rv 32+1 Ultara kuulumisia

Eli tänään oli äippäpolilla kätilön tekemä kasvu-tarjonta-UÄ. Ensiksi kyllä täytyy kehua kuinka ihanasti ultra suoritettiin! Enimmäistä kertaa oli niin kiireettömän olonen se kätilö ettei voinut ku nauttia. Liekkö vaikutti sitten että tälläkertaa matkassa oli miehen sijaa oma äitini :D Mies siis ei päässyt töiden takia tulemaan :/ harmi oli niin mahtavaa tuijottaa ku yks heilutteli käsiä ja potki viimestä päivää jase muuten myös tuntu ku maha vaan tärisi ku tanner konsanaan sonnilauman eellä ;)

Vauva oli pää alaspäin eli oikea suunta muksulla jo nyt (tosin muistelisin että oli jo kyllä viimeksikkin). Kaikki näytti ihan hyvältä liikku hyvin (vähä liikaakin kätilön mielestä, joka epätoivoisesti yritti mitata napanuoran virtausta), istukka näytti hyvältä eli ei kalkkeumia tai nestettä näkynyt ja sijaitsi aika ylhäällä takana. Kone laski vastaavuudeksi 32+2 eli tosi hyvä kun oli +1 kuukautisten mukaan.

Sitten niitä MITTOJA ja selitykset JOS MUISTAN OIKEIN sekä koneen laskemat viikkovastaavuudet:

BPD 7,96 cm (mitta päänluusta toiseen päänluuhun)  32w0d
HC 28,7 cm (pään ympärysmitta)  31w3d
AC 30,7 cm (vatsan ympärysmitta) 34w4d
FL 6,00 cm (reisiluun mitta)  31w1d

Aikamoisia heittojan noissa mitoissa kun katsotaan mitä viikkoja ne koneen/ohjelman mielestä vastaa O.o

UNOHTAMATTA TÄRKEINTÄ ;) eli painoarvio tänään (eli rv32+1) oli 2125grammaa!!

Kätilö tuumasi että vähän pullukka on :( ei mun lasta saa haukkua läskiksi jumakekka ennenku toinen on ees ehtinyt syntyä :(
Mutta jos meidän suvun naiset (äitini ja äitiniÄiti) ovat molemmat synnyttäneet kaikki lapset viikolla 38 niin ehkä mulla ei oo mitään hätää kun sinne ois enään se 6 viikkoa ja omaan etiäiseeni synnytyksestä (joulukuun viimenen viikonloppu) on sitten se 5 viikkoa :D että jos jompikumpi näistä pitää paikkasa niin eipähän oo ihan rääpäle?

Hemppaa ja pissaa ei katottukkaan tuolla käynnillä, mitä vähän ihmettelin mutta onneksi onkin jo torstaina sitten neuvola lääkäri niin siellä ainakin otetaan :)

Löydettiin muuten kirppikseltä itkuhälytin 6e. Ihan ihme merkkinen, mutta jospas se asiansa ajaa siinä että lapsi nukkuu parvekkeella :D Oikeastaan hankinnat alkaa olla siinä vaiheessa että puuttuu enää:

• hoitoalusta hoitopöydälle
• turvakaukalo
• sankko ja kansi (saavat toimia vaipparoskiksina parvekkeella talven)
• Tutit (ajattelin että aluksi ainakin riittää 2kpl paketti saahan niitä sitten lisää jos ees tarvii koko tutteja)
• Tuttipulloja (yksi löytyy ja mietin tässä että ostaisimmeko vielä 1 vai 2 lisää)
• Tuttipulloharja
• Sitteri 
• Leikki-/Jumpa matto
• nämä kaksi viimeisintä on kyllä semmoisia että ei välttämättä tarvi, joten ajattelin että niiden hankkimisella ei edelleenkään mitään kiirettä ja katsotaan vaikka synnytyksen jälkeen tilannetta uudelleen.. Äkkiäkö nuo jostain ostaa :D

Tietenkin hoitotuotteita tarvitaan vielä eli:

• vaippoja
• pyllyn puhdistukseen kosteuspyyhkeitä?
• pumpulipuikkoja
• vanulappuja

Öljyä esim jo löytyykin kun kerta sillä vauva öljyllä silloin tällöin olen öljynnyt tätä kasvavaa mahaa :)

Ei ainakaan nyt tule mitään muuta mieleen eli kaikki on jo tosi hyvin :)

Tähän vielä ihan pakko lisätä kuva meidän tavasta järjestellä vauvan vaatteita :D Eli vaatehuoneessa jossa on omatkin vaatteeni niin on tanko jonne olen halunnut ripustaa vaatteet (saa nähdä kauan niitä jaksaa ripustella aina) ja sitten on tuommonen ikean lokerikko systeemi mihin kätevä laittaa puolipotkarit, housut sun muut kun niitä nyt aika turha ripustella.

Aika vähäseltä näyttää tuo määrä tuossa kun katsoo noita vaatteita (tarkkasilmäinen saattaa huomata ettei siinä ole vuoden 2012 äippäpakkauksen värikkäitä vaatteita ollenkaan vielä (johtuisko vaikka siitä että niin vähä tuota oranssi oli että viittinyt vielä pyörittää ainakaan kolmea vaatekappaletta ja en ymmärrä miksi niitä turkoosin vihreitä en pessyt sitten sinisten kanssa vaikkapa). Melkein tekis mieli luetella kuinka paljon mitäkin on tullut hommattua (tässä siis näkyy vain koot 50-62 + tuo äippäpakkauksen toppapuku).

Hmm no olkoon menneeksi eli tässä listaa:

• 4 yöasuja
• yksi velourhaalari OHUT (vaalean vihreä)
• 14 potkuhousut
• 1 kärettömät potkuhousut
• 19 bodya
• 4 lyhyt hihaista bodya
• 5 kietasu bodya
• 7 puolipotkarit
• 6 housut
• 1 lappuhaalari farkut
• 1 käsisukat
• 1 villasukat
• 10 sukat
• 3 pitkähihaista paitaa
• 11 päähinettä
• 1 talvi pipo
• 1 PAKSU velourhaalari (sininen)
• 1 välihaalari vai mikä lie (sinisen ja äippäpakkauksen toppahaalrin välissä)

Eli silleen :D Tähän ei ollut laskettu äitiyspakkauksen vaatteista muita kuin valkoisia bodyja ja potkareita koska ne sekottuivat valkosten pyykissä jo massaan mutta esim värikkäät 60 kokoiset vaatteet eivät ole laskuissa mukana.. 

Nyt on kyllä niiin pitkä blogi päivitys että pakko lopettaa ja mennä lepäämään. Jännitti niin kovasti se ultra että en nukkunut puoleen yöhön :D

Kaikki siis hyvin :)

Shoppailu reissu Ikeaan takana, onnistuneesti!

No olihan se aikamoinen istuminen kyllä tulikohan sitä yli 700km päivän aikana istuttua autossa ja ikeassa 5h käveltyä O.o. Välillä jalat tuntu vähän tönköiltä ja paksuilta, mutta aika hyvin omasta mielestäni muuten meni. Paitsi että kun pääsimme Ikeaan niin vähän ajan kävelyn jälkeen alkoi rintaan pistämään ja se paheni vaan oisko kestänyt puoltoista tuntia ja pahimmillaan se oli niin paha etten edes voinut miettiä mikä hoitopöytä valitaan (eli tietenkin se pahin aalto iski siinä lasten osastolla) ja noh otettiin sitten samaa sarjaa hoitopöytä ja pinnansänky. Patjakin löyty yms..

Nyt on siis vauvalle kasattu sänky ja hoitopöytä :) Enään puuttuu sellaisia tärkeitä niin tutit, tuttipullo, lämpö/kuumemittari, pari harsoa lisää, mitähän vielä sellasta pientä ja tietty turvakaukalo! Sitteriä olen katsellut käytettynä ja sitä mielestäni en niin akuutisti tarvi, eihän se muksu välttämättä edes viihdy siinä ja leikkimatto löyty mutten vielä ostanut.. katsotaan jos sit tuntuu siltä niin ostetaan mut senkin ehtii sit joskus vaikka synnytyksen jälkeenkin..
Itku hälytinkin varmaan saattaisi olla tarpeellinen, kun tämä uusi asunto on nyt aika iso ja en oikein tiedä miten  itku tuolta parvekkeelta kuuluisi.. mut periaatteessa enään muutamia juttuja ja kaikki ois valmista vauvaa varten. Ei huonosti ainakaan omasta mielestä ku tänään on rv31+1 :)

Viikon päästä on vihdoin kätilön ultra ja pääsee katsomaan miten muksu voi :) ilmeisesti kasvu kontrolli vai mikä se on?? noh kuiteskin :) Ihanaa! ajattelin kyllä myös puhua tuosta rintakivusta minkä kohtasin ikeassa koska se oli aika huolestuttava, mielestäni tuollaisia oloja on ollut muutamia tässä raskaus aikana mutta ei mitään NOIN PAHAA :(

Nyt pitäis pitää joku siivous päivä mutta ei ihan kauheasti innosta :D

Uusi sänky on muuten hyvä omasta mielestäni :) tai en tiedä miten se unenlaatuni on., onko hyvä vai huono mutta ainakin luulen että hyvä on :D Ei ole selkä kipiä ollut suuremmasti tai muutakaan :)

VOI JEE....

Pitikin mennä lukemaan vanhoja kirjoituksia ihan alusta lähtien :D Hoh ja vieläpä todeta että en ole muutunut tippaakaan, ihan sama sekavasti pohtiva ihminen olen edelleenkin.. 

Tänään olisi edessä synnytys valmennuksen alkuvalmennuksen hammashoitola kerta jonka missasin sillon aikoinaan ja menen nyt sitten noiden myöhemmin laskettujen aikojen kanssa :D Kiva mennä tän jätti masun kanssa sinne hyppimään :D Jännä nähdä kuitenkin millaista porukkaa siinä ryhmässä istuu..

Anoppi kävi piristämässä yksinäistä eloani ja toi herkullisia pulli nami! Saa nähdä onko niitä yhtään jäljellä kun mies tulee huomenna kotiin :D ehkä yritän jättää hänellekkin edes yhden...minkä minä sille voin että ovat niin hyviä!

Viime yö oli aivan älytön, tunnin välein vessaan :/ siinä ei paljon uudesta sängystäkään ehdi nauttia kun jatkuvasti saa olla heräämässä vessaan... Mutta taidan olla ihan tyytyväinen uuteen sänkyyni :)

Anopin kanssa keskusteltiin taas viikonloppuna ikeaan lähtö aikeistamme :D hänen mielestä on täysin järetöntä että lähdemme ajamaan niin pitkän riessun ja vieläpä näillä keleillä.. mutta tahdon sen pinnansängyn yms.. Katselimme ikean sivuilta hoitopöytää ja minun valitsemani tyrmättiin :D pitää ottaa vissin anopin mieliksi kalliimpi versio voi hyvänen aika.. katsotaan mietä mies tuumaa. 

Kaipa se on mentävä laittautumaan.. kun autokin näyttää olevan taas sen verran kuurassa että saa tovin sitä raaputella ennen ku pääsee liikkeellekkään :/

Nukkumista vai NUKKUMISTA?

No oli se varmaan tuota jälkimmäistä :) Vaikka heräsin tosi monta kertaa niin tuntuu silti et aika hyvin yö meni. Luulen että heräämiset johtuivat:
1. sängyn korkeudesta, onhan tuo jenkki pikkusen eri tasolla kun viime viikkojen patjat lattialla,
2. siitä että stressasin nukkumista etukäteen niin paljon,
3. vierastin sänkyä ja analysoin koko ajan tuntemuksia,
4. olin pessyt lakanat hajustetulla pesuaineella joten se kaiken muun kanssa häiritsi vaikka ei kyllä ennen ole häirinnyt O.o tästä lähtien siis käytän samoja pesuaineita lakanoille mitä olen ostellut jo vauvan vaatteita varten :)

Kaiken kaikkiaan vaikka vähän on lonkat jäykkänä niin ei suurempia selkäkipuja, en muista että mikään paikka olisi puutunut koko yön aikana edes kädet! (jotka ovat vaivanneet tässä puoli välin jälkeen raskautta lähes joka yö), lähdin aika vetreästi liikkeelle verrattuna sohvaan tai patjaan.

Huonoja puolia tuossa jenkki sängyssä olen tajunnut että pinnansänkyä en nyt saa sitten sängyn sivuvaunuksi :/ kun on niin korkea tuo meidän sänky. Mutta aluksi voidaan olla sentään suht samoilla tasoilla vaavin kanssa. Itse kun en ole koskaan aikonut nukkua lapsen kanssa öitä samassa sängyssä, ihan jo siitä syystäkin että tuo ukko on kyllä semmonen pyöriskelijä ja heiluja unissaan et lapsen turvallisuuttakin ajatellessa.

Aamulla heräsin ja katsoin ulos, siellä taas pakkanen kiristyy IHANAA! Vesisade olikin todella ahdistavaa tämän lumen keskelle. Onneksi ei ehtinyt suurempia vahinkoja tehdä tuo lauhan päivän parin jakso. Ainoastaan kaunis lumikuorrutus puista on hävinnyt, mutta tokkopa saadaa uutta jouluksi. Jouluna kuuluu nimittäin olla lunta maassa sekä puissa.

Viikonloppu projektina olisikin sitten parvekkeen kattoon porata parit koukut lyhdyille että saa tunnelmaa tupaan. Samalla kun iskuporakone raahataan tänne niin varmaan asennetaan peilikin sitten seinään :) täällä tuntuvat kaikki seinät olevan petonia :D

Huh hui äitille eilen esittelin vauvan vaate kaappia samalla kun kävivät miehensä kanssa laittamassa sängyn minulle kuntoon niin totesimme ettei todellakaan tarvitse enään 50-62 vaatteita. Niitä on todellakin niin paljon etten tiedä ehdinkö niitä käyttää kaikkia. Mutta äiti tuumasikin siinä vain että noh saatpahan pestyä vauvan vaatteet vauvan vaatteiden kanssa kun on niin paljon :) Suurin osa vaatteista on valkoisia tai valko beigeitä ja loput oikeastaan sinisiä.. joitakin vihreitä :) Toivottavasti se nyt on poika.

Vaikka poikaa toivoimmekin niin nuita poikien vaatteita pestessä, viikatessa ja lajitellessa sitä vähän tuli sellanen suru puseroon että ois haluttanut niitä tyttöjen vaatteita.. mekkoja ja semmosia prinsessa juttuja pukea sittenkin mutta noh meille tulee sitten sellainen jääkiekkoa pelaava pikku prinssi?? :DD Tulkoon vaikka metsän mörkö kunhan on terve! :) Niin ja muistellaanpas sitä että poika ei saa minun sairauttani mutta tyttö hyvin todennäköisesti perii minun kipuni, niin ruumiiseen kuin sieluunkin :( enkä halua tätä kenellekkään.

Jos tänään pitäisi kirjasto ja mummola päivän. Lähtisi viemään kirjastoon kirjat ja sitten mummulaan tapaamaan pappaa kun en väsyksissäni saanut edes isänpäivänä hälle laitettua viestiä. Normaalisti olemme joka isänpäivä käyneet syömässä kakkua ja viemässä kortteja sekä lahjoja, unohtamatta tärkeintä että olemme pysähtyneet kuuntelemaan ukkia ukin päivänä :)

Ongelmia oman pään kanssa...

Hmm... niin no otsikko tiivistää sen kaiken mitä tunnen. Ei tuo mun pääkään kovin terve ole vissin. Kävin tänään sitten vihdoin ja viimein ostamassa sängyn! Olenhan siis nukkunut muutosta asti patjalla tai sohvalla.. Noh lähdettiin hakemaan tarjous sänkyä, mutta kappas kappas sitäpä ei ollut yhtään kappaletta myymälän varastossa. Siinä vaiheessa meinasi itku jo päästä, pistetään raskaushormoonien piikkiin tietty! Noh käytiin sitten kiertämässä kylän pari muutakin huonekalukauppaa vaikka tiesinkin sen turhaksi. Ihan kiva jos ois varaa laittaa tässä vaiheessa sänkyyn yli tonni, mutta kyllä mä ihan tarjous sänkyä lähdin hakemaan. Noh Jyskiin päädyttiin sitten lopulta takasin. Sieltä sitten lähti astetta kalliimpi sänky kokonaisuus matkaan. MUTTA kun en ole ihan varma oliko tuo sänky todellakaan hyvä ja nyt ahdistaa että maksoin liian kovasta sängystä 650e vaikka oisin saanut parin viikon tilaus ajalla sen pehmosen hintaan 325e... se on niinku tuplasti enemmän. Tämä nyt jotenkin niiin häiritsee minua.. Kaikista eniten ottaa pattiin ettei tarjous sänkyä edes löydy myymälän varastosta se on jotenkin väärin ja kieroakin bisnestä. Kieroa sillä ainakin tämmöset raskaana olevat sängyttömät repeää siinä vaiheessa liitoksistaan ja lähtee kaupasta puolet kalliimman sängyn kanssa kotiin.
Sängyn sopivuutta epäilen suuresti. Epäilen että se on liian kova, mutta se myytiin kyllä keskikova luokituksella kuten muuten puolet halvempi tarjous sänkykin.. mutta jo liikkeessä testatessa niissä näkyi suuri ero. Halvempi oli luokitukseltaan heikkolaatuisempi 15 vuoden takuulla ja kalliimpi parasta jysk laatua 25 vuoden takuulla. Halpa oli jotain viron laatua kuulemma ja kalliimmasta löyty suomenlippu tunnus.. Ja ääk en ole nukkunut sängyssä yötäkään, olen suoper hermona että jos se onkin ihan liian kovan tuntunen nukkua enkä oikeen halua mennä nukkumaankaan kun pelkään että laitoin paljon rahaa paskaan. Eli siis tämmönen on mun ongelmani. EN voi mennä nukkumaan kauan odotettuun sänkyyn ku pelkään että petyn että olen ostanut itselleni sopimattoman sängyn minun rahapussissa isolta tuntuvalla hinnalla.. Niin ja plussana oon sitä mieltä että en ees voi selvittää tätä ongelmaa lopullisesti koska raskaana selkä voi olla muutenkin kipeä ja mahan kanssa nukkuminen epämukavaa ollu jo kuukausia... :D tämmöstä mä vaan tulin avautumaan...

Mahassa menee kaikki vissin hyvin, tuntuu vaan että vaavi alkaa laskeutua? voiko oikeasti näillä viikoilla vai onkohan tää jotain omaa mielikuvitusta? Seksikin tuntu jotenkin ei niin mukavalta :/ Kätilön ultraa tässä ootellaan jännittää nähdä touhuuja pitkästä aikaa :) Tuleva isi ei stten pääsekkään sinne näillä näkymin, sillä joutu reissu hommiin :(

En tiedä onko tuo nyt niin huono että ukko joutu reissu hommiin. Jotenkin tän sen ongelman kanssa tää sen poissa olo tuntuu ihan rauhoittavalta. Mun ei tarvi laittaa siihen energiaani vaan saan loikoilla ja rentoutua. Tietenkin onhan tää toisaalta yksinäistä. Mutta soittelin siskon kylään että tulis käymään joku päivä. Anoppikin soitti että vois tulla tällä viikolla käymään vaikka tietää ettei sen kulta poika ole koko paikkakunnalla. Ihan kiva saahan se käydä moikkaamassa. Vaikka vähän epäilen että tulee tekee tarkastuksen että mimmosen sängyn ostin ;) siinäpä tarkistelkoon. Ei näistä asioista pidä hirveesti ressiä ottaa. Sitten jos sekaantuu liikaa siihen miten hoidan/kasvatan lapseni niin sit syttyy sota. Meinaan ei hälläkään tainnut ihan putkeen mennä se kasvattaminen miehen ongelmia aatellen että jospa jokainen tekis omat ratkaisunsa ja kattois sitten parinkymmenen vuoden päästä kuinka kieroon/suoraan taimi kasvo :D

Aamun ensi fiilikset, ***** mua on kusetettu!

Aamulla ensimmäisenä sitä vaan ajatteli sängyssä maatessaan että v**** mua on kusetettu! Luulin oikeasti kun vauvaa alettiin tekemään että molemmat oli tosissaan ja että mitään ihmeempää ei salattu toiselta. Tuo toinen salasi multa aika isonkin jutun.. En olisi todellakaan alkanut tekemään tätä ihanaa ja jo rakasta lasta jos olisin tiennyt. Poika juuri potkasi tuon kirjoitettuani kylkeen niin että kyynärpään yläpuolella tuntui oikein koko jalka/käsi.. Kyllä se on niin rakas äidille :) Mutta pointti on nyt se että en osaa keskittyä puolisoni tukemiseen vaan olen nyt hiukan sukeltanut katkeruuden ja "petetyksi" tulemisen säälittelyyn... Huoh... En tiedä miten pääsen tästä eteenpäin. Jos toinen kertoo niin paljon valheita koko suhteen ajan niin mitä siinä enään voi ajatella??
Minun päähäni ei oikein mahdu muuta kuin se että tunnenko edes miestä oikeasti.. jos hän on ollut koko ajan tämän asian kiemuroissa, tunnenko edes häntä omana itsenään... luulen että en tunne. Tuntuu että koko suhde on vain valhetta.
Muistan kihlautumisen jälkeen kuinka olin innoissani suunnittelemassa jo häitiä (niitähän voi suunnitella hyvinkin pari vuotta). Kuinka katselin netistä somistuksia ja pukuja, unelmoin päivästä jolloin olisimme toistemme kaikkien sukulaisten edessä virallisesti ja saisin päiväni prinsessana. Nyt kun ajattelen asiaa tunnen itseni niin TYHMÄKSI! Miten ihmeessä sitä on voinutkaan edes haaveilla sellaisesta... Nyt kun ajattelen naimisiin menoa, en halua sitä. En tunne asiaa ajatellessani intoa ja en osaa kuvitella enään itseäni prinsessana sanomassa alttarilla tahdon...
Mieleni täyttää vain ajatukset että tahdon eroon tästä ongelmasta..rakastan miestäni mutta kuka mieheni edes oikeastaan on? ja miten voin antaa jatkuvan valehtelun anteeksi?
Päässäni kaikuu vain tehtävä: Minun täytyy keskittyä lapsen hyvinvointiin ja omaan jaksamiseeni jotta voin taata lapselle parhaan mahdollisen hoidon ja hellyyden, äidin rakkauden..

Jotenkin koko tämä sekoitus tuntuu niin mahdottomalta. Haluaisin olla toisaalta itsekäs ja unohtaa mieheni tukemisen ja keskittyä lapseen sekä itseeni, mutta sellaistako se rakkaus muka on, että hylätään vaikeuksien tullen? Mutta onko rakkaus sitäkään että toinen valehtelee heti suhteen alusta ja jättää ylipäätään kertomatta jotain tärkeää?
Itsehän kerroin sairaudestanikin samantien! Olin sitä mieltä että totuus on paras tie onneen ja että minua ei ainakaan jätetä sitten sen takia että olen sairas ja lapsia en välttämättä saa. Se asia tulevan kumppanini tuli hyväksyä heti tai jatkaa matkaansa... Minäkin kerroin kaiken itsestäni rehellisesti vikoineen päivineen, joten se tekee tästä kaikesta vielä pahempaa :'/

Onneksi minulla on blogini! En voi keskustella asiasta ystävieni kanssa, koska tämä on puolisolle vaikea paikka. Äitini ja Anoppini ovat ainoita miehen lisäksi joiden kanssa asiasta keskustellaan.. Anoppi tietenkin on sitä mieltä että minun täytyy tukea miestä ja etten saa hylätä tätä. Äitini taas käskee ajattelemaan sitä mitä minä itse haluan. Haluanko murehtia asiasta ehkä lopun elämää yms.. yms.. Ja blogissani voin kertoa sekavia ajatuksiani ja lukea myöhemminkin.. ehkä myöhemmin lukiessani saan niihin ajatuksiin jotain selkoa, jotka risteilivät päässäni tätäkin kirjoittaessa..

Miksi tämä ei voinut tulla ilmi vaikka raskausviikolla 18??? eii kun juuri nyt.. tänään tuli täyteen rv29! Nyt ei ole edes aikaa yrittää selvittää onko mies tosissaan selvittämässä ongelmaa vai yrittääkö hän tehdä sen minun ja äitinsä mieliksi..

Kaiken tämän paskan jälkeen mitä olen saanut nyt niskaani olen entistä varmempi siitä että lapselle annetaan minun sukunimeni. Sanoi mies mitä tahansa. Vaikka vihaan omaa sukunimeäni alkoholisti isäni takia, haluan silti että lapsella on kanssani sama nimi.

Pelottavat fiilikset, kielletyty ajatukset

Jos aikaa voisi kääntää taaksepäin ja mennyttä muuttaa, minä tekisin sen. 

Pelottavaa tajuta että haluaisi muuttaa mennyttä. Ainakin minusta, joka on aina ajatellut että kaikella mitä elämässä on tapahtunut on tarkoitus, jokaisella polulla jonka valitset on tarkoitus... Ja nyt olen sitä mieltä että jos voisin palata pari vuotta taaksepäin tekisin toisin monia asioita. Onko tämä nyt vain paniikkia suuren muutoksen edellä? vai suurten ongelmien edessä väsähtämistä? En tiedä.. Mutta juuri nyt istuessani tässä kynttilöin valaistussa keittiössä, tiskien odottaessa selkäni takana tiskialtaassa, pyykkikoneen huristessa kylpyhuoneessa ja ukon nukkuessa sohvalla jo kolmatta tuntia, minä toivon että olisin valinnut monia asioita toisin. Pelottavaa! ja samassa kadun ajatuksiani sillä mahassani kasvava pikkuinen on minulle hyvin rakas ja pelkään että nämä ajatukset saavat aikaan pahaa pienelle ja menetän hänet... Olenko kauhea ihminen? Aika jännät mietteet näin pyhäinpäiväksi :D sattuukin juuri nyt tämmöiset menneisyyden muuttamis ajatukset sun muut synkkyydet.. ehkäpä nämä ajatukset tulevatkin kynttilöistä, ulkona raskaasti satavasta lumesta ja yksinkertaisesti tästä päivästä..

Huolia ja murheita OSA: miljoona??

Hmmm... oli pakko näin aamu tuimaan tulla kirjoittamaan jotakin. Pakko saada tätä tunnetta purettua jonnekkin kun en kellekkään voi oikein asiasta puhua, ainakaan vielä. Asia koskee miestäni. Meillähän on ollut jonkin aikaa hiukan vaikeaa ja nyt minulle on selvinnyt miksi ja koko ongelman laajuus. En halua kertoa/ole vielä valmis kertomaan mikä tämä asia on, mutta en tiedä selvitäänkö tästä. Kyse ei ole pettämisestä tai mitään sellaista, mutta kyllä tässä pistetään puolisokin koetukselle. Olenkohan minä valmis uhraamaan aikaani ja energiaani nyt kun lapsikin on tulossa. Kaiken ajan ja energian pitäisi mennä lapselle ei miehelle ja hänen ongelmalleen. Ongelma siis on ollut jo olemassa ennen suhdettamme, en vain koskaan ole nähnyt sitä. Ehkä keskustelu anopin kanssa sai minut tajuamaan kuinka asioiden oikea laita onkaan. Olen varmaan ollut aika naivi ja tyhmä :/
En ole todellakaan varma olenko valmis loppu elämäni olemaan varuillaan miehen kanssa että hän ei palaa samoille urilleen.. Eikö se ole aika rankkaa. Olen tässä miettinyt kaksi päivää myös sitä että menetin jo lapsuuteni isän alkoholiongelmalle ja nyt minun pitäisi loppu elämäni elää mieheni ongelman kanssa?? Rakastan miestäni ja ajatuskin luovuttamisesta hänen suhteensa saa minut itkemään. Mutta mitä minä ja lapsi tarvitsemme? se on tärkein kysymys, sen olen oppinut isäni alkoholismi ajoista, tai alkoholistihan hän on edelleen sanan karmeimmassa merkityksessä, mutta siis lapsuudestani...
Katkerana kaikesta sorruin myös eilen ajattelemaan että mitä ihmeen väärää minä tässä elämässä olen tehnyt, kun saan aina taistella elämässä eteenpäin? Eikö nuoruuden taistelu isän alkoholismin sekä siitä johtuneen oman itsetuhoisuuden sekä mustan mielen kanssa riittänytkään?? Selvisinkinkö siitä liian hyvin joten elämä on sitä mieltä että minun täytyy joutua koetukselle uudestaan ja uudestaan?
En tiedä enään mitä tehdä, päässä pyörii niin paljon ajatuksia, surua ja ahdistusta. Haluaisin sulkea silmäni sekä mieleni ja kuvitella ettei mitään ongelmaa edes ole. Mutta enhän voi niin tehdä. Voinko saada molemmat : auttaa miestäni sekä varmistaa lapselleni hyvin voinnin? Tuskin...ja se ajatus riipiikin mieltäni. Tiedän että loppujen lopuksi minun on pakko valita lapsen hyvin vointi, sehän on äidin elämän tärkein tehtävä. Mutta tuntuu pahalta ajatukselta hylätä mies ongelmineen.. Hänellä kyllä on äitinsä joka on valmis meitä auttamaan ja varsinkin miestä tietenkin, mutta jos mies ei auta itse itseään ja halua tätä 140%:sesti niin me emme voi mitään edes yhdessä hänen hyväkseen... Ah en tiedä...

Poikakin taisi tuntea ahdistukseni sillä yöllä kolmen jälkeen oli semmoiset jumpat mahassa että oksat pois ja tunki taas sellaista pattia tuohon mahalle että uninen mieskin sen tunsi kun siirsin hänen käntensä mahalleni.. myös aamulla puskeminen jatkui kun heräsimme herätyskelloon ja miehelle mahaa näytin ja hän sitä koski myös ja sanoi vain että sairasta :D Minä sanoin että niin sinä tapat minut murheeseen ja hänen poikansa siihen että yrittää työntyä vatsastani läpi :D Sellaista aamu huumoria meillä.....Ehkä itselläni pitäisi pistää vielä kone kiinni ja kokeilla saada unta.. 1h 15min tässä ehtisikin nukahtaa ennen kuin pitää mennä potkimaan pikkuveli herra 16 v ylös sängystä ja kouluun. Ehkä yritän ummistaa silmäni :)

Muutto väsymystä ja aivan ihana anoppi!

Muuton hoidimme äitini kanssa. Tietenkin mies osallistui tavaran kantamiseen, mutta siivouksen hoidimme äitini kanssa. Ja voi tuskien taival!! siivota nyt kaksi asuntoa. Miksi ihmeessä tehdään suuri numero pois muutto siivouksesta jos kukaan ei sitä kuitenkaan valvo?? Me jynssäsimme vanhan asuntoni ja uuden koska uusi oli älyttömän likainen (ei sitten siinä asunnon löytämis ahdistuksessa/kiireessä asiaa huomattu).. Vei kyllä mehut kun 3-4 päivää raadoimme näiden kahden asunnon kanssa. Kantapäätkin meni niin kipeäksi ettei yöllä meinannut vessaankaan päästä :/ Onneksi se on nyt ohi! Vielä uuden asunnon parveke täynä pyykättäviä tekstiilejä ettei edellisen asunnon ötökkä ongelma pääse leviämään tänne.. mutta muuten aika hyvin. Sisustaminenkin alkaa olla hyvällä mallilla ja siitä kiitokset kuuluvat vain ja ainoastaa upealle Anopille! :) Yleensä miniän ja anopin välit kuvataan hyvin hmm.. vaikeiksi ja riitaisiksi, mutta nyt olen ehkä päässyt enemmän tutustumaan tai edes viettämään aikaa anoppini kanssa ja hän on kyllä auttanut niin paljon tuomalla tänne mattoja, verhoja sekä lampun joka sopii täydellisesti keittiöömme :) Toivottavasti keksin keinon kiittää häntä tästä kaikesta :)

Maanantaina oli neuvolakin.. pissasta sain plus merkkinnän (mitä lienee sekin merkitsee??), paino oli noussut vain 325g/viikko (pienin nousu koko raskaus aikana IHANAA!!) ja hemppa olikin tipahtanut yhtäkkiä 116! O.o aika hurjalta kuulostaa kun ennen raskautta oli 151.. millonhan sitä lisärauhtaa määrätään?? Muksun sydän veti 163 kun toisella oli jumppatunti menossa juuri. Kaikki periaatteessa hyvin :) Sovittiin jo kätilön ultra, neuvola lääkäri, kotikäynti ja seuraava neuvolakin :) viikkoja on jo 28+4 ja pikkuhiljaa alkaa jo jännittämään.. viimeinen kolmannes siis lähti käyntiin sunnuntaina ja kunhan viikko laskuriin pärähtää rv 30 niin olen sitä mieltä että synnytys voi tapahtua minä viikkona tahansa.. mutta luulen edelleen joulukuun viimeistä viikonloppua..

Mutta paniikkihan tässä iskee kun todellakin se ikea reissu on edelleen tekemättä ja täten pinnansänkykin hommaamatta sun muut PANIIKKI...

Mutta nyt koneen pakkaus ja mars matkaan taas äitini luo..