tyyntä myrskyn edellä mielessäni..

Hmm... en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään tänne. Tai vanhanaikaiseen päiväkirjaankaan. En tiedä mitä sanoa enkä edes miettiä. Haluan vain unohtaa koko asian tai siis sen milloin tärppää ja entäs jos ei tärppääkkään esim. seuraavaan vuoteen. Haluan niistä ajatuksista ja koko hommasta etäisyyttä. Samaan aikaan lasken päiviä otolliseen aikaan ja heiluttelemme peittoja selvä määränpää mielessämme, lapsi. Joten sisälläni on pelottava rauhallisuus, tyhjyys. Se karmii minua joka on tottunut tuntemaan suuresti ja räiskyvästi. Olen sulkenut tunteeni johonkin lasiseen purkkiin josta näen ne mutten tunne. Tiedän että kipu ja pelko on siellä mutten tunne niitä enään.. Ja ihan oikeasti jos tuntisin jotain tämä karmisi minua ihan älyttömästi, mutta kun en osaa siitäkään nyt ottaa mitään ressiä taikka paineita. Elän tänään ja ehkä huomenna. Tulen raskaaksi tästä kierrosta tai hyvin todennäköisesti en. Ja joka aamu herään tähän samaan elämään, samaan kulkuun.. Joten sanoisinko että mielessäni on tyyntä myrsyn edellä, ilmanpainetta joka kertoo että mysrky on tulossa mutta milloin?? Sitäkään en halua pohtia. Elän vain jokaista päivääni niinkuin minun täytyy. Menen työssäoppimiseen vaikka vihaan sitä, haluaisin lopettaa koulun, mutten voi koska se on periksi antamista. En halua tehdä päivääkään mutta menen silti ja hymyilen. Lasken päiviä vaikken halua edes ajatella asiaa, syön lääkkeitä jotka auttavat tavoitteeseen, mutten ole varma mitä ne tekevät ruumiilleni, vain koska minun täytyy. Sanoisinko että olen sekaisin päästä. En tiedä mitä minun tulisi ajatella kaikesta tai tuntea.