Ei valittamista, ainoastaan odottamista.

Kerrankin ei ole kyllä mitään valittamista, eikä kyllä hehkuttamistakaan tai siis nyt vaan kai ootellaan sit niitä liikkeitä tai pikemminkin että alkaa ne tuntemaan kun ei mitään muutakaan jännää ole. Raskaus menee kai hyvin eteenpäin tai sydänäänet oon löytänyt sillon ku oon kuunnellut, nykyään nimittäin harvemmin kun sitä on alkanut uskomaan ja luottamaan et pikkunen kyytiläinen ei tipu kyydistä enään. Mitään kipuja ei oikeastaan ole tai vatsaa vissin öisin kiristää toisinaan ku nukkuminen on mitä on ja pissalla pitää juosta mutta se vaihtelee joka yö monestikko 3-5 on yaika normi vaihtelu :D
Ainut valittamisen aihe on hampaidenpesu ongelma :/ se ku saa minut yökkimään en tiedä johtuuko se harjouksesta vai tahnasta vai mistä mutta tänä aamuna mentiin jo niin pitkälle tässä ongelman vakavuudessa että oksensin :( eikä yökkiminen meinannut millään mennä ohi vaikka menin selälleni makaamaan sohvalle, tovin sai kyllä hengitellä suun kautta syvään O.o
Vauvan vaatteita oon hurahtanut jo ostamaan mut mulla on hyvä syy :D meinaan noi alennusmyynnit :D millään voi jättää ostamatta vaatetta joka maksaa uutena 3€ eli kyse on silkasta säästämisestä tietty ;) Äitini tietenkin on ostanut yhden alennus vaatteen ja yhden sain viimeisen työssäoppimispäivän kunniaksi läksijäislahjana yrityksen omistajalta, oli muuten kiva ylläri :) Mutta ajattelin kuitenkin nyt rajoittaa nämä ostokset siihen asti kunnes edes tulee jokin viite siihen kumpi ois tulossa eli ultrassa nähtäisiin sukupuoli. Joo-o tiedän etteivät nuo aina pidä paikkansa mut kyllä kait yleensä? Ja voihan sitä ostaa neutraaleja enimmäkseen, ne onkin minusta aika kauniita :)
Tuntuu ihanalta kun koulu on käytännössä ohi, yksi päivä papereiden täyttöä ja toisena päivänä kai saadaan jotkin todistukset vaikka näyttötodistuksia saadaankin vielä ootella tovin että näyttötutkintotoimikuntakohan se oli kokoontuu kesälomaltaan. Mutta pointti oli se että ei oo enään ressiä niin paljon vaikkakin tiedän että pitäisi ressata työn saannista yms.. mutta noup en nyt jaksa! otan rennosti, hoidan paperi asiat ja katson/kyselen töitä mutta en ota paineita.. hommia kyllä löytyy kotonakin, marjanpoimintaa ja sen semmoista kuten vuoden odottanut suursiivous jota olen siirtänyt koulun takia :D
Mutta endometrioosi kantaa vielä että kyllä raskaus on kyllä vienyt minun kaikki kipuni pois, ihanaa! en olisi kyllä uskonut, nyt vaan toivottais että se rauhottaisi myös raskauden jälkeen endoa ettei niin nopeasti kivut kasvaisi.. mutta sitäpä seuraillaan tässä kunhan aika kuluu :)
Nyt päikkäreille ja epätoivoisena kuuntelemaan joko voisi millään erottaa hentoa liikettä masussa xD tiedän aivan liian aikaista mut mullahan on herkkä masu xDxD

Muiden mielipiteet eivät olekkaan minulle yks hailee??

Monet ihmiset ovat sanoneet että mahani näkyy jo. Tästä hyvä esimerkki on siitä että toissa päivänä tuntematon ihminen tuli ja kysyi että odotanko. Mutta joudun jokapäivä olemaan tekemissä ihmisen kansssa joka toitottaa minulle ettei raskaus voi näkyä vielä ja että olen vain päästänyt itseni lihomaan O.o siis ööö otankos nyt tämän vain itseeni joidenkin raskaushormoonien takia vai onko tämä ihminen jotenkin väärässä tjn.. siis mulla on tosi paha mieli, tunnen itseni lihavaksi ja haluan peitellä mahaani. Maha myös inhottaa minua ja ahdistaa kun se tuntuu.. Enkä oikein tiedä mihin suuntaan ajatella.. Tai siis mahasta pitää olla onnellinen mutta samalla se on alkanut ahdistamaan ??? ah olen ihan hukassa tai siis en mutta välillä tulee ahdistuskohtauksia tämän asian takia oleko lihava vai näkyykö masu jo oikeasti?

stressaaja alusta loppuun?

Taidan olla stressaaja ihminen. En vaan osaa antaa elämälle ohjia ja liukua vain mukana sinne minne se viekin ja huomata määränpääni vasta sitten, minun täytyy tietää minne olen menossa. Stressaan joka päivä että löydänkö sikiön sydänäänet... Hullua, mutta luulen että tämä alkoi siitä kun tulikin kerta kun ääntä ei meinannut millään löytyä, onko se normaalia? siis että aina ei löydä tai sitten mulla ei ole hermoja etsiä pidempään kuin 5-7min.. Sitten toisinaan se löytyy melko piankin heti ensimmäisellä yrityskerralla. Nyt luulen vain löytäneeni äänet viimeisen kolmen-neljän päivän aikana. Masusta kuuluu kaiken maailman virtaus sun muu ääniä.. Neuvolalääkärissäkin lääkäri ei löytänyt mutta sitten terveydenhoitaja löysi etsinnän jälkeen yllättävän ylhäältä (aika lääkärille oli torstaina) ja tänä iltana sitten löysin äänet taas aika alhaalta sikäli mikäli oikean äänen bongasin :D
Mutta luulen että stressaan siis vielä lopussakin jos vaavalla on hiljainen päivä eikä liiku niin paljon, oi voi, voi mies parkaani, jos hän tämän kestää kestää hän ihan kaiken kanssani ;)
Nytkin pitäisi jo oikeasti olla nukkumassa, aamulla 8lta ylös ja puol 10 pitää olla jo työssäoppimassa. Jalat oli tänäänkin päivän jälkeen niin kipeät ettei tehnyt mieli juuri liikkua, ilta menikin sohvalla leväten ja netissä seikkaillen O.o mutta miksi sitten en nuku? Mies on tän viikon reissuhommissa ja tottakai mie näin viime yönä sit ihan älytöntä painajaista, eli en halua mennä nukkumaan koska 90% todennäköisyydellä tänä yönä näen painajaista uudelleen, se on aina sellaista ku ukko on pois, painajaisia painajaisia... Näen toki myös muulloin näitä kammottavia unia mutta silloin herätessäni yöllä näen oman turvani vieressä ja voin sulkea silmäni samalla kun halaan turvakalliotani, rakasta miestäni :) Miehen ollessa pois yhdenkin yön pidempää tulee painajais kierre ja se on väsyttävää :/
Ai niin olemme kertoneet jo perheestä miehen vanhemmille, omalle äidilleni, siskoilleni sekä veljelleni, myös miehen toinen mummo on saanut tietää asiasta
odottelen vielä oikeaa hetkeä kertoa omille isovanhemmilleni (äidin puolelta) ehkä viikko 14+ olisi sopiva.. jossain kirjassa sanottiin että silloin keskenmenoriski tippuu 65%.. olin aina luullut että se tippuu jo viikolla 12? nooh onko tuolla väliä.. sanoin äidillenikin että iloitaan nyt tästä ilosta ja jos jotain tapahtuu surraa ja itketään sitten yhdessä :) Kyllä taakka tippu harteilta kun sain kerrottua äidilleni, kyllä nainen tarvitsee äitiään tullessaan äidiksi ainakin näin koen minä :)
Mutta nyt nukkumaan, öitä!

Kurkkaus mahaan

Jes tänään se vihdoin oli! Yön nukuin todella huonosti ja näin painajaista että myöhästyin sekä menin väärään paikkaan :D Mutta aamulla unista viisastuneena unohdin torkkunapin olemassa olon ja hyppäsin sängystä ylös. Potkin myös ukon ylös myöhemmin ja lähdinmme kohti totuutta. Totuus oli suloinen pieni melkein ihmisen näköinen ja totta! :) Ei sitä voi oikeesti sanoin kuvata tai ennalta edes kuvitella miltä se tuntuu kun saa nähdä pienoisen! Voi että oon onnellinen, mutta samalla pelottaa ihan kauheasti.. onko tämä todella sitä mitä haluan, katoanko minä kun vauva syntyy ja olen vain äiti? olenko varmasti nähnyt elämää tarpeeksi enkä kadu etten seikkaillut maailmalla enemmän?? olenko hyvä äiti??? apuaaa! paljon kysymyksiä joihin en taida löytää vastausta.. tietenkin kun laittaa asiat järjestykseen ja ajattelee etten edon takia välttämättä olisi saanut lasta enään sen jälkeen kun tein kaikkea jännää ja seikkailin maailmalla niin tajuaa että elämä on täynnä valintoja ja suuntia. Yritän ajatella että voinhan matkustaa maailmalla lapsen kanssa? En muutenkaan välitä mistään ryyppäilystä saati sitten tuntemattomissa maissa niin miksi en voisi kokea merta, lämpöä, delfiinejä, norsuja, eri kulttuureja lapsen kanssa? :) sanokaa minulle hyvät ihmiset ettei se jää tähän että elämä jatkuu ja minä olen minä enkä vain äiti ja voin nähdä edelleen maailmaa!!!!!!  Huh huh siinä on mietittävää..

Ai niin ultraäänen mukaan sikiön koko täsmäsi viikkoja eli 11+1 ja laskettu aika 20.1.-13 :)