keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Pettureita

En enään tiedä mikä meitä ihmisiä vaivaa. Kun joku kertoo sinulle salaisimman salaisuutensa niin miksi sinun täytyy kertoa se eteenpäin?? Miksi on niin vaikeaa olla hiljaa ja kantaa sydämessäsi salaisuus kokonaisena sitä puolittamatta kenenkään kanssa?
Noh tämä pohdinta johtuu ihan siitä että eräs ihminen jota luulin ystäväkseni ja salaisuuteni arvoiseksi on tänään paljastunut petturiksi! Hän oli kertonut eräälle ihmiselle joka ei tunne minua (on nähnyt kuitenkin jonkun kaksi kertaa) ja jolla ei ole mitään syytä tietää.. hän on myös toisen ystäväni tuttava ja tämän toisen ystävän kautta sain tietää tämän petturin todelliset karvat. Että minua nyt inhottaa.. mutta näin sitä nähdään keheen voi luottaa keheen ei. En jaksa jeesustella sen enempää sillä tiedän että olen joskus nuorempana itsekkin ollut näin ajattelematon, ehkä hakenut itselleni hyväksyntää.. Mutta nyt puhun meistä aikuisista ihmisistä ja tämä henkilö oli minuakin reilusti vanhempi.. En tiedä millä asenteella huomenna kohtaan tämän henkilön... Mutta nyt murehtimaan asioista peittojen väliin ja toivomaan että tänä yönä uni on levollisempaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti