käynnistys, synnytys ja ensimmäinen viikko

Käynnisys todellakin aloitettiin sunnuntaina 30.12. Synnytyssaliin menin 12.30 ja siellä aloitettiin tipalla käynnistys. Hitaasti lähti homma käyntiin ja kalvot puhkaistiin vasta juuri ennen kahdeksaa illalla. Siltikään homma ei ottanut lähteäkseen kunnolla käyntiin ja jouduimme pitämään levähdys tauon aamu kolmen jälkeen. 7ltä aamulla aloitettiin oksitosiini jolla siis käynnisteltiin... vasta kahden aikaan olin täysin auki ja sitä ennen jo saanut 39,6 asteen lämmön antibioottia suoneen kokeillut kaasua kivun lievitykseen, saanut epiduraalipuudutuksen, jostain kipupumpustakin höpötettiin..

Ponnistuksen tarve tuli jo sillon kahdelta ja kolmen aikaan aloiteltiinsitten kunnon ponnistelu mutta kuumeen korkeuden takia ei montaa ponnistusta tarvittu ku voimat vaan loppu kokonaan. Onneksi uskottiin ku sanoin.. siinä sitten lääkäri arvioi tilanteen ja otettiin imukuppi käyttöön. Tietenkin jouduttiin leikkaamaan sinne tilaakin mutta siinä vaiheessa ei muuten paljon kiinnostanut mikään muu ku pojan ulossaaminen ja mahdollisimman nopeaa. 14.30 synty sitten pieni ja veltto lapsi :/ Imukuppiin siirryttäessä huoneessa oli kaksi kätilöä, lääkäri, lastenlääkäri ja anestesialääkäri..niin ja minä sekä mies tietty että tungosta oli!

Lasten lääkäri nappas lapsen heti kun napanuora leikattiin ja vei mukanaan.. pisteitä sai ensin 5, sitten 6 ja 7 että semmonen vähän veltto tapaus :(

Siinä sitten ommeltiin ja yritin saada voimia takasi.. en edes osaa tähän kertoa kaikkea kauheaa kuumeen tuomaa tärinää ja sitä kun tippatie lakkasi vetämästä ja siinä kuume tärinässä joutu anestesia lääkäri tulla mua pistämään ku suoniakaan löytynyt yms yms..

Ensimmäinen viikko menikin sitten sairaalassa. Kotiuduttiin itse asiassa juuri pojan 1-viikkos päivänä. Alkuun jouduttiin verensokeri tarkkailuun ja siinä kesti että päästiin siitä pois. Sen jälkeen iskikin sitten bilirubiini arvot ja poika joutu vuorokaudeksi sinivaloon ja montakohan päivää me jouduttiin sitten sen jälkeen oikeen sueraamaan vaan arvojen suuntaa kunnes lopulta lähtivät itsekseen laskuun ja pääsimme kotiin. Eikä siinäkään vielä kaikki kun kova synnytyskokemus ja stressi eka verensokerista ja syöttämisistä sekä sitten sinivalohoidosta niin tadaa minulle puhkesi sitten "ihottuma" joka sitten sai epäilyn vyöruusu tai herepes! anteeksi vaan mutta en kyllä ole ainakaan tiennyt saaneeni herpes tartuntaa... kova kolaus kyllä oli ja näytteetkin siitä otettiin kaksi viimeistä sairaala olo vuorokautta menikin sitten ERISTYKSISSÄ! Koska vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama niin eihän se tietenkään hyvä ole jos leviää niihin vastasyntyneisiin. Mutta voitteko uskoa kuinka kauheaa oli olla yhdessä pienessä huoneessa 2vuorokautta ja kun kohdeltiin kuin ruttosta! labran henkilökin tuli pojalta ottamaan näytettä (bilirubiineja varten) suojakaapu päällä yms..
En olisi kestänyt ellei mies olisi tullut eristysselliin kanssani. Mielenterveyteni säilyminen on vain ja ainoastaan hänen ansiotaan.

On kyllä käsittämätöntä miten kaikki voi vastustaa sitten yhdellä kertaa. Mutta nyt olemme olleet onnellisesti kotona jo pari päivää. Väsymys on sanoinkuvaamatonta! Mutta nyt kokeilemme herätä miehen kanssa vuorotellen hoitamana lapsen kun hänelläkin alkaa hommat sujumaan (ai niin unohdin mainitakkin että mieskin sairastu flunssaan synnytyksen jälkeen ja pääsi katsomaan meitä vasta pe päivänä osastolle ja la iltana mentiin jo eristyksiin).. Harmi kun oma äitinikin sairastui flunssaan niin hänet olisin ottanut nyt tänne meille sitten auttamaan yhdeksi yöksi että olisin saanut pitkästä aikaa vaikka 12h unet.

Ai niin ja vielä imettämisestä :D se maito kyllä lähti nousemaan hyvin mutta sokeriseuranta stressin aikaan vauva ei tuntunut saavan tarpeeksi ruokaa ja jouduttiin tyrkyttämään pullosta päälle mutta väsyneenä ja väärän lainen tutinosa pullossa tiesi vaan fiaskoa. Vasta eristyksissä eräs kätilö kysy että oletteko kokeilleet tällaista pienempää tuttia ja sitten ruoka alkoi mennä vauhdilla masuun vauvan itsensä imemänä ei vaan maidon valumisena sinne isosta tutista.. Tätä ennen olin kuitenkin jo tehnyt imettämisen lopettamis päätöksen liian stressaavana asiana.. kyllähän se harmitti ja tuntu surulliselta kun siinä kuitenkin pääsi niin lähelle lasta mutta piti ajatella sitä että vauva varmasti saa syötävää ja omaa mielenterveyttä kun alkoi oikein stressaamaan KAIKKI.

Mitähän vielä :D vaan jotennin tuntuu että jotain jäi kertomatta :D

Noh ensikertaankin jotakin kenties.. jos nyt lähtis nukkumaan jotta jaksaa herätä syöttämään pojan..

Ai niin en enään koskaan halua synnyttää! aivan älyttömän kauhea kokemus ja KIVULIAS! Sitä kipua ei voinut kuvitellakkaan ennen kuin sen koki. Että kannattaa varautua...

Synnytyksen käynnistys!

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä!

Sellainen huudahdus kaikiu päässäni kun makasin tässä sairaalan kauhan tuntoisessa vuoteessa ja luin romanttista lälläri kirjaa. Ja toden totta jos käynnistys todella aloitetaan tänään kuten lääkäri lupasi eilen niin tänään alkaa loppuelämäni ensimmäinen päivä. Tietenkin sen voi kuvitella alkaneen jo kun tulin raskaaksi mutta minä todellakin koen sen alkavan siitä kun esim. kalvot puhkaistaan. Niin ja todellakin toivon että se on kalvojen puhkaisu eikä mikään ikävä ballonki.. eli toivomme että vaikka itse nukuin kyllä hyvin niin kohtu ois tehnyt töitä läpi yön ja suu avautunut vähän enemmän kuin eilen. Luonnollisestihan se on avautunut tähän mennessä :) Eli kuten äitini totesi että synnytys olisi ollut lähellä jo muutenkin ilman myrkytyksiä.

Omasta mielestäni mitään selkeitä myrkytys oireitakaan ei ole. Lievän lievää jos jotain muka on. Netistä olen lukenut että verenpaineet saattaa kohota ennen synnytystä ja minulla kohoaminen todettiin juurikin kun olen luonnollisesti alkanut pikkuhiljaa avautuilla...Päänsäryn (siis aavistuksellisen pienen säryn) olen päättänyt johtuvan kotona (aina aamuöisin, aamulla) huonosti nukutuista öistä ja täällä sairaalassa koska en ole nähnyt raikasta ulkoilmaa sitten öö keskiviikon jolloin tänne tulin ja tämän jatkuvan makaamisen takia.

Eli yritin jo tarkkailla viime viikkoina itseäni että olisiko jotain synnytykseen liittyviä ennusmerkkejä ja omasta mielestäni muutamia saattoi olla.

- verenpaine
- levottomuus
- ja naaman kukinta! yhtäkkiä finnejä alkoi ilmestyä sellaisia pieniä siellä sun täällä ei mitään jättimollukoita.
- seksi himojen jonkin asteen palaaminen :D'
Ja nyt täällä sairaalassa JATKUVA NÄLKÄ perjantain ja eilisen :D siis ajatella... Täällähän syödään jatkuvasti mutta silti ennen seuraavaa ruokailua mahani saattoi jo kurnia.Eilen illallakin kävin iltapalalla puoli 8 aikoihin.. ja vielä senkin jälkeen kun olin silmäni sulkenut ja melkein nukahtanut niin piti juoda synnytyslaukusta kaakaosoija pillimehu O.o ku mahassa kurni ja kello oli jonkun 21.15 :D Niin ja tietenkin tässä kirjoittaessa maha huutaa jo aamupuurolle :D sinne nyt sattuu kuitenkin olemaan aikaa joten mussuttelen eilen rakkaan tuomia suklaa karkkeja...

Mahassa on tuntunut sellaista nipistelyä sisältä päin.. ensin sitä tuntui vain oikealla kyljellä mutta sitten myös mahan yläpuolella. Ikävän tuntoista mutta luultavasti jotain kalvojen haprastumista ennen puhkeamista tai muuta vanhenemista? Supistuksia oli eilen illasta jo todella hyviä ihan luomunakin ja paras niistä läheni jo endo kipujen huippua wau! sellaisia lisää niin päästään synnyttämään!! Illalla alaselkää särki ja aamulla sekä eilen alamaha on ollu hellänä :D sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa, paikat avautuilee. Kuten myös se että tuolla synnytyskanavassa on tuntunut vihlaisuja ja nipistyksiä. Mutta osa näistäkin oireista on olluut niiin pieniä ja huomaamattomia etten kotona varmaan olisi kovinkaan paljon arvoa niille antanut MUTTA täällä koko ajan kysellään kipuja ja vointeja niin sitä ihan alkaa ajan kuluksi niitä kuuntelemaan :D

Lääkkeenä on mennyt aamuisin verenpaine lääke ja iltaisin verenpaine lääke sekä vähän myöhemmin sitten eilen meni vielä särkylääke ja nukahtamistabletti eli joka yö olen syönyt täällä tuon nukahtamistabletin jota ystävänikin minulle suositteli ennen tänne tuloa. Koska olen aina nukkunut huonosti sairaalassa ja voimia todellakin tarvitaan. Ja miksipä ei jos kerta ei ole vaaraa lapselle??

Kulta tosiaan saapui eilen kaupunkiin ja kävi moikkaamassa, sitten siinä käyrää ottettiin vierailun aikana niin sillon juuri tuli se mojova supistuskin. Kroppakin tietää et nyt voi syntyy kun ispäkin saapu paikalle <3 voi ihanaa!! Vaikka meillä on omat vaikeutemme niin tää tehdään yhdessä! Ja toivon että ukko osaa tukea oikein ja kokee valaistuksensa elämään kun saa pikkuisen syliinsä. Minähän olen jo häntä kantanut sydämeni alla sen 8kk :) Minä tiedän miten vakavasti elämään pitää suhtautua tietyissä asioissa vauvan takia.. ehkä hän kokee sen nyt kun saa lapsen syliin.

Nyt siis jännätään vain että kuinka paljon repeän, kuolenko (joo tiedän harva äiti nyky suomessa kuolee muttei kukaan sano ettenkö se voisi olla juuri minä joka osuu siihen mini marginaaliin), kuinka paljon se mystinen kipu sattuu (ei voi tietää tuntemattomasta) JA syntyykö jätkä tämän vai ensi vuoden puolella :D

Yritän nyt keskittyä vain synnytykseen ja pakata koneen pois (ellei pitkity montaa päivää) joten toivottelen teille kaikille..

Railakasta ja onnellista uutta vuotta 2013!!

ps. toivottavasti käynnistystä ei jouduta siirtämään esim synnytys salien ruuhkan vuoksi....