perjantai 22. toukokuuta 2009

Uskomatonta

Tämähän on jo ihan uskomatonta! Kasvoinko leikkauksen jälkeen aikuiseksi vai muutenko vain olen seonnut? Söin tänänkin aamuna puuroa, sitä inhaa mömmöä joka on tupannut monet vuodet minua kuvottamaan. Mutta eipä tänäkään aamuna käynyt niin vaan onnellisena hymyilin kun huomasin että hellalla odotti minua puurokattila kun heräsin, se oli juuri sopivasti lämmintäkin vielä. Otin ison lautallisen ja laitoin banaanin siivuja ja pakasteesta kylmiä mustikoita. Ehkäpä keho tietää mikä sille on parasta ja aivot tottelevat muuttamalla käsityksiään positiivisemmaksi.

Haavat näyttää jo ihan hyviltä, kipuja ei juurikaan ole mitä nyt välillä kun en malta olla järkevissä asenoissa vaan aivan uskomattomia juttuja. Napaan tehtyä reikää kyllä pitää kunnolla tarkkailla, vähän eilen punotti siihen malliin että saattaisi tulehtua.

Ärsyttää vain kun tietää tästä sairaudesta niin vähän. Jos sairastaa jotain niin olisi kiva tietää kaikki, ihan kaikki. En tiedä. Syksylle pitää varata seuraava kontrolli aika ehkä silloin saan enemmän tietoa. Lääkäri oli kirjoittanut toimintakertomukseenkin jatkotoimenpiteisiin jotenkin että : e-pillereitä jatketaa, tarvittaessa siirrytään vahvempaan lääkitykseen. Lastentekoa nuorella iällä suositelllaan. Miten sä niitä lapsia oikeasti teet ku itsekkin olet vielä niin lapsi? Eikä talous ole hollillaan ja Kumppanikin puuttuu. Ihan naurettavaa hommaa. Tänään on sellanen vihaan kohtaloani päivä.

1 kommentti: