No niin nyt se on virallisesti todettu, sairastan endometroosiaa. Itse asiassa se on aika yleinen sairaus. Sairaus sanaa en kylläkään itse käytä sillä pikemminkin sana vika kuvastaa sitä paremmin.
Sairaudesta löytyy aika vähän tietoa netistä ja joidenkin tietolähteiden tiedot ovat omasta mielestäni jokseenkin ristiriitaisia.
Eli endometrioosi = kohdunlimakalvon sirottuma sairaus. Käytännössä se tarkoittaa sitä että kohdun limakalvoa löytyy muualtakin kuin pelkästään kohdusta. Kun kohdusta limakalvo pääsee valumaan kerran kuukaudessa pois, ei muualla näin pääsekkään käymään. Syntyy möykkyjä jotka voivat myös muodostaa sidoksia eri elimien ja kudosten välille.
Sairaudella on monia oireita mm. kuukautiskiertoon liittyvät kivut (myös muulloin kin kuin punaisella viikolla), virtsaamis tiheys, pahoinvointi, tärinäsärky, jne.. kaikki oireet löytyvät lueteltuna mm. endometriiosi yhdistyksen sivuilta. Sieltä saa tietoa myös tutkimuksista.
Mitä sairaus pahimmillaan aiheuttaa? Kamalaa tuskaa, eli hyvin lamaannuttavaa kipua. Ja pahin seuraus on lapsettomuus. Monet kyseistä sairastavat saavat lapsia, mutta on tutkitusti todistettu että lapsettomuus on hyvin todennäköistä.
Minun tarinani. Eli kolme vuotta sitten kärsin aika kivuliaista kuukautisista. Lääkärin kanssa päätimme että kokeillaan e-pillereitä joilla on todettu olevan lieventävä vaikutus kuukautiskipuihin. Jonkun aikaa näin asia meni hyvin, mutta kivut palasivat. Ensin ne olivat hyvin siedettävät, mutta vuosi takaperin tästä ajasta kivut muuttuivat sitämättömiksi. Ei kun takaisin lääkäriin viime syksynä. Lääkäri määräsi särkylääkkeitä (burana 600mg, 1-3tablettia korkeintaan 3 kertaa vuorokaudessa) samalla myös sovittiin että jos kivut pahenevat tai eivät tunnu menevän ohi, laitetaan lähete kirurgiselle ja tehdään laproskopia sillä äitini serkulla on endometrioosi. Soitin parin kuukauden päästä lääkärilleni ja hän sanoi ettei nyt taida olla muuta vaihtoehtoa kuin mennä sisään ja katsoa mitä löytyy. Marraskuussa tuli kirurgiselta osastolta lappu että olen leikkaus jonossa. Nyt kaksi päivää sitten vihdoin ja viimein minulle tehtiin toimenpide ja sain tietää totuuden.
Minä sairastan endometrioosiksi nimettyä sairautta. Olin jo ennen leikkausta totutellut ajatukseen sillä monet oireet sopivat täydellisesti sairauden kuvauksiin. Olin jo tottunut ajatukseen etten välttämättä koskaan saa lapsia. Joten tulos ei ollut kovin järkyttävä, itse asiassa helpottava. Tiesin etten ole hullu ja kuvitellut kipujani. Sillä niinkin kävi ennen leikkausta. Kun kipuja ei ollut pariin viikkoon, luulin että olin hulluja ja kuvitellut kaiken, mutta kun tuli kipu jakso itkin ja huusin sänkyni pohjalla särkylääke purkki ja vesipullo kädessäni. Se ei ollut kovin hohdokasta.
Haluan sanoa muutaman sanan leikkauksesta. Ennen leikkaukseen menoa, yritin etsiä netistä mahdollisesti ihmisten kokemuksia siitä kuinka kipeä olo leikkauksen jälkeen oli ja kuinka pitkään, mutten löytänyt edes yhtään blogia jossa olisi paneuduttu sairauden lisäksi tähän seikkaan joten päätin tehdä itse niin.
Eli ensiksi jännitin kaksi päivää itseni sairaaksi. En voinut syödä mitään sillä jännityksen takia oksensin kaiken ulos. Olin hiukan heikossa hapessa aamulla osastolle mentäiessä. Leikkauksen jälkeen yleensä pääsee kotiin samana iltana jo, mutta minulla on ollu jossain vaiheessa eläämääni hengenahdistus kohtauksia sekä paniikkikohtauksia, sekä stressiin liittyvää unettomuutta, verenpaineen kohoamista ja rytmihäiriöitä joten päätimme yhdessä hoitajan kanssa että minun olisi hyvä jäädä yöksi. Pojat se oli todella hyvä päätös. Leikkaus salista päästyäni olin kipeä ja tokkurainen. Sain lääkettä 2-4 tunnin välein sillä kipu oli aika kova tai no en sanoisi kova mutta joteinkin häiritsevä kun et voi edes liikkua kun tunnet että mahaasi on ronkittu. Itse olen niitä ihmisiä jotka nukkuvat kyljellään joten sain sanoa hyvästit nukkumiselle, sillä pahoinvointi nousi heti kun yritin olla kyljelläni. Myös jossain vaiheessa tulee hyvin olennaiseksi pissalle pääsy. Voin sanoa että ei ole mitenkään helppoa. Saattoi johtua vielä mahdollisesta puudutuksesta, mutta se oli saman oloista kuin olisi opetellut koko taidon uudelleen taisin kolmesti käydä wc.ssä turhaa ennen kuin se lopulta onnistui joten kuten ;D, onneksi nyt toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä homma sujuu kuin ennen vanhaan (melkein). Vatsassani on kolme reikää joisata on menty sisään. Pienen pieniä haavoja jotka tuottavat silti suurta kipua (nauraessa, yskiessä, niistäessä, liikkuessa) eli mitään ei oikein voi tehdä. Eli ei se toimenpide nyt niin paha ollut kuin jossain samperin sairauden yhdistyksen sivuilla kerrottiin, mutta sieltä sai hyviä valmistautumis vinkkejä. Olen yrittänyt olla käyttämättä vatsan seudun lihaksia joten nyt ala selkäni on täysin kipeytynyt, lihas raukat on joutunut kovalle koetukselle.
Ruokavalio. Sen verran pikälle olen toipumisessa päässyt että tuo kakkos hädänkin olen jo saanut pois alta. Sekin oli pieni haaste osata käyttää oikeita lihaksia ettei mahaan sattuisi mutta samalla saisi tavaran ulos. Noh ensimmäinen vinkkini on tyyny. Lääkäri neuvoi että tyynyä kannattaa pitää vatsaa vasten yskiessä yms. sillä tyynyn hento painaminen vatsaa vasten helpottaa kipua. Sama toimii vessassa. Toinen vinkki on ruuan miettiminen. Eli suuhun ei välttämättä kannata vetää ranskalaisia ja kepappia vaan ehkäpä jtn terveellisempää kuten puuro. Itse vihaan puuroa, mutta kyllä se maittaa kun tietää ettei vessassa käynti ole yhtä helvetin tulimerta kun tuota nauttii. Eli tänä aamuna natuin 4-viljan puuroa, muutamalla jäisellä mustikalla maustettuna, mehulasi vital multivitamiinijuomaa ja äidin omatekemiä kunnon viljaisia sämpylöitä. Kuulostaa miellyttävältä, mutta silti leikkauksen jälkeen kotiin kannattaa myös varata viljaisia suolakeksejä, jaffaa ja muuta jotka helpottavat pahoinvointia. Ruuan kannattaa olla helposti valmistettavaa jos ei ole kettään passaamassa (minulla on tuo äiti kulta) ja ruoka on suositeltavaa nautittavaksi haaleana. Kylmä ja kuuma ruoka saattavat tuntua epämielyttäviltä.
Siinäpäs oli vinkkejä ja kokemuksia tälle päivälle. Nyt on pakko päästä pötkölleen kun nuo selkälihakset eivät muuten kohta enään suostu yheteis työhön.
Ps. Kuten yhdistyksen sivuilta ja netistä käy toteen endometrioosia ei voi parantaa. Sitä voi vain hoitaa. Erinlaisin keinoin. Itseltäni poltettiin tutkimuksen yhteydessä kaikki nähyvät kiinnikkeet. Lääkäri tuumasi että kivut voivat olla näin jonkun aikaa livemmät kunnes tulee taas uusia. Raskaudella ja lasten teolla on todettu olevan vaikutusta endon etenemiseen ja kivuliuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti