Jännittäääää!!

APUA! En ole tainnut ihan käsittää kuinka tämä loppu aika lentää siivillä! Okei tänään on rv 35+2 ja eilen oli neuvola. Paino oli noussut yli kilon viikkoa kohti mutta turvotusta varmaan suurin osa ja sitähän riittää :/ verenpaineesta terkkari huolestui ja käsi kotona seurata jos alapaine hyppii kotonakin yli 90 tienoilla niin soitto päivystykseen tai hälle. Muutenkin painotti olemaan herkästi yhteydessä päivystykseen tai hänelle neuvolan aukioloaikoina. Ensi viikolla on maanantaina jo aatto ja torstaina taas neuvola. Seuraavalla viikolla onkin jo torstaina synnytystapa arvio ja seuraavalla viikolla varattuna varmuuden vuoksi torstaille viimeinen neuvola. Laskettu aikahan oli 20 päivä tammikuuta. Sanoi kyllä terkkarikin jo että tuskin menet sinne loppuun asti ku on tuo maha jo niin pinkeä :D eli sekin alkaa jo tajuta ettei tää jäbä mahdu olee yksin kertaisesti enään tuolla mahan suojissa pitkään. Mutta APUA! Nyt alkaa jo oikeasti tuntumaan siltä että se on menoa kohti tuntematonta ihan millä hetkellä hyvänsä! Jännittää niin pirkuleesti. Ja jos tällä viikolla synnytys käynnistyy niin kuulema ehdottomasti ambulanssilla ja hätänumeroon sanottava että kätilö saatava mukaan. Niin siis meillä ei ole tässä tuppukylässä sitä synnytysosastoa vaan ouluun mentävä..

Kauhukseni olen mahasta löytänyt yhden raskausarven!! Saattaa niitä olla pari lisääkin siis sellaisia pieniä juovia mutta kappas kappas en juuri nyt kykene todellakaan näkemään mahaani kunnollailla joka suunnasta :D

Onneksi vauvalle on kaikki valmiina AINAKIN LUULEN NIIN. Ja synnäri laukut pakattu itselle ja vauvalle.  Ainoat valmistelut mitä on tekemettä niin kaukalon autoon asennus harjoitukset, miehelle laukku reissua varten ja JOULULAHJAT RAKKAILLE!!!  En siis todellakaan ole osannut päättää mitä kellekkin -.-' apua stressaa... pitää pikkusiskolle laittaa viestiä mitä se haluaa sisustus hommia vai mitääää kääks.. voi kehvelin kehvelin...

voinko vain piiloutua täksi jouluksi peiton alle???

Muutto väsymystä ja aivan ihana anoppi!

Muuton hoidimme äitini kanssa. Tietenkin mies osallistui tavaran kantamiseen, mutta siivouksen hoidimme äitini kanssa. Ja voi tuskien taival!! siivota nyt kaksi asuntoa. Miksi ihmeessä tehdään suuri numero pois muutto siivouksesta jos kukaan ei sitä kuitenkaan valvo?? Me jynssäsimme vanhan asuntoni ja uuden koska uusi oli älyttömän likainen (ei sitten siinä asunnon löytämis ahdistuksessa/kiireessä asiaa huomattu).. Vei kyllä mehut kun 3-4 päivää raadoimme näiden kahden asunnon kanssa. Kantapäätkin meni niin kipeäksi ettei yöllä meinannut vessaankaan päästä :/ Onneksi se on nyt ohi! Vielä uuden asunnon parveke täynä pyykättäviä tekstiilejä ettei edellisen asunnon ötökkä ongelma pääse leviämään tänne.. mutta muuten aika hyvin. Sisustaminenkin alkaa olla hyvällä mallilla ja siitä kiitokset kuuluvat vain ja ainoastaa upealle Anopille! :) Yleensä miniän ja anopin välit kuvataan hyvin hmm.. vaikeiksi ja riitaisiksi, mutta nyt olen ehkä päässyt enemmän tutustumaan tai edes viettämään aikaa anoppini kanssa ja hän on kyllä auttanut niin paljon tuomalla tänne mattoja, verhoja sekä lampun joka sopii täydellisesti keittiöömme :) Toivottavasti keksin keinon kiittää häntä tästä kaikesta :)

Maanantaina oli neuvolakin.. pissasta sain plus merkkinnän (mitä lienee sekin merkitsee??), paino oli noussut vain 325g/viikko (pienin nousu koko raskaus aikana IHANAA!!) ja hemppa olikin tipahtanut yhtäkkiä 116! O.o aika hurjalta kuulostaa kun ennen raskautta oli 151.. millonhan sitä lisärauhtaa määrätään?? Muksun sydän veti 163 kun toisella oli jumppatunti menossa juuri. Kaikki periaatteessa hyvin :) Sovittiin jo kätilön ultra, neuvola lääkäri, kotikäynti ja seuraava neuvolakin :) viikkoja on jo 28+4 ja pikkuhiljaa alkaa jo jännittämään.. viimeinen kolmannes siis lähti käyntiin sunnuntaina ja kunhan viikko laskuriin pärähtää rv 30 niin olen sitä mieltä että synnytys voi tapahtua minä viikkona tahansa.. mutta luulen edelleen joulukuun viimeistä viikonloppua..

Mutta paniikkihan tässä iskee kun todellakin se ikea reissu on edelleen tekemättä ja täten pinnansänkykin hommaamatta sun muut PANIIKKI...

Mutta nyt koneen pakkaus ja mars matkaan taas äitini luo..

rv 23+1 fiiliksiä

Tasan viikko seuraavaan neuvolaan ja uhkaavasti lähenee myös sokerirasitus testi :( Huomenna yllättäen täytyy myös mennä työhaastatteluun, mikä herättää minussa sangen ristiriitaisia ajatuksia.

Neuvolassa täytyisi muistaa pitää puolensa ja tehdä valitus rakenneultrasta ja vaatia parempi läheiseen isoon kaupunkiin. Vaikka enään sitten ei voida tehdä mitään jos jotain on vialla pahasti mutta voisimme ainakin varautua pienempiin ongelmiin ja saada suunniteltumpaa hoitoa synnytyksen jälkeen lapselle nopeasti. Toivon kyllä todella ettei sellaista tarvita, mutta mistä sen nyt tietää kun paikallisella äippäpolilla tehtiin niin surkea...
Myös supisteluista pitäisi muistaa päivittää sen verran että haluan että kohdun suun tilanne tarkistetaan että on varmasti vielä kiinni ja kiinteä.

Sokerirasitus pelottaa!!! entäs jos tulee tyly tuomio??? itse en ole kyllä mitään oireita havainnut, että jospa tulisi hyvä tulos. Höpötän oireista koska äitini kärsi ilmeisesti viimeisessä raskaudessa kyseisestä ongelmasta eli raskausdiabeteksestä ja hän kertoi että jos veti vaaleaan makaroniin tehtyä ruokaa niin sen jälkeen alkoi väsyttämään ihan älyttömästi niin että oli joutunut sanomaan isosiskolleni että katsoo kolmevuotiaan pikkusiskoni perään (itse olin 6 vuotias ja isosiskoni 11) koska hänen täytyi mennä nukkumaan. Myöhemmin hänelle selvisi mikä aiheutti moisen reaktion..

Työhaastattelu ja ristiriitaiset tunteet. En tiedä kykenenkö työhön enkä tiedä onko se edes mitenkään järkevää, mutta toisaalta oloni on välillä tuntunut huomattavasti paremmalta liikkumisen suhteen. Toisaalta olisi aivan ihanaa päästä töihin ja olla jotain muutakin kuin vain kotona. Lisäksi tienaisin vielä pari kuukautta paremmin. Äitiyslomani ensimmäinen päivä on 13.12.-12 elikkä tässä olis se pari kuukautta aikaa vielä päästä ihmisten ilmoille :) Lisäksi hermostuksissani kun sain puhelun, jossa pyydettiin tulemaan haastatteluun, soitin äidilleni ja kerroin keittiöapulaisen/hoitoapulaisen työhaastattelusta. Niin hän kertoi että sikäli kun hän tietää että nuissa vanhusyksiköissää se on rentoa eikä kovinkaan raskasta hommaa, siis tuo keittiöapulaisen homma johon luulen että minua haastatellaan koska olen valmistunut ravintola-alalta en hoitoalalta. Ruuat tuodaan valmiina ja ne täytyy vain laittaa esille ja muut tykö tarpeet ja siivous tietenkin sitten, ei kuulosta ainakaan ihan kauhean raskaalta :) noh katsotaanhan nyt yritän mennä positiivisella asenteella, mutta todellisuus johon rakas miehenikin minut tiputti -.-' on että kuka haluaa palkata ketään jolla on näin iso maha ja jää jo kahden kuukauden päästä äitiyslomalle... niinpä niin.. menenpähän nyt ettei karenssia laiteta työkkäristä..

Turvotusta tuntuu silloin tällöin, johtuu varmaankin tästä liikkumattomuudesta joten nytkin lopetan kuuntelemasta tuota ostosTV:n kauheata metakkaa ja laitan koneen pois, menen laittamaan pyykit koneeseen, suihkuun ja koiran kanssa pikku kävelyn heittää :) jos vaikka maha siunaisi sen minulle..

Synnytysvalmennus osa 3

Muistin siis mennä ihan itsenäisesti tuohon alkuvaiheen valmennuksen kolmanteen tapaamiseen hyvä minä! :) Ensimmäisenkin kerran oisin unohtanut jos kulta ei ois sanonut töistä tullessaan "eikös meillä oo se valmennus tänään kohta" :D minä vaan luin kirjaa sohvalla ihan omissa maailmoissa. Toisella kerralla kulta oli reissuhommissa ja minä missasin valmennuksen muistamalla jotenkin hassusti että se oli torstaina vaikka kaikki ovat olleet keskiviikkona O.o kulta soitti et mitä oot tehnyt ja mie kerroin niin se totes vaan että et sitten mennyt sinne valmennuksen :D Eli näin meillä tään muistin kans..

No itse valmennuksesta sitten. Jännitti mennä yksin kun olen muutenkin vähän semonen arka jalka, esim jos aloitan uuden harrastuksen.. Noh sinne tuli vain ne tutut naamat eli aika moni on jättänyt käymättä koko alkuvaiheen valmennuksen (meillä jaettu kahteen vaiheeseen). Toisessa tapaamisessa oli ollut kuulema kolme henkilöä ja nyt oli 5 henkilöä mikä sekin oli kaksi vähemmän kun ensimmäisessä tapaamisessa ja toinen puuttuvista oli se minun mies. Noh kukin tyylillään mutta minusta nuo valmennukset (jotka siis olen muistanut käydä) on ollut jotenkin kivoja pikku etappeja tässä odottelussa. Varsinkin kun nämä sattuvat tähän piiiitkään taukoon neuvolassa, viimeisen neuvolakäynnin ja seuraavan välillä reilu 2kk koska rakenneultrassa ennen lääkärille menoa kätilö punnitsi ja otti kaikki kokeet.. ja kyllähän se nyt niin on ettei tuo pikakäynti kätilöllä korvaa mitenkään oman terveydenhoitajan tapaamista ja juttelua.
Aiheena valmennuksessa oli ulos, ylös ja lenkille. Ihan kiva aihe muuten mutta kun mie en sitä kävelyäkään ole voinut harrastaa niin vähän arka aihe. Toivoin salaa mielessäni että ois keskitytty enemmän synnytyksen jälkeiseen kuntoiluun mutta eipä oikeastaan joten en tiedä. Vielä kun se vetäjä jotenkin tuntui tuijottavan minua enemmän kuin muita puhuessaan niin tuli jotenkin paha mieli. Ihan kun hän oisi halunnut kertoa "minä tiedän sinä syöt epäterveellisesti ja et liiku tarpeeksi KOSKA SINULLA ON RYHMÄN ISOIN MAHA!!!!!" :'( Ja minulla muuten oli ryhmän isoin maha vaikka en ollut pisimmällä raskaudessa ihan itkettäää... Tunsin itseni LÄSKIKSI vaikka sitä ennen pidin mahaa ihan normaalina. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI...se hemmetin akka pisti meidät harrastamaan liikuntaa! Oiskohan tuosta voinut neuvolassa jotenkin varoittaa kun minulla oli paksu huppari päällä niin tuliko hiukan kuuma? Siis sellainen pitkän mallinen jota ei voinut avata ja en voinut riisuakkaan kun alla oli valkoinen toppi josta näkyi pahasti läpi :/ Noh kaiken huipuksi ne liikkeet ei tuntunut mukavilta ison mahan kanssa ja kun en ollu sitä liikuntaa nyt harrastanut ja kun alkaa sattumaan.. pidin turpani kuitenkin kiinni ja tein etten näyttäisi ihan läskiltä ja toimeettomalta. Illalla mahassa ei sitten tuntunut hyvältä ja pelkäsin että kohta tässä tulee keskenmeno.

Toivon todellakin että ne loppuraskauden valmennukset (3 kpl myöskin niitä) ovat vähemmän mieltä pahoittavia kokemuksia.

Muuten menee yllättävän hyvin, olemme kahtena iltana koirulin kansssa käyneet vähän pidemmällä pissa kierroksella eikä ole kipua tullut kummallakaan kerralla mutta eilen sitten supisteli tuossa loppu metreillä, mutta parempaan päin! :) Jatkuis tämä loppu raskaus nyt näin mukavasti että pääsis liikkumaan rauhallisesti ees :)
Mahan kanssa on todella vaikeaa nukkua, heräilen monia kertoja yössä vaihtamaan asentoa ja välillä tuntuu ettei mitenkään löydy oikeaa asentoa..

Odottelen täällä kuin kuuta nousevaa että löytyisi se uusi vuokra asunto niin pääsis jo muuttamaan ja miettimään mihin mitäkin vauva juttuja laitetaan ja jopa ajattelin ottaa yksityiseltä asunnon pitää mietiä..

Syys myrsyjä on pidellyt, ei paljon aurinkoa ole näkynyt ja maisemat näyttävät hyvin masentavilta, kun aurinko ei ole ollut värittämässä puiden lehtiin kullan hehkua.. Niin ja vettä tulee jatkuvasti. Tulis jo talvi niin pian pääsis synnyttämään :D

Aurinkoista syksyä kaikille!

Ensimmäinen neuvola!

Noniin ensimmäinen neuvola oli tänään! Kyllähän meitä jännitti :D ihan hermona hymyiltiin kummatkin. Siinä se neuvolatäti ohjasikin meidät ensin huoneeseen jossa vilkaistiin mahaan ultraäänellä silleen epävirallisesti ku neuvolatädillä siihen mitään koulutusta ole mutta kylläpä sieltä löydettiin pikkuinen möykky :) saatiin siitä semmonen hemmetin epäselvä kuvakin mukaan :D
Sitten painon kanssa tuskailin mutta eihän sekään nyt hirvee ollut mutta oon kuitenkin tuota painoa saanut kerättyä jo ennen raskautta siihen tahtiin että pääsen kuitenkin suoraan sit sokerirasitustestiin jos niille viikoille päästään.
Laskettu aika näillä näkymin siis 20.1.2013 ja viikkoja tänään oli 7+2 :)
Raskausoireita on edelleen ihan älyttömästi ja ne ei oo mitenkään mieluisia (lähinnä tää kuvotus ottaa päähän). Mies taas kuvaa tän hetkistä tilannetta sanomalla että mulla on taisteluinto päällä :D
Huomiset pääsykokeet peruuntu kun meikäläinen viimetippaan jätti ennakkotehtävän tulostuksen joka ois pitänyt palauttaa huomen aamulla mennessä, kun saaketin tulostin ei sitten haluakkaan toimia. Huoh en ois kyllä jaksanutkaan.. Tunnen itteni vaan niin huonoksi ihmiseksi kun en ole saavuttanut elämässä uralla mitään :( kaks perus tutkintoo kohta taskussa, ei merkkaa mitään kun ei ole työkokemusta tai amk tutkintoo, OLEN LUUSERI.
Aattelin tässä et kerta huominen on vapaa ja ukollakin on kesäloma niin voisimme mennä käymään eläinpuistossa, sää vaan ei näytä olevan sillä päällä mut katsotaan, ulkoilma ja eläinvauvojen ihailu vois olla nyt hyvää ressitason pudotusterapiaa :)
Perjantaina pistetään doppleri tilaukseen ihan perusmalli päätettiin ottaa :) toivottavasti se sit toimii kans... Kätilön ultraääni on sitten 2.7. että sinne asti jännätään nyt lissää, et jos nähtäis vähän jotain selkeempää ku joku utuinen pilkku :D

Pelko, oireita ja kaikkea muuta..

Pelkääminen ei sitten todellakaan loppunut plussa uutiseen :/ Nyt kai tuo pelottaa sitten entistä enemmän.. Pelotaa että se pieni elämän alku loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Meninkin sitten lukemaan netistä kaikenmaailman pelottavia kokemuksia :/ Kaiken lisäksi kaveri opiskelujen piiristä koki vasta juuri jotain kauheaa joten tässä on kyllä pelonsekaiset tunteet. Alavatsassa välillä vieraileva kipu tekee siitä entistä pelottavampaa vaikka kuinka olen lukenut että kivut on normaaleja kiinnityskipuja O.o Ne vaan on niin pelottavia, ihan kuin kuukautiset alkaisi millä hetkellä hyvänsä.. Neuvolaan soitin jo maanantaina tietenkin heti malttamattomana ja sain ajan 5.6 sinne on vielä niiiin pitkä aika miettiä että onkohan siellä ees mitään oikeassa paikassa ja montakohan siellä sitten on, eli toinen pelkoni on että siellä saattaisi olla useampikin kun tuossa lääkkeessä (clomifen) on käsittääkseni suurempi riski kaksosiin yms.. ja voin sanoa että kyllä täällä nyt ihan toivotaan yhtä, oma jaksaminen saattais olla enemmän koetuksella jos pienoisia tulisi yhtä aikaa kaksi! Olipa muuten helvetin nyrpeän kuuloinen neuvolan vastaanotto täti... puhelu meni kutakuinkin näin:

alku tervehdyksien jälkeen....

Minä: Tein viikonloppuna positiivisen raskaustestin
Täti: Niin..
Minä: Niin että pitäisi varmaan neuvolaan varata aikaa..??
Täti: No millon alko viimeset kuukautiset
Minä: 16.4
Täti: Missä asut
Minä: keskustan alueella
Täti: Jaa tuossa ois tuolle X:tätille aika 5.6 varaa puoltoista tuntia aika
Minä:Sopii mainiosti
Täti: No 5.6 sitten kello 12.oo
Minä: Ok. Kiitos hei...

En tuntenut itseäni lainkaan tervetulleeksi vaan tuli vähän sellainen olo että mitä nä tänne soittelet...

Eikös siellä pitäis olla semmonen täti vastaamassa joka ois heti innostunut että Oi ihanaa että onneksi olkoon, katsotaan tästä sitten sulle heti aikaa tänne neuvolaan.... jne... ???

Paah... Ettäpä tympi. Mutta joo sitten onkos mulla mitään oireilua ollu?? NO ON KYLLÄ!

Eli ihan ekana muistan sillon ku nännit näpötti koko ajan ja olivat kipeet no luulin että ne oli saanut liian kovaa kuritusta aikuisten touhujen yhteydessä mutta vähän kummastutti ku en muista että näin olisi touhuttu.. Sitten seuraavaksi väsymys aamulla ois vaan voinut jatkaa unia vaikka kuinka. Sitten tuossa ennen ensimmäistä plussa testiä päätä särki muutaman päivän ja myös koko viikonlopun jolloin nuo kolme plussaa tein ja kulta kävikin hakemassa apteekista panadoli zapp särkylääkettä ja kahdella sellaisella sitten lähti ONNEKSI eikä sen jälkeen ole palannut :) Plussan jälkeen on kyllä jotenkin huomannut viitteitä että suolisto ei toimis ihan niin nopeaan ku ennen, mullahan oli sillon semmonen super suolisto.. Ja joo jos juon limukkaa tai hiilihapotettua vettä niin kaasuongelmia tietää :D Väsymys on vieläkin tietty tai ei siinä mitään tiettyä oo mut onpahan kuitenkin.. lämpö melkein koko ajan 37,5 ja iltasin paleltaa hulluna mutta päivisin tykkää kroppa hikoilla ja kuumua :( Tämmösiä pikkusia..
Etovuus, luulen että kuvittelen mutta kermavaahto ja kaikki happopitoiset ruuat saa minut irvistämään.. (karpalo, vihreät omenat yms)..
Ananasta oon vetänyt aikalailla ja siitä ei sais tarpeekseen siis puhun tuoreesta :) naaamii mutta pakko rajottaa sen ostamista, onneksi ollu nyt tarjouksessa :D
En sitten tiiä onko nämä tosi hommia vai kuvitelluja mut näin minä asiat koen.

En todellakaan uskalla väittää syöväni tällä hetkellä tarpeeksi monipuolisesti joten apteekista ostin tuon clearblue testin yhteydessä Ladyvita Mama kalsium-, monivitamiini- ja kivennäisvalmisteen odottaville ja imettäville naisille siis tarkoitettu 120 tabl. noin 21e ja sitä olen popsinut sitten ohjeen mukaisesti kolme tablettia päivässä. Yritettiin siinä vertailla niitä mammoille tarkoitettuja valmisteita apteekin myyjän kanssa ja tähän jotenkin päädyttiin sen takia ettei tarvinut esim otta kalkkia sitten erikseen enään :) I like! vaikkakin joudun syömään sen kolme tablettia kun muiden valmisteiden mukaan olisi tarvinnut vain yhden ja taisi tämä olla kalleimmasta päästäkin -.-' mut ei se rahan vaan terveen lapsen arvo :)) vaikka eihän nämä takaa mitään tervettä lasta..

Olen myös tässä miettinyt että olenko ihan pipi päästä jos nyt viikonloppuna teen uuden testin? Onko siitä mitään hyötyä mutta tahtoisin ees jotenkin saada varmuutta että siellä on joku.. ehkä nyt niihin liuska testeihin tulisi vahvempi plussa viiva tjn... huoh..