kirottu endometrioosini!

On niin luovuttaja fiilis! Kävin eilen hakemassa terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta tukivyön mahalle, kätilön kehottamana. Pakko oli heti illalla käydä lenkillä testaamassa ja mitä pas***.... se mitään auttanut mahaa alkoi repimään ihan samallailla ja supistelemaan. Tai no ehkä ihan hiukan auttoi että ei niin hirveesti repinyt mutta kyllä takaisin päin kävely matka oli jo ihan yhtä samanlaista helvettiä ja pysähtelyjä piti tehdä..kaikista huonoin puoli oli tuossa vyössä oli että supistelun tunteminen oli vaikeaa ja näin ollen pelotti kävellä :/ ihan kuin olisin tuntenut supistelun mutten voinut varmistaa omaa tuntemustani painamalla kohtua päältäpäin kokeillen onko se pehmeä vai kova... plaaah minusta tulee siis erittäin lihava kun en pääse liikkumaan ja ruokahalut tallella unohtamatta myöskään että herkutkin maistuvat jopa niin että ilman niitten nautiskelua vähintään joka toinen päivä saattaa johtaa ylettömään kiukkuisuuteen :DD mies parka..

En jaksa uskoa mitään muuta kuin että nämä liikkuessa tulevat kivut johtuvat endometrioosista tai sen leikkaushoidon aiheuttamista kiinnikkeistä mene ja tiedä mutta näin minä uskon. Ja koska uskon näin niin taidan todellakin olla sitä mieltä että tämä jää ensimmäiseksi sekä viimeiseksi raskaudeksi minun kohdallani. Ei pidä ymmärtää väärin etten olen onnellinen tästä raskaudesta ja etten ymmärrä kuinka suuren lahjan olen saanut kun valitan mutta en ehkä halua kokeilla enään toista kertaa 9kk liikkumuutta. Siis voinhan kävellä ja tehdä kaikkea mutta rauhallisesti ja en paljoa muuten oireet alkaa.. Ois ees se rakenneultra ollut hyvä niin ois jotain iloitsemisen aihettakin mut noooh iloitaan siitä että vauva potkii välillä aika jymystikkin masussa :)

ai niin tänään rv20+6 :) nyt alkaa varmaan se ajan jakso kun tuntuu että aika liikkuu hitaasti kun kerta tähän puoleen väliin mennessä tuntunut päivien hupenevan hetkessä :)

Täyttä höyryä eteenpäin!!

Nyt on onnellinen olo taas palannut kehooni! Päätimme että vaikka rahaa tulee olemaan niukasti niin otamme mielummin riskin että joudumme elämään tiukasti kuin että lapset jää saamatta :) Olen tajunnut kuinka suhteemme on upea, voimme keskustella kaikesta vaikka ensin pelottaa miten toinen reakoi mutta silti kun asiat (olivat nyt mitkä ikinä) kakistaa ulos on aina toinen ottanut asiat hyvin vastaan, asioista puhutaan ja niihin keksitään parhaat ratkaisut yhdessä :) Se on aika uskomatonta! En vain malta odotta että pääsemme tekemään pikkuista ;) Eilen otin viimeisen pillerin ja nyt odotellaan mutta odottava aika on pitkä :D

Takaiskuja

Huoh... Inssi ei mennyt läpi, eli en päässyt yhdestä stressin aiheuttajasta eroon :( Siis raivostuttaa niin hirveästi. Onneksi töissä unohdin koko asian murehtimisen. Huomenna taas töihin ja viikonloppuna minä vain rentoudun!
Asiaahan paransi ihan hiivatisti että töissä massua alkoi vihlomaan tulehduskipulääkkeistä huolimatta ja kun massun vihlonta meni ohi alkoi jumalaton selän pakotus.. Pohdin tässä juuri uskaltaisinko yöksi kokeilla tuota uutta lääkettä. Koiran pennun tuloon enään tasan 7 yötä! =) millään muulla ei nyt tunnu olevan väliä, kunhan pentu tulee niin olen onnellinen. Saa nähdä milloin joudan hoitamaan sen inssin yms kertaavat ajotunnit tai oikeastaan toisessa järjestyksessa :D
Totaallinen väsymys kyllä nyt, joten taidankin painua nukkumaan aamulla kun kuitenkin pitää raahautua aamuvuoroon. Ehkä huomenna ehdin kertoa pohdintoja enemmän, miltä tuntuu tuo leikkaus kun sitä olen tässä jo joutanut pohtimaan jonkun verran..