maanantai 28. helmikuuta 2011

Pohdintoja leikkauksesta ja lääkkeistä

Noniiin nyt on kyllä varmaan tarpeeksi pohdittu tätä leikkaus käskyä.. Minusta tuntuu että se on hyvä juttu. Heh alkaa vissin jollain taas kipu jakso vaivata, kun tämmöiset puheet on :D
Kyllä kivut taas alkaa olla vaihteeksi jokapäiväisiä saa nähdä kuinka kauan tämä jakso kestää. Joo-o ja onhan minulla uudet kipulääkkeetkin MUTTA en halua syödä niitä :DD Koska niissä on sitä hyihyi ainetta joka aiheuttaa suomessakin eniten huumekuolemia ja käyttöohjeissa lukee että riippuvuus on mahdollista, en halua tunkea itseeni tuommoisia mömmöjö :( mielummin olen kipeä ku leikin mömmöillä joihin voi tulla riippuvaiseksi :(

Tänään postissa pompsahti myös leikkauspäivä lappu eli 24.päivä taas viillellään massuun rumia jälkiä.. nuo arvet on tosi hyvin parantunut aikoinaan mutta eilen kattelin niitä ja ne oli jotenkin ihmeen näkyvänä O.o olin hiukan hämilläni.. Ja semmonen kysymys mietityttää että tehdäänkö reijät samoihin kohtiin vai uusiin.. tuleeko toiset kolme arpea taas?

Toivottavasti pääsen hakemaan pennun jo torstaina viimoistaan. Että ehditään totuttautua yksin oloon edes vähän :( sillä seuraavalla viikolla ma ja ke aikavälillä on pakollisia menoja per päivä noin tunti ja toisen on jäätävä yksin :(( tunti on jo pitkä aika pienelle pennulle.. surettaa..

Onneksi rakas äitini on luvannut auttaa pennun kanssa leikkaus päivänä ja sen jälkeen.. Mutta en tiedä raskinko jäädä leikkauksen jälkeen sairaalaan yöksi niinkuin viimeksi täytyi tehdä.. toisaalta olen taipuvainen panikointiin ja leikkauksen jälkeen olen aina sekaisin ku muikku meressä :D

Kertoilen varmaan enemmän leikkauksesta sitten tuossa ensi viikon lopulla kun olen päässyt käymään sairaanhoitajan juttusilla, siis tuo juttutuokio missä jutellaan leikkauksia koskevia asioita.. varmaan tuo hoitaja osaa kertoa mm. tuon tuleeko uudet haavat vanhojen arpien päälle vai uudet..

Lämmintä & aurinkoista kevättä kaikille endottarille!

torstai 24. helmikuuta 2011

Takaiskuja

Huoh... Inssi ei mennyt läpi, eli en päässyt yhdestä stressin aiheuttajasta eroon :( Siis raivostuttaa niin hirveästi. Onneksi töissä unohdin koko asian murehtimisen. Huomenna taas töihin ja viikonloppuna minä vain rentoudun!
Asiaahan paransi ihan hiivatisti että töissä massua alkoi vihlomaan tulehduskipulääkkeistä huolimatta ja kun massun vihlonta meni ohi alkoi jumalaton selän pakotus.. Pohdin tässä juuri uskaltaisinko yöksi kokeilla tuota uutta lääkettä. Koiran pennun tuloon enään tasan 7 yötä! =) millään muulla ei nyt tunnu olevan väliä, kunhan pentu tulee niin olen onnellinen. Saa nähdä milloin joudan hoitamaan sen inssin yms kertaavat ajotunnit tai oikeastaan toisessa järjestyksessa :D
Totaallinen väsymys kyllä nyt, joten taidankin painua nukkumaan aamulla kun kuitenkin pitää raahautua aamuvuoroon. Ehkä huomenna ehdin kertoa pohdintoja enemmän, miltä tuntuu tuo leikkaus kun sitä olen tässä jo joutanut pohtimaan jonkun verran..

tiistai 22. helmikuuta 2011

Komennus leikkaukseen

Noniiin lisää stressiä vaan, kiitti hirmusti. Eilen missasin lääkärin soittoajan kun en päässyt vastaamaan ja tänään sitten lääkärin sihteeri soitteli ja kysyi asioita ja raportoi sitten lääkärilleni. Lääkäri määräsi tuhdit kipulääkkeet ja leikkauksen kuukauden päähän. Vitun mahtavaa :(

1. pelkään leikkausta, se on aina riski nukutuksineen ja sairaalabakteeri peikko pelottaa

2. koiranpentu tulee joten nyt ei olisi aikaa olla vuodepotilaana

3. PELOTTAA

Jotenkin osasin odottaa tätä kyllä jollain tasolla silloin kun on pahimmat kipupäivät, mutta tämmöisinä kivuttomina päivinä tuntuu turhalta touhulta. En osannut odottaa koska viimeksi massua on ronkittu vuoden 2009 toukokuussa, eikä siitä nyt niin pitkä aika ole..

Viimeksi odottaessani leikkaukseen pääsyä, sekosin siinä siaraala sängyssä.. laitoin viestiä exälleni jotain todella sekavaa yms.. tälläkertaa taidan vahtia ettei vaarallisia numeroita ole puhelimessani ja puhelimenkin voisin sulkea kaappiin sillä leikkauksen jälkeen nukahtelen ja heräilen jatkuvasti. Viimeksi hereille säpsähtäessäni lensi kännykkä laittialle koska olin nukahtanut se käteen :D

Yhteenveto suomeksi: en vielä tiedä mitä ajatella tästä leikkaus uutisesta.. pitää miettiä ja tunnustella asiaa...

Stressin alla hajoan, sinnillä siitä selviän..selviänkö?

Tällä hetkellä tuntuu että hajoan stressin alla, nyt ainakin tiedän mitä stressi todella on :D eli jotain on opittu uutta, mutta olen Todella väsynyt. Jatkuvasti vaihtuvat työkuviot, pennun odottaminen, ajokortin loppumetrit (tällä viikolla kai teoria ja inssi, tokkoko edes olen valmis..) ja mm. kaikki pienet asiat kuten toimimattomat mokkulan perkeleet :(
Pahinta tässä on että tuntuu että olen kadottanut rentoutumisen taidon ja sen että elämässä pitää nauttia, iloita ja luottaa siihen että asiat sujuu ja jos ei suju täytyy miettiä oliko tarkoituskaan sujua. Tästä minulle muistutti eräs mielenkiintoinen ihminen eilen. Samalla kun hän piti minulle "saarnaa" tuli hiukkasen rennompi olo ja Muistin miksi en osaa rentoutua.. kun ei se ole koskaan onnistunut ilman toista :( aina kaikista rennoin olo on tullut toisen kainalossa tai vain niin että toinen on samassa huoneessa ja saan vaan olla.. Olen hermoileva ja levottomasti hötkyilevä ihminen joka tarvitsee vaakaansa toiselle puolelle painoksi toisen joka saa minut rauhottumaan ainakin välillä :D
Mutta tämän asian tiedostaminen ei hyövää mitään sillä viimeiset pari päivää olen jankannut itselleni että on parempi olla yksin kuin satutettavana. Minä en kestä enään ylimääräistä kipua.

Sitäpaitsi en vieläkään tiedä miten toiselle kerrotaan tästä viasta/heikkoudesta/sairaudesta miksi ikinä haluamme sitä kutsuakkaan.. Missä vaiheessa?? argh!
Enkä minä voi edes pyytää ketään luopumaan jostain niiin suuresta kuin omista lapsista. Ei, kyllä jokaisella terveellä pitäisi olla siihen mahdollisuus enkä anna kenenkään luopua siitä minun takiani. En halua tuntea syyllisyyttä loppu elämääni ja myös pelkään että jossain vaiheessa toinen päättääkin haluta lapsia ja jättää minut lahon ihmisen joka ei niitä voi antaa.. Jeah elämä on niin ihanaa..

Ystäväni myös tänään puhelimessa kertoi että nyt kun hän odottaa ensimmäistä lastaan hänesta tuntuu että elämässä on järkeä ja nyt vasta elämä alkaa. Olipa reilua puhetta, tietenkin odotankin että ystäväni kertoo juuri niinkuin ajattelee ja tuntee, mutta voiko olla tosi että elämä alkaa vasta sitten kun saa oman lapsen?? Eikö minun elämäni ala koskaan?? Hän myös sanoi että ei ollut ymmärtänyt aikaisemmin kun ihmiset sanovat että elämä alkaa vasta kun lapsia tulee mutta nyt ymmärtää mitä tarkoitetaan, Niin jääkö minulta nyt jotain tärkeää elämässä kokematta ja tuntematta???

Siis onko elämässä mitään järkeä jos se ei koskaan edes ala kun on laho? O.o olen nyt vähän ulalla.. Tarvin luultavasti todella paljon terapiaa ja vertaistukea jotta tiedän mitä muiden kaltaisteni päässä liikkuu..

Yritän siis vain nyt sinnitellä tämän viikon ja hoitaa sen ajokortin ohi, ens viikolla tulee pentu kotiin ja voi lakata stressaamasta että entäs jos vielä jotain tapahtuu ja ens viikolla varmaan selviää myös pääsenkö hakemaani koulutuksen haastatteluun.. sitten vähän helpompaa kai? Joskus tuolevaisuudessa pitää varmaan pohtia sinne terapiaankin hakeutumista, nyt vain ei ole aikaa eikä jaksamusta kohdata kaikkea mitä sisältä löytyy kiitos elämäni kirouksen endometrioosin..

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Aurinkoa pakkasen maassa

Aamulla (tai siis minun aamu oli siinä 13.45) aurinko paistoi niin kauniisti ja sai pakkasen timantisoimat puut ja lumen kimaltelemaan kauniisti. Maailma on niin kaunis ja ruma yhtä aikaa.. Kun katsoo ulos näkee kaikken kauniin, auringon ja lumen synnyttämät timantit, valon sekä puut jotka seisovat kuolleina kevääseen saakka ja syntyvät sitten uuteen eloon.. Mutta pinnan alla kuitenkin on se rumuus, ihmiset tekevät pahoja asioita toisilleen ja maailmalle.. hyi meitä ihmisiä jotka pilaamme maailman kauneuden.

Eilen taas kipuili, jotenkin sen kuitenkin kesti kahdestakin syystä. Ensimäinen: kipu tuntui vain kun venytin vatsaani tietyssä kulmassa (eli kiinikekipua) ja toiseksi: en jaksanut ajatella kipua ku päähäni mahtuu vain koira asiat! Ü

En malta odottaa pennun tuloa, mutta tiedän että tekemistä on paljon. Huomenna menen kirjastoon rohmuamaan kaikki hyvät koirakirjat kuten elekielestä kertovia yms.. sillä viimeisestä koirasta on jo liki 3 vuotta joten on hyvä kerrata asioita.
Ja varastoon pitää mennä penkomaan että löydän semmoisen jätti tyynyn johon ompelen päällisen ja siitä tulee tytölle sänky =)Mutta jotenkin on semmoinen vaikea aloittaa tekemään näitä valmisteluita kun tuntuu että jokin voi mennä pieleen.. Onneksi ke tai to katsomaan pentua ja sitten ehkä tulee varmempi olo että tässä se nyt on =)

Pennun tulon ajattelukin on saanut minut pohtimaan vähemmän endoa. Ystäväni kanssa puhumme hänen tulevasta lapsesta ja se ei tunnu enään yhtään häiritsevältä sillä minulle tulee pian tyttö, okei eli kaikkien muiden puolien lisäksi tämä koira tulee olemaan jonkinlainen lapsen korvike?? eikai se väärin ole kunhan muistaa kouluttaa koiran kunnollailla ja antaa sen kuitenkin elää koiran elämää..

torstai 10. helmikuuta 2011

"Vauva" uutisia Ü

Ui tänäään kuulin vauva uutisia, eli soitin koiranpennusta ja se pentu johon olin ihastunut oli vielä vapaana! Eli nyt se on varattu minulle!! aivan ihanaa =) ensiviikon puolessa välissä menen katsomaan tuota kaunista neitiä. Suunnittelen täällä jo mitä asioita minun pitää hoitaa ennen vauvan kotiin tuloa. Mm mitkä tarvarat pitää laittaa kaappeihin etteivät houkuta pientä tuhovimmaan ja mitä kaikkea pitää hankkia. Kauheassa flunssassa edelleen olen eikä päiväunistakaan tullut mitään tämän innostuksen keskellä. Toivottavasti mikään ei mene pieleen enään, kuten esim. varaukseni unohdetaan ja pentu myydään jollekkin toiselle :O eikai nyt sentään niin voi käydä??

On kivaa ajatella että kunhan pentu kasvaa eikä enään tarvitse öisin juosta pihalle niin tästä tulee minun uniturvani. Levottomat unet saavat minut toisaalta täysin tolaltaan ja yöllä heräämisen jälkeen on vaikea uskaltaa laittaa silmät uudelleen kiinni, luulen että koirasta on myös siihen apua, kun toinen on siinä sängyn vieressä turvana =) Mutta sitä ennen tiedän jo kokemuksesta että se tulee olemaan helvettiä yöllä heräämiset ja kolmannesta kerroksesta ulos juoksemiset :D mahtaa naapureilla olla hauskaa seurata touhujani :D

Tuntuu hyvältä, toivottavasti en ole innostukseni kanssa nuolaissut ennenkuin tipahtaa :DD pelkään sitä todella..

Kipuja ei ole ollut pariin päivään luulisin ainakaan tuntuvia, kaikki voimat on mennytkin flunssan kanssa sekoiluun. Mitä nyt parhaimpia melkein pessyt hampaat täällä käsienpesuaineella ja roskia jääkaappiin :DD käsilaukkujen unohtelua yms pientä.. miten pää voi mennä noin sekasi flunssasta.. toivottavasti tämä menee nopeaa ohi sillä pitäisi keskittyä paljon muihin asioihin ku sairasteluun :D

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Mankoskin kipuasteikko 5-6

Ensinäkin sananen Mankoski kipuasteikosta että se on omasta mielestä siinä mielin hämärä että kohdassa 6. lukee :Kipua ei voi jättää huomiotta hetkeksikkään. Töihin meno yms onnistuu. Vahvemmat kipulääkkeet tehoavat 3-4h. Mutta missään ohjeistuksessa ei kerrota mitä näillä vahvemmilla kipulääkkeillä tarkoitetaan ja mitä kohdan 5. Miedot kipulääkkeet tarkoittavat. Näin maalaistollona sanoisin että aika hankalaa lähteä määrittelemään kun toisille miedot ovat 200mg-400mg ja minulle nuo miedot on yksi 600mg:nen voisin jopa luokitella kaksi 600mg:n buranaa miedoksi, sillä monesti ne eivät edes vie kipuani pois kunnolla vaan turruttaa hiukan ja pahimmat vihlaisut voivat silti tulla läpi.. Joten tämä on hankalaa.. pitäisi muistaa kysyä lääkäriltäni jotta kipupäiväkirjan täyttäminen olisi selkeämpää..

Toiseksi en ymmärrä mikä on saanut viime aikoina kivun lisääntymään näissä määrin?? olen vasta toisen mercilon levyn loppu puolella eli vielä lääke päiviä olisi noin 23 ei tässä vaiheessa yleensä ole ollut näin montaa päivää näin kovia kipuja.. Onko kevään 2009 laparoskopian apu hävinnyt? Mitä nyt? On todella hankalaa kun pieni kävelykin ja VIIME PÄIVINÄ HENGITTÄMINENKIN tuottaa vihlontaa alavatsaan sisuskalujen liikkuessa :( mitä on tapahtunut nyt :( en pidä tästä.. Onneksi tuo liikkumenen ei aivan koko ajan tuota vihlontaa mutta uskomattoman usein päivän aikana.. En uskalla juurikaan haaveillakkaan lenkkeilystä :( kunhan pakkaset taas menevät ohi niin pakko kokeilla mitä tapahtuu jos lähden kunnolla lenkille..
Kivuista tuli myös vielä mieleen että on alkanut enemmän myös säteilemään tuonne vasempaan jalkaan ihan selvästi sekä oikeaan käteen..tätä vielä epäilen voiko se olla endoa, mutta se on niin samanlaista kipua ku vasemmassa jalassa :( eikai vaan jotain hermoja siellä ole puristuksissa :(

Kolmanneksi flunssa kiusaa edelleen, eli menee taas oikein loistavasti :D pitää kuulostella joutuuko huomenna käymään päivystyksessä vähän meinaisi olla alkavaa keuhkoputken tulehdusta luulisin..

Onneksi tyttöjen kanssa oli aivan mahtavaa viettää iltaa, olivat ylläriksi järjestäneet keilauksen. Ilta oli sangen hauska, kiitos tyttärille.

Koiran pennulle täällä jo yritän miettiä nimeä, ehkä nyt löytyisi se oikea pentu niin pääsisin sitä hyysäilemään ja unohtamaan koko endon sekä lapsettomuuden. Vois keskittyy oikean kumppanin löytämiseen. TOISAALTA miten unohdat ku nämä helvetilliset kivut muistuttaa koko ajan :(
Eikös se muuten ole tutkittua että lemmikki vähentää kipua, stressiä ja vaikka mitä..toivotaan siis myös sellaista apua koirasta =)

perjantai 4. helmikuuta 2011

Flunssaa ja vanhenemista

Huoh.. toinen päivä kunnon flunssan kourissa..kaikki tyypilliset kiroukset lankeavat päälle, päänsärky, kuume, nuha, kurkun käheys, väsymys..ihan kaikki. Huomenna pitäisi jaksaa juhlia omaa vanhenemistani hiukan etukäteen sillä vanha poppoo ei ole oikeana päivänä kasassa ja eihän se tarkka päivä vaan se seura on se tärkein asia.
Toisaalta kuka hiivatti haluaa juhlia vanhenemista? ruumiin lahoamisasteen pahenemista?? En pidä tästä lainkaan. En halua lahoa enempää :D
Täytän 21 vuotta ja tunnen olevani vanha rupsahtanut akka. Myös 8kk sinkku elämä tuntuu naurettavalta tässä iässä, mutta toisaalta nykyään tuntuu että vakiinnutaan vasta 24-27 vuotiaana mutta mutta.. eiii. Tunnen itseni todella vanhaksi ja että nyt tuo sinkku pelleily sais loppua. Mutta kyllä taas mutta :D missio se oikea ei etene ei sitten yhtään.

Ei siinä tekee tiukkaa tässä flunssassa selvitä huomisesta. Ensin kiiruhtaa aamulla aikaisten kauppaan hakemaan leipomistarvikkeita, leipoa, hoitaa paperiasioita, kiiruhtaa työhaastatteluun, siivota leipomisjäljet, laittaa itseni kuntoon yms yms.. ja vielä ilta sitten pelata pöytäkiekkoa, katsoa leffaa ja jotain taidan nukahtaa kakun syönnin jälkeen :D

Koiran hankinta haaveet sentään etenevät, parin viikon päästä pitäisi päästä katsomaan eräitä pentuja, tosin ei se vielä takaa että sieltä löytyy se minulle sopiva pentu, mutta toivo elää =)

Nyt kipulääkepurkin kautta nukkumaan muutamiksi tunneiksi.

Kivuttomia öitä kaikille =)

tiistai 1. helmikuuta 2011

Juu..EI!

Hyi hyi oli pakko eilen nakata se kirja nurkkaan (tai siis en nakannu kirjaston kirjaa vaan piilotin sen nätisti pois katseiltani). Tuli siitä niin ahdistava olo, liikaa ajatuksia ja tunteita joita en kykene käymään läpi, O-ou? Suorastaan vaivuin masennukseen.. Sen jälkeen join kamomilla teetä ja luin 160 merkkiä rakkaudesta -kirjaa ja heti tuli parempi olo. Tajusin mitä "tarvitsen" ja kaikki on "hyvin". Tarvitsen vain rakkautta, jonkun jota saan rakastaa ja joku joka rakastaa takaisin, en muuta. Minulle elämässä tärkeintä aina on ollut rakkaus ja vapaus. Raha ja kaikki muu on mitätöntä näihin verrattuna. Kirjassa oli pieniä luritelmia rakkaudesta ja sisälläni tuntui kevät, malttamattomuus että pääsee pihalle etsimään sitä oikeaa rakkautta :DD

On tietenkin tosi että kai ne tunteet ja ajatukset pitäisi käydä läpi, mutta se on pelottavaa, entäs jos tieto lisää tuskaa ja masennun oikeasti??

Äh siksipäs päätän keskittyä positiivisiin ajatuksiin kuten rakkauden etsimiseen ja kevään tuloon ja maailman kauneuteen sekä elämän monimutkaisuuden mielenkiintoisuuteen :DD

Suomeksi tämä kaikki taitaa tarkoittaa sekosin.. ;D

Nyt lähden parantelemaan flunssaani joka tuntuu iskevän järkyttävällä tuhovimmalla aivoihini, eli leffan tollotusta ja nukkumista tiedossa, ennen illan teoriatunnille menoa..

Ihanaa tiistai päivää kaikille muille sekoaville :D