Kone tiputtaa, syystä? Ja miehen suku tappaa stressillä!

Hmm.. en ollut raskaana en, vaan mikä sitten kroppaa vaivaa?? Ihmeellistä tällainen vuoto.. välillä kirkkaan punaista välillä ruskeampaa ja useimmiten vain sotkee juuri ja juuri pikkuhousun suojan. Haavaa ei ole... onko kellään ollut vastaavaa?? Nyt kyllä kaivataan neuvoja. Neuvola tädillä oli ilmeisesti kiire kun ei oikein alkanut ottaa todesta koko vaivaa kun soitun papa testin tuloksen 1luokkaa vaan oli.... kävin kutinan takia värkkiäni näyttämässä ja silloin laitettiin kuivuuden piikkiin ja sain neuvon käyttää erästä voidetta pesun jälkeen sinne... vasta tuon käynnin jälkeen alkoi vuoto häiriö..miksiköhän hän ei samantie pistänyt sukupuolitauti testekä? Parisuhde ei tarkoita etteikö voisi saada taudin vaan sopiiko oireet edes tautiinkaan.. turhauttavaa...

Aikuismainen käytökseni saa jatkoa sillä protestoin jatkuvaa sukulaisten tapaamista.. sydämessä tuntuu raskaalta jatkuvan tapaamis painostuksen takia. Haluaisin olla välillä ihan rauhassa perheen kesken... tämä ahdistus miehen sukulaisista ja heidän kaikkien jatkuvasta " en ole nähyt poikaa pitkään aikaan on jo ihan ikävä" marmatus paskasta että saatta hyvinkin tulla ero. Niin minua ahdistaa ja väsyttää.. ja se ku haluan pitää pojan lähelläni enkä kuskaa hoitoon kellekkään, yökylästä puhumattakaan!!! Ja kuinka siitäkun saa kuulla.......... PERKELE!! Onko kohtalon tovereita??

Anteeksi

Huoh anteeksi taas tästä pitkästä hiljaisuudesta. Syynä taas sama vanha että kun haluaa välttää vaikeita asioita niin ei niitä ainakaan "paperille" voi kirjata :/

Ensimmäiset kuukautiset synnytyksen jälkeen tulivat vihdoinkin mutta niin tulivat kivutkin. Tostaina viikko sitten alkoi ja nyt pdottalemme niiden loppumista. E-pillerit siis aloitettu ja merkkinä tuttu mercilon. Kipulääke (burana 600mg) pitäisi käydä uusimassa kun tuntuu ettei 400mg riitä mutta josko yksi 6.. auttaisi? Ois aika hurjaa alkaa taas syömään kahta ja onneksi ei ainakaan vielä tarvetta kolmelle kertaa päivässä!! 

Lenkillä olemme pojan kanssa käyneet ihan mukavasti mutta vaihtelevasti. Laihdutus siis junnaa ja tunnen itseni kuvottavan lihavaksi.

Poika on ihana itsensä kasvaa ja kehittyy älyttöntä vauhtia :)

Sitten näihin elämän häkkyröihin jonka takia olen vältellyt blogia... En ole vieläkään ottanut eroa miehestä mutta se tuntuu edelleen houkutavalta ajatukselta. Ei edes se että lastenvalvojalla käydessämme minulle selvisi että huoltajuus on automaattisesti vain äidillä kun vanhemmat eivät ole naimisissa eivätkä asu saman katon alla! Ihanaa sillä me emme asu virallisesti yhdesdä miehen ongelman takia. Ole saanut minua tekemään suurta päätöstä. Mutta meillä menee huonosti.
Aloin haaveilemaan Tampereelle muutosta :D syykin on niin älytön kuin että yläasteella siellä luokkaretkellä käytyäni ihastuin kaupunkiin :) mutta muuttaakko kaksin pojan kanssa vai ottaakko mieskin mukaan? Ja jos muutamme kaksin niin miten muka pärjäisimme ilman tukiverkostoa? Täällä minulla on ollut äidit sun muut ja toisaalta tuntuisi pahalta viedä poika miehen luota kauas kun ajattelee omalle kohdalle jos joku veis pojan.. mutts toisaalta mitä kauempana anopista sitä parempi!

Ääh kaikki on niin vaikeaa ja sekavaa.. olisi ihanaa kun äiti olisi myös tampereella ja sisko! :) ja pari hyvää kaveriani :D