tiistai 29. tammikuuta 2013

Kuulumisia

En oikein tiedä mistä kirjoittaa :D Blogin tarkoitus ei ollu selittää kuinka monta kertaa poikamme täyttää vaipan tai hehkuttaa kuinka hänelle tuli eilen täyteen 4viikkoa ja torstaina tulee 1kk mittariin.. Tarkoitus oli kertoa endometrioosista, siitä miltä kehossani tuntuu sekä miten mieleni reagoi kaikkeen. Myöhemmin tarkoitus oli kertoa lapsen saannin vaikeudesta/helppoudesta endon kanssa sekä raskaudesta miten se menee  kun endo tuo oman taakkansa.. Mutta kaikki tuo on mennyttä ja endon heräämistä tässä odotellaan vauva täyteisessä arjessa. Minulla ei siis ole mitään kerrottavaa? O.o Ei ainakaan mitään mikä olisi blogini aiheen mukaista. Tuntuu oikein pahalta kun ei ole mitään jaettavaa :D

Voinhan tietenkin kertoa tässä kaikkea ei aiheeseen liittyvää kun odotetaan että tulee jotain Oikeaa kerrottavaa :D

Miehen kanssa menee välillä hyvin välillä huonosti. Suhteemme natisee liitoksissaan mutta haluamme ilmeisesti molemmat korjata sen, ommella siitä vahvemman sidoksen? miksi muuten olisimme enään tässä?
Olemme päättänyt lähteä hakemaan ulkopuolelta apua keskusteluihin sillä saamme yleensä melkoisen riidan aikaiseksi lopulta kumpikaan ei myönnä olevansa väärässä ja taistelee omalla puolellaan vaikka pitäisi taistella samalla puolella muuta maailmaa vastaan tjn. En ole vain saanut varattua aikaa :D Kai se minullekkin on kova paikka joutua menemään amattilaisen puheille, sitten sitä joutuu myöntämään itselleen että on todellakin epäonnistunut... Mutta toisaalta pitäisi ajatella positiivisesti että ehkä epäonnistunut mutta peliä ei ole vielä hävitty, eikai hävitty tarkoittaa loppumista ja me sentään vielä yritämme löytää yhteisen sävelen erimielisyyksiimme...
Onhan se tietenkin vaikeaa varsinkin kun tämä anoppi sotku (että minulla menee hermot anopin kanssa) hiertää kaiken muun lisäksi välejämme.. (neuvoksi kaikille naisille, älä koskaan arvostele miehesi äitiä, luoja meitä auttakoon jotka sen tekevät).

Vauvan kanssa alkaa sujumaan tai noh kaikkihan vielä on opittavaa asiaa mutta sitä on alkanut jo nauttimaan vauvan hoidosta :) on ihanaa kun toinen herää (paitsi yöllä kun itse olet ehtinyt juuri syvään uneen) ja saa hymyjä sekä halia pientä nappulaa.. parasta on kun vauva rauhoittuu rinnukselle nukkumaan masu masua vasten (tietenkin tämä on epäkäytännöllinen asento yöllä jos vauva ei muuhun asetu/suostu nukkumaan..).
Vaipa vaihto on rutiinia mutta jatkuvat kakkavaipat ottavat öisin päähän -.-' Tutteliin siis päädyttiin takasi kun nan1 teki vauvan kakasta kauheaa liisteriä ja värikin muuttui saven vihreänharmaaksi O.o nyt tuttelilla taas ihanaa normi kakkaa :)

Juuri tällä hetkellä yritän selailla netinihmeellisestä maailmasta mitä ihmettä kastajaisiin tarjottavaksi. Haluaisin jotain erinlaista mitä ei aina kaikkialla ole, vaikka pakkohan se ihana nami kalaleipäkakku tehdä siitä nyt ei voi joustaa millään vaikka kuin on joka juhlassa tarjolla... vaikeaa.. mutta pitää sitten laittaa kuvia herkuista :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

3 viikkoa synnytyksestä, endometrioosi nukkuu?

Tänään rakas poikani täytti 3 viikkoa :) Aika tuntuu paljon pidemmältä, vääristää älyttömästi kun vaippaa vaihdetaan sekä maitoa annetaan 3 tunnin välein. Poitsu on kasvanut hyvin :) Viime torstaina kävi lastenneuvolan puolelta neuvolatäti (jota muuten vihaan jo nyt) ja punnituksessa saimme jo hurjat 3600g :O eli syntymäpaino on kurottu kiinni jo aikaa sitten. Siinä se nähtiin että oli hyvä kun tein raskaan päätöksen ja lopetin sen imetyspelleilyn. Pulloruoka menee alas hyvällä ruokahalulla ja pojan paino kehittyy.. Tosin tässä alkaa jo olemaan kummissaan kun poitsu syö jo melkein sen 800ml mikä olisi niinku 1-2kk ikäisen ylärima (600ml-800ml). Kaksi viime yötä ollu kauheaa kipruilua ja piereskelyä joten kokeilimme tänään nan1 äidinmaidonkorviketta että saisimmeko sillä piereskelyä kuriin.. joojoo ja tähän voi näsäviisaat kommeintoida että se johtuu ilmasta ei korvikkeesta mutta kun meidän poitsua ei saa röyhtäyttämään millään ja liika heiluttelu saa maidon lentämään O.o siksi esimerkiksi meillä vaippa joudutaan öisin vaihtamaan ensin ja sitten vasta annetaan maito, muuten maidot on siinä hoitopöydällä... Toisaalta huolestutti alkaa kokeilemaan tuota eri valmistetta kerta paino noussut hyvin ja kakkaa tullut hyvin ja normaalin oloistakin ilmeisesti. Noh ainahan sitä voi sitten palata tutteliin.

Anopin kanssa muuten menee hermot :D Tätähän te kaikki olette odottaneet, jopa minä itsekkin. Liian hyvin tulimmakin toimeen. Itselläni taas reviiritietoisuus noussut pintaan (alkaakohan omat hormoonit pikkuhiljaa palautua) ja en halua antaa poikaa miksikään nukkeilu välineeksi......se siis kertoo varmaan jo paljon.

Ainakaan vielä ei ole tullut mitään endo kipuja :D niitä tässä kaipaillen ja kauhulla odottelen. Loppuis tuo viimeinenkin vuoto niin voisi alkaa odottelemaan niitä ensimäisiä kuukautisia että saisi lääkkeetkin sitten käyttöön ehkäsyksikkin tietty :D seksiä tässä jo himottais mutta vielä ei uskalla kun tuo leikkausviilto ei ole ihan kokonaan parantunut, se onkin ainut kohta jossa tikit vielä jäljellä.
Jännä kyllä nähdä että kauan menee että kuukautiset alkaa näin synnytyksen jälkeen kun ei imetä ollenkaan. Voihan se muka olla ettei mitään endokipuja näy moneen vuoteenkaan?

Tänään muuten ilmestyi postissa endometrioosiyhdistyksen jäsenmaksu vuodelle 2013 mutten aijo maksaa sitä. En kokenut yhdistyksestä olevan mitään hyötyä. Kaikki hoidettu ihan liian sekavasti.

Mies palasi tänään töihin. Nyt mennään siis niin että minä hoidan yöt ja päivät kun hän töissä ja oikeastaan joka toinen ilta pitäisi hällekkin olla "vapaa" :/ raskasta.. tietty yksin pärjää hyvin mutta raskaaksi sen tekee sen ku tietää että toinen saa nukkua ja itse herää 3h välein ja taistelee pojan nukkumaan eli ehtii nukkua itse sen max2h syöttöjen välillä. Tietenkin jos imettäisin se olisi joka tapauksessa näin.. Viikonloppuna mennäänkin sitten niin että mies hoitaa pe-la ja la-su yöt että saan levätä itse ne kunnon yö unet, jos saan.. Sitä niin jo herää pieneenkin änähdykseen :D

Muta nyt nukkumaan niin ehtii hetken leputtaa silmiä ennen seuraavaa syöttöä :)


perjantai 11. tammikuuta 2013

Kun kaikki sujuu liian hyvin, pelko iskee...

Täällä kotona kaikki on sujunut vähän liiankin hyvin! Pelottaa että jokin menee vielä pahasti vikaan kun näin jotenkin helpohkon oloisesti tämä kotona vauva elämän aloittaminen on sujunut :( en osaa siis enään olla onnellinen.. Jonkin täytyy vielä mennä pieleen..

Onhan vauvalle ilmestynyt ihme haavauma alahuuleen suupielen tuntumaan, onko sitten itse raapaissut vai vitamiinin puute vai mikä niin en tiedä vielä mutta sellainen siinä on. Onneksi terveyden hoitaja tulee kotiin ens to jo että jospa se ei siitä pahenis niin silloin voi kysyä.

Ruoka maistuu hyvin yli 500ml ollaan päästy vissin joka vuorokausi mikä on ilmeisesti thl:n suositus jonka löysin miehen kanssa netistä osoitteesta http://www.thl.fi/fi_FI/web/lastenneuvola-fi/ohjeet/terveysneuvonta/imetysohjaus/pulloruokinta mutta pissaakin sitten niin paljon että vaikka vaippaa vaihdetaan joka syötön yhteydessä ja välillä muutenkin niin toisesta nivustaipeesta on vähän iho hautunut :/ en sitten tiiä johtuuko juuri tästä jatkuvasta pissavaipasta vai ollaanko kuivattu pyllynpesun jälkeen huonosti.

Alkaa olemaan hereillä kerran päivässä jo monta tuntia Oo välillä näin käy aamulla sekä illalla mutta pääsääntöiseti illalla.. nukkuu paremmin päivällä ja yöllä meinaa ruveta kukkumaan tai nukahtaminen vaikeampaa :/

Omat tikit/haavaumat ei tunnu paranevan lainkaan. Ilmakylvyn antaminen vaikeaa vuodon takia.

Tänään sain "ihottumasta" puhelun ja herpes näytteet negatiivisina tulleet takaisin eli ilmeisimmin vyöruusu todellakin puhkesi synnytyksen jälkeen kaikesta ressistä ja yleiskunnon heikkeneminen ennen synnytystä raskauden aikana ja rajun synnytyksen viemien voimien ja kunnon heikentämisen seurauksena?? Ressi ainakin oli aivan jumalaton.. ja heikko se olokin oli sen pari päivää..

Itse en osaa nukkua päivällä ja vieraita on käynyt joka päivä joku katsomassa (perkeleen sukulaiset) niin väsy meinaa aina iltasin iskeaä.. energiajuomalla paikkaamme sen.. mies palaa ilmeisimmin maanantaina töihin  ja pelottaa miten sitten kaikki alkaa sujumaan :(

pelottaa vaan että mikä seuraavaksi menee pieleen...

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

käynnistys, synnytys ja ensimmäinen viikko

Käynnisys todellakin aloitettiin sunnuntaina 30.12. Synnytyssaliin menin 12.30 ja siellä aloitettiin tipalla käynnistys. Hitaasti lähti homma käyntiin ja kalvot puhkaistiin vasta juuri ennen kahdeksaa illalla. Siltikään homma ei ottanut lähteäkseen kunnolla käyntiin ja jouduimme pitämään levähdys tauon aamu kolmen jälkeen. 7ltä aamulla aloitettiin oksitosiini jolla siis käynnisteltiin... vasta kahden aikaan olin täysin auki ja sitä ennen jo saanut 39,6 asteen lämmön antibioottia suoneen kokeillut kaasua kivun lievitykseen, saanut epiduraalipuudutuksen, jostain kipupumpustakin höpötettiin..

Ponnistuksen tarve tuli jo sillon kahdelta ja kolmen aikaan aloiteltiinsitten kunnon ponnistelu mutta kuumeen korkeuden takia ei montaa ponnistusta tarvittu ku voimat vaan loppu kokonaan. Onneksi uskottiin ku sanoin.. siinä sitten lääkäri arvioi tilanteen ja otettiin imukuppi käyttöön. Tietenkin jouduttiin leikkaamaan sinne tilaakin mutta siinä vaiheessa ei muuten paljon kiinnostanut mikään muu ku pojan ulossaaminen ja mahdollisimman nopeaa. 14.30 synty sitten pieni ja veltto lapsi :/ Imukuppiin siirryttäessä huoneessa oli kaksi kätilöä, lääkäri, lastenlääkäri ja anestesialääkäri..niin ja minä sekä mies tietty että tungosta oli!

Lasten lääkäri nappas lapsen heti kun napanuora leikattiin ja vei mukanaan.. pisteitä sai ensin 5, sitten 6 ja 7 että semmonen vähän veltto tapaus :(

Siinä sitten ommeltiin ja yritin saada voimia takasi.. en edes osaa tähän kertoa kaikkea kauheaa kuumeen tuomaa tärinää ja sitä kun tippatie lakkasi vetämästä ja siinä kuume tärinässä joutu anestesia lääkäri tulla mua pistämään ku suoniakaan löytynyt yms yms..

Ensimmäinen viikko menikin sitten sairaalassa. Kotiuduttiin itse asiassa juuri pojan 1-viikkos päivänä. Alkuun jouduttiin verensokeri tarkkailuun ja siinä kesti että päästiin siitä pois. Sen jälkeen iskikin sitten bilirubiini arvot ja poika joutu vuorokaudeksi sinivaloon ja montakohan päivää me jouduttiin sitten sen jälkeen oikeen sueraamaan vaan arvojen suuntaa kunnes lopulta lähtivät itsekseen laskuun ja pääsimme kotiin. Eikä siinäkään vielä kaikki kun kova synnytyskokemus ja stressi eka verensokerista ja syöttämisistä sekä sitten sinivalohoidosta niin tadaa minulle puhkesi sitten "ihottuma" joka sitten sai epäilyn vyöruusu tai herepes! anteeksi vaan mutta en kyllä ole ainakaan tiennyt saaneeni herpes tartuntaa... kova kolaus kyllä oli ja näytteetkin siitä otettiin kaksi viimeistä sairaala olo vuorokautta menikin sitten ERISTYKSISSÄ! Koska vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama niin eihän se tietenkään hyvä ole jos leviää niihin vastasyntyneisiin. Mutta voitteko uskoa kuinka kauheaa oli olla yhdessä pienessä huoneessa 2vuorokautta ja kun kohdeltiin kuin ruttosta! labran henkilökin tuli pojalta ottamaan näytettä (bilirubiineja varten) suojakaapu päällä yms..
En olisi kestänyt ellei mies olisi tullut eristysselliin kanssani. Mielenterveyteni säilyminen on vain ja ainoastaan hänen ansiotaan.

On kyllä käsittämätöntä miten kaikki voi vastustaa sitten yhdellä kertaa. Mutta nyt olemme olleet onnellisesti kotona jo pari päivää. Väsymys on sanoinkuvaamatonta! Mutta nyt kokeilemme herätä miehen kanssa vuorotellen hoitamana lapsen kun hänelläkin alkaa hommat sujumaan (ai niin unohdin mainitakkin että mieskin sairastu flunssaan synnytyksen jälkeen ja pääsi katsomaan meitä vasta pe päivänä osastolle ja la iltana mentiin jo eristyksiin).. Harmi kun oma äitinikin sairastui flunssaan niin hänet olisin ottanut nyt tänne meille sitten auttamaan yhdeksi yöksi että olisin saanut pitkästä aikaa vaikka 12h unet.

Ai niin ja vielä imettämisestä :D se maito kyllä lähti nousemaan hyvin mutta sokeriseuranta stressin aikaan vauva ei tuntunut saavan tarpeeksi ruokaa ja jouduttiin tyrkyttämään pullosta päälle mutta väsyneenä ja väärän lainen tutinosa pullossa tiesi vaan fiaskoa. Vasta eristyksissä eräs kätilö kysy että oletteko kokeilleet tällaista pienempää tuttia ja sitten ruoka alkoi mennä vauhdilla masuun vauvan itsensä imemänä ei vaan maidon valumisena sinne isosta tutista.. Tätä ennen olin kuitenkin jo tehnyt imettämisen lopettamis päätöksen liian stressaavana asiana.. kyllähän se harmitti ja tuntu surulliselta kun siinä kuitenkin pääsi niin lähelle lasta mutta piti ajatella sitä että vauva varmasti saa syötävää ja omaa mielenterveyttä kun alkoi oikein stressaamaan KAIKKI.

Mitähän vielä :D vaan jotennin tuntuu että jotain jäi kertomatta :D

Noh ensikertaankin jotakin kenties.. jos nyt lähtis nukkumaan jotta jaksaa herätä syöttämään pojan..

Ai niin en enään koskaan halua synnyttää! aivan älyttömän kauhea kokemus ja KIVULIAS! Sitä kipua ei voinut kuvitellakkaan ennen kuin sen koki. Että kannattaa varautua...

lauantai 5. tammikuuta 2013

Uusi ihminen, rakas lapseni.

Tulin nopeasti ilmoittamaan että Poika syntyi 31.12.2012 kello 14.30 ja mitat olivat komeat 3335g ja 48cm!

Tulen kertomaan tämän hermoja raastavan kauhean käynnistys, synnytys, 1 viikko kertomuksen myöhemmin kun olemme kotiutuneet. Nyt odotan vain piinaavasti kotiin pääsyä..