tiistai 27. joulukuuta 2016

Pikku mies 4v

Wau löysin vanhan blogini! Muistan että tänne oli mukava kirjoittaa. Täytynee perustaa uusi blogi, ensin täytyy keksiä itselle tärkeä aihe.

Mutta kuulumisia: Pieni poikamme täyttää viimeinen päivä 4vuotta! Wau! Uskomaton matka tähän saakka ja rakkaus tuota pientä kohtaan on sanoin kuvaamaton. Jopa uhmaikä saa sisäisesti äitin nauramaan, mutta ulkoisesti on pakko pysyä viileänä 😄. Olemme vaikeuksista huolimatta saaneet perheen pysymään kasassa. Rakkautta pienelle miehelle koko perheen voimin eikä muulla väliä. Minä ehdin tehdä itseni onnelliseksi sitten kun pieni mies on jo iso mies.

Pikku ukon isä väläytteli tässä jo ihan tosissaan vauvakuumetta, niin hassuako se onkin. Minä en vain ole valmis siihen enään koskaan. Rakastan pikku tuhisioita mutta pakottaisinko kroppaani siihen helvetillisen kokemukseen enään? En todellakaan. On aivan ihanaa käydä nuuskimassa siskon pientä kääriä mutta en vain kykene kokemaan kaikkea uudelleen.
Lisäksi minulla on vakityö ja iltaopiskelut.. eiköhän se riitä että kaiken vapaan ajan annan huomioni tälle pikku miehelle ja hänen kasvattamiselle.

On mukavaa huomata että vielä vuosienkin jälkeen blogiin eksyy lukioita, moni voi olla sairauden tai raskauden kanssa samassa tilanteessa kuin itse aikoinaan olin. Toivottavasti olen joskus kirjoittanut jotain viisasta ja hyödyllistä..

Onnellista uutta vuotta 2017, olkoon se hedelmällinen niille jotka sitä toivovat❤️

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Laiskakö?

Puolenvuoden työstä jäljellä olisi 2yötä. Olihan tämä rankkaa 9kk vauva ajan unettomuutta ja siihen päälle sit 6kk yötyötä ja päivät pojan kanssa. Siitä 4kk mies oli reissutyössä eli viikonloput vain kotona. Sanoisin että hyvin suoriuduttiin vaikka olo alkaa olla kropassa sellainen että voisin nukkua viikon putkeen heräämättä :D

Otsikko tulee siitä kun eräs asiakas hermostui minulle ja haukku laiskaksi. Siinä vaiheessa meinasi hermostuttaa ja jopa itkettää ku takana oli 14h työyö ja sitä ennen kaksi normaalia yötä ja meneillään oli 12h vuoro ja seuraavana yönä tiedossa sama 12h.. ja vielä siihen päälle tulossa kaksi normaalia yövuoroa :D

Poika on kasvanut ihan älyttömän ja vähän liikaakin. Alkaa olla helisemässä ku tämä meinaa yltää jo wc.n oven avaamaan yms..
Lääkitys on purrut hemangiooman hyvin ja syksyllä olisi lääkityksen alasajo! Jee!

Kesäksi tilattiin kuitenkin kiinasta joku laturilla toimiva minijääkaapin että ei tarvitse murehtia lääkitystä pitkillä kesä ulkoilu reissuilla vaan saadaan lääke matkaan :) mies sen muisti hommata ja se oli huippu juttu!

Parisuhde on ollut todella koetuksella kun yhteistä aikaa ei ole ollut puoleen vuoteen nimeksikään. Muutama tunti per päivä mitä hän on ollut kotona sillä silloin olen nukkunut viikon univelkaa ja mennyt töihin yöksi..mutta toden totta toivon että tämä tekee meidät vahvemmaksi tiimiksi.

Endon kanssa menee niin ja näin. Ilmeisesti suoliston toimintaan jo vaikuttaa pillä maha menee ihan sekaisin ennen kuukautisten alkua. Tämä on siis ihan uusi oire ei ole koskaan ennen ollut. Hirvittää..
Olen ollut tosi huono muistamaan syömään e-pillereitä joten täytynee soittaa neuvolaan ja miettiä uusi ehkäisy/hoitokeino..

Nyt valmistautumista vappuyön töihin kiireellä päivällä :D

Hyvää vappua!

torstai 23. tammikuuta 2014

Herra 1v ja muita kuulumisia

Mun pieni ihmeeni täytti vuoden vaihteessa yhden vuoden! Joulun alla hän oppi kävelemään ja nyt on jo melkoinen pikku isäntä. Testaillaan hyvinkin jo kuinka äiti ja isi antais periksi jos oikein vääntelen naamaa :D
Tuttikin jätettiin pari viikkoa sitten pois, mitä sitä turhaa. Ihan itsestään jäi ku piilotti kaappiin. Ei se niitä siinä räkätaudissa voinut edes imeä, kun ei se happi kulkenut muutenkaan. 

ELI TUTIN VIEROITUS VINKKI: käytä inhottava tukkoinen flunssa hyödyksi ja poista tutit ja pysy päätöksessä flunssan jälkeenkin. Meillä on menny ainakin hyvin myös flunssan jälkeen..

Vauva kuumetta ei ole vieläkään vaik vierestä seuraankin tulevan kummilapsen odotusta. Mutta voisin mä toisaalta ottaa toisen vauvan.. ilman raskautta ja synnytystä kiitos :D ei taida onnistua. Suomessa kun ei nuita vauvoja kauheasti jaella harmi sinänsä. Pojan onnellisuus asteen huomioiden uskallan nimittäin väittää että vaik parisuhde on mitä on niin ollaan me vanhemmuudessa taidettu onnistua :) toi.meidän jätkä ku on kiltti, aina naurussa suin ja fiksu jätkä :)

Töitä on saanut tehdä ja se on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Oon onnellisempi mut samalla ahdistunut kun tuntuu et poika on kasvanut musta irti :/ isän poika tullut.

Meillä on edelleen parisuhteesaa suuria ongelmia..katkeruutta tapahtuneista, loukkaantuneisuutta sanoista yms.. sitä pariterapiaa melkein kaipaisi mut nyt mies viikot reissussa ja minä viikonloppupainotteisessa työssä eli aikaa ei jää..

Särkyjä on eri määriä ja pillereitä en muista sydä kiireen, työväsyn (yötyö) ja stressin takia.. pitäisi soittaa terveydenhoitajalle et miten olisi joku muu ehkäsy/endolääkiyys konsti..MITÄ NIITÄ ON?? onko kettään joka synnyttänyt, noin 24, ssirastaa endometrioosia ja käyttää jotsin muuta kuin pillereitä? Jos niin vinkit/kokemukset tervetullutta kiitos:)

Nyt nukkumaan että jaksaa päivän pojan kans ja sit yöksi töihin.. vain 3yön putki sitten alkaakin pyöriä taas 5yön putket .....hullu...

torstai 21. marraskuuta 2013

Mitä se sellainen nukkuminen on?

Aloitin työt tunturissa jokunen vuoro tullut tehtyä ja saanen tosiasn kysyä mitä se sellainen nukkuminen on?? Menen vaihtelevasti töihin 18-22 välillä ja tulen kotiin 4jälkeen (tänäkin aamuna 04.45 lähdin kotona olin jokusen yli 5 ja suihkun jälkeen sängyssä joskus 06.oo... heräsimme pojan kans 09.15 O.o ou jee.... tuntuu ku sammuis kohta pääkoppa :/ mut iteppä alani oon valinnut..sitäpaitsi en halunnut viedä poikaa hoioon joten ei ole mahdollista kuin tehdä yötä ja valvoa päivät :D

Pojalla lääkitys on selvästi tehonnut! Huulen patti on hävinnyt lähes kokonaan suun sisäpulelta wau!
Hän nykyisin seisoskelee ilman tukea ja koittaa toisinaan ottaa sivuttaim askeliakin...iiiihana iso poika :)
Mietin edelleen veisinkö hikiongelman takia yksityiselle kun lääkäri ei saa muka syytä selville joten sanotaan normaaliksi :(

Oma terveys hmm... ei ole mitään duuria kipuja ja kuukautiset pysynyt kahden levyn verran pois :)

Miksi ei vaan osaa elää nauttien kivuttomuudesta vaan sitä elää peläten kivun  palaamista? :/

lauantai 26. lokakuuta 2013

Pojan sairaalareissulta palattu

Kävimme tosiaan nyt siellä pojan mangneetti tutkimuksessa. Kyllä hirvitti kun lastenlääkäri tuli tippatietä laittamaan.. Katsoin jo kun hän astui huoneeseen niin älyttömän tympääntyneen myrtsin näköisenä et voi eiii...ja niinhän siinä sitten kävi että viiteen eri kohtaan hän yritti pistää muutaman kerran samaankin....ja voe mun rakasta pikkusta ukkoa ku huusi ja huuusi :( Olin hyvin pettynyt tämän lääkärin osaamiseen, kannattaisikohan tuota tippatien laittoa harjoitella/ylläpitää taitoa pikkusen paremmin. Onneksi sitten lopettivat mun lapseni rääkkäämisen ja anestesialääkäri tuli ilmeisesti seuraavaksi ja pisti kuulkaas ekalla yrityksellä!! Olin todella onnessani ja rakastunut :D
Siinä sitten melkein heti  lähdimme omahoitajan kanssa saattelemaan rakasta sokkeloisten käytävien läpi kuvauspaikalle tätä mun murusta ja sydän alko koko ajan pomppoilla enemmän ja kädet täristä. En kehdannut oikein myöntää itsellenikään kuinka mua hirvitti ja jännitti et näin pieni lapsi nukutetaan tai ylipäätään nukutetaan ketään..herääkö toinen enään koskaan.
No heräsihän se ja pääsi melkein 3h odotuksen jälkeen takas mamman tykö. Oli kuulema ihan rauhassa heräilly ja köllinyt vaan mitään ilman itkuja vaikka ympärillä oli hyörinyt kaikenmaailman vieraita ihmisiä.. Mutta ku äitin näki niin piti sitten heti yrittää istua ja nousta seisomaankin, ei malttanut enään vaan pötkötellä pökkeröä poissa.
Sairaala reissu oli kuitenkin erittäin positiivinen siinä mielessä että tuli vai positiivisia uutisia. Huulessa ollut hemangiooma on todellakin kuvauksen perusteellakin hemangiooma eikä mitään ns. vakavampaa.. Sitä aletaan nyt hoitamaan lääkityksellä joka joko toimii tai sitten ei, toivon että toimii. Kyllähän nuo itsestään häviää tiettyyn ikään mennessä mutta kyseessä nyt kuitenkin sen verran iso ja jatkuu suun sisään poskenpintaa niin kirurginkin lausunto on että voi alkaa haittaamaan syömistä, hampaiden ja puheen kehitystä :/ eli jos mitään tämmöistä ei olisi niin ei ryhdyttäis kokeilemaankaan mitään lääkehoitoa mutta nyt kokeillaa. Lääkäri totesi että välttämättä ei toimi enään kun poika on sen verran vanha 10kk :O
Nyt odotellaan että päästään viemään apteekkiin tuo resepti ja sit ihmetellään milloin lääke saadaan kun on tuommonen sekoitettava lääke, enpä ole koskaan ennen sellaista ostanutkaan...

Oma maha ihmetyttää kyllä sitten ihan kunnollailla... miten ihmeessä nuo e-pillerit toimii tai...kun kuukautiset tulee välillä pillerin läpi 15päivän kierrolla O.o tätä kierto ongelmaahan oli pillerien jäätyä pois kun yritin tulla raskaaksi, mutta en muista tälläistä tapahtuneen koskaan aikaisemmin kuin ennen ja jälkeen raskauden.
Voiko paino vaikuttaa? Olenhan vielä ylipainoinen... 64kiloa mittarissa ja se on omasta mielestä hyvin kun vasta oli se 73kilon huippu turvotus päivä ja 70kilosta kai oikeasti sitten olen pudottanut... eli 6kiloa aika pienessä ajassa omasta mielestä.. vois tietty enemmänkin lähteä mutta pysyiskö siinä iho ja pääkoppa perässä.. Mutta niin en kyllä ymmärrä näitä kuukautis hommia nyt yhtään ja TIETENKIN kivut ovat sit palanneet jotenkin jatkuviksi melkein kun kuukautisetkin tuntuvat olevan jatkuvasti.. Munasarjasärkyä yms... huh huh...

Suhteessa menee niin ja näin... tuntuu ettei mies tee lapsenhoidossa omaa osuuttaan (olen kai tän 10kk aikana nukkunut 2yötä niin että mies ois koettanut hoitaa yöhommat ja silloinkin kuunnellut sohvalta että onnistuuko..) ja että hän ei rakasta enään yhtään.. Tuntuu välillä että häviäis meidän elämästä kokonaan niin olis helpompaa..mutta tuskin olisi helpompaa mutta en tiiä helpottaako hän nytkään yhtään meidän arkea vai jatkuva pikku riitely vie voimia. huoh elämä on jännää :D miten sitä aina valitseekin näitä polkuja ja mitä ne tuokaan tullessaan ihan mielenkiintoistakin..

perjantai 18. lokakuuta 2013

Entiset elämät

En tiedä mikä mua vaivaa, mutta tosi usein palaan menneisyyteen.. muistan selkeästi hetkiä.. entiset elämäni ne joita olen elänyt yhtä täysillä kuin nykyisyyttänikin... ne ovat jättäneet suuret arvet. Kipu tuntuu monesti vieläkin todella viiltävänä. Onko mulla jäänyt viimeinen sana sanomatta vai mikä tämä on? Että menneisyys kummittelee olan takana..

Eikö ne tajunnut kuinka muhun sattu..että mullakin on tunteet... anoreksian alun sain kiitokseksi ja senkin tosiaan tajusin vasta ku katoin vanhoja kuvia..kuin laiha olin ja muistan kuitenkin et pidin itseäni pulleana.. kaikella on tarkoitus eli kai näillä raskaus kiloillakin...

Painosta puheenollen kävi jo 73kilossa! 3kiloa oli vissin joku yhden päivän turvotus mut silti! Hullua.. nyt täys nutrilett diettiä kohta 2viikkoa ja aamulla paino oli 65,2kg.. jouluksi vissin ihan turha kuvitella 50kiloa jos ikinä enään pääsen niihin mittoihin... ikävä vanhaa kroppaa nyt osaisin arvostaa sitä :/

Pojan verikokeissa oli parannus mut yliopistolliseen mennään toi huulen hemangiooma kuvauttaa magneetti kuviin ja samalla kuvataan vissin vähä hiki hommi samalla... sit aloitetaan hemangioomaan lääkitys :/ huoh menis kaikki hyvin...

maanantai 7. lokakuuta 2013

Hiljainen blogi, elämässä tapahtuu.. pojan terveys..

Kauhea otsikko.. on vain yleensä vaikeaa keksiä lyhyttä mutta houkuttavalla tavalla kuvaavaa otsikkoa.

Noh niin ensin asiaa ;)
Eli kuukautiset valitettavasti olivat viimeksi taas entistä tuntuvammat jokseenkin ehkä vielä luokittelisin kuukautis kivuksi en endo kivun vahvuiseksi mutta samalla tavalla alkaa kyllä jo nyt jäädä sellainen jatkuva (millä sanallahan aikaisemmin kuvasin tunnetta hmmm....) särky? Alaselän tienoille tai oikeastaan sellaiseksi renkaaksi tuohon alas. Vielä tuo tunne ei jäänyt päälle päälle kun se ennen raskautta siis oli aina mutta nyt jäi pois vajaassa viikossa öljyn vaihdon jälkeen. Mutta ärtyneenä odotan tulevaa. Tässä haistapaskat vaan lääkärilleni joka väitti raskauden olevan ratkaisu endon hoidossa. Kaikkea ne juuri täysi-ikäisille LAPSILLE väittää..

Sitten ei niin asiaa..
Rakas poika on yhä yhtä ihana kuin aina ennenkin. Vielä 9kk iässäkin yks ilopilleri vaan osaa hän jo testata. Jos kieltää jotain tekemästä tai anna jotain niin osaa vääntää naamaa itkulle ja sit vilkaisee toimiiko :D voin sanoa että ei tietenkään toimi vaan kyllä se salaa naurattaa ku niin hauskan näköistä. Nämä on vaan näitä jotka kyllä minun mielestäni pitää oppia jo nyt ettei sit isompana tule kaupassa yms itkupotkuraivareita. Vaikkakin uskon että tämä kokeilu tulee myös myöhemmin uudelleen vaikka nyt jo opitaankin että ei oo ei eikä siinä itkut auta.. joskus tuntuu että olenko julma ja kylmä äiti mutta hus tuollaiset ajatukset. Rajat pitää opettaa. Ei voi antaa tehdä mitä vain...

Sitten meidän huolemme suuri eli pojan terveys hmm.. olen miettinyt aloittaisinko ihan oman blogin tuolle aiheelle mutta en ole saanut aikaiseksi päättää.. voihan se olla et mitään vikaa ei pojasta löydy niin sit blogi on turha? Yms..
No terveydessä on nyt kaksikin ongelmaa eli tuo hemangiooma (kirjoitinkohan oikein) jota kävimme näyttämässä lasten kirurgilla ja seuraavaksi käytetäänkin magneetti kuvissa. Lääkäri haluaa nähdä kuinka isolla alueella tuo todellisuudessa on (kasvaa huulensa ja posken sisäpinnalla) ja vähän heitti ikävää ajatusta että jos ei sittenkään ole tuo minä on pidetty herranen aika sentään jo 9kk!

Toinen stressi asia on että jätkän hiki haisee raavaan työmiehen hielle!!! Tämän takia sitten on käyty verikokeissa jossa eka oli jotain veri arvoja vinksvonks ja joku hormooni arvo heikunkeikun ja tämän takia sit lääkäri laitto mahaultran (jossa ei näkynyt mitään) sekä uusinta kokeet ja niissä veri arvot ok mut hormooni ei vielä ollut valmis kun lääkäri ilmoitteli.. hermostuttaa!

Kaikille siis tiedoksi hien pitäisi alkaa haisemaan lapsella vasta murrosiässä. Pienen lapsen hienhaju tulee aina tutkituttaa!
Itsekkin ensin vain naureskelin mutta sitten äitini silmiin seurassa osui juttu jossa muistaakseni ihotautilääkäri kirjoitti aiheesta. Loppu nauru siihen paikkaan ja sydämen valtasi epätietoisuuden aiheuttama pelko. Mielestäni asiasta on puhuttu aivan liian vähän. En tiedä miten te muut äidit olette kokeneet asian, mutta itse en ollut aiemmin tiennyt asiasta..

Vuosi alkaa kulkea loppua kohti ja miten nopeaa se on mennytkään! Ihan hirvittää miten iso jo meidän poika on!  Vaipan vaihto kyllä jo tympii :D mutta eikö se muuten vois vielä hetken olla vauva...äidin kallis aarre :)