten sanoo jos tämä kysyy joskus asiasta jtn. tai no jos lapsi kysyy oliko tämä toivottu niin siihenhän olisi hyvä vastata että kyllä koska sitähän se olisi toivottu jotta kivut helpottuisi. Kuulostaa jotenkin niin julmalta ja itsekkäältä. Mutta ryhtyisinkö minä siihen että pääsisin särkylääkkeiden syönnistä edes hiukan eroon? En tiedä. Kivut ei ole leikkauksen myötä muuttunut yhtään hellemmiksi, olen aika pettynyt.

Mikä tärkein miettimisen aihe voiko 19 vuotias, no lapsen syntyessä 20 ja 4kk mutta kuitenkin voiko näin nuori olla edes valmis lapsen kasvatukseen. Kauhea vastuu ja itsekkin vielä ihan penska.

Mitä tehdä?