Mitä se sellainen nukkuminen on?

Aloitin työt tunturissa jokunen vuoro tullut tehtyä ja saanen tosiasn kysyä mitä se sellainen nukkuminen on?? Menen vaihtelevasti töihin 18-22 välillä ja tulen kotiin 4jälkeen (tänäkin aamuna 04.45 lähdin kotona olin jokusen yli 5 ja suihkun jälkeen sängyssä joskus 06.oo... heräsimme pojan kans 09.15 O.o ou jee.... tuntuu ku sammuis kohta pääkoppa :/ mut iteppä alani oon valinnut..sitäpaitsi en halunnut viedä poikaa hoioon joten ei ole mahdollista kuin tehdä yötä ja valvoa päivät :D

Pojalla lääkitys on selvästi tehonnut! Huulen patti on hävinnyt lähes kokonaan suun sisäpulelta wau!
Hän nykyisin seisoskelee ilman tukea ja koittaa toisinaan ottaa sivuttaim askeliakin...iiiihana iso poika :)
Mietin edelleen veisinkö hikiongelman takia yksityiselle kun lääkäri ei saa muka syytä selville joten sanotaan normaaliksi :(

Oma terveys hmm... ei ole mitään duuria kipuja ja kuukautiset pysynyt kahden levyn verran pois :)

Miksi ei vaan osaa elää nauttien kivuttomuudesta vaan sitä elää peläten kivun  palaamista? :/

Pojan sairaalareissulta palattu

Kävimme tosiaan nyt siellä pojan mangneetti tutkimuksessa. Kyllä hirvitti kun lastenlääkäri tuli tippatietä laittamaan.. Katsoin jo kun hän astui huoneeseen niin älyttömän tympääntyneen myrtsin näköisenä et voi eiii...ja niinhän siinä sitten kävi että viiteen eri kohtaan hän yritti pistää muutaman kerran samaankin....ja voe mun rakasta pikkusta ukkoa ku huusi ja huuusi :( Olin hyvin pettynyt tämän lääkärin osaamiseen, kannattaisikohan tuota tippatien laittoa harjoitella/ylläpitää taitoa pikkusen paremmin. Onneksi sitten lopettivat mun lapseni rääkkäämisen ja anestesialääkäri tuli ilmeisesti seuraavaksi ja pisti kuulkaas ekalla yrityksellä!! Olin todella onnessani ja rakastunut :D

Siinä sitten melkein heti  lähdimme omahoitajan kanssa saattelemaan rakasta sokkeloisten käytävien läpi kuvauspaikalle tätä mun murusta ja sydän alko koko ajan pomppoilla enemmän ja kädet täristä. En kehdannut oikein myöntää itsellenikään kuinka mua hirvitti ja jännitti et näin pieni lapsi nukutetaan tai ylipäätään nukutetaan ketään..herääkö toinen enään koskaan.

No heräsihän se ja pääsi melkein 3h odotuksen jälkeen takas mamman tykö. Oli kuulema ihan rauhassa heräilly ja köllinyt vaan mitään ilman itkuja vaikka ympärillä oli hyörinyt kaikenmaailman vieraita ihmisiä.. Mutta ku äitin näki niin piti sitten heti yrittää istua ja nousta seisomaankin, ei malttanut enään vaan pötkötellä pökkeröä poissa.

Sairaala reissu oli kuitenkin erittäin positiivinen siinä mielessä että tuli vai positiivisia uutisia. Huulessa ollut hemangiooma on todellakin kuvauksen perusteellakin hemangiooma eikä mitään ns. vakavampaa.. Sitä aletaan nyt hoitamaan lääkityksellä joka joko toimii tai sitten ei, toivon että toimii. Kyllähän nuo itsestään häviää tiettyyn ikään mennessä mutta kyseessä nyt kuitenkin sen verran iso ja jatkuu suun sisään poskenpintaa niin kirurginkin lausunto on että voi alkaa haittaamaan syömistä, hampaiden ja puheen kehitystä :/ eli jos mitään tämmöistä ei olisi niin ei ryhdyttäis kokeilemaankaan mitään lääkehoitoa mutta nyt kokeillaa. Lääkäri totesi että välttämättä ei toimi enään kun poika on sen verran vanha 10kk :O

Nyt odotellaan että päästään viemään apteekkiin tuo resepti ja sit ihmetellään milloin lääke saadaan kun on tuommonen sekoitettava lääke, enpä ole koskaan ennen sellaista ostanutkaan...

Oma maha ihmetyttää kyllä sitten ihan kunnollailla... miten ihmeessä nuo e-pillerit toimii tai...kun kuukautiset tulee välillä pillerin läpi 15päivän kierrolla O.o tätä kierto ongelmaahan oli pillerien jäätyä pois kun yritin tulla raskaaksi, mutta en muista tälläistä tapahtuneen koskaan aikaisemmin kuin ennen ja jälkeen raskauden.

Voiko paino vaikuttaa? Olenhan vielä ylipainoinen... 64kiloa mittarissa ja se on omasta mielestä hyvin kun vasta oli se 73kilon huippu turvotus päivä ja 70kilosta kai oikeasti sitten olen pudottanut... eli 6kiloa aika pienessä ajassa omasta mielestä.. vois tietty enemmänkin lähteä mutta pysyiskö siinä iho ja pääkoppa perässä.. Mutta niin en kyllä ymmärrä näitä kuukautis hommia nyt yhtään ja TIETENKIN kivut ovat sit palanneet jotenkin jatkuviksi melkein kun kuukautisetkin tuntuvat olevan jatkuvasti.. Munasarjasärkyä yms... huh huh...

Suhteessa menee niin ja näin... tuntuu ettei mies tee lapsenhoidossa omaa osuuttaan (olen kai tän 10kk aikana nukkunut 2yötä niin että mies ois koettanut hoitaa yöhommat ja silloinkin kuunnellut sohvalta että onnistuuko..) ja että hän ei rakasta enään yhtään.. Tuntuu välillä että häviäis meidän elämästä kokonaan niin olis helpompaa..mutta tuskin olisi helpompaa mutta en tiiä helpottaako hän nytkään yhtään meidän arkea vai jatkuva pikku riitely vie voimia. huoh elämä on jännää :D miten sitä aina valitseekin näitä polkuja ja mitä ne tuokaan tullessaan ihan mielenkiintoistakin..

Entiset elämät

En tiedä mikä mua vaivaa, mutta tosi usein palaan menneisyyteen.. muistan selkeästi hetkiä.. entiset elämäni ne joita olen elänyt yhtä täysillä kuin nykyisyyttänikin... ne ovat jättäneet suuret arvet. Kipu tuntuu monesti vieläkin todella viiltävänä. Onko mulla jäänyt viimeinen sana sanomatta vai mikä tämä on? Että menneisyys kummittelee olan takana..

Eikö ne tajunnut kuinka muhun sattu..että mullakin on tunteet... anoreksian alun sain kiitokseksi ja senkin tosiaan tajusin vasta ku katoin vanhoja kuvia..kuin laiha olin ja muistan kuitenkin et pidin itseäni pulleana.. kaikella on tarkoitus eli kai näillä raskaus kiloillakin...

Painosta puheenollen kävi jo 73kilossa! 3kiloa oli vissin joku yhden päivän turvotus mut silti! Hullua.. nyt täys nutrilett diettiä kohta 2viikkoa ja aamulla paino oli 65,2kg.. jouluksi vissin ihan turha kuvitella 50kiloa jos ikinä enään pääsen niihin mittoihin... ikävä vanhaa kroppaa nyt osaisin arvostaa sitä :/

Pojan verikokeissa oli parannus mut yliopistolliseen mennään toi huulen hemangiooma kuvauttaa magneetti kuviin ja samalla kuvataan vissin vähä hiki hommi samalla... sit aloitetaan hemangioomaan lääkitys :/ huoh menis kaikki hyvin...

Hiljainen blogi, elämässä tapahtuu.. pojan terveys..

Kauhea otsikko.. on vain yleensä vaikeaa keksiä lyhyttä mutta houkuttavalla tavalla kuvaavaa otsikkoa.

Noh niin ensin asiaa ;)
Eli kuukautiset valitettavasti olivat viimeksi taas entistä tuntuvammat jokseenkin ehkä vielä luokittelisin kuukautis kivuksi en endo kivun vahvuiseksi mutta samalla tavalla alkaa kyllä jo nyt jäädä sellainen jatkuva (millä sanallahan aikaisemmin kuvasin tunnetta hmmm....) särky? Alaselän tienoille tai oikeastaan sellaiseksi renkaaksi tuohon alas. Vielä tuo tunne ei jäänyt päälle päälle kun se ennen raskautta siis oli aina mutta nyt jäi pois vajaassa viikossa öljyn vaihdon jälkeen. Mutta ärtyneenä odotan tulevaa. Tässä haistapaskat vaan lääkärilleni joka väitti raskauden olevan ratkaisu endon hoidossa. Kaikkea ne juuri täysi-ikäisille LAPSILLE väittää..

Sitten ei niin asiaa..
Rakas poika on yhä yhtä ihana kuin aina ennenkin. Vielä 9kk iässäkin yks ilopilleri vaan osaa hän jo testata. Jos kieltää jotain tekemästä tai anna jotain niin osaa vääntää naamaa itkulle ja sit vilkaisee toimiiko :D voin sanoa että ei tietenkään toimi vaan kyllä se salaa naurattaa ku niin hauskan näköistä. Nämä on vaan näitä jotka kyllä minun mielestäni pitää oppia jo nyt ettei sit isompana tule kaupassa yms itkupotkuraivareita. Vaikkakin uskon että tämä kokeilu tulee myös myöhemmin uudelleen vaikka nyt jo opitaankin että ei oo ei eikä siinä itkut auta.. joskus tuntuu että olenko julma ja kylmä äiti mutta hus tuollaiset ajatukset. Rajat pitää opettaa. Ei voi antaa tehdä mitä vain...

Sitten meidän huolemme suuri eli pojan terveys hmm.. olen miettinyt aloittaisinko ihan oman blogin tuolle aiheelle mutta en ole saanut aikaiseksi päättää.. voihan se olla et mitään vikaa ei pojasta löydy niin sit blogi on turha? Yms..
No terveydessä on nyt kaksikin ongelmaa eli tuo hemangiooma (kirjoitinkohan oikein) jota kävimme näyttämässä lasten kirurgilla ja seuraavaksi käytetäänkin magneetti kuvissa. Lääkäri haluaa nähdä kuinka isolla alueella tuo todellisuudessa on (kasvaa huulensa ja posken sisäpinnalla) ja vähän heitti ikävää ajatusta että jos ei sittenkään ole tuo minä on pidetty herranen aika sentään jo 9kk!

Toinen stressi asia on että jätkän hiki haisee raavaan työmiehen hielle!!! Tämän takia sitten on käyty verikokeissa jossa eka oli jotain veri arvoja vinksvonks ja joku hormooni arvo heikunkeikun ja tämän takia sit lääkäri laitto mahaultran (jossa ei näkynyt mitään) sekä uusinta kokeet ja niissä veri arvot ok mut hormooni ei vielä ollut valmis kun lääkäri ilmoitteli.. hermostuttaa!

Kaikille siis tiedoksi hien pitäisi alkaa haisemaan lapsella vasta murrosiässä. Pienen lapsen hienhaju tulee aina tutkituttaa!
Itsekkin ensin vain naureskelin mutta sitten äitini silmiin seurassa osui juttu jossa muistaakseni ihotautilääkäri kirjoitti aiheesta. Loppu nauru siihen paikkaan ja sydämen valtasi epätietoisuuden aiheuttama pelko. Mielestäni asiasta on puhuttu aivan liian vähän. En tiedä miten te muut äidit olette kokeneet asian, mutta itse en ollut aiemmin tiennyt asiasta..

Vuosi alkaa kulkea loppua kohti ja miten nopeaa se on mennytkään! Ihan hirvittää miten iso jo meidän poika on!  Vaipan vaihto kyllä jo tympii :D mutta eikö se muuten vois vielä hetken olla vauva...äidin kallis aarre :)

Kaikki OK..?

Vuoto loppui yks kaks...jaa vai siksikö että muistin rakastella miehen kanssa? Voitelimme koneiston miehen erikois nesteillä ja ongelma hävisi, enään ei tiputtele ei..xD

Niin ja menin vapaaehtoisesti käymään anopin luona!?!? Niinpä tein mutta vain koska miehen mummo oli siellä ja hän ei oikeasti ollut nähnyt poikaa pitkään aikaan niin halusin hänelle olla mieliksi :)
Tänään vierailimme mieheni toisen mummon luona joten akat hoidettu vähäksi aikaa.
Se huono juttu tosiaan tässä nuorena lisääntymisessä on että noita sukulaisia on liiaksikin jotka haluaa oman osan ihanasta vauvasta. Varsinkin kun meidän vauva on molempien suvusta ainut tällä hetkellä :(

Kone tiputtaa, syystä? Ja miehen suku tappaa stressillä!

Hmm.. en ollut raskaana en, vaan mikä sitten kroppaa vaivaa?? Ihmeellistä tällainen vuoto.. välillä kirkkaan punaista välillä ruskeampaa ja useimmiten vain sotkee juuri ja juuri pikkuhousun suojan. Haavaa ei ole... onko kellään ollut vastaavaa?? Nyt kyllä kaivataan neuvoja. Neuvola tädillä oli ilmeisesti kiire kun ei oikein alkanut ottaa todesta koko vaivaa kun soitun papa testin tuloksen 1luokkaa vaan oli.... kävin kutinan takia värkkiäni näyttämässä ja silloin laitettiin kuivuuden piikkiin ja sain neuvon käyttää erästä voidetta pesun jälkeen sinne... vasta tuon käynnin jälkeen alkoi vuoto häiriö..miksiköhän hän ei samantie pistänyt sukupuolitauti testekä? Parisuhde ei tarkoita etteikö voisi saada taudin vaan sopiiko oireet edes tautiinkaan.. turhauttavaa...

Aikuismainen käytökseni saa jatkoa sillä protestoin jatkuvaa sukulaisten tapaamista.. sydämessä tuntuu raskaalta jatkuvan tapaamis painostuksen takia. Haluaisin olla välillä ihan rauhassa perheen kesken... tämä ahdistus miehen sukulaisista ja heidän kaikkien jatkuvasta " en ole nähyt poikaa pitkään aikaan on jo ihan ikävä" marmatus paskasta että saatta hyvinkin tulla ero. Niin minua ahdistaa ja väsyttää.. ja se ku haluan pitää pojan lähelläni enkä kuskaa hoitoon kellekkään, yökylästä puhumattakaan!!! Ja kuinka siitäkun saa kuulla.......... PERKELE!! Onko kohtalon tovereita??

Kipua

Olen pahoillani. Olen ehkä luonut toivoa raskauden jälkeisestä kivuttomuudesta mutta joudun rikkomaan tuon väitteen :( kroppani on totaalisesti sekaisin. Kuukautiset tuli kesken 3levyn putkea ja sitten menivät ohi ja viikon päästä alkoi vuoto joka on niukkaa mutta vuotaa.. ja sitä nyt on jatkunut pitkään. Ei siinä vielä kaikki mutta kun särkee ala mahaa ja selkää myös välillä :/ prkl!! Tosin on tässä jo raskauden mahdollisuuttakin pohdittu miehen kanssa ehkäisystä huolimatta pitäisi testata tässä lähi päivinä mutta en halua nähdä kahta viivaa joten siirrän ja siirrän asiaa..yritän vain olla niinku ei mikään olisi vialla :D ei kovin aikuismainen asenne :'D

Pikku herralla on jo 5 hammasta osaa jo mennä istumaan tavoittelee jo ylös nousua ja liikkuu jo eteenpäin vauhdikkaasti mutta omalla tyylillä eli ei konttaa taitaa jättää sen välistä.. ensimmäinen hammashoitola ohi ja hyvin meni.
Mansikkaluomi on kasvanut vielä vähän saa nähdä mitä lääkäri tuumii..
Mut tärkeintä on et herraseni on edelleen liian helppo lapsi ja nauraa vaan. Luulen liian usein että ompa tyytyväisen näköinen ja rauhallinen kaveri mm. Kaikki kassa tädit sanoo näin.. pelottaa että on tyyntä myrskyn edellä..

Tässä olen miettinyt tulevaa niin varmaan jään vielä kotiin ja samalla töitä viikonloppuisin ja ehkä muutama ilta viikolla että ei tarvi viedä vieraalle hoitoon vaan voi olla isänsä kanssa :) en vain halua että vieras kasvattava lastani kehityksen herkässä vaiheessa ja haluan itse olla näkemässä hurjaa kehitystä enkä kuulla hoitotädiltä..

Anopin kanssa välit erittäin ongelmalliset, haluaisin että se nainen pysyy mahdollisimman kaukana meistä. Argh! Mutta voin suositella kaikille kirjaa luonnollinen lapsuus kirjailijan nimeä en muista tässä sängyssä nyt mutta aivan mahtava kirja antaa lohtua ja ymmärrystä itselle et miksi tuntee ehkä näin ;) suosittelen varsinkin kaikille anoppien kanssa riitelyä harrastaville :D

Siinä pika kuulumiset pitkästä aikaa.. hyvää yötä!

Kuulumisia

Poika on ohittanut 6kk merkkipaalun! Hänhän päätti sitten alkaa isoksi pojaksi ja heti 1.7 oli kauheat konttausasento harjoitukset koko illan 2.7 Puhkesi ihan huomaamatta ensimmäinen hammas! Illalla poika halusi matustella sormeani ja päätin et noh vilkaistaan ne ikenet joko ne ois turvonnut ja MITÄVIELÄ siellähän oli jo hammas ja sitten seuraavana päivänä ikenen läpi kuulsi jo toinen ja se taisi puhjeta kuitenkin vasta 4.7 läpi asti :) Äidin iso poika!

Tässä muutama päivä sitten oli pientä kipua mahassa ja sitä hiukkasen ihmettelin ku niin kivuton olen ollut endon puolesta mutta sekin meni ohi. Nyt on menossa ensimmäinen 3pilleri levyn putki ja eilen aloitin numeron 2 joten saa nähdä tuleeko välivuotoa mutta epäilen suuresti sillä kuukautiset ovat aina alkaneet sunnuntaina kun viimeinen pilleri on ollut tiistaina O.o ja loppuneet ke tai to vuodon määräkin ollut todella niukka.

Muuten menee ihan hyvin. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni RUSKETTUNUT ja kunnollailla. Olenkin pohtinut voisiko raskaus vaikuttaa asiaan? Vielä ois vauvalomaa jäljellä muutamia kuukausia ja sitten mitäpä SITTEN?? Apua ;)
Painoa en ole saanut alas ollenkaan vaan himmaan edelleen siellä 67kilossa :/ ja inhoan itseäni kroppani takia.

Semmostapa meille :) Eli näin puolen vuoden jälkeen on ehkä tyhmänrohkeaa sanoa mutta raskaus olisi ollut endolleni loppujen lopuksi kuitenkin parhaaksi??

Terveisiä täältä viilenevästä MELKEIN lapista ;)

Pakko purkaa tunteita ulos !OHI AIHEEN!

Mä vihaan elämääni juuri tällä hetkellä. Olen vankina omassa elämässäni! Juuri tällä hetkellä haluan erota lapsen isästä koska kaikki välillämme on vaikeaa. Ongelma vain on että jos eroamme haluan lähteä mahdollisimman kauas. Ongelman siitä tekee ettei minulla satu olemaan ylimääräistä rahaa yhtäkkiä muuttaa toiselle puolen suomea. Eikä siellä sitten tukiverkostoa saati lapsen hoitoapua kun pitäsi töihin lähteä. Joten olen jumissa tässä. Suhteessa joka tekee minut onnettomaksi. Siis todella todella onnettomaksi. Onneksi lapsi on ihana rakas ja sen takia kestän mitä vain tiedän sen mutta onko lapsellekaan hyväksi onneton äiti :/ tulisi lottovoitto niin saisin elämäni takaisin haltuuni joopa joo saa sitä odotella mutta turhaan :D heti vähän kevyempi olo kun on jakanut ahdistuksen :)

Kivutonta (PITKÄSTÄ AIKAA ENDO PÄIVITYS)

Nyt taitaa olla jo hetkinen kolmas e-pilleri levy ja yhdet "normaalit" kuukautiset takana.. joo tosi normaalit kun alkoivat sunnuntaina ja keskiviikkona aloitin jo uuden pilleri liuskan O.o Tähän mennessä kun ajatellaan niin eipä kyllä ole ollut kipuja ainakaan samanlailla kuin ennen :) Buranaa syön päänsärkyyn :D Ihanaa kyllä, ehkä helvetin tuskallinen raskaus sittenkin kannatti? :) Toisaalta onkohan tämän raskauden teho kuitenkin yhtä lyhyt kuin nuilla leikkauksillakin on ollut. Taidan vielä yhdet kuukautiset katsoa näin yhden liuskan tekniikalla ja sitten siirtyä 3liuskaa pillereitä ja välivuoto. Lääkäriltä tähän sain jo luvan mutta itse halusin nähdä että kuukautiset normaalisoituvat, varsinkin sen ahdistavan kuukauden pituisen vuodon jälkeen -.-'

Ajattelin että alan taas enemmän keskittymään tässä kirjoittamisessa tähän endoon. Vauva on ihana edelleen mutta nyt kun olemme todenneet että pystyin tulemaan raskaaksi, raskaus aika oli kauhea ja synnytys ei sen ihanampi. Niin ehkä nuo päivittäiset vauva kuulumiset eivät kuulu enään tänne vaikka kuinka tahtoisinkin hehkuttaa pienestä prinssistäni :)

Myöskin parisuhden valituksen voisin jättää pois. Voimme vain todeta että endo saattoi vaikuttaa parisuhteeseemme siten että kiirehdimme lapsen teossa. Parisuhteemme saattaisi olla paremmassa tilassa jos tekisimme lapsen vasta myöhemmin tai sitten emme olisi ollut pitkään aikaan enään yhdessä. Vaikeita juttuja eikä niitä koskaan saa tietää sillä me teimme lapsen ja näin on käynyt. Olemme tässä tilassa jossa välillämme ei ole enään rakkautta, kiintymystä sen tilalta, totuttua tapaa että toinen on olemassa siinä. Vihaa, luottamus pulaa, katkeruutta, haavoja jotka ovat jättäneet arpia jotka eivät koskaan parane. Mutta enään endo ei vaikuta parisuhteeseemme. Sillä meillä on lapsi, ei ole enään paineita siitä että sitä en voisi ehkä koskaan antaa. Toisaalta jos kivut palaavat se varmasti tekee jotain parisuhteelle, mutta eiköhän tässä ole näitä ongelmia muutenkin niin paljon ettei enään kykene erittelemään mitä kivut enään pahentaa...

Kaiken kaikkiaan olo on kuitenkin todella huojentunut, kuin raskas kivi jota olen kantanut reppuselässä on hävinnyt. Minun ei tarvitse enään koskaan pelätä lapsettomuutta. Minulla on maailmaNI suloisin poika ja vaikka kuinka tyttökin olisi ihana (kun niille on kaikkia niin suloisia vaatteita) mutta en halua enään kokea raskautta. Se tunne kun on kehonsa vanki ei ole minua varten. Koskaan ei tarvitse enään katsoa muita vanhempia lapsineen haikean kaipaavasti sillä minulla on omani :)

Oikeastaan onko minulla teille enään mitään kerrottavaa? Aikanani voin päivittää miten kauan kivut pysyivät poissa mutta onko enään muuta?
Olen niin pitkään keskittynyt oman parisuhteeni huonoon tilaan etten ole huomannutkaan kuinka blogin alkuperäinen idea on jäänyt taka-alalle ja että oikea asia alkaa kulkea loppuaan kohti :O Apua en halua että tämä loppuu! Miten edes osaisin luopua jostain jota olen päivittänyt epäsäännöllisen säännöllisesti!?

Rakkain muistoni on ne päivät kun asuin yksin, aukaisin aamulla koneen, tein vanilja cappucinoa ja istuin koneelle kirjoittamaan tuntemuksiani. Niitä hetkiä kaipasin vielä ennen raskautta todella paljon... Siinä hetkessä oli vapautta OLIN VAPAA! Kaipasin tosin sillon elämääni sitä toista ja RAKKAUTTA. Nyt tietenkään en enään kaipaa sitä hetkeä mutta muistan sen onnellisena vaupautena.

Elikkä tiivistelmä: minulla on syytä päivittää blogiani seuraavan kerran kun kivut alkavat uudelleen?? APUA täytyy keksiä joku näkökulma endosta mistä voisin kirjoittaa :D

Ihanaa aurinkoista Maanantaita kaikille! Kiitos kun olet lukenut ajatuksiani :)

Hermostuksen hermostus = vali valiVALI

Joo tänään taas tuli sellanen mittani on täynnä fiilis. Mies ja sen laiskuus, itsekkyys..
En sanoisi että kaikki elämässä on päin vi**** mutta aikalailla kuitenkin. Tuntuu vaan että tuli valittua väärä mies perheen perustamista varten. Kaksin elämä ois voinut luistaa jotenkin aikansa mut perheen mieheksi hän..voijee mitä minä oikein ajattelin? Siis meillä on ollut tää "minä nukutan ja hoidan yöt vs mies pesee pullot" asetelma mut ei riitä et olen luopunut illoistani ja en saa koskaan nukkua katkeamatonta unta vaan minun pitää muistuttaa ja huolehtia että mikäs varmasti pesee ne hemmetin pullot! Siis olen viimeaikoina tuntenut älytöntä kateutta ystävieni miehistä! Heillä niko rakastavat, auttavat, oma-aloitteisesti normaalit miehet ja mitä minä teen? Tappelen mieheni kanssa jopa siitä että hän pesee ne perkuleen pullot. Aivan uskomatonta ihan ku yhden lapsen sijasta olisi kaksi! 

Hmmm toinen e-pilleri kierto ja tiistaina viimeinen pilleri eikä kuukautiset vieläkään alkanut O.o

Ai niin kiva räkätauti :/ kauheet helteet ollut eikä siinä mitään mutta kun kerrostalossamme on lämmityksen laitettu päältä pois niin jäädyn yöllä! Miten minusta tuntuu mutta tämä on kirouksen joka syksy että kevät :/  

Vauvan pukeminen helteellä tuntuu olevan vaikeampaa kuin paukku pakkasilla! Siis ku toinen niin herkästi tukehtuu mutta samalla pitäisi suojata auringolta sekä tuulelta! Ja huomasin et meidän pojan kainalot haisee hielle! Siis melkein yhtä pahalle kuin isänsä kainalot, saanko kysyä että mitä ihmettä?? Hikoileeko tuon ikäiset ja haiseeko niiden hiki?

Ai niin ja asumme tätä nykyään remontin keskellä! Rapussamme on kolmessa asunnossa kovaääniset remontit ja niistä ilmoitettiin perjantaina että maanantaina alkaa! Uusi asunto siis etsinnässä kun remontit kestää koko kesän. Onneksi poika ei sen suuremmin ole oireillut kun käymme joka päivä kärry lenkillä nukkumassa sitten me 3-4h päiväunet :) mutta tällä mammalla vaan palaa käpy...

Nyt meinaa silmät mennä kiinni väkisin joten alan nukkumaan tuon pikku herran seuraksi :)

Äitienpäivä

Hyvää ja rauhallista äitienpäivää kaikille äideille! Niille jotka ovat nyt äitejä, niille jotka ovat joskus olleet äitejä ja niille myös jotka ovat sydämessään äitejä mutta joiden lapset eivät ole vielä täällä. Suodaan kaikki ajatus todellakin niille tänään jotka kaipaavat sitä mitä meillä jo on ja toivotaan heille samaa onnea ♥

Mies oli ohjeitteni mukaan kasannut herkku voileivät ja tehnyt cafe lattea uuteen äiti kuppiin :) en nimen omaan halunnut kakkua mutta leivoksen vielä saa ja se on yllätys toivottavasti on vallinnut sen nappiin. Ensi vuonna mies sitten osaakin kaiken itsenäisesti suunnitella kun kerran on kertonut mitä tahtoo :D 

Äitienpäiväni jatkuu aamupalan jälkeen pojan kanssa nauttien, sitten kirkkoon mummoni kanssa koska se on hänelle tärkeää niin jaan sen hänen kanssaan näin äitienpäivän kunniaksi. Sitten keräämme perheen kasaan ja lähdemme isolla porukalla äitienpäivä lounaalle juhlimaan kolmen sukupolven äitejä mummo, äitini ja minä :) mukaan tulee tietenkin mies,  pappa, poika, veljeni sekä sisko miehensä kanssa :) eli suomeksi kaikki me jotka olemme vielä täällä tuppukylässä.
Sen jälkeen käymme vielä anopille viemässä kortin ja pienen lahjan.
Sittenpä ei taidakaan olla muuta ja palaamme varmaan normaaliin tilaan. Toivon kyllä että ilta olisi minulle "vapaata" ja saisin vaikka tukea lehtiä.

Näin meillä tänään :)

Aurinkoa ja lämpöä kevääseen!

Ihme äidit..mikä se salaisuus on??

Siis eihän tästä blogin pitämisestä tule mitään! :D Aikaa kirjoittamiselle ei muka löydy.. Mikä on niiden ihme äitien salaisuus jotka kirjoittelevat joka päivä eri keskustelupalstoille sekä pitävät blogia? He saattavat myös olla niitä äitejä jotka samaan aikaan siivoavat kodin aina tiptop ja leipovat upeita syntymäpäiväkakkuja sekä harrastavat lapsilleen luomu soseiden tekoa itse..MIKÄ ON SALAISUUS?? Miksi minä en kynene edes pitämään blogiani ajan tasalla???

Miten minun aikani menee siihen että juttelen pikku isännän kanssa, hoidan häntä, välillä ehdin lukaista uutiset, nukutan häntä päikkäreille tai käymme päikkäri lenkit heittämässä ulkona.. Eilenkin oli 4h päikkärilenkit kylillä :) mutta siis miten toiset äidit ehtivät kaiken muunkin? vai olenko jotenkin hidas? tehoton??? Nyt tahdon tietää. Nytkin pikku isäntä makoilee tuossa sohvalla vieressä ja alkaa jo pikkuhiljaa valittamaan siihen tahtiin että äitin täytyy taas tehdä jotain.. Olisi omenasoseen vuoro. Sitten poika sitteriin ja suihkuun matkaan että äiskä pitää silmällä ja seuraa.. sitten onkin kahden jälkeen maidon vuoro ja päikkärit otettava. Pikkusen myöhässä otetaan päikkärit tänään mutta hyvin ne toimii silti ja nukkumaan mennään yöksi aina samaan aikaan. Sitten herätään päikkäreiltä ja kestosta riippuen on taas syönti ja seurustelua :D oikeasti missä välissä kukaan ehtii mitään?? minä juuri ja juuri ehdin pyörittää pyykkiä ja siivoilla vähän aina jälkiämme :D

Sunnuntaina olisi ensimmäinen äitienpäiväni :) ARGH! Tehodietin takia ilmoitin ukolle että ei kakkua eikä äitienpäivä lounasta mutta salaa haaveilen espressokeittimestä lahjaksi ja kukista. Keitin on kuitenkin 170e että en usko kuitenkaan sitä saavani sillä mies joutui lomautetuksi yli kuukausi sitten :/ Eipä siinä saisi edes kukkia ja vaikka kehonpuhdistus teen sänkyyn aamulla ja vaikka vapaapäivän vauvan hoidosta.. Toisaalta sekin on mahdottomuus sillä en malta pitää näppejäni erossa hoitamisesta...

Ensimmäiset kuukautiset kesti siis kuukauden JEAH loppuvivat vasta kun aloitin toisen e-pilleri levyn! Olihan se aika tuskaisaa tai ahdistavaa.. Nyt onneksi kaikki ok :)

Mutta nyt on pakko taas mennä sitä sosetta antamaan.........

Aurinkoista loppukevättä ihmiset!

Timantti jota pidettiin kissankultana

Ketä mä yritän huijata? Olin oikeasti timantti saalis tolle äijälle joka juopotteli 2 päivää joka viikonloppu autossaan joka ajo rallia kylillä millon mikäkin tyttö huijattuna kuskiksi.. mä sain sen elämän muuttuu muuksi. Ja mitä se tekikään?? Kohteli mua ku kissankultaa! Te voitte pitää tätä ajatusta itse rakkaana mut mä sanon realismii!
Ja vaikka tuntuu et joka suhteessa joudun huonon kohtelun uhriksi vois alkaa ajattelee et hei toi tytsy taitaa tosiaan olla romumetallii, mut mä tiedän kuitenkin että olen ansainnut parempaa. Kyllä, olen ansainnut parempaa!

Sit keho juttuja... kuukautiset jatkuu edelleen :O mitä ihmettä nyt on kai jo kp 13!! Voiko tämä olla enään normaalia?

Eilen oli pojan 3kk neuvola pikkusen myöhässä ku eka rokotus myöhästy sen flunssan vuoksi sillon. Painoa oli jo hullut 6890g ja pituutta kertynyt 60,4cm. Jätimme välistä PVC-rokotteen pari viikkoa sitten? Uutisoidun vauvan kuoleman takia. Järkyttävä juttu eikä sitä edes kykene mitenkään kuvittelemaan miltä tuntuu menettää lapsi, mutta nyt toisen surusta viisastuneena emme halunneet ottaa riskiä. Olihan rokote aika "nuorikin" rokote ohjelmassa joten sekin helpotti päätöstä. Eikä se ollut muutenkaan kovin kummonen.. korvatulehduksia, verenmyrkytystä yms vastaan..ei minunkaan aikana sellaisia saatu ja hyvin on pärjätty.
Mitään oireita ei näyttänyt nuista saaduista ilmetä mitä mut rotavirus taas tehosti suoliston toimintaa :/ ja uni tuntunut maistuvan hyvin..mutta "pahat" kuten kärttyily ja kuumeilu ovat pysyneet pois ONNEKSI!

Tämmöstä täällä..

Ps. Kivut on palanneet :/ pientä kipuilua vähä väliä jos tämä tämmösenä jatkuu pitkään niin kohta on taas kroonista särkyä, kuumotusta ja jäykkyyt koko lanteen alue :/
Onneksi olen varannut terveyskeskus lääkäri ajan hormoonien tasapainon tarkastukseen sekä lääkkeiden päivitykseen joten pitää puida asiaa kipulääkityksen päivityksen oheessa..

Anteeksi

Huoh anteeksi taas tästä pitkästä hiljaisuudesta. Syynä taas sama vanha että kun haluaa välttää vaikeita asioita niin ei niitä ainakaan "paperille" voi kirjata :/

Ensimmäiset kuukautiset synnytyksen jälkeen tulivat vihdoinkin mutta niin tulivat kivutkin. Tostaina viikko sitten alkoi ja nyt pdottalemme niiden loppumista. E-pillerit siis aloitettu ja merkkinä tuttu mercilon. Kipulääke (burana 600mg) pitäisi käydä uusimassa kun tuntuu ettei 400mg riitä mutta josko yksi 6.. auttaisi? Ois aika hurjaa alkaa taas syömään kahta ja onneksi ei ainakaan vielä tarvetta kolmelle kertaa päivässä!! 

Lenkillä olemme pojan kanssa käyneet ihan mukavasti mutta vaihtelevasti. Laihdutus siis junnaa ja tunnen itseni kuvottavan lihavaksi.

Poika on ihana itsensä kasvaa ja kehittyy älyttöntä vauhtia :)

Sitten näihin elämän häkkyröihin jonka takia olen vältellyt blogia... En ole vieläkään ottanut eroa miehestä mutta se tuntuu edelleen houkutavalta ajatukselta. Ei edes se että lastenvalvojalla käydessämme minulle selvisi että huoltajuus on automaattisesti vain äidillä kun vanhemmat eivät ole naimisissa eivätkä asu saman katon alla! Ihanaa sillä me emme asu virallisesti yhdesdä miehen ongelman takia. Ole saanut minua tekemään suurta päätöstä. Mutta meillä menee huonosti.
Aloin haaveilemaan Tampereelle muutosta :D syykin on niin älytön kuin että yläasteella siellä luokkaretkellä käytyäni ihastuin kaupunkiin :) mutta muuttaakko kaksin pojan kanssa vai ottaakko mieskin mukaan? Ja jos muutamme kaksin niin miten muka pärjäisimme ilman tukiverkostoa? Täällä minulla on ollut äidit sun muut ja toisaalta tuntuisi pahalta viedä poika miehen luota kauas kun ajattelee omalle kohdalle jos joku veis pojan.. mutts toisaalta mitä kauempana anopista sitä parempi!

Ääh kaikki on niin vaikeaa ja sekavaa.. olisi ihanaa kun äiti olisi myös tampereella ja sisko! :) ja pari hyvää kaveriani :D

Kipu

Kipu.. kipua on monenlaista. Kivulla on kaksi ala muotoa: fyysinen ja psyykkinen, nämä voidaan jakaa vielä monen moiseen eri ala tyyppiin.

Minä tunnen molempia kivun tyyppejä. Alamahaani särkee kuumottavasti, aivan kuin kohdussani olisi kuumavesipullo ja kuin joku hämmentäisi siellä jtn nestettä kauhalla tjn.. odottelen josko ne hemmetin kuukautiset alkaisivat VIHDOIN!

"Sydämessäni" tunnen kylmää sekasortoa. Haluan että jokapäiväinen taistelu loppuu, haluan että mies vie olohuoneesta kalusteet ja jään tyhjään taloon. Haluan vallata reviirini takaisin vain itselleni ja pojalle tietenkin. En halua anoppia saati appiukkoa lähellekkään poikaani.

En tiedä. En halua jäädä tähän suhteeseen enkä mennä pois kaikkien tapaus ja huoltajuus kiistojen takia..

Odottelua...

On se elämä jännää, aina olla odottamassa jotakin.. nyt odottelen vain kuukautisia :D pientä kipuilua on ollut viime päivinä, viimeksi tänään. Eli tulkitsen että endo ainakin heräilee :/

Vihdoin sain laitettua älypuhelimen joten ehkä pääsen päivittämään kuulumisia useammin, kunhan käyttämään opin.

Poika sai tänään ensimmäisen "rokotteen" siis suun kautta annettiin, ei ollut moksiskaan eikä oireitakaa  ainakaan vielä :)

Olimma lähdössä reissuun viikonloppuna mutta säiden takia päätimme siirtää tulevaisuuteen ja nauttia kotopuolessa ehkä pilkkien ja makkaraa paistaen jos aurinko näyttäytyy...

Miehen kanssa keskusteltiin mutta en usko siitä olleen OIKEASTI mitään hyötyä :/ saahan sitä vakuuttaa rakkautta ja muuttumista mutta sanat on sanoja  ja teot osoittaa ne oikeiksi
...

Eilen, Tänään ja Huomenna

Eilen kävin katselemassa kauniita vaatteita me&i vaatekutsuilla. Pidin lähinnä vain lasten vaatteista sillä kuosithan ovat aika lasten omaisia ja naisten vaatteissa yhdestä mekosta ystäväni päällä oh näytti kauniilta! Farkut olisivat voineet näyttää hyvältä päällä mutta en suostunut edes kokeileemaan saati ajattelemaan mitään housujen ostamista kun painoa on LIIKAA! Pojalle en kuitenkaan halunnut tilata mitään sillä kasvaa hurjaa vauhtia ja kalliit (esim 26e body) vaatteet jäävät liian nopeaa pieneksi. Sitten kun on hiukka isompi niin sitten mietin uudelleen :) Itselleni tilasin 17e pipon koska esittelijä mainitsi jotain parisuhde pipo nimityksestä tjn.. Kuva löytyy tästähttp://www.meandi.se/fi/tuotteet/131809.aspx pipossa siis on toisella puolella hymyilevä sammakko ja toisella puolella myrtsi :D aivan mahtava voi laittaa sen puolen eteen mikä on oma fiilis! :D Tietää siis ukko pysyä kauempana ja hiljaa ku on myrtsi naama esillä :D

Esittelyn jälkeen piipahdin kotona hoitamassa flunssasta poikaa miehen käydessä luistelemassa. Iltaa jatkoinkin sitten pikkusiskoni ja hänen avopuolisonsa kuskina. Pitkästä aikaa olin kuskina mutta heti nautin siitä taas jälleen :)

Kahden aikaa yöllä kotiuduin ja kuulin pojan äännähtävän kävin katsomassa häntä ja siellä se pirpana hymyili :D ihan kuin se hymyilisi aina kun tulen kotiin :DD Luultavasti kuvittelen :D Otinkin sitten hoitovastuun lapsesta taas itselleni jo siinä yöllä miehestä kun ei todellakaan ole siihen hommaan, aivan käsittämätöntä. Ei vaan kykene hoitamaan lasta kokonaista yötä yksin saati muutenkaan sellaisella panoksella kuin pitäisi. Ei jaksa seurustella pojan kanssa yms... Loppu peleissä hän itse siinä häviää. Pullotkin oli jättänyt illalla keittämättä! Onneksi kaapissa oli yksi pullo vielä ja hoitolaukussa meidän reissupullo puhtaana joten pärjäsimme järkän kanssa aamuun. Aamulla MINÄ keitin sitten pullot sillä mies oli ihan väsyksissä muka yms... jaahas kumpikohan oli valvonut enemmän....

Tänään olenkin sitten purkanut tätä paskaa oloani muuttamalla makuuhuoneen järjestyksen :) olen pitkään toivonut uutta järjestystä, mutta olen odotellut josko mies auttaisi kun jenkkisänkymme painaa muuten aika kiitettävästi. Tein senkin sitten ihan yksin. Onpa nyt mukava järjestys :) Kauhea siivo vain jäi :D kun tavaraa on nyt ympäriinsä hyrskin myrskin mutta ompahan illaksi tekemistä :)

Paksa olo johtuu suhteestamme. Olen niin kyllästynyt siihen että teen kaiken vaikka meitä on kaksi. Minua pistää vihaksi että mies ei kykene lapsen hoitoon samanlaisella panoksella kuin minä. En puhu edes nyt ajallisesti vaan sitä että tekee kunnolla ja antaa lapselle paljon. Virikettä ja seurustelua!
Haluaisin vain olla yksin (siis tietenkin pojan kanssa). Olisi vain helpompaa, mies tuntuu melkoiselta taakalta. Tietenkin koska minä vastaan siivouksesta yms niin joudun siivoamaan hänenkin jäljet tai vahtimaan että hän muistaa siistiä omia jälkiään (aivan kuin hän olisi joku lapsi) ja kun hän hoitaa poikaa joudun vahtimaan että hän myös hoitaa ja kunnolla... esim pullojen pesu, tuntuu että pitää muistuttaa että hänen vuoro on sitten tänään yms... turhauttavaa..

Mies lähtee tänään kaljoittelemaan koska kuulema minäkin sain eilen viettää aikaa kylänraitilla (hohhoijaa siskolle kuskina onkin sama asia kun juopottelu).. Todella aikuismaista. Noh aivan sama mulle mitä hän tekee. Kun huomenna keskustellaan tämä meidän suhde sotku. Huoh olisikin vain helppo ratkaisu tähän. Tiedän että rakastan miestäni, enkä halua erota mutta samaan aikaan haluaisin vain olla yksin koska se on helpompaa ja kivuttomampaa. En olisi aina näin vihainen...

Painosta sen verran kun tuolla alussa sanoin että sitä on liikaa niin vielä on 70kiloa eli 20kiloa liikaa :O aivan älytöntä :/ ja kuukautisia edelleen odottelen. Lääkärin jälkitarkastuksessa lääkäri laitto lähetteen raskaustestiin O.o ja jos en ole raskaana eikä kuukautiset ala parin viikon sisällä niin valmiina odottaa sitten terolut resepti (kuukautisten käynnistämiseksi) sekä mercilon resepti ehkäisyksi ja endon hoitoon. Jälkitarkastuksessa lääkäri paineli alamahaa ja se SATTU mutta mitään tarkempaa ei tutkittu koska jos olisi kohtu tulehdus niin se vuotaisi, eikä vuoda. Joten pistettiin endon pikkiin :O mitä sitä siis turjaa tutkimaan uusia kipuja kun on jokin minkä pikkiin laittaa..... Koskaan ennen en muista tuollaista kipua olleen... selkäkipuunkaan ei noteerannut mitenkään ja tämä selkä kipu tuntuu selkärangassa ei sisuksissa eli pelkään että synnytys tai raskaus ylipäätä rasittanut liikaa selkää...

Mutta poikani tuhisee tuolla jo ääneen ja kello näyttää ruoka-aikaa (syö 3-4h välein) joten päätän valitusvirteni tähän ja lähden hoitamaan poikaa joka on syyni hymyillä tässä elämässä :)

Myllerrystä ja rehellisyyttä itseään kohtaan

Olen jonkin aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta. Kirjoitin eräänä päivänä ajatuksen ystävälleni fb:ssä, se oli ensimmäinen kerta kun myönsin sen itselleni pojan syntymän jälkeen (vaikkei poika tähän oikeastaan liity ollenkaan). Asia nyt vaan on niin että olen onneton. Kaipaan niitä aikoja kun kaipasin jotakin, tunsin kipua ja olin jopa katkera mutta täynä virtaa, halusin löytää kaikesta positiivista ja elämälle tarkoituksen...selitys on yksin kertainen tunsin silloin jotakin. Tällä hetkellä olen hyvin ahdistunut koska en tunne mitään suurta ja voimakasta. Olen tunteeton. En voi kirjoittaa mitään sillä ei ole mitään suurta tunnetta mistä ammentaa kirjoitetavaa. En nyt tarkoita kirjoittamisella tätä blogia vaan runoja sekä ajatelmia. Ja EI en tarkoita tunteettomuudella poikaani kohtaan olevia tunteita. Vaan kaikkea muuta elämässäni. Minulla ei myöskään ole enään suuntaa elämälleni, tavoitetta taikka unelmaa. Olen hukassa. Vankina omassa elämässäni.

On totta että maailman paras asia tällä hetkellä on kun poikani herää aamupäivällä tähän päivään hitaasti ja kun menen hänelle sanomaan iloisella äänellä että "huomenta kulta, mitähän unia mahdoit nähdäkkään jne..." ja poika vetää naamalleen pikkuhiljaa leveän hymyn ja herää nauravaisesti päivään :) Mutta onko väärin jos se ei riitä?

On mukavaa kun mies tulee kotiin ja menemme vauvan kanssa tervehtimään höpötän pojalle että "katso kuka tuli kotiin, sehän on isä" mutta se on vain mukavaa lapsen kasvatuksen kannalta. Olisi ihanaa voisimme oikeasti olla onnellisia ja tuo isän iloinen tervehtiminen olisi oikeasti sitä miltä saan sen kuulostamaan jopa omissa korvissani. Mutta totuus vain on että en usko kummankaan meistä olevan enään onnellisia. Luulen ettemme ole olleet pitkiin aikoihin onnellisia. Mutta mikä pitää meitä tässä? Luulen ja pelkään ettei mikään enään kun myönnämme totuuden itsellemme. Se on hyvin ikävää ja sydäntä riipivää. Minä kun kuitenkin oikeasti rakastan miestä, mutta jotenkin olemme vain kulkeutuneet polkua pitkin joka on tullut tällaiseen päätökseen. Se että mikä on seuraava polku jota lähdemme kulkemaan ja onko se sama vai eri niin on arvoitus vielä.

Mutta jotain täytyy tapahtua! Tuntuu kuin tukehtuisin tuntemattomuutee. TAHDON TUNTEA! tahdon tuntea rinnassani suuria tunteita ja huutaa niitä ääneen koko maailmalle..

Tuntuu pahalta etten edes enään kuvittele meneväni naimisiin lapseni isän kanssa. Kaikkea on niin tapahtunut. En usko siihen enään. Se saa minut kyyneliin etten saakkaan unelmieni häitä tämän miehen kanssa. Toisaalta mies on paljastunut kyllä kaikeksi muuksi paitsi unelmien prinssiksi... mutta enkö aikoinaan häntä sillä nimellä nimittänytkin? Kauan sitten?? herra ei mikään unelmaprinssi tjn??

Joskus ajattelen jopa että valitsin väärän polun elämässäni mutta en todellakaan myönnä sitä itselleni sillä onhan minulla tuo pieni paketti, rakas poikani sentään :) tuo poika tekee tästä kaikesta sen arvoisen vaikka mistä suunnasta asiaa katselisi. Poikani on elämäni tärkein asia.

Mutta nyt pakko lähteä pyörittelemään näitä ajatuksia sänkyyn edes hetkeksi ennen kuin poika herää syömään sillä aamulla on aikaisten herättävä pojan 2kk neuvolaan ja omaan lääkärin jälkitarkastukseen.

Pitkästä aikaa..

Ohhoh! Onpa siitä pitkä aika kun viimeksi olen saanut kirjoitettua edes jotain. Monesti kyllä olen aikonutkin mutta tuntuu että poika vaatii huomiota ja hoitoa juuri silloin kun tuntuisi tekstiä tulevan.

Aika on rientänyt ja torstaina poika täyttää 2kk! Iso poika jo <3 Aivan tajutonta miten on pieni ihminen kehittynyt kovasti meidän pikkunen huumori veikko. Osaa kyllä nauraa äidille kun äiti ei muista lasten laulujen sanoja :D no eikai se sitä tiedä mutta nauruhymy naama lämähtää tauluun kun laulun seassa joudunkin hyräilemään vain säveltä sanojen uupuessa :D hassu poika.. Tänään sain vihdoin ja viimein ostettua leikkimaton ja mitä vielä siinä on sellainen roikkuva kisu jossa on pallo jota pyörittämällä kuuluu lyhyt musiikki pätkä. Jätkä sai 2-3kerraa äänen kuuluviin IHAN ITSE! hurjaa tuo kehitys kyllä :O

Ruokana nykyään Valion Tuuti 1 ja se onkin sopinut meidän pojan mahalle hyvin (KOPUTTAA PUUTA) mutta sen lisäksi joudumme myös nykyään antamaan refluksi lääkettä joka ruuan jälkeen sekä joka maidolla maidon sakeuttajaa joilla hillitään maidon ylösvirtausta ja ovat toimineet (KOPUTTAA TAAS PUUUTA) :)

Katajaiset olivat sunnuntaina ja nimenkin herra jo sai vihdoinkin! Juhla oli vaan älyttömän väsyttävä ja jälkikäteen tunsin älytöntä ahdistusta. Tulkitsin sen johtuneen siitä että eräiden vieraiden johdosta en saanut sylkyttää poikaa lainkaan vaan hänet tultiin riistämään heti.....! Ja aamunkin mies oli joutunut hoitamaan kun olin tehnyt viimehetken järjestelyjä.. vieläkin kurja olo kun ajattelee ja appivanhempia ei kyllä nyt sitten kiinnosta nähdä vuoteen prkl..

Kuukautisia tässä edelleen odottelen kuumeisena. Selkäsärkyä ollut silloin tällöin ja mahaa hassusti juilinut mutta kuukautisia ei ole näkynyt. Pelottaa ihan älyttömästi että olen tullut/tulen raskaaksi ennen kuin pääsen aloittamaan e-pillerit! sillä seksiä olemme harrastaneet jo monen monta viikkoa ja kumi hankasi inhottavasti tikkeihin ja nyt en halua rasittaa limakalvoja...tosi järkevää -.-'

Painoa en ole saanut pudotettua juuri lainkaan jäänyt nyt jarraamaan sinne 70kiloon eli 20kiloa ylimääräistä! hyi saasta. Mutta nyt kun juhlat juhlittu niin yritän skarpata.

Meillä menee oikein hyvin mitä nyt sairastuin flunssaan ja tartutin sen poitsuun ja sen kanssa nyt kummissaan et menis jo pois mutta eiköhän se ajalaan mene ja torstaina tosiaan 2kk neuvolakin että siellä voin kysellä hoito-ohjeita.. To myös oma lääkärin jälkitarkastuskin :O onhan sitä odotettukkin! :) Nyt vain odottelen että poika herää yö syönnilleen ja sitten nukkumaan :)

Kuulumisia

En oikein tiedä mistä kirjoittaa :D Blogin tarkoitus ei ollu selittää kuinka monta kertaa poikamme täyttää vaipan tai hehkuttaa kuinka hänelle tuli eilen täyteen 4viikkoa ja torstaina tulee 1kk mittariin.. Tarkoitus oli kertoa endometrioosista, siitä miltä kehossani tuntuu sekä miten mieleni reagoi kaikkeen. Myöhemmin tarkoitus oli kertoa lapsen saannin vaikeudesta/helppoudesta endon kanssa sekä raskaudesta miten se menee  kun endo tuo oman taakkansa.. Mutta kaikki tuo on mennyttä ja endon heräämistä tässä odotellaan vauva täyteisessä arjessa. Minulla ei siis ole mitään kerrottavaa? O.o Ei ainakaan mitään mikä olisi blogini aiheen mukaista. Tuntuu oikein pahalta kun ei ole mitään jaettavaa :D

Voinhan tietenkin kertoa tässä kaikkea ei aiheeseen liittyvää kun odotetaan että tulee jotain Oikeaa kerrottavaa :D

Miehen kanssa menee välillä hyvin välillä huonosti. Suhteemme natisee liitoksissaan mutta haluamme ilmeisesti molemmat korjata sen, ommella siitä vahvemman sidoksen? miksi muuten olisimme enään tässä?
Olemme päättänyt lähteä hakemaan ulkopuolelta apua keskusteluihin sillä saamme yleensä melkoisen riidan aikaiseksi lopulta kumpikaan ei myönnä olevansa väärässä ja taistelee omalla puolellaan vaikka pitäisi taistella samalla puolella muuta maailmaa vastaan tjn. En ole vain saanut varattua aikaa :D Kai se minullekkin on kova paikka joutua menemään amattilaisen puheille, sitten sitä joutuu myöntämään itselleen että on todellakin epäonnistunut... Mutta toisaalta pitäisi ajatella positiivisesti että ehkä epäonnistunut mutta peliä ei ole vielä hävitty, eikai hävitty tarkoittaa loppumista ja me sentään vielä yritämme löytää yhteisen sävelen erimielisyyksiimme...
Onhan se tietenkin vaikeaa varsinkin kun tämä anoppi sotku (että minulla menee hermot anopin kanssa) hiertää kaiken muun lisäksi välejämme.. (neuvoksi kaikille naisille, älä koskaan arvostele miehesi äitiä, luoja meitä auttakoon jotka sen tekevät).

Vauvan kanssa alkaa sujumaan tai noh kaikkihan vielä on opittavaa asiaa mutta sitä on alkanut jo nauttimaan vauvan hoidosta :) on ihanaa kun toinen herää (paitsi yöllä kun itse olet ehtinyt juuri syvään uneen) ja saa hymyjä sekä halia pientä nappulaa.. parasta on kun vauva rauhoittuu rinnukselle nukkumaan masu masua vasten (tietenkin tämä on epäkäytännöllinen asento yöllä jos vauva ei muuhun asetu/suostu nukkumaan..).
Vaipa vaihto on rutiinia mutta jatkuvat kakkavaipat ottavat öisin päähän -.-' Tutteliin siis päädyttiin takasi kun nan1 teki vauvan kakasta kauheaa liisteriä ja värikin muuttui saven vihreänharmaaksi O.o nyt tuttelilla taas ihanaa normi kakkaa :)

Juuri tällä hetkellä yritän selailla netinihmeellisestä maailmasta mitä ihmettä kastajaisiin tarjottavaksi. Haluaisin jotain erinlaista mitä ei aina kaikkialla ole, vaikka pakkohan se ihana nami kalaleipäkakku tehdä siitä nyt ei voi joustaa millään vaikka kuin on joka juhlassa tarjolla... vaikeaa.. mutta pitää sitten laittaa kuvia herkuista :)

3 viikkoa synnytyksestä, endometrioosi nukkuu?

Tänään rakas poikani täytti 3 viikkoa :) Aika tuntuu paljon pidemmältä, vääristää älyttömästi kun vaippaa vaihdetaan sekä maitoa annetaan 3 tunnin välein. Poitsu on kasvanut hyvin :) Viime torstaina kävi lastenneuvolan puolelta neuvolatäti (jota muuten vihaan jo nyt) ja punnituksessa saimme jo hurjat 3600g :O eli syntymäpaino on kurottu kiinni jo aikaa sitten. Siinä se nähtiin että oli hyvä kun tein raskaan päätöksen ja lopetin sen imetyspelleilyn. Pulloruoka menee alas hyvällä ruokahalulla ja pojan paino kehittyy.. Tosin tässä alkaa jo olemaan kummissaan kun poitsu syö jo melkein sen 800ml mikä olisi niinku 1-2kk ikäisen ylärima (600ml-800ml). Kaksi viime yötä ollu kauheaa kipruilua ja piereskelyä joten kokeilimme tänään nan1 äidinmaidonkorviketta että saisimmeko sillä piereskelyä kuriin.. joojoo ja tähän voi näsäviisaat kommeintoida että se johtuu ilmasta ei korvikkeesta mutta kun meidän poitsua ei saa röyhtäyttämään millään ja liika heiluttelu saa maidon lentämään O.o siksi esimerkiksi meillä vaippa joudutaan öisin vaihtamaan ensin ja sitten vasta annetaan maito, muuten maidot on siinä hoitopöydällä... Toisaalta huolestutti alkaa kokeilemaan tuota eri valmistetta kerta paino noussut hyvin ja kakkaa tullut hyvin ja normaalin oloistakin ilmeisesti. Noh ainahan sitä voi sitten palata tutteliin.

Anopin kanssa muuten menee hermot :D Tätähän te kaikki olette odottaneet, jopa minä itsekkin. Liian hyvin tulimmakin toimeen. Itselläni taas reviiritietoisuus noussut pintaan (alkaakohan omat hormoonit pikkuhiljaa palautua) ja en halua antaa poikaa miksikään nukkeilu välineeksi......se siis kertoo varmaan jo paljon.

Ainakaan vielä ei ole tullut mitään endo kipuja :D niitä tässä kaipaillen ja kauhulla odottelen. Loppuis tuo viimeinenkin vuoto niin voisi alkaa odottelemaan niitä ensimäisiä kuukautisia että saisi lääkkeetkin sitten käyttöön ehkäsyksikkin tietty :D seksiä tässä jo himottais mutta vielä ei uskalla kun tuo leikkausviilto ei ole ihan kokonaan parantunut, se onkin ainut kohta jossa tikit vielä jäljellä.
Jännä kyllä nähdä että kauan menee että kuukautiset alkaa näin synnytyksen jälkeen kun ei imetä ollenkaan. Voihan se muka olla ettei mitään endokipuja näy moneen vuoteenkaan?

Tänään muuten ilmestyi postissa endometrioosiyhdistyksen jäsenmaksu vuodelle 2013 mutten aijo maksaa sitä. En kokenut yhdistyksestä olevan mitään hyötyä. Kaikki hoidettu ihan liian sekavasti.

Mies palasi tänään töihin. Nyt mennään siis niin että minä hoidan yöt ja päivät kun hän töissä ja oikeastaan joka toinen ilta pitäisi hällekkin olla "vapaa" :/ raskasta.. tietty yksin pärjää hyvin mutta raskaaksi sen tekee sen ku tietää että toinen saa nukkua ja itse herää 3h välein ja taistelee pojan nukkumaan eli ehtii nukkua itse sen max2h syöttöjen välillä. Tietenkin jos imettäisin se olisi joka tapauksessa näin.. Viikonloppuna mennäänkin sitten niin että mies hoitaa pe-la ja la-su yöt että saan levätä itse ne kunnon yö unet, jos saan.. Sitä niin jo herää pieneenkin änähdykseen :D

Muta nyt nukkumaan niin ehtii hetken leputtaa silmiä ennen seuraavaa syöttöä :)

Kun kaikki sujuu liian hyvin, pelko iskee...

Täällä kotona kaikki on sujunut vähän liiankin hyvin! Pelottaa että jokin menee vielä pahasti vikaan kun näin jotenkin helpohkon oloisesti tämä kotona vauva elämän aloittaminen on sujunut :( en osaa siis enään olla onnellinen.. Jonkin täytyy vielä mennä pieleen..

Onhan vauvalle ilmestynyt ihme haavauma alahuuleen suupielen tuntumaan, onko sitten itse raapaissut vai vitamiinin puute vai mikä niin en tiedä vielä mutta sellainen siinä on. Onneksi terveyden hoitaja tulee kotiin ens to jo että jospa se ei siitä pahenis niin silloin voi kysyä.

Ruoka maistuu hyvin yli 500ml ollaan päästy vissin joka vuorokausi mikä on ilmeisesti thl:n suositus jonka löysin miehen kanssa netistä osoitteesta http://www.thl.fi/fi_FI/web/lastenneuvola-fi/ohjeet/terveysneuvonta/imetysohjaus/pulloruokinta mutta pissaakin sitten niin paljon että vaikka vaippaa vaihdetaan joka syötön yhteydessä ja välillä muutenkin niin toisesta nivustaipeesta on vähän iho hautunut :/ en sitten tiiä johtuuko juuri tästä jatkuvasta pissavaipasta vai ollaanko kuivattu pyllynpesun jälkeen huonosti.

Alkaa olemaan hereillä kerran päivässä jo monta tuntia Oo välillä näin käy aamulla sekä illalla mutta pääsääntöiseti illalla.. nukkuu paremmin päivällä ja yöllä meinaa ruveta kukkumaan tai nukahtaminen vaikeampaa :/

Omat tikit/haavaumat ei tunnu paranevan lainkaan. Ilmakylvyn antaminen vaikeaa vuodon takia.

Tänään sain "ihottumasta" puhelun ja herpes näytteet negatiivisina tulleet takaisin eli ilmeisimmin vyöruusu todellakin puhkesi synnytyksen jälkeen kaikesta ressistä ja yleiskunnon heikkeneminen ennen synnytystä raskauden aikana ja rajun synnytyksen viemien voimien ja kunnon heikentämisen seurauksena?? Ressi ainakin oli aivan jumalaton.. ja heikko se olokin oli sen pari päivää..

Itse en osaa nukkua päivällä ja vieraita on käynyt joka päivä joku katsomassa (perkeleen sukulaiset) niin väsy meinaa aina iltasin iskeaä.. energiajuomalla paikkaamme sen.. mies palaa ilmeisimmin maanantaina töihin  ja pelottaa miten sitten kaikki alkaa sujumaan :(

pelottaa vaan että mikä seuraavaksi menee pieleen...

käynnistys, synnytys ja ensimmäinen viikko

Käynnisys todellakin aloitettiin sunnuntaina 30.12. Synnytyssaliin menin 12.30 ja siellä aloitettiin tipalla käynnistys. Hitaasti lähti homma käyntiin ja kalvot puhkaistiin vasta juuri ennen kahdeksaa illalla. Siltikään homma ei ottanut lähteäkseen kunnolla käyntiin ja jouduimme pitämään levähdys tauon aamu kolmen jälkeen. 7ltä aamulla aloitettiin oksitosiini jolla siis käynnisteltiin... vasta kahden aikaan olin täysin auki ja sitä ennen jo saanut 39,6 asteen lämmön antibioottia suoneen kokeillut kaasua kivun lievitykseen, saanut epiduraalipuudutuksen, jostain kipupumpustakin höpötettiin..

Ponnistuksen tarve tuli jo sillon kahdelta ja kolmen aikaan aloiteltiinsitten kunnon ponnistelu mutta kuumeen korkeuden takia ei montaa ponnistusta tarvittu ku voimat vaan loppu kokonaan. Onneksi uskottiin ku sanoin.. siinä sitten lääkäri arvioi tilanteen ja otettiin imukuppi käyttöön. Tietenkin jouduttiin leikkaamaan sinne tilaakin mutta siinä vaiheessa ei muuten paljon kiinnostanut mikään muu ku pojan ulossaaminen ja mahdollisimman nopeaa. 14.30 synty sitten pieni ja veltto lapsi :/ Imukuppiin siirryttäessä huoneessa oli kaksi kätilöä, lääkäri, lastenlääkäri ja anestesialääkäri..niin ja minä sekä mies tietty että tungosta oli!

Lasten lääkäri nappas lapsen heti kun napanuora leikattiin ja vei mukanaan.. pisteitä sai ensin 5, sitten 6 ja 7 että semmonen vähän veltto tapaus :(

Siinä sitten ommeltiin ja yritin saada voimia takasi.. en edes osaa tähän kertoa kaikkea kauheaa kuumeen tuomaa tärinää ja sitä kun tippatie lakkasi vetämästä ja siinä kuume tärinässä joutu anestesia lääkäri tulla mua pistämään ku suoniakaan löytynyt yms yms..

Ensimmäinen viikko menikin sitten sairaalassa. Kotiuduttiin itse asiassa juuri pojan 1-viikkos päivänä. Alkuun jouduttiin verensokeri tarkkailuun ja siinä kesti että päästiin siitä pois. Sen jälkeen iskikin sitten bilirubiini arvot ja poika joutu vuorokaudeksi sinivaloon ja montakohan päivää me jouduttiin sitten sen jälkeen oikeen sueraamaan vaan arvojen suuntaa kunnes lopulta lähtivät itsekseen laskuun ja pääsimme kotiin. Eikä siinäkään vielä kaikki kun kova synnytyskokemus ja stressi eka verensokerista ja syöttämisistä sekä sitten sinivalohoidosta niin tadaa minulle puhkesi sitten "ihottuma" joka sitten sai epäilyn vyöruusu tai herepes! anteeksi vaan mutta en kyllä ole ainakaan tiennyt saaneeni herpes tartuntaa... kova kolaus kyllä oli ja näytteetkin siitä otettiin kaksi viimeistä sairaala olo vuorokautta menikin sitten ERISTYKSISSÄ! Koska vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama niin eihän se tietenkään hyvä ole jos leviää niihin vastasyntyneisiin. Mutta voitteko uskoa kuinka kauheaa oli olla yhdessä pienessä huoneessa 2vuorokautta ja kun kohdeltiin kuin ruttosta! labran henkilökin tuli pojalta ottamaan näytettä (bilirubiineja varten) suojakaapu päällä yms..
En olisi kestänyt ellei mies olisi tullut eristysselliin kanssani. Mielenterveyteni säilyminen on vain ja ainoastaan hänen ansiotaan.

On kyllä käsittämätöntä miten kaikki voi vastustaa sitten yhdellä kertaa. Mutta nyt olemme olleet onnellisesti kotona jo pari päivää. Väsymys on sanoinkuvaamatonta! Mutta nyt kokeilemme herätä miehen kanssa vuorotellen hoitamana lapsen kun hänelläkin alkaa hommat sujumaan (ai niin unohdin mainitakkin että mieskin sairastu flunssaan synnytyksen jälkeen ja pääsi katsomaan meitä vasta pe päivänä osastolle ja la iltana mentiin jo eristyksiin).. Harmi kun oma äitinikin sairastui flunssaan niin hänet olisin ottanut nyt tänne meille sitten auttamaan yhdeksi yöksi että olisin saanut pitkästä aikaa vaikka 12h unet.

Ai niin ja vielä imettämisestä :D se maito kyllä lähti nousemaan hyvin mutta sokeriseuranta stressin aikaan vauva ei tuntunut saavan tarpeeksi ruokaa ja jouduttiin tyrkyttämään pullosta päälle mutta väsyneenä ja väärän lainen tutinosa pullossa tiesi vaan fiaskoa. Vasta eristyksissä eräs kätilö kysy että oletteko kokeilleet tällaista pienempää tuttia ja sitten ruoka alkoi mennä vauhdilla masuun vauvan itsensä imemänä ei vaan maidon valumisena sinne isosta tutista.. Tätä ennen olin kuitenkin jo tehnyt imettämisen lopettamis päätöksen liian stressaavana asiana.. kyllähän se harmitti ja tuntu surulliselta kun siinä kuitenkin pääsi niin lähelle lasta mutta piti ajatella sitä että vauva varmasti saa syötävää ja omaa mielenterveyttä kun alkoi oikein stressaamaan KAIKKI.

Mitähän vielä :D vaan jotennin tuntuu että jotain jäi kertomatta :D

Noh ensikertaankin jotakin kenties.. jos nyt lähtis nukkumaan jotta jaksaa herätä syöttämään pojan..

Ai niin en enään koskaan halua synnyttää! aivan älyttömän kauhea kokemus ja KIVULIAS! Sitä kipua ei voinut kuvitellakkaan ennen kuin sen koki. Että kannattaa varautua...

Uusi ihminen, rakas lapseni.

Tulin nopeasti ilmoittamaan että Poika syntyi 31.12.2012 kello 14.30 ja mitat olivat komeat 3335g ja 48cm!

Tulen kertomaan tämän hermoja raastavan kauhean käynnistys, synnytys, 1 viikko kertomuksen myöhemmin kun olemme kotiutuneet. Nyt odotan vain piinaavasti kotiin pääsyä..