En tiedä mikä mua vaivaa, mutta tosi usein palaan menneisyyteen.. muistan selkeästi hetkiä.. entiset elämäni ne joita olen elänyt yhtä täysillä kuin nykyisyyttänikin... ne ovat jättäneet suuret arvet. Kipu tuntuu monesti vieläkin todella viiltävänä. Onko mulla jäänyt viimeinen sana sanomatta vai mikä tämä on? Että menneisyys kummittelee olan takana..
Eikö ne tajunnut kuinka muhun sattu..että mullakin on tunteet... anoreksian alun sain kiitokseksi ja senkin tosiaan tajusin vasta ku katoin vanhoja kuvia..kuin laiha olin ja muistan kuitenkin et pidin itseäni pulleana.. kaikella on tarkoitus eli kai näillä raskaus kiloillakin...
Painosta puheenollen kävi jo 73kilossa! 3kiloa oli vissin joku yhden päivän turvotus mut silti! Hullua.. nyt täys nutrilett diettiä kohta 2viikkoa ja aamulla paino oli 65,2kg.. jouluksi vissin ihan turha kuvitella 50kiloa jos ikinä enään pääsen niihin mittoihin... ikävä vanhaa kroppaa nyt osaisin arvostaa sitä :/
Pojan verikokeissa oli parannus mut yliopistolliseen mennään toi huulen hemangiooma kuvauttaa magneetti kuviin ja samalla kuvataan vissin vähä hiki hommi samalla... sit aloitetaan hemangioomaan lääkitys :/ huoh menis kaikki hyvin...
