rv 24+2 ja uusinta rakenneultraääni

Noniin eilen kävimme aamulla neuvolassa. Tuleva isäkin oli pitkästä aikaan mukana kun sai vapaapäivän :) JA onneksi olikin koska meikäläinen kun unohtaa puolet asioista :D

Saimme kelan paperit ja päätimme synnytyssairaalan tosin sitä pitää vielä muuttaa koska tämä mamma oli vaan aatellu itteään ja unohtanut tulevan isän siinä sivussa eli vaihdamme Ouluun koska siellä on sukulaisia ja tuttavia joiden luona isukki voi viettää yönsä toinen sairaala olisi ollut pienempi ja ehkä vähemmän tukkoinen mutta siinä kaupungissa ei ois ollut isukille muuta nukkumispaikkaa kuin hotelli joten ehkä säästämme ja vaihdammekin Ouluun.. 

Niin ja siitä uusinta rakenneultrasta :) saimme sinne ajan kun valitin ensimmäisestä ja onneksi tietokoneeltakin puuttui rakenneultran tiedot (minne lie hävinneet). Meillä kävi tuuri vielä senkin suhteen että pääsimme vielä saman päivän aikana sinne kun oli vapaa aika :) Olin valmistautunut kyselemään ja olemaan tiukempi tälle lääkärille ja taktiikka onnistui, lisäksi kyllä tuntui että lääkärillä oli muutenkin parempi päivä ja olin lopputulokseen tyytyväisempi kuin aikaisemmin. Lopuksi uskallauduin kysymään vaavelin sukupuolta ja poika meille olisi tulossa :) eli juuri sitä mitä toivoimme! Olin itsekkin näkevinäni kuvaruudussa selkeät pallit haaroissa mutta onkohan tuo mielikuvitustani? tai että näkyvätkö ne näillä viikoilla? 

Juhlistin poika uutista ostamalla lisää poikien värisiä vaatteita ja kävinpä tiimaristakin vauvajuhliin hakemassa jo valmiiksi alennuskorista sinisiä pahvimukeja ja vaaleansinisiä kertakäyttölautasia :) kai ne nyt pitää kaiken maailman kissanristijäisetkin järjestää kun kerran se tilaisuus vaan on :D

Lääkäri tarkisti myös kohdunsuun tilanteen (tätäkään en ois muistanut mutta onneksi ukko oli matkassa) otti kyllä hatkat huoneesta siinä vaiheessa ku lääkäri käski riisua housut :D mutta kaikki oli senkin suhteen kunnossa ja sanoi että uimaan saa mennä niinkauan ku ei ole mitään ihmeellistä vuotoa O.o 

Mutta tämmösiä fiiliksiä ja kuulumisia tänään.. Nyt odottelen että hoitotyttö tulisi ja alamme leipomaan suklaamuffinsseja :) sitten tuleekin kaverikin kahville sopivasti :) 

rv 23+1 fiiliksiä

Tasan viikko seuraavaan neuvolaan ja uhkaavasti lähenee myös sokerirasitus testi :( Huomenna yllättäen täytyy myös mennä työhaastatteluun, mikä herättää minussa sangen ristiriitaisia ajatuksia.

Neuvolassa täytyisi muistaa pitää puolensa ja tehdä valitus rakenneultrasta ja vaatia parempi läheiseen isoon kaupunkiin. Vaikka enään sitten ei voida tehdä mitään jos jotain on vialla pahasti mutta voisimme ainakin varautua pienempiin ongelmiin ja saada suunniteltumpaa hoitoa synnytyksen jälkeen lapselle nopeasti. Toivon kyllä todella ettei sellaista tarvita, mutta mistä sen nyt tietää kun paikallisella äippäpolilla tehtiin niin surkea...
Myös supisteluista pitäisi muistaa päivittää sen verran että haluan että kohdun suun tilanne tarkistetaan että on varmasti vielä kiinni ja kiinteä.

Sokerirasitus pelottaa!!! entäs jos tulee tyly tuomio??? itse en ole kyllä mitään oireita havainnut, että jospa tulisi hyvä tulos. Höpötän oireista koska äitini kärsi ilmeisesti viimeisessä raskaudessa kyseisestä ongelmasta eli raskausdiabeteksestä ja hän kertoi että jos veti vaaleaan makaroniin tehtyä ruokaa niin sen jälkeen alkoi väsyttämään ihan älyttömästi niin että oli joutunut sanomaan isosiskolleni että katsoo kolmevuotiaan pikkusiskoni perään (itse olin 6 vuotias ja isosiskoni 11) koska hänen täytyi mennä nukkumaan. Myöhemmin hänelle selvisi mikä aiheutti moisen reaktion..

Työhaastattelu ja ristiriitaiset tunteet. En tiedä kykenenkö työhön enkä tiedä onko se edes mitenkään järkevää, mutta toisaalta oloni on välillä tuntunut huomattavasti paremmalta liikkumisen suhteen. Toisaalta olisi aivan ihanaa päästä töihin ja olla jotain muutakin kuin vain kotona. Lisäksi tienaisin vielä pari kuukautta paremmin. Äitiyslomani ensimmäinen päivä on 13.12.-12 elikkä tässä olis se pari kuukautta aikaa vielä päästä ihmisten ilmoille :) Lisäksi hermostuksissani kun sain puhelun, jossa pyydettiin tulemaan haastatteluun, soitin äidilleni ja kerroin keittiöapulaisen/hoitoapulaisen työhaastattelusta. Niin hän kertoi että sikäli kun hän tietää että nuissa vanhusyksiköissää se on rentoa eikä kovinkaan raskasta hommaa, siis tuo keittiöapulaisen homma johon luulen että minua haastatellaan koska olen valmistunut ravintola-alalta en hoitoalalta. Ruuat tuodaan valmiina ja ne täytyy vain laittaa esille ja muut tykö tarpeet ja siivous tietenkin sitten, ei kuulosta ainakaan ihan kauhean raskaalta :) noh katsotaanhan nyt yritän mennä positiivisella asenteella, mutta todellisuus johon rakas miehenikin minut tiputti -.-' on että kuka haluaa palkata ketään jolla on näin iso maha ja jää jo kahden kuukauden päästä äitiyslomalle... niinpä niin.. menenpähän nyt ettei karenssia laiteta työkkäristä..

Turvotusta tuntuu silloin tällöin, johtuu varmaankin tästä liikkumattomuudesta joten nytkin lopetan kuuntelemasta tuota ostosTV:n kauheata metakkaa ja laitan koneen pois, menen laittamaan pyykit koneeseen, suihkuun ja koiran kanssa pikku kävelyn heittää :) jos vaikka maha siunaisi sen minulle..

Synnytysvalmennus osa 3

Muistin siis mennä ihan itsenäisesti tuohon alkuvaiheen valmennuksen kolmanteen tapaamiseen hyvä minä! :) Ensimmäisenkin kerran oisin unohtanut jos kulta ei ois sanonut töistä tullessaan "eikös meillä oo se valmennus tänään kohta" :D minä vaan luin kirjaa sohvalla ihan omissa maailmoissa. Toisella kerralla kulta oli reissuhommissa ja minä missasin valmennuksen muistamalla jotenkin hassusti että se oli torstaina vaikka kaikki ovat olleet keskiviikkona O.o kulta soitti et mitä oot tehnyt ja mie kerroin niin se totes vaan että et sitten mennyt sinne valmennuksen :D Eli näin meillä tään muistin kans..

No itse valmennuksesta sitten. Jännitti mennä yksin kun olen muutenkin vähän semonen arka jalka, esim jos aloitan uuden harrastuksen.. Noh sinne tuli vain ne tutut naamat eli aika moni on jättänyt käymättä koko alkuvaiheen valmennuksen (meillä jaettu kahteen vaiheeseen). Toisessa tapaamisessa oli ollut kuulema kolme henkilöä ja nyt oli 5 henkilöä mikä sekin oli kaksi vähemmän kun ensimmäisessä tapaamisessa ja toinen puuttuvista oli se minun mies. Noh kukin tyylillään mutta minusta nuo valmennukset (jotka siis olen muistanut käydä) on ollut jotenkin kivoja pikku etappeja tässä odottelussa. Varsinkin kun nämä sattuvat tähän piiiitkään taukoon neuvolassa, viimeisen neuvolakäynnin ja seuraavan välillä reilu 2kk koska rakenneultrassa ennen lääkärille menoa kätilö punnitsi ja otti kaikki kokeet.. ja kyllähän se nyt niin on ettei tuo pikakäynti kätilöllä korvaa mitenkään oman terveydenhoitajan tapaamista ja juttelua.
Aiheena valmennuksessa oli ulos, ylös ja lenkille. Ihan kiva aihe muuten mutta kun mie en sitä kävelyäkään ole voinut harrastaa niin vähän arka aihe. Toivoin salaa mielessäni että ois keskitytty enemmän synnytyksen jälkeiseen kuntoiluun mutta eipä oikeastaan joten en tiedä. Vielä kun se vetäjä jotenkin tuntui tuijottavan minua enemmän kuin muita puhuessaan niin tuli jotenkin paha mieli. Ihan kun hän oisi halunnut kertoa "minä tiedän sinä syöt epäterveellisesti ja et liiku tarpeeksi KOSKA SINULLA ON RYHMÄN ISOIN MAHA!!!!!" :'( Ja minulla muuten oli ryhmän isoin maha vaikka en ollut pisimmällä raskaudessa ihan itkettäää... Tunsin itseni LÄSKIKSI vaikka sitä ennen pidin mahaa ihan normaalina. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI...se hemmetin akka pisti meidät harrastamaan liikuntaa! Oiskohan tuosta voinut neuvolassa jotenkin varoittaa kun minulla oli paksu huppari päällä niin tuliko hiukan kuuma? Siis sellainen pitkän mallinen jota ei voinut avata ja en voinut riisuakkaan kun alla oli valkoinen toppi josta näkyi pahasti läpi :/ Noh kaiken huipuksi ne liikkeet ei tuntunut mukavilta ison mahan kanssa ja kun en ollu sitä liikuntaa nyt harrastanut ja kun alkaa sattumaan.. pidin turpani kuitenkin kiinni ja tein etten näyttäisi ihan läskiltä ja toimeettomalta. Illalla mahassa ei sitten tuntunut hyvältä ja pelkäsin että kohta tässä tulee keskenmeno.

Toivon todellakin että ne loppuraskauden valmennukset (3 kpl myöskin niitä) ovat vähemmän mieltä pahoittavia kokemuksia.

Muuten menee yllättävän hyvin, olemme kahtena iltana koirulin kansssa käyneet vähän pidemmällä pissa kierroksella eikä ole kipua tullut kummallakaan kerralla mutta eilen sitten supisteli tuossa loppu metreillä, mutta parempaan päin! :) Jatkuis tämä loppu raskaus nyt näin mukavasti että pääsis liikkumaan rauhallisesti ees :)
Mahan kanssa on todella vaikeaa nukkua, heräilen monia kertoja yössä vaihtamaan asentoa ja välillä tuntuu ettei mitenkään löydy oikeaa asentoa..

Odottelen täällä kuin kuuta nousevaa että löytyisi se uusi vuokra asunto niin pääsis jo muuttamaan ja miettimään mihin mitäkin vauva juttuja laitetaan ja jopa ajattelin ottaa yksityiseltä asunnon pitää mietiä..

Syys myrsyjä on pidellyt, ei paljon aurinkoa ole näkynyt ja maisemat näyttävät hyvin masentavilta, kun aurinko ei ole ollut värittämässä puiden lehtiin kullan hehkua.. Niin ja vettä tulee jatkuvasti. Tulis jo talvi niin pian pääsis synnyttämään :D

Aurinkoista syksyä kaikille!

rakenneultra..mikä SUURI pettymys!

Kävin siis eilen kauan odotetussa rakenneultrassa ja mitä vielä se oli maailman suurin pettymys! kesto oli alle 10min ja lääkäri mittasi vain pään ja vatsan mutta ede meille ei kerrottu mitään niistä muuta kuin että kasvanut normaalisti ja vastasi 20+3 vaikka laskujen mukaan meillä oli eilen 20+1 MITÄÄN MUUTA TIETOA EI SAATU KOKO HEMMETIN KÄYNNISTÄ! näytti lääkäri meille sydämen, varpaat ja sormet sekä selkärangan sekä muisti mainita että tuossa virtsarakko O.o mutta siis öö ei muuta ja heido vaan...... Onko tämä nyt ihan laillistakaan enään? mikä se sellainen rakenneultra on jossa ei edes katsota napanuoran virtausta eikä mitään tärkeää! esimerkiksi sydämen kammioiden rakennetta ei tutkittu tarkemmin... vitutti...
Nyt harkinnassa mennäänkö käymään lähikaupungissa Terveystalossa yksityisesti uudessa rakenne uä.ssä koska mieskin turhautui totaallisesti. Oikeastaan mies se oli joka sanoi heti sairaalan pihalla että taidetaan mennä yksityiselle kun minä vielä yritin pidätellä itkua.. rakas mieheni! :)  hinta-arvioksi kuitenkin tuli max. 293,50 € josta kela korvaus kuulema haettava itse jos mitään ees tulee saamaan.. ultra tehdään kuitenkin 4d ja hintaan kuului kotiin saatava dvd että onkohan tuo nyt niin kallis loppujen lopuksi kun ottaa huomioon että saa tietää että mussukalla on masussa kaikki hyvin.. varsinkin ku minulla näitä supisteluja tuntuu olevan tavallista enemmän ja liikkuminen tekee kipeää sekä se nesterakkula kohdun takana.. SITÄKÄÄN ei lääkäri tarkistanut vaikka np-ultran tehnyt kätilö lupasi että sitä sitten tarkastellaan silloin.. että semmonen käynti siinä oli turhaa edes udella tulevan vaavin sukupuolta höh pöh..

Kävin viikonloppuna äitin kanssa viikonloppu reissulla etelämmässä.. käytiin isolla kirppiksellä jossa meni 3h 30minuuttia :D aivan älytöntä! meinasi jo väsymys iskeä lopussa! mutta matkaan lähti vauvan vaatteita kauppapussillinen ja hintaan 13e josta isoimman osan teki 5e toppapuku joka sekin kuitenkin näytti ihan käyttämättömältä! :) Voisin ottaa ostoksista kuvia ja laittaa piristysruiskeeksi tänne kuivaan tekstin täyteiseen blogiini :D ja vauvan kuvankin joka saatiin ainoana tuosta ultrasta.. ei siinä kyllä näy ku vaavin pää eestä päin ja puoli masua... ei ees koko kuvaa sitten...

maitotehtaan koe erä nro1

rv 19+2 aamu valkeni painajaisista painavana.. siinä sängyssä kun yritin unihiekkoja hieroa silmistä havahduin siihen että yötoppini etumuksessa oli kaksi märkää peukalon kokoista länttiä.. hetken tuumailtuani ei jäänyt vaihtoehdoksi enään mitään muuta kuin että maihtotehtaat ovat päässeet rakennus puuhassa siihen vaiheeseen että tuotantolinjoja on alettu testaamaan O.o whaaaat??? näin aikaisin ?!?! ei ei ei menetän joka päivä enemmän ja enemmän minun omaa kroppaani ja joudun luovuttamaan sitä lapsen käyttöön murr... eikai se auta kun lähteä ostelemaan rintaliivinsuojia. Taidan valita sellaisia pestäviä suojia kerta niitä varmaan sitten saa käyttää tän loppu raskauden ajan sekä sitten tietty synnytyksen jälkeen, taitavat todellakin tulla halvemmaksi.
Ahdistusta tän läskin kropan kanssa taas vaihteeksi ollut..semmonen ongelma tässä on että tunnen olevan vankina omassa kropassani. Mitään ei saa tehdä, kaikki pitää ottaa niin nätisti.. ja plaa plaa en oo koskaan oikeen ollut hyvä muiden asettamiin rajoituksiin ne on saanut mut vaan juoksemaan ja lujaa.. tää lapsi asettaa mulle kaiken näköisiä pakotteita ja en ees voi juosta pakoon... en tiiä kai tää on vaan jotain tällaista panikointia :D
Vielä muutama päivä rakenneultraan!!!! :)

Nyt shoppailemaan niitä suojia O.o