Kivutonta (PITKÄSTÄ AIKAA ENDO PÄIVITYS)

Nyt taitaa olla jo hetkinen kolmas e-pilleri levy ja yhdet "normaalit" kuukautiset takana.. joo tosi normaalit kun alkoivat sunnuntaina ja keskiviikkona aloitin jo uuden pilleri liuskan O.o Tähän mennessä kun ajatellaan niin eipä kyllä ole ollut kipuja ainakaan samanlailla kuin ennen :) Buranaa syön päänsärkyyn :D Ihanaa kyllä, ehkä helvetin tuskallinen raskaus sittenkin kannatti? :) Toisaalta onkohan tämän raskauden teho kuitenkin yhtä lyhyt kuin nuilla leikkauksillakin on ollut. Taidan vielä yhdet kuukautiset katsoa näin yhden liuskan tekniikalla ja sitten siirtyä 3liuskaa pillereitä ja välivuoto. Lääkäriltä tähän sain jo luvan mutta itse halusin nähdä että kuukautiset normaalisoituvat, varsinkin sen ahdistavan kuukauden pituisen vuodon jälkeen -.-'

Ajattelin että alan taas enemmän keskittymään tässä kirjoittamisessa tähän endoon. Vauva on ihana edelleen mutta nyt kun olemme todenneet että pystyin tulemaan raskaaksi, raskaus aika oli kauhea ja synnytys ei sen ihanampi. Niin ehkä nuo päivittäiset vauva kuulumiset eivät kuulu enään tänne vaikka kuinka tahtoisinkin hehkuttaa pienestä prinssistäni :)

Myöskin parisuhden valituksen voisin jättää pois. Voimme vain todeta että endo saattoi vaikuttaa parisuhteeseemme siten että kiirehdimme lapsen teossa. Parisuhteemme saattaisi olla paremmassa tilassa jos tekisimme lapsen vasta myöhemmin tai sitten emme olisi ollut pitkään aikaan enään yhdessä. Vaikeita juttuja eikä niitä koskaan saa tietää sillä me teimme lapsen ja näin on käynyt. Olemme tässä tilassa jossa välillämme ei ole enään rakkautta, kiintymystä sen tilalta, totuttua tapaa että toinen on olemassa siinä. Vihaa, luottamus pulaa, katkeruutta, haavoja jotka ovat jättäneet arpia jotka eivät koskaan parane. Mutta enään endo ei vaikuta parisuhteeseemme. Sillä meillä on lapsi, ei ole enään paineita siitä että sitä en voisi ehkä koskaan antaa. Toisaalta jos kivut palaavat se varmasti tekee jotain parisuhteelle, mutta eiköhän tässä ole näitä ongelmia muutenkin niin paljon ettei enään kykene erittelemään mitä kivut enään pahentaa...

Kaiken kaikkiaan olo on kuitenkin todella huojentunut, kuin raskas kivi jota olen kantanut reppuselässä on hävinnyt. Minun ei tarvitse enään koskaan pelätä lapsettomuutta. Minulla on maailmaNI suloisin poika ja vaikka kuinka tyttökin olisi ihana (kun niille on kaikkia niin suloisia vaatteita) mutta en halua enään kokea raskautta. Se tunne kun on kehonsa vanki ei ole minua varten. Koskaan ei tarvitse enään katsoa muita vanhempia lapsineen haikean kaipaavasti sillä minulla on omani :)

Oikeastaan onko minulla teille enään mitään kerrottavaa? Aikanani voin päivittää miten kauan kivut pysyivät poissa mutta onko enään muuta?
Olen niin pitkään keskittynyt oman parisuhteeni huonoon tilaan etten ole huomannutkaan kuinka blogin alkuperäinen idea on jäänyt taka-alalle ja että oikea asia alkaa kulkea loppuaan kohti :O Apua en halua että tämä loppuu! Miten edes osaisin luopua jostain jota olen päivittänyt epäsäännöllisen säännöllisesti!?

Rakkain muistoni on ne päivät kun asuin yksin, aukaisin aamulla koneen, tein vanilja cappucinoa ja istuin koneelle kirjoittamaan tuntemuksiani. Niitä hetkiä kaipasin vielä ennen raskautta todella paljon... Siinä hetkessä oli vapautta OLIN VAPAA! Kaipasin tosin sillon elämääni sitä toista ja RAKKAUTTA. Nyt tietenkään en enään kaipaa sitä hetkeä mutta muistan sen onnellisena vaupautena.

Elikkä tiivistelmä: minulla on syytä päivittää blogiani seuraavan kerran kun kivut alkavat uudelleen?? APUA täytyy keksiä joku näkökulma endosta mistä voisin kirjoittaa :D

Ihanaa aurinkoista Maanantaita kaikille! Kiitos kun olet lukenut ajatuksiani :)