Pojan sairaalareissulta palattu

Kävimme tosiaan nyt siellä pojan mangneetti tutkimuksessa. Kyllä hirvitti kun lastenlääkäri tuli tippatietä laittamaan.. Katsoin jo kun hän astui huoneeseen niin älyttömän tympääntyneen myrtsin näköisenä et voi eiii...ja niinhän siinä sitten kävi että viiteen eri kohtaan hän yritti pistää muutaman kerran samaankin....ja voe mun rakasta pikkusta ukkoa ku huusi ja huuusi :( Olin hyvin pettynyt tämän lääkärin osaamiseen, kannattaisikohan tuota tippatien laittoa harjoitella/ylläpitää taitoa pikkusen paremmin. Onneksi sitten lopettivat mun lapseni rääkkäämisen ja anestesialääkäri tuli ilmeisesti seuraavaksi ja pisti kuulkaas ekalla yrityksellä!! Olin todella onnessani ja rakastunut :D

Siinä sitten melkein heti  lähdimme omahoitajan kanssa saattelemaan rakasta sokkeloisten käytävien läpi kuvauspaikalle tätä mun murusta ja sydän alko koko ajan pomppoilla enemmän ja kädet täristä. En kehdannut oikein myöntää itsellenikään kuinka mua hirvitti ja jännitti et näin pieni lapsi nukutetaan tai ylipäätään nukutetaan ketään..herääkö toinen enään koskaan.

No heräsihän se ja pääsi melkein 3h odotuksen jälkeen takas mamman tykö. Oli kuulema ihan rauhassa heräilly ja köllinyt vaan mitään ilman itkuja vaikka ympärillä oli hyörinyt kaikenmaailman vieraita ihmisiä.. Mutta ku äitin näki niin piti sitten heti yrittää istua ja nousta seisomaankin, ei malttanut enään vaan pötkötellä pökkeröä poissa.

Sairaala reissu oli kuitenkin erittäin positiivinen siinä mielessä että tuli vai positiivisia uutisia. Huulessa ollut hemangiooma on todellakin kuvauksen perusteellakin hemangiooma eikä mitään ns. vakavampaa.. Sitä aletaan nyt hoitamaan lääkityksellä joka joko toimii tai sitten ei, toivon että toimii. Kyllähän nuo itsestään häviää tiettyyn ikään mennessä mutta kyseessä nyt kuitenkin sen verran iso ja jatkuu suun sisään poskenpintaa niin kirurginkin lausunto on että voi alkaa haittaamaan syömistä, hampaiden ja puheen kehitystä :/ eli jos mitään tämmöistä ei olisi niin ei ryhdyttäis kokeilemaankaan mitään lääkehoitoa mutta nyt kokeillaa. Lääkäri totesi että välttämättä ei toimi enään kun poika on sen verran vanha 10kk :O

Nyt odotellaan että päästään viemään apteekkiin tuo resepti ja sit ihmetellään milloin lääke saadaan kun on tuommonen sekoitettava lääke, enpä ole koskaan ennen sellaista ostanutkaan...

Oma maha ihmetyttää kyllä sitten ihan kunnollailla... miten ihmeessä nuo e-pillerit toimii tai...kun kuukautiset tulee välillä pillerin läpi 15päivän kierrolla O.o tätä kierto ongelmaahan oli pillerien jäätyä pois kun yritin tulla raskaaksi, mutta en muista tälläistä tapahtuneen koskaan aikaisemmin kuin ennen ja jälkeen raskauden.

Voiko paino vaikuttaa? Olenhan vielä ylipainoinen... 64kiloa mittarissa ja se on omasta mielestä hyvin kun vasta oli se 73kilon huippu turvotus päivä ja 70kilosta kai oikeasti sitten olen pudottanut... eli 6kiloa aika pienessä ajassa omasta mielestä.. vois tietty enemmänkin lähteä mutta pysyiskö siinä iho ja pääkoppa perässä.. Mutta niin en kyllä ymmärrä näitä kuukautis hommia nyt yhtään ja TIETENKIN kivut ovat sit palanneet jotenkin jatkuviksi melkein kun kuukautisetkin tuntuvat olevan jatkuvasti.. Munasarjasärkyä yms... huh huh...

Suhteessa menee niin ja näin... tuntuu ettei mies tee lapsenhoidossa omaa osuuttaan (olen kai tän 10kk aikana nukkunut 2yötä niin että mies ois koettanut hoitaa yöhommat ja silloinkin kuunnellut sohvalta että onnistuuko..) ja että hän ei rakasta enään yhtään.. Tuntuu välillä että häviäis meidän elämästä kokonaan niin olis helpompaa..mutta tuskin olisi helpompaa mutta en tiiä helpottaako hän nytkään yhtään meidän arkea vai jatkuva pikku riitely vie voimia. huoh elämä on jännää :D miten sitä aina valitseekin näitä polkuja ja mitä ne tuokaan tullessaan ihan mielenkiintoistakin..