Näin meillä tänään..

En minä vieläkään minnekkään lääkäriin ole soittanut, soitan sitten ku taju lähtee :D Jaksa häiritä pikku juttujen takia..
Vappu nyt kuitenkin menee selvin, mikä ei oikeastaan haittaa tippaakaan. Ei tuo alkoholi muutenkaan sovi minulle niin hyvin. Parempi mennä energiajuoman voimalla koko yö niin kavereillakin on hauskempaa =)
Eipä minulla oikeastaan mitään suuren suurta kerrottavaa ole, väsyttääkin niin paljon ettei paljon kansa kirjoitella. Ajattin vain toivoitella kaikille


HYVÄÄÄ VAPPUA!! =)

Loma uupumusta ja jännittämistä kropan kanssa

Huh huh miten se aina meneekin niin että loma jolloin pitäisi virkistyä tulevia haasteita varten saakin tuntemaan tuntemaan itsensä väsyneeksi ja silmien alla on tummat varjot :D Nooo onhan tuota tullut vedettyä kohta 4 vai jo 5 yötä vähillä unilla.. syy on jännä mutta ei siitä sen enempää, kun ei liity mitenkään tähän sairauhteen tai sen aiheuttamaan elämän erikoisuuteen ;)

Sitten tuota jännittämistä. Kroppa hätyyttelee siihen malliin että tiistaina kun palataan arkeen ja "maanantaihin" niin soitan lääkäriin vihdoin ja viimein. Pelottaa että leikkaus ei todellakaan mennyt niinkuin ehkä olisi pitänyt mennä.. Kai se selviää ehkä jo ensi viikon aikana jännitänkö turhaa vai ihan aiheesta. Niistä oireista kirjoittelen enempi sitten tuossa myöhemmin sillä nyt väsymys painaa jo silmiin ja sänky kuulostaa taivaalta :D

Hyviä öitä kaikille =)

Maha prkl!

Massua vihloo :( eikö se leikkaus hyövännykkään! oliko se kaikki kärsimys ihan turhaa!!! Ei tahdo ymmärtää. Kyllä tämä tuntuu katkeraksi vetävän. Siis että joudun koko elämäni kamppailemaan tämän prkleen kivun kanssa.
Ehkäpä tämän takia olen myös nykyään niin kärttyinen. Katkeruus tekee kärttyisäksi :D.
En minä tahdo olla katkera! En tahdo pitää tätä suurena asiana. En tahdo antaa tämän vaikuttaa elämääni. Enkä tahdo kenenkään sääliä. MUTTA asiat nyt ei tahdo mennä niinkuin minä tahdon :( olen katkera, tämä ON suuri asia, se vaikuttaa elämääni suuresti ja ihmiset säälii minua sen näkee silmistä. Siksi joskus on vain parempi pitää turpa kiinni.
Tälläkin hetkellä tämä "ei mikään unelma prinssi" -tyyppi tietää sairaudestani ja kun hän siitä kuuli niin kuulin hänen äänestään välittömästi säälin soinnut HYI! mutta ehkä minun on helppo lähentyäkkin nyt hänen kanssa koska hän tietää eikä minun tarvi murehtia näistä minun aikaisemmin pohtimista ongelmista. Milloin kerrotaan toiselle? milloin ei ole liian aikaista taikka toisaalta liian myöhäistäkään. Miten se kerrotaan?? yms.. voe elämä.. kaikki on vain sekaisin.

Ainoastaan hyvää on tuo pentu. Tai no tuholainen sai purtua tänään melkein silmästä ja sitten repi TAAAS mattoa lattiasta murrr... mutta käytiin lenkillä ja ei voinut kuin nauraa tuolle huppanalle ja hymyillä kun oli lenkkikaveri ja hyvää musaa =)

Siihen ajatukseen on hyvä nukahtaa.. yrittää tukahduttaa päästä sen herra x:n ajattelu ja nähdä koira unia =)

Hyvää yötä kaikille kipuilijoille, olkoon yö kivuton! =)

Sisälläni hämmentynyt tyttö vain

Miten tyttö joka ennen tiesi vastauksen kaikkeen ja jos ei tinnyt löysi sellaisen sisältään, muuttuu hämmentyneeksi tytöksi joka vastaa "en minä tiedä" tarkoittaen sitä koko lauseen merkityksellään..

Viime aikoina on ollut paljon asioita joihin minulla ei ole vastausta. Kuten tämä missio Se Oikean saamat käänteet.. sitä oikeaa ei ole löytynyt enkä ole edes kovinkaan paljon etsinyt, mutta sen sijaan olen sotkeentunut ihmiseen joka ei todellakaan ole mikään unelma prinssi. Vieläpä viihdyn hänen seurassaan aivan liian hyvin, pelottavan hyvin. Mitä ihmettä teen itselleni??

Viime aikoina myös elämän tarkoitus on vaivannut mieltäni. Mitä ihmettä varten minä tallustan täällä? mikä on tarkoitukseni? haahuilla elämässä tiedottomana?

Okei okei kaikki tämä johtuu puhtaasti rakkaus narkkiudestani. Ilman rakkautta ei ole elämässä järkeä. Vieroitusoireet saavat pääni sekoamaan :/ Eli siis tiesin jotain??

Minä tarvitsen häntä, mutta missä hän on. Ei ainakaan täällä, vaikka tarvitsen. Siinäpä syy miksi sekaantua "ei mikään unelma prinssi"- ukkoihin... tiedän..tiedän että olen vasta 21 vuotias ja nuori kuin mikä, mutta ei se silti muuta mitää siinä että tuntuu kuin en voisi hengittääkkään enään ilman rakkautta. Ja ihan huomioksi nyt on jo siis yli 10kk sinkkuna tässä tullut tallusteltua..

Leikkaus hmmm.. maha on vieläkin outo :D en osaa kuvailla sitä mutta mitähän tuo lääkäri siellä on touhunnut.. pitää ottaakkin pääsiäisen ajaksi tehtäväksi kaivella tuon edellisen leikkauksen aikaiset päiväkirjat esille ja katsoa mitä tuntemuksia silloin oli..

Viikonloppu oli toisaalta musertava ja toisaalta mukava.. mukavaa oli että sain nukkua molemmat yöt jonkun vieressä, se tuntui hyvältä kun siinä vieressä oli joku joka turvasi untani. Viikonlopussa oli kuitenkin piirteitä jotka saivat minut tuntemaan suurta surua. Kun ei ole sitä omaa rakasta, elämän tarkoitus todellakin tuntuu häviävän minun käsistäni.
Okei välillä haluan intona ulkomaille näkemään maailmaa ja hakemaan baari ja viihde alan kokemusta, mutta sinnekkin on vielä puolitoista vuotta vähintään että valmistun ensin täällä suomessa.. sen jälkeen haluan palata suomeen ja perustaa yrityksen jossain vaiheessa mutta kuitenkaan millään ei ole tarkoitusta ellei rakkaus odota jossain. Minun täytyy saada tietää se missä se odottaa/piilottelee, muuten en jaksa jatkaa..

Oikeastaan on pelottavaa tajuta että olen täällä vielä suurimmasta syystä koiranpentuni takia. Onneksi toinen syy on etten voi yksinkertaisesti tehdä itselleni mitään pahaa pahaa. Ainut mitä osaan tehdä on vetää jumalattomia kännejä jotta unohtaisin hetkeksi maailman paskan todellisuuden :D luojan kiitos pennun takia niitä ei tarvitse nyt sitten harrastaa :D oli se niin kauhea olo aina sitten..

Tiivistelmä varmaan on että olen sekaisin tällä hetkellä, eli en oikein ole varma mitä ajatella mistäkin.

vielä muuten siitä seurustelusta.. tuli vain tässä pohtiessa mieleen että 10kk sinkkuna on varmaan kulunut senkin takia että en edes tiedä uskallanko alkaa seurustelemaan. Mietin jo tuossa jos alkaisin ja sitten toinen sanoisikin että se on ohi niin mikä tuska siitä tulisikaan. Viime kerta sattuu vieläkin, en ehkä jaksa laittaa itseäni peliin..

Näiden sekavien mietteiden kautta nukkumaan :/

Toipumista leikkauksesta

Leikkauksesta toipuminen oli kyllä vaikeampaa tällä kertaa kuin edellisellä. Kipuja ei ollut juurikaan vaan ihan 600mg burana auttoi jo sairaalassa leikkauspäivän iltana ja siitä eteenpäin, mutta maha oli liikutus arka melkein viikon. Koiraa en saanut kantaa ulos kuin vasta leikkausta seuranneen viikon keskiviikkona.

Huolestuttavaa on muutamakin asia, eli ensimmäinen on tämä minkä jo leikkauksen jälkeisenä päivänä totesin: lääkäri totesi että pesäkkeitä oli enemmän kuin edellisellä leikkaus kerralla 2vuotta sitten. Aika nopeasti on siis tullut ja paljon lisää :/ eri lääkitystä lääkäri ehdotteli, muistaakseni keltarauhashormooneja tjn.. mutta itse en syttynyt ajatuksesta ihan vain senkin takia että yhdistin tämän samantien massiivisiin sivuoireisiin. Joten vaadin saada jatkaa ainakin toistaiseksi tällä lääkityksellä sillä en myöskään halua pistää päätäni sekaisin eri hormooneilla :(
Toinen huolestuttava asia on alavatsan arkuus toisinaan. Melkein kuin olisi kipua mutta ei kuitenkaan.. liikkuessa välillä paikallaan ollessa tämän tunnen. En muista oliko edellisenkin leikkauksen jälkeen jonkin aikaa samanlaisia tuntemuksia, pitää yrittää tutkia päiväkirjoja jos ei tästä blogista aikaisemmin löydy mitä epäilen..

Tunteetkin ovat saaneet lisää kyytiä. Ainakaan nyt kun olen "nauttinut" 10kk sinkkuna olosta ja saanut kuulla että endoni näyttää olevan aika aktiivista laatua ei mielessäni ole lapsien tekeminen. Asiat voisivat olla toisin jos minulla olisi se toinen puolisko joka olisi perhekeskeinen yms.. mutta nyt yksin se ei tunnu tärkeältä. Niin tärkeältä että laittaisin itseni peliin henkisesti sekä fyysisesti lapsen takia. Henkisesti koska on varmasti haastavaa alkaa tekemään lasta kun koko ajan miettii lapsettomuuden vaaraa, entäs jos vuoden kaksi putkeen näyttää negatiivista jne.. ja fyysisesti siksi että luulen että kärsisin aikalailla kipuja mahan kasvaessa..

Olen tyytyväinen koiranpentuni hyysäämiseen ja siihen että saan vain elää..

Tässä tämmöistä väsyneen ihmisen pikaista päivitystä elämän kiemuroista..

Rauhallista ja kivutonta yötä kaikille! =)