tiistai 11. syyskuuta 2012

masu vaavin liikkeet!

Oih! tunssin jo itse viime viikolla liikkeet ihan varmasti masun päältä yhdesti/kahdesti mutta tänään ei epäilystäkään :D tunsin itse aikaisemmin ja kun kävin äitini luona niin tuleva mummukin kokeili kun yllytin niin hänkin tunsi! Tuumasi vaan että sinua potkiskellaan :D oli vissin vähän pihalla tai on myöntänyt että ei hän vielä oikeen osaa tajuta että tulee mummuksi vaikka onkin innokkaana ollut ostelemassa vaatteita ja vaunuja :) eilen kävin myös äitini luona (niinpä niin tulee vierailtua vissin joka päivä kun ukko reissuhommissa :D) niin annoin äidin kuunnella kotidopplerilla vauvan sydänääniä.. tuumasi vaan ettei hänen ootusaikana tuommosia leluja ollu ja huusi miesystävälleen "minäpä saan kuunnella täällä vauvan sydänääniä" hassu äiti mulla :D

Tulisi se kulta jo sieltä reissusta niin pääsis hänkin kokeilee ku masun alla on potkuharjotukset menossa.. Sydän täynnä iloa ja rakkautta, hyvä käydä nukkumaan :)

7 kommenttia:

  1. Löysin tänään blogisi ja luinkin kaikki kirjoitukset läpi :)

    Sairastan myös endometrioosia tai en sitä myöskään oikein sairautena pidä, ehkä vaivana. Joka tapauksessa kipuja on ollut kovastikin ja kärsitty on. Yhden varhaisen keskenmenon jälkeen olenkin raskaana 21. viikolla nyt <3

    Paljon tsemppiä odotukseen :)

    VastaaPoista
  2. Olen pahoillani keskenmenostasi, itse pelkäsin sitä todella paljon mutta onneksi säästyin siltä. Onnea kuitenkin uudesta ja tsemppiä sinullekkin.

    Kiva kuulla että jollakin ollut jaksamista lukea kaikki horinani :D

    Olisi mielenkiintoista kuulla onko sinulla ollut mitään liikkumiskipuja tai muita kipuja raskausaikana jotka omasta mielestä liität endometrioosiin?

    Olemme muuten melkein samalla viikolla :) itselläni tänään 22+1

    VastaaPoista
  3. No noista kivuista sitten.. Onhan mulla niitä ollut ja nytkin olen siis sairaslomalla niiden ja supistelujen takia.

    Mulla tuli oikean munasarjan kohdalta kipeäksi tässä muutama viikko sitten, siis se on edelleenkin kosketusarka, mutta pystyn liikkumaan. Sitä hiukan tutkittiin, mutta ei löytynyt kivuille syytä. Kipu on vähän samantyyppistä kuin ovulaation aikaan oli eli liitän sen kyllä mahdollisesti endometrioosiini.
    Sitten on ollut näitä peräsuolikipuja (ihanaa :D), jotka myös liitän endoon. Kipu säteilee siis alaselästä ja -mahasta peräpäähän ja tuntuu todella ikävältä. Eikös endossa ole usein näitä kipuja peräpäässä?!
    Myös ylim. vuotoja on ollut koko raskauden alusta tähän saakka, mutta niillekään ei syytä löytynyt. Ne tosin hiukan pistää huolestuttamaan ja aina niitä säikähtää.

    Lääkärit ei ole kyllä sanoneet mitään juuri näille kivuille. Lähinnä kommentti on ollut, että endohan rauhoittuu raskauden aikana. No kun ei se kaikilla valitettavasti sitä tee :/ Lääkärit vain antaa niin ruusuisen kuvan asiasta, ja jokainen luulee, että näin se sitten menee. Kaikki helpottuu, kun tulee raskaaksi ;) Toki monella helpottuukin ja se on hyvä juttu.

    Jep, ja aikalailla samoilla viikoilla mennään, ihanaa :) Toivottavasti sulla ei näin kivuliasta raskautta ole ollut. Onhan se kiva, jos pääsisi nauttimaan raskaudesta ilman että olisi kovin kipeä :)

    VastaaPoista
  4. Noh itse olen järkeillyt niin että jos mahassa on ollut endon aiheuttmia kiinnikkeitä ennen raskautta niin mihinpä ne sieltä häviävät. Ja itselläni juuri epäilenkin että noita kiinnikkeitä löytyy taas vaikka eihän tuosta pitkä aika ole kun leikeltiin.. En ole voinut lenkkeillä sillä silloin alkaa viiltelemään mahaa ihan kuin jotkut paikat ottaisivat siellä kiinni ja näitä seuraa supistelua mutta supistelua on todellakin siis ollut myös muutenkin kuin liikkuessa.. raskauden ensimmäisen kolmanneksen lopussa seksi tuntui myös epämieleiseltä kun jotenkin aina osu johonkin arkaan paikkaan sisällä O.o tämmöisiä ollut ikinä ennen ollut.. nyt ehkä olemme vasta pääsemässä takaisin puuhien pariin mikä helpottaa todellakin parisuhteen kestämistä :)

    Lääkärisi ei tainnut siis ajatella muuta kuin että endo rauhoittuu raskauden aikana mutta juurikin nuo kiinnikkeet eivät kyllä omasta mielestäni häviä minnekkään minneppä ne yhtäkkiä häviäisivät.. päin vastoin nehän venyvät ja paukkuvat kun kohtu ja maha kasvavat joka suuntaan.

    Neuvolan täti minulle sanoikin kivuista ja supistelusta että saan olla onnellinen että olen tällä hetkellä työtön että jos töitä tulee niin voihan sitä aina kokeilla mutta varmaan heti saikkua.

    Itse olen onneksi säästynyt suolistokivuilta endometrioosin kanssa, eli ollut nuo pesäkkeet ja kiinnikkeet enimmäkseen etupuolella ja varsinkin vatsapeitteisiin kohdistuneet kiinnikkeet ovat aiheuttaneet liikkumis/lenkkeily kipua ennen raskauttakin johon vedin vaan sitä buranaa sitten sen 2x600mg ennen lenkkejä että pääsin vetää höyryjä kehosta pois :D

    Tuo vuoto on todella pelottavaa itselläni tuli ihan hiukan verta pari kertaa alkuraskaudessa ja olin ihan paniikissa ja masentunut siitä että tässäkö se olikin mutta onneksi raskaus jatkui ja jatkuu edelleen. Itse en kestäisi koko raskauhden aikana tapahtuvia ylimääräisiä vuotoja, voimia sinulle siihen :)

    Tuo on kyllä niin totta että lääkärit vaan ajattelee yhä ainakin täällä meillä päin että raskaus on endometrioosin paras hoitotapa, mikä on äärimmäisen huvittavaa :D olin alle 19 vuotias kun kuulin lääkäriltäni ensimmäisen kerran vakavan kehotuksen että lapsia tulisi tehdä ja mahdoollisimman pian.. nauroin kotona että täh parhaassa bile iässähän tässä ollaan eikä äidiksi.. Mutta toisaalta jouduin katumaan aika paljon naureskeluani kun päätettiin kumppanin kanssa alkaa lasta tekemään ja jouduttiinkin syömään lääkkeitä tai siis minä jouduin. Silloin nuo nauru ja sanat kaikuivat ilkeästi korvissa..

    Kaikesta kivusta ja liikkumis rajoituksesta huolimatta saamme kyllä olla onnekkaita ettei endometrioosi ole tehnyt meistä lapsettomia :) siitä minä saan kyllä voimaa joka päivä tähän sohvalla löhöämiseen tai siihen kun kaikki liikkumista vaativat kotityöt vievät 2-3 kertaa enemmän aikaa kun ennen :)

    VastaaPoista
  5. Totta turiset :) Täytyy yrittää olla onnekas, että on ylipäätään tullut raskaaksi endosta huolimatta! Minäkin tästä vuosia kärsin ennenkuin yritimmekään tätä raskautta, olisi voinut käydä niin että olisimme odotelleet liian pitkään. Ollaan kuitenkin miehen kanssa oltu jo 15 vuotta yhdessä :D

    Nyt riesaksi tuli hiiva, argh. Ei muutakuin apteekista hakemaan puikkoja. Supisteluja on taas ollut ja lääkäri käski levätä enemmän. Kai sitä mitä vain tekee tässä vaiheessa, että vaaveli jaksaa mukana mahdollisimman pitkälle. Eiköstä vain?! ;)

    Kivaa viikonloppua sinne :)

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti apteekin tuotteet lähtee auttamaan nopeasti että saat inhottavan kiusalaisen nopeasti pois :)

    Kyllä sitä tässä vaiheessa tekee kaiken, vaikka valitan paikoillaan oloa ja olo tuntuu yksinäiseltä niin kyllä minä tämän kestän mutta valittaminen tekee siitä hiukan helpompaa :D

    Ongelmana tuppaa enemmänkin olemaan ihmiset jotka eivät pysty käsittämään miksi olen heittäytynyt laiskuriksi joka ei käy lenkillä tai marjassa saati töissä.. Noh oma vikani kai kun en ole jaksanut kaikille alkaa sitten puolustelemaan ja toitottamaan mitä se endo on. Oma sukuni ymmärtää hyvin.. oma mummu ja pappani soittelee välillä ja muistuttaa etten saa rehkiä sekä kyselee meneehän pikkuisella kaikki hyvin (ensimmäinen lapsenlapsen lapsi tulossa ;D) mutta miehen suku ei tiedä sairaudestani ja ennen lasta en halunnut pelotellakkaan sillä enhän olisi ollut sitten sopiva kumppani perheen ainoalle lapselle.. ja nyt raskaana tuntuu jotenkin väsyttävältä alkaa selittelemään..

    Hyvää viikonloppua myös teille :)

    VastaaPoista