Aurinkoa pakkasen maassa

Aamulla (tai siis minun aamu oli siinä 13.45) aurinko paistoi niin kauniisti ja sai pakkasen timantisoimat puut ja lumen kimaltelemaan kauniisti. Maailma on niin kaunis ja ruma yhtä aikaa.. Kun katsoo ulos näkee kaikken kauniin, auringon ja lumen synnyttämät timantit, valon sekä puut jotka seisovat kuolleina kevääseen saakka ja syntyvät sitten uuteen eloon.. Mutta pinnan alla kuitenkin on se rumuus, ihmiset tekevät pahoja asioita toisilleen ja maailmalle.. hyi meitä ihmisiä jotka pilaamme maailman kauneuden.

Eilen taas kipuili, jotenkin sen kuitenkin kesti kahdestakin syystä. Ensimäinen: kipu tuntui vain kun venytin vatsaani tietyssä kulmassa (eli kiinikekipua) ja toiseksi: en jaksanut ajatella kipua ku päähäni mahtuu vain koira asiat! Ü

En malta odottaa pennun tuloa, mutta tiedän että tekemistä on paljon. Huomenna menen kirjastoon rohmuamaan kaikki hyvät koirakirjat kuten elekielestä kertovia yms.. sillä viimeisestä koirasta on jo liki 3 vuotta joten on hyvä kerrata asioita.
Ja varastoon pitää mennä penkomaan että löydän semmoisen jätti tyynyn johon ompelen päällisen ja siitä tulee tytölle sänky =)Mutta jotenkin on semmoinen vaikea aloittaa tekemään näitä valmisteluita kun tuntuu että jokin voi mennä pieleen.. Onneksi ke tai to katsomaan pentua ja sitten ehkä tulee varmempi olo että tässä se nyt on =)

Pennun tulon ajattelukin on saanut minut pohtimaan vähemmän endoa. Ystäväni kanssa puhumme hänen tulevasta lapsesta ja se ei tunnu enään yhtään häiritsevältä sillä minulle tulee pian tyttö, okei eli kaikkien muiden puolien lisäksi tämä koira tulee olemaan jonkinlainen lapsen korvike?? eikai se väärin ole kunhan muistaa kouluttaa koiran kunnollailla ja antaa sen kuitenkin elää koiran elämää..