stressaaja alusta loppuun?

Taidan olla stressaaja ihminen. En vaan osaa antaa elämälle ohjia ja liukua vain mukana sinne minne se viekin ja huomata määränpääni vasta sitten, minun täytyy tietää minne olen menossa. Stressaan joka päivä että löydänkö sikiön sydänäänet... Hullua, mutta luulen että tämä alkoi siitä kun tulikin kerta kun ääntä ei meinannut millään löytyä, onko se normaalia? siis että aina ei löydä tai sitten mulla ei ole hermoja etsiä pidempään kuin 5-7min.. Sitten toisinaan se löytyy melko piankin heti ensimmäisellä yrityskerralla. Nyt luulen vain löytäneeni äänet viimeisen kolmen-neljän päivän aikana. Masusta kuuluu kaiken maailman virtaus sun muu ääniä.. Neuvolalääkärissäkin lääkäri ei löytänyt mutta sitten terveydenhoitaja löysi etsinnän jälkeen yllättävän ylhäältä (aika lääkärille oli torstaina) ja tänä iltana sitten löysin äänet taas aika alhaalta sikäli mikäli oikean äänen bongasin :D
Mutta luulen että stressaan siis vielä lopussakin jos vaavalla on hiljainen päivä eikä liiku niin paljon, oi voi, voi mies parkaani, jos hän tämän kestää kestää hän ihan kaiken kanssani ;)
Nytkin pitäisi jo oikeasti olla nukkumassa, aamulla 8lta ylös ja puol 10 pitää olla jo työssäoppimassa. Jalat oli tänäänkin päivän jälkeen niin kipeät ettei tehnyt mieli juuri liikkua, ilta menikin sohvalla leväten ja netissä seikkaillen O.o mutta miksi sitten en nuku? Mies on tän viikon reissuhommissa ja tottakai mie näin viime yönä sit ihan älytöntä painajaista, eli en halua mennä nukkumaan koska 90% todennäköisyydellä tänä yönä näen painajaista uudelleen, se on aina sellaista ku ukko on pois, painajaisia painajaisia... Näen toki myös muulloin näitä kammottavia unia mutta silloin herätessäni yöllä näen oman turvani vieressä ja voin sulkea silmäni samalla kun halaan turvakalliotani, rakasta miestäni :) Miehen ollessa pois yhdenkin yön pidempää tulee painajais kierre ja se on väsyttävää :/
Ai niin olemme kertoneet jo perheestä miehen vanhemmille, omalle äidilleni, siskoilleni sekä veljelleni, myös miehen toinen mummo on saanut tietää asiasta
odottelen vielä oikeaa hetkeä kertoa omille isovanhemmilleni (äidin puolelta) ehkä viikko 14+ olisi sopiva.. jossain kirjassa sanottiin että silloin keskenmenoriski tippuu 65%.. olin aina luullut että se tippuu jo viikolla 12? nooh onko tuolla väliä.. sanoin äidillenikin että iloitaan nyt tästä ilosta ja jos jotain tapahtuu surraa ja itketään sitten yhdessä :) Kyllä taakka tippu harteilta kun sain kerrottua äidilleni, kyllä nainen tarvitsee äitiään tullessaan äidiksi ainakin näin koen minä :)
Mutta nyt nukkumaan, öitä!