Edistymistä ja vanhat haavat auki

Ääh julmaa Herra J soitti aamulla pikku sievissä. Vastaan aina puoli vahingossa unen pöpperössä hänelle ja puoliksi siksi että rakastan häntä vieläkin.. Herra J kysyi että olenko kunnossa, miten paraneminen on edistynyt sekä kaikkea mahdollista. Yksi pieni puhelu (okei kesti n.2h) ja mun sydän on taas lämmin ja sykkii rakkauden biittiä, APUA!!! Pelastukoon ken vielä voi!! Meidän suhde oli jotain aivan ihanaa tai no ongelmat oli joo tai ei ollut ongelmia vaan ainoastaan yksi ongelma. Hän kohteli minua kuin pikku prinsessaa ja löysi minut synkkyyden ja nuoruuden masennuksen maasta ja toi valoon. Hän auttoi minua olemaan taas se ihminen mikä olin ollut lapsena (tietenkin hieman vanhentuneena nyt). Rakastan häntä enemmän kuin ketään tässä maailmassa vielä tähän mennessä. Enkä osaa edes kuvitella tekeväni lapsia kenekään muun kuin hänen kanssaan (en tiedä mistä tämä johtuu). Mutta me emme voi olla yhdessä ja syy on todella käsittämättömän ärsyttävän tyhmä, tai no siis sen syyn yli voisi päästä mutta kuinka kauan se vie? aikaahan minulla ei ole enään kun sairaus todella on minussa. Noh nyt nähdään miten käy, turhia en odota mutta toivon koko sydämestäni.

Sitten leikkauksen jälkeiseen edistymiseen. Alan voida jo todella hyvin, maha ei ole enään kovinkaan turvonnut mistä olen todella kiitollinen, jo oli aikakin! Kipuja ei ole juuri ollenkaan ei todellakaan mitään mitä voisi kuukautiskipuihin verrata. Pientä nipistystä välillä kun duunailee jotain. Navan haava on edelleen huolestuttavan punertava. Pitää käydä näyttämässä ens viikolla tk:ssa jossei ala rauhoittumaan. En ymmärrä miksi se navan kautta piti tehdä. Mielummin arpi näkyvälle paikalle kuin hitaasti paraneva napa. Oma napani ainakin paranee älyttömän hitaasti. Muistan kun kerran siihen tuli pieni haava jostain, paraneminen kesti varmaan puoli vuotta lopullisesti :S.

Mutta nyt suihkuun ja ulos auringon vitamiineja nappailemaan :)