Jes tänään se vihdoin oli! Yön nukuin todella huonosti ja näin painajaista että myöhästyin sekä menin väärään paikkaan :D Mutta aamulla unista viisastuneena unohdin torkkunapin olemassa olon ja hyppäsin sängystä ylös. Potkin myös ukon ylös myöhemmin ja lähdinmme kohti totuutta. Totuus oli suloinen pieni melkein ihmisen näköinen ja totta! :) Ei sitä voi oikeesti sanoin kuvata tai ennalta edes kuvitella miltä se tuntuu kun saa nähdä pienoisen! Voi että oon onnellinen, mutta samalla pelottaa ihan kauheasti.. onko tämä todella sitä mitä haluan, katoanko minä kun vauva syntyy ja olen vain äiti? olenko varmasti nähnyt elämää tarpeeksi enkä kadu etten seikkaillut maailmalla enemmän?? olenko hyvä äiti??? apuaaa! paljon kysymyksiä joihin en taida löytää vastausta.. tietenkin kun laittaa asiat järjestykseen ja ajattelee etten edon takia välttämättä olisi saanut lasta enään sen jälkeen kun tein kaikkea jännää ja seikkailin maailmalla niin tajuaa että elämä on täynnä valintoja ja suuntia. Yritän ajatella että voinhan matkustaa maailmalla lapsen kanssa? En muutenkaan välitä mistään ryyppäilystä saati sitten tuntemattomissa maissa niin miksi en voisi kokea merta, lämpöä, delfiinejä, norsuja, eri kulttuureja lapsen kanssa? :) sanokaa minulle hyvät ihmiset ettei se jää tähän että elämä jatkuu ja minä olen minä enkä vain äiti ja voin nähdä edelleen maailmaa!!!!!! Huh huh siinä on mietittävää..
Ai niin ultraäänen mukaan sikiön koko täsmäsi viikkoja eli 11+1 ja laskettu aika 20.1.-13 :)
ONNEKSI OLKOON!!
VastaaPoistaNyt yrittää olla huolimatta ja nauttia tämä uusi matka. Elämä on vain paljon pienejä matkoja ja lapsi ei ole syy lopettaa ne. Ainakin, en aikoo lopettaa matkustaminen lapsen takia. :)