Turvotuksia ja ihastumista

Turvotus jatkuu ja jatkuu, eikos se lopu koskaan. Valmistujais juhla odottaa viikonpäästä ja tämän mahan kanssa mökötän korkeintaan kotona peiton alla. Masentaa kun normaalisti näytän normaalilta ihmiseltä tai siis sopusuhtaisen näköinen ja nytten olen tämmöinen kauhea muumimman kokoinen... Voi tätä elämää.

On muuten aika jännä nähdä että miten elämä alka lutviutumaan punaisten päivien aikana, erityisesti kipujen kohdalta. Toisaalta ennenhän söin keskellä kiertoakin särkylääkkeitä (2kertaa 600mg kolme kertaa päivässä). Mistä tuli mieleen että kerran apteekin rouva kysyi että kuinkas paljon neiti näitä lääkkeitä syökään. Meinasin tintta rouvaa päin näköä, ihan niinkuin minä niitä huvikseni söisin. Tyhmä ämmä...

Eilen puhuin puhelimessa herra A:n kanssa hän soitti ihan yllättäen ja sepäs sai minut hyvälle tuulelle. En tiedä olisikohan ihastusta ilmassa minun puoleltani ainakin... Huonompi homma, ihastumisesta seuraa vain sydän suruja :( haluaisin pysyä siitä elämän osa-alueesta kokonaan erossa...