Vanha heila & Uusi vuosi

Jassoo näin tässä taas siis mennään. Jo kerran kokeiltu mies on taas kuvioissa mukana, perusteluina kasvaminen ja muuttuminen. No eihän mulla ole muuta kuin aikaa kokeilla samat virheet uudelleen xD Joo ei mut noh teen tämän nyt ja sen päätöksen kanssa taas vaihteeksi eletään. Jeps..

Uusi vuosikin on alkamassa muutaman tunnin sisällä. Itse vietän sitä bussissa matkalla kotiin ja sitten taas huomenna reissuun. Ei tässä varmaan mitäään järkeä ole mutta tämänkin päätöksen kanssa eletään oli se sitten fiksu tai erittäin pöljä :D

Mitä toivon uudelta vuodelta?

Toivon että alkavana vuonna saisin itselleni mielekästä tekemistä. Tällähetkellä työttömyys ottaa päähän niin pirusti. Noh sinne koulun penkillehän olis taas tarkoitus lähteä ehkäpä saan paikan ja pääsen siis tekemään jotain mielekästä :)

Toivon myös turvallista vakautta ihmissuhteisiin, ne kun on koko elämäni ajan ollut tähän asi aivan kauheita. Oli kyse sitten perheestä tai poika/mies ystävistä niin sama rata kaikissa..

Uudelta vuodelta toivon myös vähemmän kipuja, se muuten olis paras juttu, mutta ehkä kaikista epätodennäköisin :/

Eipäs tässä ensi vuoden puolelle jää vielä ratkaistavaksi kadonneen rakkauden mysteeri siitä voi tulla melko hauskaa mutta myös kipeää puolin ja toisin, mutta seikkailu piristää kummasti :D

Nyt minä jatkan matkasta kärsimistä ja toivottelen kaikille Hillitöntä uutta vuotta 2010 ja endosta kärsiville ja heidän läheisilleen jaksamista!

Aika juoksee eteenpäin, minä kuljen ympyrää.

Onpas siitä aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut. Jotenkin kaikki tuntuu tyhjältä tämän kirjoittamisen suhteen. Olen kasvanut jonkun verran syksystä ja tuosta viimeisimmästä kirjoituksesta, onneksi ;).

Onpa tullut seikkailtua pikkurapakon takana miehen perässä ja kotiin palattu. Pettymyksiä pettymysten perään.. Noh eikait se parempi näin ku toisin.

Vaikea tietää mitä tekee. Niin koko elämän suhteen kuin lapsen hankinnankin. Ehkä mietin liikaa? ehkä pitäisi vaan antaa asioiden tapahtua omalla painolla niinkuin tapahtuu MUTTA ku oon ihminen joka murehtii asiat etukäteen ja varmistaa että asiat ei mee vikaan esim matkustaessa... taidan olla pieni kontrollipelle :(

Nyt ainakin elämän suhteen olen päätynyt että vaihdan paikkakuntaa ensi kesään mennessä opiskeluja silmällä pitäen tietenkin. Ajattelin käydä uuden ammatin, sillä ei mulla ole keskittymiskykyä johonkin amk:hon tai yliopistoon.. harmi vaan siellä on kaikkea mielenkiintoista opiskeltavaa. Kuten psykologia ja eläinlääketiede mutta niitä ei kumpaakaan kovinkaan pohjoisessa voi opiskella tai tuota eläinlääketiedettä kun ei voi opiskella ku tuolla pirun helsingissä..

Lapsen hankinnassa sen verran pohdintaa että haluan kasvaa vielä ihmisenä. Varmaanhan siihen kasvaa sitten ku se tilanne tulee mutta liian pelottavaa. Pitää kasvaa pelosta ulos ensin ja löytää se mies ;) jonka kanssa haluais ja olis mahdollisuus elää elämä ja kasvattaa onnellisia lapsia. Mutta sitä ennen pitää keskittyä elämään eikä odottamaan elämää :D

Sitten katsaus masun tilanteeseen eli endon oireisiin..
tällä hetkellä on jokapäiväistä kipuilua minkä takia tänään kävinkin sitten tarkastuksessa ettei olis jotain muuta mut sen näkee sitten kun tulokset tulee mutta mun tuurilla mitään pois hoidettavaa ei löydy vaan se on endoa joka on tullut ärsyttävämmäksi.
Ei yhdyntä kipuja. Ala selkää särkee nykyään aika hyvin ja väsymystä. Pahoinvointi on yks myös mutta ei todellakaan joka päiväistä mutta joka viikko väh. 2 päivää että sen kanssa eletään.

Tuohon selkäsärkyyn olen ajatellut kokeilla teho liikuntaa jospa lihasten vahvistaminen auttais ja jos ei auta niin oonpahan ainakin kokeillut sitäkin =)

Tänään myös neuvolassa juteltiin että jos kokeiltaisiin uutta pilleriä mutta päätettiin katsoa miten nyt tämä kuuri menee ja kattoa sitä et tarviiko muutosta. Eli viimeksi lääkäri tapaamisella sovittiin että kipujen kasvamisen takia siirrytään syömään kolme e-pilleri levyä yhteen kyytiin eli pitämättä sitä tavallista 7päivän taukoa levyjen välillä. Nyt on menossa toinen levy loppu puolella ensimmäisestä erästä ja saa nähdä miten menee. Monesti kuulema kolmannen levyn kohdalla ilmenee ongelmia varsinkin kun minulla on käytettävänä kuulema hormooni tasoltaan alhaiset pillerit..

Jooh eiköhän tää tästä taas jos oppis vaikka kirjoittaa tärkeitä asioita ylös :D

Joulukin tulee onneksi stressiä ei ainakaan itselläni ole. Olen tehnyt erinlaisia lyyjyteoksia lahjaksi niille joiden kohdalla inspiraatio on kohdalla ja muutamalle ostanut lahjan. Vähän fiiliksen mukaan =D Odotankin joulua innolla sillä sillon hajanainen perheemme kokoontuu pitkästä aikaan monen vuoden tauon jälkeen (tietenkin isää lukuunottamatta) kaikki naiset ja pikkuveli siis mennään mummolaan rentoutumaan mummon tekemien jouluherkkujen äärelle, en malta odottaa :)

Pelko osoittautui turhaksi Ü

Hyviä uutisia :) harrastin upeaa seksiä ja totesin että en ole saanut uutta oiretta eli nuita yhdyntä kipuja jotka liittyvät tähän kaikkeen. Kylläpä hymyilytti seksin jälkeen :). Voin vähän huokaista nytten helpoituksestakin. Myös sairauden omaan yhdistykseen lähetin liittymis lomakkeen, pian tulee varmaan lasku ja näin :).
Eipä tässä muuta, pitää mennä laittautumaan ;)

En ole kirjoittanut pieneen toviin taas mitään, mutta olen jotenkin haluton. Kun kirjoitan asiat ja julkaisen ne täällä se tarkoittaa samalla sitä että minun täytyy kohdata ne. En voi enään sen jälkeen kiertää ja kieltää asiaa itseltäni. Olen ollut hieman maassa sanotaanko vaikka niin.

Mies asiat ovat aika hämmentävässä tilanteessa niitä on mutta toisaalta pitää kuitenkin mietti onko sittenkään. Tuntuu ettei mistään voi olla varmaa.

Sitten tämä pulma; Olen todella yksinäinen. Kukaan ei ymmärrä oikeasti tätä, välillä kuvittelen että itse liioittelen asiaa, mutta luulempa loppujen lopuksi että muut eivät voi samaistua siihen mitä minä koen. Loppujen lopuksi kun kaikki kokee asiat eri tavalla vaikka lähtökohdat olisivat samoja. Sairauden kanssa minun kroppani ei ole enään minun. Sairaus muuttaa sitä ja minä en kestä muutosta.
Esimerkiksi seksi. Sairauteen liittyy yhdyntäkipua, ennen niitä ei minulla ole ollut, mutta olen nyt ollut piakoin 6kk ilman seksiä ja pelkäänkin että sairaus on antanut minulle yhden lisäharmin.. Tietenkin on hiukan tyhmää/turhaa pohtia asiaa etukäteen mutta pelkään pettymistä. Elämässäni on ollut aika hyvä sääntö: kun rakastan jotain, menetän sen sadan prosentin varmuudella. Ja minä tyttöhän rakastan seksiä, eli menetänkö senkin? Tästähän on kysymys.
Vaivaa kauheasti kun ei ole ketään kelle puhua koska en tunne vielä ketään muuta jolla olisi sama sairaus. Paikkakunnallani ei ole tukiryhmää ja en ole vielä ehtinyt liittyä yhdistykseenkään.
Sekin on jännä juttu että olen tiennyt nyt piakoin 2kk varmasti sairastavani ja sitä ennen puoli vuotta oli epäilys kun jonotin leikkaukseen. Enkä muka vieläkään ole ehtinyt liittyä yhdistykseen? Luulen että siinäkin on kyse enemmänkin siitä että kun liityn se ei ole enään unta. Minulla on se ja vihaan ruumistani sen takia.
Haluan eroon yksinäisyydestäni.

Mies asioissa sairaus tuo oman ongelmansa. En ole ehtinyt vielä edes käsitellä kaikki ongelmia mutta ouh jeah niitä on ja tajuan lisää koko ajan. Mikään ei ole yksinkertaista kun puhutaan parisuhteista ja varsinkaan sitten kun toisella on sairaus joka vaikuttaa tulevaisuuteen ja joka päivään (kivut yms..).

Että tämmöisiä kuulumisia näillä hetkillä...

En kestä nyt, entäs 5 vuoden päästä!?

Yöh mikä olo, mahaa polttaa niin pirusti. Särkylääkkeitä olen taas vaihteeksi joutunut syömään muutamana päivänä ja sen huomaa heti kehosta. Niistän verta aamuisin sekä iltaisin, vatsaan sattuu ja olo on tukala.. Herää kysymys kumpi on pienempi paha särkylääkkeet vai sairauden tuomat kivut joihin niitä syön.. ja vastaus on ettei minulla ole pienintäkään hajua :(

Tahdon vain olla terve! Lääkkeitä toisensa perään korvaamaan toistensa sivuvaikutuksia jes tälläistäkö tämä elämä tulee olemaan..

Mietin tuossa taas kipu huippuna että mites sitten olis se lapsi sittenkin mutta kamoon en ole todellakaan valmis antamaa kroppaani jonkun toisen käyttöön melkein vuodeksi ja sen jälkeen olemaan vastuussa seuraavat 18 vuotta toisesta ihmisestä ja vielä senkin jälkeen olemaan hänen käytettävissään. Ahaa elämys? Jep olen vesimies ja niitä jotka kuuluvat ryhmään vapauden haluisia. Vapaus on minulle tärkein asia elämässä ja uskompa että se menee aina rakkaudenkin edelle. Minua ei voi pakolla sitoa mihinkään ellei se ole oma valintani ja minun täytyy saada varmuus siitä tiedosta että voin aina lähteä kun haluan minne haluan mutta lapsu ei sovi siihen kuvioon mitenkään :(.

Miksi minä juuri joudun kokemaan tämän sairauden? olen 19 vuotta ja elämäni on kirottu?!

En tiedä olen pohtinut parina viime päivänä että pitäisikö minun mennä juttelemaan ammatti auttajan kanssa, mutta toisaalta ehkä kannattaa odottaa että pääsen muuttamaan jonnekkin muualle sillä koti kaupunkini ammattilaiset tiedetään, ei mitään hyötyä...

Ja miksi tästä pirun sairaudesta on saatavilla niin vähän tietoa?! päässäni on monia kysymyksiä eikä ketään vastaamassa. Jooh totta syksyllä on lääkärille aika, mutta jotenkin en usko lääkärin osaavan vastata näihin kysymyksiini..

Kaipa on menossa vieläkin jokin vaihe hyväksymisen kanssa mutta tuo tietojen puute ei helpota asiaa, jos tietäisin enemmän ehkä tämä olisi helpompaa. Silloin tulevaisuutta koskevat kysymykset olisivat helpompia ja nämä saamarin olot.. haluan näistä eroon lähes keinolla millä hyvänsä :(

Puolukoistako paksuksi?

Viimeksi pohdin sitä että olisiko lapsen hankinta itsekkäistä syistä oikein? ja että onko näin nuori valmis niin suureen vastuuseen kun itsekkin on vielä ihan penska?

Tänään haluankin pohtia sitä että mistä sitten paksuksi? Puolukoista ei ainakaan tule paksuksi, sehän nyt on selvä, mutta mistä sitten. Minulla ei ole tällä hetkellä kumppania ja tuskin löydän sellaista tarpeeksi nopeasti. Kun otetaan huomioon että ensin pitää löytää sellainen joka tuntuu oikealta ja sitten tutustua häneen mielellään parikin vuotta ennen kun lapsia aletaan pyörittämään jos sittenkään sillä eihän prin vuoden tutustuminen ja mahdollinen rakkauskaan vielä tarkoita sitä että toisen kanssa voisi elää loppu elämän.. Ja toisen kaiken huipuksi pitäisi vielä myös haluta lapsi. Minä sanon että sula mahdottomuus löytää sellainen ihminen tarpeaksi nopeasti.

Eli entäs jos sitä ihmistä ei löydy tarpeaksi nopeasti niin mikäs sitten eteen? Itse en voi kuvitellakkaan että iskisin baarista jonkun pahaa aavistamattoman miehen ja harrastaisin suojaamatonta seksiä, koska a.) en halua että toinen joutuu huijatuksi/tietämättään asemaan mihin ei ole itse halunnut ja b.) sukupuolitaudit eivät kiinnosta.

Toinen vaihtoehtohan olisi nämä nyky suomen keinohedelmöitykset joita sinkku nainenkin on saanut olikohan vuoden 2007 jälkeen tai jossain siinä tienoilla. Noh ne tulevatkin sitten kauhean kalliiksi. Kyllähän lapsi maksaa syntymän jälkeenkin, mutta ei sitä uskoisi maksavan semmoisia summia vain jotta tulisi raskaaksi ja kaiken sen rahan tuhlaamisen jälkeenkin on aina vaara saada keskenmeno ihan niikuin normaalein keinoinkin alkavissa raskauksissa.

Minusta on kyllä todella törkeää että näin nuori joutuu miettimään tämmöisiä asioita. Miksen vain saisi olla nuori ja huoleton.

Noh näin äkkiä päivän ajattelulla tuo oikean kumppanin löytäminen tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta, vaikka onnistumis prosentit on siinäkin surkeat. Aloitankin tässä blogissa uuden osion tämän sairauden seuraamisen oheella. Eli missio löytää oikea kumppani 2 vuodessa :D siitä voi tulla aika mielenkiintoista kirjoitettavaa. Nyt aluksi voi olla hiukan hiljaista tämän mission tiimoilta sillä en ole vielä päättänyt minne suuntaan lähen töhin. Sitten kun se asia on kunnossa niin sitten alkaa toiminta, odotan sitä mielen kiinnolla :)

Pohdintaa lapsen tekemisestä

Voiko lapsen tehdä vain jotta saisi helpotusta kipuihin? Sehän on aika itsekästä. Entäs mistä sitä lapselle sitten sanoo jos tämä kysyy joskus asiasta jtn. tai no jos lapsi kysyy oliko tämä toivottu niin siihenhän olisi hyvä vastata että kyllä koska sitähän se olisi toivottu jotta kivut helpottuisi. Kuulostaa jotenkin niin julmalta ja itsekkäältä. Mutta ryhtyisinkö minä siihen että pääsisin särkylääkkeiden syönnistä edes hiukan eroon? En tiedä. Kivut ei ole leikkauksen myötä muuttunut yhtään hellemmiksi, olen aika pettynyt.

Mikä tärkein miettimisen aihe voiko 19 vuotias, no lapsen syntyessä 20 ja 4kk mutta kuitenkin voiko näin nuori olla edes valmis lapsen kasvatukseen. Kauhea vastuu ja itsekkin vielä ihan penska.

Mitä tehdä?

Shoppailu maratoni

Jep eli nyt oli pakko vihdoin ja viimein käydä hankkimassa valmistujais asu. Ensiksi piti matkustaa vähän suurempaan kaupunkiin ja toivoa että jotain löytyy. Auto matka meni aika hyvin, jossain vaiheessa tuli masu kipeäksi mutta se osoittautuikin näläksi ;D. Ongelmat alkoivat perille päästyä, lähdin kävelemään kaupungilla kauppoja kohdin ja kivut alkoi, eilinen lenkki ei ehkä ollut hyväksi ottaen huomioon että tänäänkin jouduin rasitukselle. Siinä se oli sitten pakko kestää ja vinkua kaverille joka toisen askeleen jälkeen. Noh onneksi pääsimme 10min ristiin rastiin kävelyn jälkeen istumaan ja lepäämään. Kipu kyllä jatkui sen jälkeenkin, mutta pakko oli kestää.
Löysin mekon joka sai välttää niihin kekkereihin, myös kaulakoru ja korvakorut löytyivät, mutta rannekorua en löytänyt millään :(. Pitää vielä yrittää koti kulmilta vaikka mahtaa olla sula mahdottomuus. Nyt olen ihn poikki, päivä kaupungilla vei mehut niin minusta kuin matka tovereistani. Nyt nukkumaan :)

Edistymistä ja vanhat haavat auki

Ääh julmaa Herra J soitti aamulla pikku sievissä. Vastaan aina puoli vahingossa unen pöpperössä hänelle ja puoliksi siksi että rakastan häntä vieläkin.. Herra J kysyi että olenko kunnossa, miten paraneminen on edistynyt sekä kaikkea mahdollista. Yksi pieni puhelu (okei kesti n.2h) ja mun sydän on taas lämmin ja sykkii rakkauden biittiä, APUA!!! Pelastukoon ken vielä voi!! Meidän suhde oli jotain aivan ihanaa tai no ongelmat oli joo tai ei ollut ongelmia vaan ainoastaan yksi ongelma. Hän kohteli minua kuin pikku prinsessaa ja löysi minut synkkyyden ja nuoruuden masennuksen maasta ja toi valoon. Hän auttoi minua olemaan taas se ihminen mikä olin ollut lapsena (tietenkin hieman vanhentuneena nyt). Rakastan häntä enemmän kuin ketään tässä maailmassa vielä tähän mennessä. Enkä osaa edes kuvitella tekeväni lapsia kenekään muun kuin hänen kanssaan (en tiedä mistä tämä johtuu). Mutta me emme voi olla yhdessä ja syy on todella käsittämättömän ärsyttävän tyhmä, tai no siis sen syyn yli voisi päästä mutta kuinka kauan se vie? aikaahan minulla ei ole enään kun sairaus todella on minussa. Noh nyt nähdään miten käy, turhia en odota mutta toivon koko sydämestäni.

Sitten leikkauksen jälkeiseen edistymiseen. Alan voida jo todella hyvin, maha ei ole enään kovinkaan turvonnut mistä olen todella kiitollinen, jo oli aikakin! Kipuja ei ole juuri ollenkaan ei todellakaan mitään mitä voisi kuukautiskipuihin verrata. Pientä nipistystä välillä kun duunailee jotain. Navan haava on edelleen huolestuttavan punertava. Pitää käydä näyttämässä ens viikolla tk:ssa jossei ala rauhoittumaan. En ymmärrä miksi se navan kautta piti tehdä. Mielummin arpi näkyvälle paikalle kuin hitaasti paraneva napa. Oma napani ainakin paranee älyttömän hitaasti. Muistan kun kerran siihen tuli pieni haava jostain, paraneminen kesti varmaan puoli vuotta lopullisesti :S.

Mutta nyt suihkuun ja ulos auringon vitamiineja nappailemaan :)

Turvotuksia ja ihastumista

Turvotus jatkuu ja jatkuu, eikos se lopu koskaan. Valmistujais juhla odottaa viikonpäästä ja tämän mahan kanssa mökötän korkeintaan kotona peiton alla. Masentaa kun normaalisti näytän normaalilta ihmiseltä tai siis sopusuhtaisen näköinen ja nytten olen tämmöinen kauhea muumimman kokoinen... Voi tätä elämää.

On muuten aika jännä nähdä että miten elämä alka lutviutumaan punaisten päivien aikana, erityisesti kipujen kohdalta. Toisaalta ennenhän söin keskellä kiertoakin särkylääkkeitä (2kertaa 600mg kolme kertaa päivässä). Mistä tuli mieleen että kerran apteekin rouva kysyi että kuinkas paljon neiti näitä lääkkeitä syökään. Meinasin tintta rouvaa päin näköä, ihan niinkuin minä niitä huvikseni söisin. Tyhmä ämmä...

Eilen puhuin puhelimessa herra A:n kanssa hän soitti ihan yllättäen ja sepäs sai minut hyvälle tuulelle. En tiedä olisikohan ihastusta ilmassa minun puoleltani ainakin... Huonompi homma, ihastumisesta seuraa vain sydän suruja :( haluaisin pysyä siitä elämän osa-alueesta kokonaan erossa...

Uskomatonta

Tämähän on jo ihan uskomatonta! Kasvoinko leikkauksen jälkeen aikuiseksi vai muutenko vain olen seonnut? Söin tänänkin aamuna puuroa, sitä inhaa mömmöä joka on tupannut monet vuodet minua kuvottamaan. Mutta eipä tänäkään aamuna käynyt niin vaan onnellisena hymyilin kun huomasin että hellalla odotti minua puurokattila kun heräsin, se oli juuri sopivasti lämmintäkin vielä. Otin ison lautallisen ja laitoin banaanin siivuja ja pakasteesta kylmiä mustikoita. Ehkäpä keho tietää mikä sille on parasta ja aivot tottelevat muuttamalla käsityksiään positiivisemmaksi.

Haavat näyttää jo ihan hyviltä, kipuja ei juurikaan ole mitä nyt välillä kun en malta olla järkevissä asenoissa vaan aivan uskomattomia juttuja. Napaan tehtyä reikää kyllä pitää kunnolla tarkkailla, vähän eilen punotti siihen malliin että saattaisi tulehtua.

Ärsyttää vain kun tietää tästä sairaudesta niin vähän. Jos sairastaa jotain niin olisi kiva tietää kaikki, ihan kaikki. En tiedä. Syksylle pitää varata seuraava kontrolli aika ehkä silloin saan enemmän tietoa. Lääkäri oli kirjoittanut toimintakertomukseenkin jatkotoimenpiteisiin jotenkin että : e-pillereitä jatketaa, tarvittaessa siirrytään vahvempaan lääkitykseen. Lastentekoa nuorella iällä suositelllaan. Miten sä niitä lapsia oikeasti teet ku itsekkin olet vielä niin lapsi? Eikä talous ole hollillaan ja Kumppanikin puuttuu. Ihan naurettavaa hommaa. Tänään on sellanen vihaan kohtaloani päivä.

Kohtaan Endometrioosin silmästä silmään ja minä voitan!

No niin nyt se on virallisesti todettu, sairastan endometroosiaa. Itse asiassa se on aika yleinen sairaus. Sairaus sanaa en kylläkään itse käytä sillä pikemminkin sana vika kuvastaa sitä paremmin.
Sairaudesta löytyy aika vähän tietoa netistä ja joidenkin tietolähteiden tiedot ovat omasta mielestäni jokseenkin ristiriitaisia.

Eli endometrioosi = kohdunlimakalvon sirottuma sairaus. Käytännössä se tarkoittaa sitä että kohdun limakalvoa löytyy muualtakin kuin pelkästään kohdusta. Kun kohdusta limakalvo pääsee valumaan kerran kuukaudessa pois, ei muualla näin pääsekkään käymään. Syntyy möykkyjä jotka voivat myös muodostaa sidoksia eri elimien ja kudosten välille.
Sairaudella on monia oireita mm. kuukautiskiertoon liittyvät kivut (myös muulloin kin kuin punaisella viikolla), virtsaamis tiheys, pahoinvointi, tärinäsärky, jne.. kaikki oireet löytyvät lueteltuna mm. endometriiosi yhdistyksen sivuilta. Sieltä saa tietoa myös tutkimuksista.

Mitä sairaus pahimmillaan aiheuttaa? Kamalaa tuskaa, eli hyvin lamaannuttavaa kipua. Ja pahin seuraus on lapsettomuus. Monet kyseistä sairastavat saavat lapsia, mutta on tutkitusti todistettu että lapsettomuus on hyvin todennäköistä.

Minun tarinani. Eli kolme vuotta sitten kärsin aika kivuliaista kuukautisista. Lääkärin kanssa päätimme että kokeillaan e-pillereitä joilla on todettu olevan lieventävä vaikutus kuukautiskipuihin. Jonkun aikaa näin asia meni hyvin, mutta kivut palasivat. Ensin ne olivat hyvin siedettävät, mutta vuosi takaperin tästä ajasta kivut muuttuivat sitämättömiksi. Ei kun takaisin lääkäriin viime syksynä. Lääkäri määräsi särkylääkkeitä (burana 600mg, 1-3tablettia korkeintaan 3 kertaa vuorokaudessa) samalla myös sovittiin että jos kivut pahenevat tai eivät tunnu menevän ohi, laitetaan lähete kirurgiselle ja tehdään laproskopia sillä äitini serkulla on endometrioosi. Soitin parin kuukauden päästä lääkärilleni ja hän sanoi ettei nyt taida olla muuta vaihtoehtoa kuin mennä sisään ja katsoa mitä löytyy. Marraskuussa tuli kirurgiselta osastolta lappu että olen leikkaus jonossa. Nyt kaksi päivää sitten vihdoin ja viimein minulle tehtiin toimenpide ja sain tietää totuuden.

Minä sairastan endometrioosiksi nimettyä sairautta. Olin jo ennen leikkausta totutellut ajatukseen sillä monet oireet sopivat täydellisesti sairauden kuvauksiin. Olin jo tottunut ajatukseen etten välttämättä koskaan saa lapsia. Joten tulos ei ollut kovin järkyttävä, itse asiassa helpottava. Tiesin etten ole hullu ja kuvitellut kipujani. Sillä niinkin kävi ennen leikkausta. Kun kipuja ei ollut pariin viikkoon, luulin että olin hulluja ja kuvitellut kaiken, mutta kun tuli kipu jakso itkin ja huusin sänkyni pohjalla särkylääke purkki ja vesipullo kädessäni. Se ei ollut kovin hohdokasta.

Haluan sanoa muutaman sanan leikkauksesta. Ennen leikkaukseen menoa, yritin etsiä netistä mahdollisesti ihmisten kokemuksia siitä kuinka kipeä olo leikkauksen jälkeen oli ja kuinka pitkään, mutten löytänyt edes yhtään blogia jossa olisi paneuduttu sairauden lisäksi tähän seikkaan joten päätin tehdä itse niin.

Eli ensiksi jännitin kaksi päivää itseni sairaaksi. En voinut syödä mitään sillä jännityksen takia oksensin kaiken ulos. Olin hiukan heikossa hapessa aamulla osastolle mentäiessä. Leikkauksen jälkeen yleensä pääsee kotiin samana iltana jo, mutta minulla on ollu jossain vaiheessa eläämääni hengenahdistus kohtauksia sekä paniikkikohtauksia, sekä stressiin liittyvää unettomuutta, verenpaineen kohoamista ja rytmihäiriöitä joten päätimme yhdessä hoitajan kanssa että minun olisi hyvä jäädä yöksi. Pojat se oli todella hyvä päätös. Leikkaus salista päästyäni olin kipeä ja tokkurainen. Sain lääkettä 2-4 tunnin välein sillä kipu oli aika kova tai no en sanoisi kova mutta joteinkin häiritsevä kun et voi edes liikkua kun tunnet että mahaasi on ronkittu. Itse olen niitä ihmisiä jotka nukkuvat kyljellään joten sain sanoa hyvästit nukkumiselle, sillä pahoinvointi nousi heti kun yritin olla kyljelläni. Myös jossain vaiheessa tulee hyvin olennaiseksi pissalle pääsy. Voin sanoa että ei ole mitenkään helppoa. Saattoi johtua vielä mahdollisesta puudutuksesta, mutta se oli saman oloista kuin olisi opetellut koko taidon uudelleen taisin kolmesti käydä wc.ssä turhaa ennen kuin se lopulta onnistui joten kuten ;D, onneksi nyt toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä homma sujuu kuin ennen vanhaan (melkein). Vatsassani on kolme reikää joisata on menty sisään. Pienen pieniä haavoja jotka tuottavat silti suurta kipua (nauraessa, yskiessä, niistäessä, liikkuessa) eli mitään ei oikein voi tehdä. Eli ei se toimenpide nyt niin paha ollut kuin jossain samperin sairauden yhdistyksen sivuilla kerrottiin, mutta sieltä sai hyviä valmistautumis vinkkejä. Olen yrittänyt olla käyttämättä vatsan seudun lihaksia joten nyt ala selkäni on täysin kipeytynyt, lihas raukat on joutunut kovalle koetukselle.

Ruokavalio. Sen verran pikälle olen toipumisessa päässyt että tuo kakkos hädänkin olen jo saanut pois alta. Sekin oli pieni haaste osata käyttää oikeita lihaksia ettei mahaan sattuisi mutta samalla saisi tavaran ulos. Noh ensimmäinen vinkkini on tyyny. Lääkäri neuvoi että tyynyä kannattaa pitää vatsaa vasten yskiessä yms. sillä tyynyn hento painaminen vatsaa vasten helpottaa kipua. Sama toimii vessassa. Toinen vinkki on ruuan miettiminen. Eli suuhun ei välttämättä kannata vetää ranskalaisia ja kepappia vaan ehkäpä jtn terveellisempää kuten puuro. Itse vihaan puuroa, mutta kyllä se maittaa kun tietää ettei vessassa käynti ole yhtä helvetin tulimerta kun tuota nauttii. Eli tänä aamuna natuin 4-viljan puuroa, muutamalla jäisellä mustikalla maustettuna, mehulasi vital multivitamiinijuomaa ja äidin omatekemiä kunnon viljaisia sämpylöitä. Kuulostaa miellyttävältä, mutta silti leikkauksen jälkeen kotiin kannattaa myös varata viljaisia suolakeksejä, jaffaa ja muuta jotka helpottavat pahoinvointia. Ruuan kannattaa olla helposti valmistettavaa jos ei ole kettään passaamassa (minulla on tuo äiti kulta) ja ruoka on suositeltavaa nautittavaksi haaleana. Kylmä ja kuuma ruoka saattavat tuntua epämielyttäviltä.

Siinäpäs oli vinkkejä ja kokemuksia tälle päivälle. Nyt on pakko päästä pötkölleen kun nuo selkälihakset eivät muuten kohta enään suostu yheteis työhön.

Ps. Kuten yhdistyksen sivuilta ja netistä käy toteen endometrioosia ei voi parantaa. Sitä voi vain hoitaa. Erinlaisin keinoin. Itseltäni poltettiin tutkimuksen yhteydessä kaikki nähyvät kiinnikkeet. Lääkäri tuumasi että kivut voivat olla näin jonkun aikaa livemmät kunnes tulee taas uusia. Raskaudella ja lasten teolla on todettu olevan vaikutusta endon etenemiseen ja kivuliuuteen.