Tuskastuttavaa kipua ja kirja kommentteja

Elikkäs lämpö nousussa vaikka buranaa olen vetänyt taas kuin pieni poni selän ja pään säryn vuoksi :( Särki viime yönäkin niin että ei ihan järki riittänyt ja uni oli katkonaista.. sama helvetin kipu jatkui vielä aamullakin ja riemulla ei sitten ollutkaan rajaa ajotunnilla -.-

Lainasin tänään kirjastosta Anna-Kaisa Hakkaraisen kirjan - Ihmeet tapahtuvat muille: lapsettomuuspäiväkirja, ja olen sitä tässä illan päälle lukenut jo sivulle 42. Voin todeta että minulle joka sairastaa lapsettomuutta aiheuttavaa endoa tämä nostattaa suuria tunteita ja ajatuksia pintaan. Sivun 28 kohdalla taisin jo juosta koneelle ja nettiin katsastelemaan eri klinikoiden nettisivuja joista löytyisi tietoja hoidoista :D. Tämä kirja nostattaa oikeasti pintaan pelkoa johon taitaa olla aihettakin.. monia ajatuksia joita en tiedä haluanko edes käydä niitä läpi. En osaa päättää vielä tässä vaiheessa onko kirjan lukeminen hyvä vai huono idea. Mutta siltikin odotan innolla pääseväni loppuun ja saavani tietää miten käy. Mitä tämä kirjoittaja ajattelee, miten hän selviää kaikesta. Eli vaikka kirja nostattaisi pintaan tunteita ja ajatuksia joita en halua käydä läpi, ei minulla ole enään päätäntävaltaa asissa, minun Täytyy tietää miten kirja loppuu..

Ehkä kirjan lukeminen ei ole parasta silloin ku itseä riipii nämä kivut..

Pakko mennä jatkamaan lukemista että maltan joskus alkaa nukkumaankin, ja unta sitä kivusta kouristeleva kroppani kaipaa.. kipulääkettä ja unta..

Kivuttomia öitä kaikille! :)

Kaipaan, etsin ja kokeilen, mutten löydä sitä..

En löydä sitä mitä meillä olikaan.. Kukaan muu ei saa sisälleni sitä hyvää oloa. Toisten kosketus tuntuu tyhjältä. Tuntuu niin lohduttomalta että sen minkä sinä sait aikaan pelkällä hymylläsi, kosketuksella tai keskittymällä siihen tyhmään peliisi niin totisena poikana, toiset eivät saa sitä aikaan mitenkään. Kuinka nautinkaan katsoa kun touhusit esimerkiksi ruuan laiton parissa (teit maittavia ruokia nami), oloni oli kotoisa ja rentoutunut. Kuinka kaipaan niitä hetkiä. Sinä toit lämmön kylmettyneeseen ja hauraaseen sydämeen sekä valon varjojen synkistämään elämääni. Mutta veit kaiken sen myös pois. Kaipaan, etsin ja kokeilen, mutten löydä sitä mitä meillä oli, kenenkään muun kanssa :(. Enkä tiedä mihin minun pitää nyt mennä.. Mitä järkeä elämässä enään on ilman rakkautta..

Tämmöstä krapula mietettä :D Että sinne loppu sekin vuoden juomatauko 2kk taisin melkeinpä olla.. nääh. Nyt voin olla vaikka taas sen 2kk ilman :D

Minä olen laho.

On aika hauskaa kun mielipide saattaa vaihtua joka päivä. Siis tässä vauva asiassa. Se juontaa aikaan ennen endometrioosin toteamista. Silloin olin nuori ja täysillä nuoruuttani elävä (EI SILLÄ ETTEN OLISI NUORI NYT ;D ) tyttö joka ei halunnut lapsia. Mielessäni oli vauhdikas ja vapaa elämä juurikin baari alalla työskennelle ja taidetta luoden. En tainnut edes 18 vuotiaanakaan vielä ajatella avioliittoa elämäni polun etapeiksi. Olen aina rakastanut vapautta ja erittäin sitoutumis kammoinen.
Suoraan sanottuna tieto endometrioosin mahdollisuudesta sai minut ensin onnelliseksi muistan sen selvästi kun kävelin sairaalasta ulos ja oli kesä tai loppu syksy ja hymyilin tyytyväisenä että nyt minun ei tarvitse mahdolliselle kumppanilleni koskaan sano etten halua lapsia vaan että en saa niitä.. Tuo ajatusmalli muuttui ehdin vähän vanheta ja sitten leikkaus todisti sairausepäilyt, aloin miettiä että lapsettomuus ei ole enään oma päätökseni vaan pakko. Aloin miettiä että jos en tee lapsia nuorena minulla ei ole enään vanhempana mahdollisuutta muuttaa mieltäni ja voin katua nuoruuden päätöksiä.. Lapsen saanti ajatuksiani muokkasi myös silloinen kumppanini rakas exäni. Hän halusi lapsia toki ei juuri silloin.. Ja lopulta tulin tähän pisteeseen jossa haluan lapsen. Mutta vieläkin jos ajattelen että olisin huomenna raskaana iskee paniikki se on lopullista, olen 18 vuotta sidottu kokonaan ja loppu elämäni, tulee vanha olo ja vaikka mitä :D Aika käsittämätöntä.. mutta uskon silti että kun sitten olisin raskaana nuo ajatukset laantuisivat ja olisin onnellinen tapahtumisesta..
Olen kyllä edelleen sitä mieltä että tämä on hyvin epäreilu sairaus ja vielä näin nuorena. Liian nuorena joutuu miettimään perheen perustamista.. omasta mielestäni minun pitäisi vielä elää huoletonta elämää vain laskuista ja itsestäni huolehtien. Toisaalta Suomessa kyllä nuoret elää ihan liian huolettomasti ihan liian vanhoiksi.. Mutta tämä on muuttanut minua paljon. Luulen että olen sujut sairauden kanssa ja uskottelen asiaa itselleni, mutta en. Joka päivä se on mielessä joko muuten tai kivun takia. Joka päivä mietin kuinka väärin on että minulle asetetaan aikaraja päättää asioista ja tulee paineita päättää oikein.
Olen väsynyt kipuun, väsynyt aikarajaan joka päälleni on langetettu.
Olen myös miettinyt että taas olisi uuden kumppanin aika. Missä vaiheessa kerron sairaudestani? Liian aikaisin olisi outoa ja liian myöhään väärin toista kohtaa. Olenhan minä laho ihminen. Kuka mies haluaa viettää loppu elämän lahon naisen kanssa joka ei välttämättä anna tälle elämän suurinta lahjaa eli jälkikasvua.. Pidän itseäni huonona. En kenenkään arvoisena. En edes jonku juopon joka makaa katuojassa.. MINÄ OLEN LAHO.
Ah kiva tänään on tämmöinen päivä.. Johtuu varmaan aamu jäykkyydestä se on taas omaa luokkaansa.. Pakko löytää joku Jooga kurssi ehkä siitä olisi apua tässä hiivatin lahon ruumiin liikuttamisessa..

Parempi päättää tähän tämä angsti teksti.. Ulkona on kaunis pakkas ilma ja aurinko paistaa kevään merkkiä enteille, sieltä se taas tulee..

Parempaa päivää muille :D

Ei oikeasti mitään asiaa :DD

No nyt on varattu soittoaika lääkärille tuon uusinnasta muutettuna palautuneen kipulääke reseptin takia, mutta myös koska lanne on jäykkä ja mitä kaikkea olenkaan luetellut tässä viime aikoina :D Kai pitäis kertoa mahdollisista raskautumis toiveista ja kysyä että olisko aika varata aika vastaanotolle ja käydä läpi miten lääkkeiden kanssa sitten menetellään jne.. eikait se elämä muutu jos sitä ite ei muuta.

Lämpöily jatkunut joten tänään sitten tein tulisen makkarakeiton että lähtis kuumeet pois :D oli kyllä tulista kun ei meinannut nielemään kyetä mutta olihan se omalla tavalla hyvääkin..

Mutta nyt taidan mennä päiväunille koska ei tule taas tolkkua kun toinen silmä kerrallaan jaksaa olla auki :D

Matalapainetta aivoissani

Aluksi edellisen kirjoituksen kommentointia eli Toimi hyvin.. muut ympärillä veti makkaraa kaikilla mausteilla ja kyllähän se tuoksui hyvälle MUTTA eipä tehnyt mennä ostamaan kun massu oli täynä puuroa =)

Sitten viikonloppuu..olen niin pettynyt kaikkeen. Luulin että kaikki paska jäi vanhaan vuoteen, mutta ei törmäsin valheteluun. Kiva ja vieläpä oikein läheinen ihminen on valehdellut minulle vaikka olin asiasta häneltä suoraan kysynyt, en jaksa ymmärtää. Tämä sama ihminen on myös muuta paskaa kehitellyt varalleni muutamien viime vuosien aikana ja myös tämä valehtelu ei ollut ensimmäinen kerta..mitä teen perheenjäsenellä joka ei ajattele minua vaan itseään. Olen aina ajatellut häntä ja tahtonut suojella kuten rooliini kuuluukin, mutta tämä on palkkani kaikeasta.. Olin aikaisemmin varmaan puolisen vuotta puhumatta hänelle ehkä enemmänkin, mutta päätin lopettaa moisen sillä se kulutti myös minun energiaani ja toi negatiivisuutta elämääni. Mutta nyt olen sitä mieltä että olisi kannattanut jatkaa. Ehkä olisi helpompi vain irroittaa hänet elämästäni kokonaan, mikä ei ole helppo, siksi että kaikesta huolimatta rakastan häntä, onhan hän perheeni jäsen, mutta en voi pitää lähelläni ihmistä joka satuttaa minua.
Mutta tämä ei ollut ainut ihminen joka on valehdellut minulle tai pikemminkin tämä toinen johti minua harhaan ja ei kertonut kaikkea. Mikä ärsyttää sillä näen että tässä henkilössä on jossain sisällä todella mukava ihminen josta näkyy hetkittäin palasia, mutta liikaa on tapahtunut ja hän jätti tietoisesti kertomatta myös minulle asian joka TODELLAKIN minun olisi syytä ollut tietää. Onneksi mitään ei tapahtunut, en ihastunut vielä tai mitään.. mutta harmittaa kun näin sen mielenkiintoisen ihmisen niiden muurien takaa ja kiinnostuin :D Mutta kaveri voin olla tälle ihmiselle jollain tasolla, en koskaan ikinä mitään muuta.

Mutta viikonlopun yössä tapasin (pikemminkin näin) ihmisen joka on pyörinyt mielessäi silloin tällöin vaikka en ole häntä nähnyt aikoihin, mutta päätin olla pohtimatta ihmistä, sillä näin ruma ei koskaan saa huomiota hänen kaltaisiltaan. Toisaalta sain yllättyä aamuyöstä.. pienen pieni yhteydenotto tavallaan joka ainakin kertoi sen että en minä kai näkymätön sentään ole :DD jännä nähdä jääkö se tuohon pienen pieneen ilmoitukseen että minut on huomattu vai mitä tapahtuu.. tulevaisuus näyttää..
Tuo tapahtuma pelasti viikonloppuni, mutta silti kaikki muu pettymys ja sen aiheuttama matalapaine päässäni aiheutti syömiskohtauksen, sen jälkeen (siis olisitte nähneet sen määrän mitä ahdoin sisääni) yritin oksentaa (mikä olisi pitänyt olla helppoa sillä läppä on löysä) mutta EI :D sain sitten kärsiä huonoo oloani :D mitäpä menee "parantamaan" henkistä paskaa oloa herkuilla Opimme että siitä tulee fyysinen paska olo :DD

Missio SE Oikea ei ole siis edennyt korkeintaan otettu takapakkia, tai kai sitä voi jokseenkin edistymiseksikkin sanoa jos harvat ehdokkaat harvenee entisestään :DD Niitä mahtaa olla nyt pyöreä 0:lla :D kiva..

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja kivuttomia päiviä endottarille Ü

Helppo painonhallinta vinkki :)

Kenellekkään ei tee pahaa yrittää elää terveellisemmin. Varsinkaan jos painonhallinan kanssa on tullut vaikeuksia. Minä sain tänään päähäni idean joka on varmasti hyvä vinkki kaikille :)

Eli olen lähdössä kohtapuoliin jääkiekkopeliä katsomaan (ah viikkojen kohokohdat on aina nuo kotipelit missä hermot lepää ja stressi häviää) noh nuihin peleihin liittyy vahvasti naposteltavat sekä kärkkäri makkarat ja hampurilaiset, joskus niihinkin voi "sortua" mutta jos painonhallinnan kanssa on ongelmia kuten minulla omasta mielestä ainakin.. niin kannattaa kokeilla tätä: eli ennen peliin tai muuhun tapahtumaan lähtemistä kannattaa keittää kunnon 4-viljan puuro annos ja heittää päälle banaani ja mustikoita NAMI! päälle voi vielä ripotella vähän sokeari mutta se on kyllä aika turhaa sillä kun antaa banaanin vähän lämmetä siinä puuron päällä niin sen makea maku tulee esiin ja mustikat tekevät raikkaan vivahteen koko hommaan. Tuon annoksen päälle vielä puoli - lasillinen kylmää rasvatonta maitoa niin yhym.. ei varmasti tee mieli makkaraa pelissä ainakaan niin paljon.. kiusaus on varmasti paljon helpompi välttää =)

JA massu voi paljon paremmin!

Sitten valitus osioon :D olin eilen menossa pelaamaan biljardia ystäväni kanssa ja jotenkin myöhästyin.. ystäväni oli jo tapaamispaikalla ja minä lähdin vasta kotoa kävelemään.. jouduin siis kävelemään rivakkaasti niin mitä tapahtuukaan??? hehehehee vasemmalla puolella lanneluun sisällä tuntuu inhottavaa kipua joka helvetin askeleella.. kohdasta painaminen muuten helpottaa sillä sillon paikat ei pääse liikkumaan niin paljon kun joutuvat puristuksiin.. tänä aamuna myös suihkussa seison hassusti että toinen puoli kropasta joutui venytykseen (tällä kertaa oikea) ja siellä tuntuu selvästi kun on jumissa paikat tai kiinnike joka ottaa kiinni..tälläkin kertaa siis tuolla lanneluun sisäpuolella :( ei kiva.. mutta tähän on totuttu ja totutaan lisää tulevaisuudessa. Ei auta kuin hyväksyä asia ja elää sen kanssa.. joskus ihmiset ihmettelevät kun nauran kun puhun kivuisani tai lapsettomuudestani, mutta se on minun tapani käsitellä asiaa yrittää ottaa siitä hupi irti kerran sen kanssa pitää elää :D Olen myös yrittänyt kehitellä viime aikoina sitä ajattelutapaa että onneksi minä eikä minun läheiseni.. silleen asia on helpompaa koska kukaan ei halua rakkaimpien kärsivän. Mielummin minä kärsin kuin nuo rakkaimmat..

Näiden mietteiden kanssa suuntaan pihalle ulkoilemaan ja sitten katsomaan Jääkiekkoa<3>

Nukkumatti unohditko minut kokonaan?

Menin eilen sänkyyn jo ennen puolta yötä odottelemaan nukahtamista ja mitä saankaan huomata. Olen vielä hereillä kello kahden jälkeen. Kun sain tarpeeksi siitä pyöriskelystä tulin koneelle katsomaan elokuvaa (jostain kumman syystä kun ei ole vielä tullut hankittua DVD soitinta.. Noh menin kokeilemaan unta uudelleen siinä puol viiden aikaan aamulla ja sitten muka tärppäsi O.o ja aamulla kello soi kello 10.00 ja heräsin muka ihan ok helposti.. whaat?

Nukkumatti, unohditko minut suomen aijan illassa ja jatkoit matkaasi maailmalla, muistit vasta kiertäneesi melkein kaikki aikavyöhykkeet ja päätit tulla sitten heittämään unihiekkaa silmiini... No tässä tulee asiakaspalautetta..EI toisia saa unohtaa tuolleen sänkyyn pyörimään! :DD

Kunhan ei vaan nyt ajokorttia varten otettavaan passikuvaan tulisi kovin väsyneitä silmiä, se kun tietenkin on tänään edessä :D

Inhottavaa kärsiä jostain jatkuvasta pissi hädestä tai ei se silleen edes ole hätä mutta kotona saan vähän väliä juosta vaikka en nyt niin hirveästi joisikaan ja AINA kun olen lähdössä jonnekkin oli sitten lyhyt tai pitkä visiitti esim. kaupungille niin se on pakko käydä tai heti esim. autossa tiedän että jotain jäi tekemättä :D ihan kauheata oikeasti..

Jos normaalistikkin tämä on tämmöistä niin kuvitelkaahan mikä taistelu oli ruotsista palatessa kun hemmetin ruotsalaiset hoitsut testasi väärin virtsanäytteen eli eivät huomanneet että olin saanut virtsatieinfektion ja kärsin siitä vielä tuon jälkeen viikon ainakin ja sitten koitti lentopäivä takaisin suomeen.. aamulla yli 39 astetta kuumetta, hikoilua palelua vuorotellen ja jokapaikka jäykkänä kuin 90 vuotiaalla mummolla konsanaan :D eikä siinä kaikki helvetillinen kipu hyvä ettei taju mennyt ja sitten tietenkin kauhea kusihätä koko ajan.. öööh voi vain pohtia miten selvittiin lentokentälle jolle oli vissin jokin 160km riittääkö..?? en tiiä mutta kun kusetti jo autolla jonne oli matkaa asunnolta hmm.. 30m :D yhdellä pysähdyksellä muka selvittiin :D aivan mieletön kidutus sekä minulle että rakkaalle kuskilleni :D napsin koko ajan luojan kiitos mukana olleita 600mg buranoitani ja ennen lähtöä rakas ex kultani laittoi jotain ihmeellistä puuduttavaa hommaa selkääni siis ei mitään rentouttavaa geeliä vaan kunnolla puuduttavaa hommaa (luojan kiitos sille litkulle olemassa olostaan).. Ihmettelin suuresti kun pääsin siinä tärinässä ja hikoilussa lentokoneeseen koska näytin helvetin epäilyttävältä :D ja oli joku infulenssa paniikki hommakin menossa... noooh helsingissä aika heikko happi ja lentokentän remontti kesken aaah siinä ei vessaa löytynyt ja piti odottaa jatko lentoa... no oulun kentältä suoraan kavereiden autoon siskon asunnolle soitto oulun johonkin yhteispäivystykseen?? autoon ja tänne koticityyn helvetin nopeaa.. kamat äitille ja äitin kanssa omaan tk:hon sieltä suoraan testiin ja tiputukseen :D oli vissin vähän levinnyt munuaisaltaisiin tai jotain.. Onneksi tällekkin osaa jo nykyään nauraa, mutta saatoin aika kauan haukkua ruotsin sairaanhoitajat kaikille vastaantuleville ihmisille :DD

Mutta tätä normaalistikkin kärsimääni jatkuvaa vessassa juoksemista jaksan syyttää endoa.. oikeastaan voisin syyttää endoa kaikista elämäni epäkohdista ;)

Kyllähän tuo lääkäri aika taas pitäis varata mutta siirrän sitä joka päivä.. jotenkin ajattelen että mitä se hyövää.. ei lääkäri näe massuni kuntoa ultralla ja leikkaamaan tuskin ruvetaan vaan että nähdään mitä massuun kuuluu ja mitkä siellä nyt oikeasti on kiinnittynyt mihinkin... Mutta olisi kiva tietää voisiko omaa oloa parantaa jotenkin ja miltä endoni näyttää että alkaako olla oikeasti kiire lapsilla vai onko aikaa enemmän kuin luulenkaan...

Uusia tuulia ja vanhoja valituksia

Päätin uudistaa blogin ulkoasua, olen tainnut kasvaa aloituksen jälkeen sen verran että vaaleanpunainen oli jo vähän yli.. näinpä jatkamme siis tällä uudella jopa kylmemmällä tyylillä.

Muutama päivä tässä mennyt pienoisessa lämmössä ja väsymyksessä. En tiedä johtuuko lämpö alavatsasta vai vilustumisesta. Mutta jotenkin jaksan kallistua alavatsan suuntaan, sillä se on ihmeen tiukkana siis tällä nyt tarkoitan sitä että jos vääntelen ja kääntelen itseäni niin tuntuu kuin siellä paikat ottaisi kiinni toisiinsa eli olisi niitä kiinnikkeitä :( mutta onko tuo yhtään ihmekkään..

Levottomuus ennen nukkumaan menoa on ilmennyt tänään siivousvimmalla O.o huoh eikö voisi vain olla normaali ihminen ja nukkua normaalisti?

Sen oikean etsiminen ei etene ja tuskin eteneekään, keinot alkaa loppua. Ehkä toiset on vain tarkoitettu elämään elämänsä yksin.. ja tämä ajatus on lannistanut mielialaani :/ ja lannistaa edelleen niin ettei edes oikein ole mitään kerrottavaa. Tuntuu niin lannistuneelta ja jumittuneelta tämä olo :D

Tien toisella puolella olevan kerrostalon kaikki ikkunat ovat mustana, tuntuu niin yksinäiseltä. Istua yksin täällä koneella tuikkujen valossa...

Kun kaikki väsyttää niin sitten väsyttää

Jooh en tiedä mikä minua vaivaa. Menin taas eilen tapaamaan herra ei todellakaan mikään unelmaprinssiä ja hänen kavereitaan. Mitä oikein kuvittelin saavuttavani tapaamisella? No kaikille muille syyksi sanoin että kun kuuntelen heidän juttujaan niin älyän pysyä sinkkuna vielä 3o vuotiaanakin, mutta joka kerta olen todella väsynyt ja surkea kun seuraava päivä koittaa. Joo ehkä väsymys ja alakulo voi johtua myös myöhäisestä nukkumaan menosta ja aikaisesta herätyksestä, mutta luulen että olen kuin maahan lyöty, että joka kerta kun kuuntelen niitä juttuja jne.. tajua oikeasti että tässä se on miehet on oikeasti nuin paskoja ihmisiä. Tuntuu että kaikki toivo omasta toisesta puoliskosta on turhaa.. Väsyttää. Nämä herrat myös puhuvat vain alkoholista ja hauskan pidosta ja kuinka täällä ei oo tarpeeksi menoa.. minä samaan aikaan pohdin vain kuinka viina tuhoaa paljon ja että kunpa jo löytäisin pian sen ihmisen jonka kanssa voisin jakaa vanhemmuuden ihanuuden.

Toisaalta minun kokemukset kahdesta vanhemmasta on täysin järkyttäviä. Erotaan ja sitten tapellaan kumpi saa lapsen.. Ei pystytä pitämään yhteisiä linjoja kasvatuksessa yms.. monesti olen pohtinut kuinka lapsi ehkä kannattaisikin tehdä yksin. Ei tarvisi pelätä että joku yrittää viedä lapseni sen mitä olen toivonut niin kovasti pois luotani ja kasvattaa toisen naisen kanssa.. Mutta tässäkin asiassa on toinen puoli myös.. lapsella tulisi olla oikeus kahteen tukevaan vanhempaan. Mutta toisaalta jos nämä miehet on tuollaisia paskoja niin eikö ole parempi tyytyä yhteen tukevaan, rakastavaan ja huolehtivaan vanhempaan?? mene ja tiedä mahtaa taas olla tämmöinen ikuisuus kysymys joka ei koskaan ratkea oikeasti vaikka mikä tutkimus osottaisi mitenkin päin...

Eilen mahtoi ylläri ylläri olla aika kivuton ilta ja tänäänkään ei mitään O.o toisaalta eilisen vedin aika tuhdisti särkylääkkeitä tuon uuden sängyn aiheuttamaan jumitukseen ja yrttiGeelikin on ollut ahkerasti käytössä :D mutta silti kiva huomata että tänään ei ole ollut mitään kipua ellei sydämen "tunne" kipuja lasketa..

Tänään on niitä päiviä kun haluan todeta että en tahdo olla olemassa mutten kuollakkaan.. eli varmaan suomennettuna tämän päivän fiilis tahdon syödä suklaakeksejä ja vajota peittojen lämpimään sekä lohduttavaan suojaan :D

Lämpöä ja kynttilöien valoa tähän pimeään sunnuntai-iltaan kaikille =)

Syömiskohtaus ja levottomia unia

Ei voi olla enään yhtään levottomampaa tuo nukkuminen. Pyörin ja hyörin (tai siltä se ainakin tuntuu) sängyssä puoli yötä ja sitten kun en pyöri painan (en narskuta) hampaitani toisia vasten ja näen mitä karmeampia tai ahdistavampia unia. Viime yönä mm. unen entisestä koirastani, joka on jo lopetettu n.4 vuotta sitten eikä tällä koiralla ollut kovinkaan suurta paikkaa sydämessäni toisin kuin kahdella muulla koirallani. Mutta silti näin unta tästä koirasta se oli elävä kuollut kun miettii näin jälkikäteen.. puolet alaleuvasta puuttui kokonaan ja ylä hampaitakin puuttui..nahka/turkki oli painunut kylkiluiden väliin ja jäljellä ei ollut juuri kuin nuo luut ja nahka.. koiran silmissä oli katse se oli jotenkin alistuneen ja kärsivän oloinen.. koira istui keltaisen (muistaakseni semmoisen pastelli keltaisen) alustan päällä isäni omakotitalon eteisen puulattialla joka oli unessa haaleasti punainen ruskea (kuten todellisuudessakin) Siinä se vain istui ja katsoi minua. Hyi mikä uni.. tietenkin unessa tapahtui paljon muutakin mutta se oli yhtä levotonta menoa kuin tuo minun yö nukkuminen eli muistan vain tuon yhden kohdan erittäin selvästin...

Joo taiainpas sitten harrastaa myös suruun syömistä :D Hirveä ahmimis ilta oli kaikkea hyvää pistin poskeeni niin että ruokalaukku huutaa hoosiannaa ja oksennus ei ole kaukana (kiitos löysän läpän). Mikä suru sitten oli? Yksinäisyys :( vaikka rakastan vapaata elämääni niin silti on monesti hetkiä jolloin kaipaa vaan sitä toista halaamaan, pitämään pystyssä kun tuntuu että elämä potkii päähän niin että alkaa horjuttamaan jne.. Siitä on jo niin kauan kun joku on todella halannut minua..Hah minulla on oikeasti halaus kammo! ja kai myös semmonen likellä olemisen kammo, olen varmaan maininnut aikaisemminkin.. mutta minusta se on hauskaa kaikessa ikävyydessään että ainoastaan poika/mies ystäväni suomemmin seurustelukumppanini ovat voineet halata minua ilman että saan kauheata ahdistusta ja perääntymis refleksiä.. samoin on kosketukset.. oma äitinikään ei voi edes yrittää koskea olkapäähäni ilman että väistän automaattisesti kosketuksen.. se on todella todella outo piirre, enkä tiedä mistä se johtuu.. monta teoriaa osaan keksiä mutta en yhtään varmaa faktaa..

Kipuilua tänään on ollut hiukan tuollaista vihlonnan tyyppistä pistelyä ympäri kehoa lanteella, reidessä, pohkeessa ja jalkaterässä (vasemmalla puolella nämä) ja sitten vasemman puolen sormissa ja rinta seudulla.. outoja :D varsinkin tuo vasen puoli on jo muutamia päiviä tuota hommannu :(

Missio Se Oikea ei oikein etene.. eilen testailin netin eri treffi palstojen tarjontaa mutta en osaa kuvitella itseäni sellaiseen ja ne miehet jotka haki sillä itselleen seuraa niin yöh joko he eivät osaa kertoa itsestään tai sitten ovat vaan semmoisia yöh.. Tääl meidän kaupungis ei oo mitään hyviä ehdokkaita, kaikki ovat vielä niin nuoruuden huumassa tai varattuja tai sekopäita tai suurimmalla todennäköisyydellä nämä on juoppoja täällä :D

Mistä sitä voi etsiä oikeaa ihmistä? Kertokaa oikeasti joku mie en oikeen tajua..

Olipa hauska annan nytten teille oikein kunnolla aihetta nauruun, mutta uusi sänkyni saapui aamulla (toivottavasti parantaa unen laatuani) ja otin sitten kokeeksi päikkäreitä korvaamaan vähäksi jääneitä yö uniani.. yhtäkkiä kuului jotain rapinaa yms.. siinä vaiheessa silmäni rävähtivät lautaisen kokoisiksi ja pomppasin erittäin vikkelää sängystä pois huoneen toiseen nurkkaan.. kuulosti ihan kuin sen runkopatjan sisällä olisi mennyt jokin hiiri tai rotta HYI!! Ei siinä auttanut kuin soittaa äiti hätiin (niin ku ei ole sitä miestä :/) ja vahtia sänkyä kunnes äitini tuli sitä tutkimaan.. hän ei löytänyt mitään eikä kuullut mitään, mutta olen melkein valmis lyömään vetoa että yöllä joku puraisee minua varpaasta tai kipittää pääni vierestä HYI.. ehkä tässä syy miksi olen hereillä tähän aikaan?? :D

Mutta tässä taas kuulumisia.. Pitää varmaan toivotella kaikille rauhallisia unia ja rauhallista lauantai aamua =)

Sekava elämä, siivoomalla se selkenee.

Pää tuntuu olevan ihan sykkyrässä. Yritän koko ajan pohtia mihin suuntaan haluaisin lähteä tässä elämässä. Ravintola-ala on kiehtonut jo vuosia, mutta onko tässä järkeä enään lähteä sinne opiskelemaan kun ravintola-alalla ei juurikaan kiinnosta kuin baari/kahvila tarjoilu sekä kakkujen/pienten suklaa herkkujen valmistaminen.

Toisaalta olen aina ollut luova tai niin ne muut väittää joten voisin lähteä sinne suuntaan. Miksi päätös on vaikea. Koska pohdin heti sairauttani, on vaikeaa löytää ravintola-alalta töitä jotka ovat mieluisia ja soveltuvat pienen lapsen äitille vieläpä jos kohtalo päättää että yksinhuoltaja tulee. Kun taas voisin päästä taide alalle opiskelemaan koriste ja käyttöesineiden valmistamista mutta onko tulevaisuudessa tällä allalla sitten töitä että minulla on varaa kasvattaa lapseni. HUOH! että on vaikeaa :(

Onneksi siivous on keksitty sitä varten että sen avulla selvitetään ajatus sykkyröitä. Siivosin vain ja ainoastaan koko wc/suihku huoneen, luutusin lattiat, tiskasin, vein muutto pahvilaatikko rosikia, normi roskia, pesin pyykkiä, pesin matot ja pyyhin pölyt ja järjestelin muuton jäliltä tavaroita.. Jes.. löytykö vastaus? no ei mutta tuli siistiä ja hetken olin tehokas levottoman haahuilijan sijasta :D

Tänään sitten alkoi myös tuo autokoulu :D jep 21 tulee ensi kuussa täyteen ja nyt vasta hankin ajokorttia..eikö se mennyt niin että parempi myöhään kun ei milloinkaan. Noh siinä teoriatunnilla istuessani alkoi samassa kohdin selkää vihloa kuin pari yötä sitten ja kipu tuntui myös saman puolen jalassa.. endokohan siellä on aiheuttanut puristuksia joidenkin hermojen suhteen? en tiedä mitä mutta ihan kökön tuntoista, yritäppä siinä sitten keskittyä liikennesääntöjen opetteluun. Odotan jo innolla että tämä sama kipu iskee juuri ensimmäisellä ajotunnilla.

Rakkaus elämä yhtä tyhjää ja olematonta kuin aikaisemminkin. Missio SE Oikea ei ole edennyt yhtään ja pää sekoaa jo kohta seksin puutteeseen, sen siitä siis saa kun on kilttityttö joka ei jaa todellakaan kaikille mutta en voi valita sitä millainen olen joten kärsin vain pään sekoamisen kanssa :D

Kaverini kertoi lapsen todennäköisen sukupuolen ja kyllä tuli tippa linssiin (tätä ei kerrota ystävälleni) olin niin onnellinen hänen ja lapsen isän puolesta. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saamme nauraa sekä iloita ensi kesänä =)

Väsyneitä silmiä ja kipua

Jep takana on hmm.. alle 6h unet. Aamulla nukkumaan joskus viiden aikaan ja heräsin jo seitsemän aikaan luultavasti kipuun mutta uni ei meinannut millään tulla uudelleen kun lopulta nukahdin niin sitten nukuin kunnes puhelin soi. Mutta eipä tuota unta tarpeeksi tainnut tulla. Kiitos projektin se oikea kahdessa vuodessa ja kauhean kipuilun joka iski.

Projektin tiimoilta lähdin tsekkaamaan ihmistä josta juorut kertovat kaikkea muuta kuin mitä unelmien mies on, mutta katsoinpas nyt. Totesin juorut ovat oikeassa. Eli todellakin etsintä jatkuu vielä :D tämä on aika hauska projekti tosin uuduttava.

Sitten tuohon kipuiluun. Jo illalla autossa istuessa selkää pakotti välillä jopa vihloi pahasti hetkittäin. Päätin kuitenkin urheasti kestää, sillä en halunnut pyytää että voisinko päästä kotiin hakemaan särkylääkettä. Silloin olisin joutunut kaikille autossa oleville selittämään mikä minua vaivaa ja noh ei se kaikille kuulu vaikka ei kertominen ole ongelma minulle, en vain halua ihmisten sääliä. Tai että he luulevat että kerjään sääliä.

Nooh siinä sitten sain kipulääkettä lopulta. Kipu lakkasi muutamiksi tunneiksi ja kun lopulta tulin kotiin oli kaikki ok vielä siinä vaiheessa mutta ennen nukkumaan menoa se alkoi, jumalaton tuska! Kyyneleet olivat jo silmissä valmiina odottamassa että annan niille vallan. Kännykkää puristin kädessä miettien soitanko äidilleni vai sairaalakuljetuksen. Ihan tosi kipu oli niin kauhea. Ja tietyistä syistä en uskaltanut buranaa sitten siinä vaiheessa napsia. Onneksi kipu laimeni kun makasin sängyllä ja yritin rentoutua mutta joku tunti siinä meni kunnes saatoin yrittää alkaa unta odottelemaan. Olen muuten joskus itkenyt ja vaiertanut unissani, kivun takia. Tämä oli ennen kuin minulle todettiin endometrioosi. Siinä voi kaikki miettiä kivun astetta..

Pakko varata lääkäri aika. Mutta en oikein tiedä pitääkö minun varata se erikoislääkäriltäni vai normaalille lääkärille. Kun toisaalta tämä voi johtua jostain muustakin mutta toisaalta normi lääkäri varmaan ensin passittaa erikoislääkärille että hän saa kattoa johtuisko kipu endosta jos ei niin sitten takaisin normi lääkärille. Vaikeaa! :(

Ennen endoa olin lääkäreiden mielestä mielenvikainen joka kuvittelee kaiken ja nyt kaikki taas johtuu endosta.. nooh ehkä järkevintä mennä normi lääkärille joka laittaa verikokeet varuksi jos niistä ei mitään niin sit tuhlataan erikoislääkäri maksuihin..

Väsyttää niin hirmusti että tuntuu ihan älyttömältä ajatukseltakin että huomenna pitäisi jaksaa lähteä hoitelemaan asioita ja kirjastoon hakemaan taustatietoa kirjoitusprojektiini. Epäilen että huomenna on kunnon saamaton päivä :D

Vähän tämmöinen mitään sanomaton, tylsä päivitys tänään. Mutta tälläistä elämäni on tylsää ja mitään sanomatonta pääasiassa, mutta pidän itse elämästäni ainakin yleensä :D

Ihanaa Sunnuntaita kaikille =)

Missio SE Oikea!

Eli luin blogini vanhoja tekstejä ja löysin kirjoituksen kesältä 2009 jossa päätin aloittaa mission SE Oikea mies 2 vuodessa. Eli yksinkertaisesti päätin löytää miehen kahden vuoden sisällä. Apua! enään jäljellä on alle puoli vuotta, ja se oikea on löytämättä.

Mistä sen oikean löytää? ja vieläpä näin tiukassa aikataulussa. Pitääkö tässä alkaa kokeilemaan sokkotreffejä, nettitreffejä, baarista pokaamista, ystävien verkoston hyödyntäminen vai ainoastaan odottaa että se oikea tulee vastaan ja vieläpä toivottavasti alle puolessa vuodessa :D

Kriteerini eivät ainakaan ole suuren suuret ja mahdottomat. Miksi siis sitä oikeaa ei tunnu löytyvän. Onko kaikki hyvät varattuja, olenko ollut väärässä paikassa väärään aikaan vaiko onko minut luotu elämään yksin?

Pohdin ystäväni kanssa etsivätkö miehet sitä oikeaa vai ainoastaan saalistavat vaistojensa varassa. Miten on mahdollista löytää se oikea jos toinen osapuoli ei edes tiedosta oikean etsimisen tarvetta? Vai tajuvatko miehet liian myöhään oikean tarpeen ja etsivät 40-50 vuotiaana vain äitiä lapsilleen. Onko tosi että jos nainen tässä iässä haluaa vakiintua tervejärkisen ihmisen kanssa niin pitää katsoa 40 vuotiaita miehiä sillä oman ikäisten miesten/poikien päähän mahtuu vain juhliminen ja elämästä kaiken (pöljän) irti ottaminen?

Onko tehtäväni mahdoton vai onko jokaiselle olemassa se oikea?

Tunteet & Kipu

En muistaakseni ole vielä koskaan muistanut blogissani puida tunnetilojen ja kipukohtausten yhteyttä. No tässä se tulee toistamiseen tai viimeistään nyt.. Eli monesti huomaan että vihaisena tai äkäisenä alavatsaa alkaa särkemään. Turhautuminen taas saa minun selässä tuntumaan ahdistusta ja sillon paikallaan olo on täyttä tuskaa. Mietitäämpäs luoento joka kestää 2h aihe on täysin mielenkiintoinen mutta kun kärsin keskittymisen puutteesta tulee olo että pitää saada liikkua, no liikkumaan en pääse vaan minun pitää yrittää pysyä paikallani, turhaudun ja selkääni alkaa ahdistamaan se on semmoista puristavaa kipua sanoisin.. Tämä oli vain yksi esimerkki tilanne tällekkin tuntemukselle.. sitä voi tuntua myös vapaa ajalla ja vaikkapa makuu asennossa. Mutta oma johtopäätökseni on että nämä kivut liittyvät toisiinsa.

Onhan minulla joo myös liikkumiskipua paripäivää sitten mainitsemani jäykkyyden lisäksi. Viime kesänä rakas veljeni pisti minut juoksemaan kunnolla jalkapallon perässä, ja voi sitä kipua alavatsassani se oli niin järkyttävää että teki mieli huutaa täysillä ääneen. Sama tapahtuu monesti lenkille lähtiessä ehdin kävellä 100m ja sitten se alkaa kipu joka saa kyyneleet silmäkulmiin ja hampaat murskautumaan soraksi :D mutta nämä tilanteet yleensä hoidan niin että otan särkylääkettä vähän ennen lenkkiä tai juuri lenkille lähtiessä (vaikka viimeisen vaihtoehdon kanssa joudun jonkin aikaa kärsimään huonolla tuurilla) mutta jos jonkun mielestä särkylääkkeen voimalla lenkkeily on hullua niin Miettikääpä kyllä ihmisen pitää liikkua muuten kunto romahtaa ja tulee pullukaksi muista terveydellisistä haitoista puhumattakaan. Pitäisi vain muistaa sanoa näistä asioista lääkärille :D kun menen vastaanotolle kontrolliin lääkäri utelee miten on kipuja ollut ja minä möläytän aina että ovat vähentyneet :D niin jooo kuukauden keskimääräinen kipupäivä määrä on laskenut ja kivun luonne laimentunut mutta liikkuessa se on pahempi kuin ennen ja jäykkyys on toinen jota en ennen ole edes tuntenut :D Pitäisi ehkä ensikerralla muistaa. Onhan minulla tietenkin tuo kipupäiväkirjakin jota olen itse hiukan muokannut paremmaksi MUTTA muistanko minä sitä täyttää?? no en :D olen yrittänyt kantaa sitä mukanani laukussa ja ties mitä mutta ei se vain tule huolehdittua. Tähän paras keino saattaisi olla merkitä aina lääkkeitten syönnin yhteydessä.

Lääkkeistä hmm.. niistäkin voisi puhua :D

• Eli tällä hetkellä napsin Mercilon valmistetta endometrioosin hoitoon ja minusta se on toiminut edellistä valmistetta paremmin. Valmistettahan vaihdettiin neuvolan tädin kanssa koska olin syönyt sitä valmistetta nuoresta asti ja koin sen vaikuttavan myös mielialaani. Uuden valmisteen kanssa en ole kokenut sellaisia.

• Sitten käytössä on Burana 600mg jota saan syödä nykyään vähemmän kuin ennen kiitos reseptin uusineelle lääkärille (pitääkin siis muistaa varata lääkäri aika ennen seuraavaa todellista helvettiä, näillä en pärjää) eli lääkäri reissu edessä vain tyhmän päivystys lääkärin takia, thanks.

• Mm. buranan takia syön Somac 40mg mutta myös koska minulla on voimakkaat vatsahapot ja löysä läppä joten nämä pitävät ylävatsan herkkyyden pois ja näin ollen pahoinvoinnin. Ennen somacin aloittamista olin todella pahassa jamassa pahoinvoin koko ajan ja ruuan syöminen oli sitä että en voinut syödä mitään tulista taikka tomaattista ja mitä kaikkea.. Jouduin syömään tätä 40mg somacia reilusti yli vuoden kun havahduin nautintoon että voin syödä taas kaikkea. Arvatkaa vaan kuka rakastaa nykyään tulista ruokaa? :D mutta valitettavasti en syönyt tuota somacia tarpeeksi usein sen jälkeen ja taas massu meinaa sanoa yöks yöks.. nooh taas kuuria päälle ja sitten kun kaikki on okei siirryn lievempään 20mg tablettiin..

• Kärsin myös kuivasta ihosta ja sen kutinasta ainakin talvisin ja näin ollen syön Heinix-allergialääkettä (10mg) joka on määrätty kutinan hillitsemiseen.. jep toimii jos syön säännöllisesti.

• Sitten meneekin vielä Monivitamiinikivennäistabletti (ABCDE) ja Omega 3-6-9 kapseli joka päivä noiden muiden lisäksi. Onhan siinä jo tarpeeksi nielemistä. Kaapista löytyisi vielä magneesium tabletteja mutta niitä en ole uskaltanut syödä tuo monivitaamiinin kanssa koska niissä oli joku sama vitamiini joten täytyy ottaa selvää saanko liikaa tuota vitamiinia jos syön molemmat päivässä.

Henkilökohtaisesti en usko edes nuihin vitamiinitabletti saati öljykapseli valmisteisiin, mutta menetänkö kauheasti jos niitä syön? En usko joten kokeilen niitä äitini ja rakkaan mummoni mieliksi, jälkimmäinen näistä onkin varsinainen terveys intoilija ollut koko ikänsä ja mm. vetänyt elävänravinnon kursseja..

Olen myös pohtinut että voisin alkaa syömään pelkkää luomua. Osaksi mummoni innoittamana, osaksi luonnon hyväksi mutta osaksi myös omaksi hyväkseni. On aika järkyttävää todeta kuinka lihan kasvatuksessa käytetään erinlaisia hormoonivalmisteita ja kasveissa ilmeisesti myös. Luomussa ei saa olla juuri muuta kuin luonnollista kasvua niin lihassa kuin kasveissakin =). Minusta onkin hyvin väärin että luomuruoka joka on terveellistä on niin kallista. Luomu ruuan verotus minimiin ja roskapaska ruuan kattoon. Varmaan rupeis tässä maassa sairaanhoito kustannuksetkin karsiutumaan jos syödään terveellistä ruokaa.

Luomuruuasta puheen ollen joskus mietin että jos asun jossain missä maalta on lyhytmatka kaupunkiin niin voisin hyvin asua siellä "maalla" ja kasvattaa mm. lampaita ja syödä niitä :DD tietenkin tämä idea ensin lähti siitä että rakastan paimentavia koiria ja sitten piti keksiä mitä lampaille tehdään jossain vaiheessa :D eli syödään.. ei niitä huviksi kannata pitää. Metsästys luvat ja hommatkin pitäis hommata.. Onko parempaa kuin jäniksenliha pihvi? tuskin :D Kotonamme on aina ollut tapana syödä paljon poroa. Ostamme suoraan poromieheltä puolikkaan poron ja sitten siitä. Tässä on hyvä muistaa että vapaana elänyt poro on paljon paremman makuista kuin tarhassa kasvatettu poro! Hirvenlihaa kuluu myös paljon kiitos rakkaan ukkini joka on vieläkin kohta 70 vuoden iässä jaksanut juosta hirvihommissa =)

Tänään olisikin rakkaan mummuni tapaamista sillä hän täyttää vuosia :/ en halua että mummuni vanhenee sillä sehän tarkoittaa sitä että loppukin tulee joskus.. Mummu on yksi rakkaimmista ihmisistä maanpäällä vaikka ei hänkään täydellinen ole, mutta kuka olisi.

Ja illalla sitten vielä rentoutumista. En muista kunnolla millon olisin viimeksi rentoutunut, on ollut muuttoa, työstressiä, opiskelumiettintää, kaikkea mahdollista stressiä. Tänään laitan puhelimet kiinni jos huvittaa ja olen vain itseäni varten jos huvittaa. Jos illalla huvittaakin tehdä jotain muuta niin sitten niin :D se on sitä tunteella elämistä että tekee just niin kuin tuntuu silloin kun tuntuu ;)

Tulipa kirjoitettua paljon.. noh ensikerralla vähemmän luulisin ;)
Rentouttavaa lauantai päivää kaikille =)

Kahvia ja vaniljaa

Oisko se sitten Vaniljakahvia ;) Aamuni alkaa maustetulla kahvilla, jep yritän opetella juomaan kahvia energiajuomien sijaan, mutta kahvi maistuu ja haisee pahalle :/ siis miksi ihmiset haluavat litkiä kahvia ja sitten hengitys haisee kahville HYI. Energiajuomat ovat paljon parempia ja jos juo jotain vaikka rockstar omenan tai kokiksen makuista niin eipä hengityskään haise. Vaikka oma lempparini on Redbullin kevyempi versio, nam siihen tulee oikeasti heikoksi jo ajatuksestakin.

Aamun ajatukset pyörivät edelleen toissa yön unessa. Näin unta pahimmasta painajaisestani. Elämäni rakkaudesta ja eräästä hyvin läheisestä henkilöstä minulle, unen teema oli että he pitivät yhteyttä siinä mielessä. Koko uni oli ahdistusta täynnä ja koko eilis päiväkin. Nyt ahdistus on jo väistynyt mutta se uni pyörii yhä mielessäni. Seuraavana maanantaina erosta tulee 7kk ja joudun ehkä myöntämään itselleni etten sittenkään ole vieläkään yli henkilöstä :( miten voisinkaan.

Mutta vaikka rakastaa toista ihmistä niin voiko jatkaa elämää jonkun toisen kanssa? Voiko sydämeen mahtua menneisyyden rakkaus ja nykyinen? ei siis vielä ole sellaista ja tuskin tulee heti mutta onko tuollainen asettelu mahdollista? Olisin valmis tutustumaan ja tapailemaan uusia ihmisiä, mutta sitä ennen minun täytyy tietää että tuo asettelu on mahdollinen, muuten se on minun ja näiden uusien tuttavuuksien ajan tuhlausta..

Ajatuksissani pyörii myös ystäväni paljastus. Pääsin yli jo siitä että hän on raskaana, mutta olen pyöritellyt päässä ystävyyttämme, tarviiko hän enään ystävyyttäni vai hankkiiko hän enemmän ystäviä piireistä joilla on jo lapsia. Tähän asti olemme olleet aika tiivis kaverivaljakko parhaimmillan olemme puhuneet päivittäin puhelimessa ja sen lisäksi fb:ssä. Mistä enään puhumme? alkaako hänellä kyllästyttää kun puhun vapaasta elämästäni jossa ei ole muita rajoituksia kuin laskujen maksu? En halua menettää hyvää ystävääni, hän on ollut tukenani elämäni tunnemyrskyissä ja haluan aina olla ystäväni käytettävissä. Mutta en tiedä miten mikään onnistuu ellei ystäväni puhu minulle enemmän.. ehkä kaikki kuolee vain itsestään. Pitääkö minun antaa ajan näyttää? vai yrittää tehdä asialle jotain? Näitä asioita pyörittelen edelleen tässä aamukahvini äärellä.. eikä tästä pahasta kahvista vastaus ainakaan löydy ;)

Onneksi tänään on tiedossa shoppailu terapiaa ja illalla ehkä vähän viihteelle menoa. TIETENKIN SELVIN :D olen aloittanut jo viime vuoden hmm.. 5.12 juomalakon eli olen vuoden ilman alkoholia! Olen pari kertaa aikaisemmin yrittänyt samaa ehkä kerran näin pitkää aikaa, mutta nyt minä aijon todellakin onnistua siinä =) Asiaa myös helpottaa että ystäväni ovat myös aika väsähtäneitä juomiseen niin hekään ei ole houkuttelemassa tuhmuuksien pariin. Tippaakaan en juo, en edes kieltäni kostuta jos joku pyytää maistamaan jotain mahtavaa drinksua. Ja palkitsen itseni sitten ensimmäisellä tatuoinnilla =)

Koiran hankintakin on meneillään, mutta mistään en tunnu löytävän sitä minun koiraa. Olen jo etsiskellyt aktiivisesti 4-5kk ja sitä ennen varmaan vuoden :D mutta vielä ei ole tullut sellasita tässä se on !! oloa :D

Mutta nyt lähden valmistautumaan päivän ostoshulluuteen, illalla sitten itken kuinka tuhlasin tilini sileäksi ;)

Aurinkoa tähän talviseen päivään kaikille lukijoille Ü

Maailma jatkaa matkaa, minä poljen paikallani

Olipa suuri yllätys kun ystäväni myönsi olevansa raskaana. Vieläpä kohtuu pitkällä.. Todella yllätys oli, iloinen tietenkin!! =) tästähän ollaan puhuttu ja haaveiltu monet tunnit. Kaiken ilon keskellä kuitenkin on se toinen tunne.. Minun elämäni polkee paikallaan ja ystäväni elää sitä elämää mitä luulin pari vuotta sitten eläväni itse nyt. Minä kappailen pelon kanssa etten saa koskaan lapsia, saati sitä oikeaa miestä. Ja ystäväni elää sitä nyt. Mutta onneksi tämä ajatus on vain 5% ja loput 95% on iloa ystäväni onnen puolesta! onneksi hän saa sen elämän suurimman lahjan =)

Tietenkin mielessä käy myös pelko, mitä yhteistä meille enään jää? toinen on pian äiti ja minä särkyneen sydämen kanssa kamppaileva sekä lapsettomuuden uhan alla elävä nuori.. en muuta. Menetänkö nyt ystäväni? Sillä hänen elämänsä jatkuu ja minä poljen paikallani..

Onneksi olen vielä nuori, lapsettomuus on vain uhkaava pilvi taivaallani ja sen oikean toisen ihmisen voi vielä löytää? tosin viimeiseen en juurikaan usko, minun maailmassa miehet ovat itsekkäitä, kusipäitä, jotka tavoittelevat vain omaa etuaan..

Tänään todellakin on niitä hetkiä jolloin kaipaa ympärille muita sairaudesta kärsiviä varsinkin niitä joilla on kokemuksia tuntemuksista jotka herää ystävän raskauden myötä.. Uskon että vain toinen saman kokenut voi ymmärtää miltä minusta tuntuu.. Ilo ja tuska sekoittuu..haluan tuskan menevän pois jotta voin iloita ystäväni puolesta ja olla tukena, sitä minä todella haluan.

Hyvää huomenta..Siperia??

Aamun herätys oli karu taistelu väsymystä vastaan. Viime aikainen levottomuus on pistänyt unirytmini ihan sekaisin. Illalla levottomuus iskee ja nukkumaan parhaimmillani pääsen joskus 3 aikaan yöllä, uuden vuoden lähipäivinä jopa aamulla 05.30-07.00 O.o ei hyvä.. Nooh sen lisäksi että oli tahtojen taistelu että pääsin sängystä ylös oli olo totaallisen jäykkä. Mitä on tapahtunut viimeisen 4-5 vuoden aikana teininä oli todellakin notkea ja lannetanssit ja pepun keikutukset onnistui tuosta vaan. Nykyään semmoinen on jäykän näköistä ja sattuu... tunnen itseni vanhaksi ja rupsahtaneeksi, ja ikää on vasta ensi kuussa 21!! kaikkea sitä.. Niin ja vielä tämäkään ei riittänyt vaan yhyy vilkaisu pihalle antoi pelon aihetta sekä mittarin tiirailu todisti että ulkona on -27 astetta pakkasta KIVA! ei sitten ollut tänään mitään tärkeitä asioita hoidettavana...ei niin yhtään. Noh laihtuupahan kun ei pääse tuota jääkaappia täyttämään :D onhan tuota painoa jo 4kiloa lähtenytkin kun päätin ruveta laihduttamaan =)

Jos sitä nyt ottaisi suunnan tuonne karuun kylmyyteen.. toivottavasti palaan elävänä ;)

Olen muuten pohtinyt endometrioosin ja jatkuvan nuhan yhteyttä. Minulla ei ole allergiaa se on tutkittu mutta jatkuvasti nenä tukossa eri asteisissa määrin ja paleleminen on myös erittäin yleistä.. aina on kylmä. Lapsena taas olin semmoinen lämpöinen lapsi että en tainnut palella.. nyt koko ajan villasukat ja melkein pipokin sisällä päässä :D Onkohan yhteyttä esimerkiksi heikko puolustuskyky??

Jäämme tätä pohtimaan..

Söpöjä punaposkia tähän talvipäivään kaikille ;)

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa eksyin kirjoittelemaan. Uusi vuosi on taas vaihtunut ja luin viime vuotisia toiveitani juuri pois vaihtuneen vuoden suhteen ja totesin itsekseni että yksi niistä toteutuikin =) Nimittäin kipuilu on vähentynyt runsaasti tai sitten olen turtunut siihen. Noh luulen että lääkkeiden vaihdolla ja jatkuvammalla syönnillä on jotain merkitystä asian kanssa. Ja voin todeta että olen onnellinen tästä.
Kuitenkin minulle on alkanut esiintyä enentyvissä määrissä lanteen jäykkyyttä joka voi johtua kipuilun takia jännittyneistä liikkeistä joka aiheuttaa jäykistymistä. Ajattelin keskustella tästä seuraavalla kerralla lääkärini kanssa ja toivon pääseväni akupunktio hoitokokeiluun sekä fysioterapian ohjauksella oppimaan miten voin saada jäykkyyttä pois.. en tiedä onko näistä apua mutta itselleni ne tulivat mieleen ensimmäisenä =) Jos joku sattuu lukemaan tätä ja on kokenut tätä jäykkyyttä ja saanut hoidettua sitä niin vinkkejä otetaan ehdottomasti vastaan!
Muuten elämä on edelleen samalla hollilla kuin ennekin. Totaallisen sekaisin, koska sellaista se tunteella ja fiiliksellä elämäninen on.. Vapaa ihminen taas kuin taivaan linnut, mutta myös valmis katsomaan eteen päin mieli avarana..

Nyt toivottelen Onnistuvaa alkanutta vuotta 2011

Ps. yritän ottaa niskastani kiinni ja kirjoittaa useammin :)