Muistin siis mennä ihan itsenäisesti tuohon alkuvaiheen valmennuksen kolmanteen tapaamiseen hyvä minä! :) Ensimmäisenkin kerran oisin unohtanut jos kulta ei ois sanonut töistä tullessaan "eikös meillä oo se valmennus tänään kohta" :D minä vaan luin kirjaa sohvalla ihan omissa maailmoissa. Toisella kerralla kulta oli reissuhommissa ja minä missasin valmennuksen muistamalla jotenkin hassusti että se oli torstaina vaikka kaikki ovat olleet keskiviikkona O.o kulta soitti et mitä oot tehnyt ja mie kerroin niin se totes vaan että et sitten mennyt sinne valmennuksen :D Eli näin meillä tään muistin kans..
No itse valmennuksesta sitten. Jännitti mennä yksin kun olen muutenkin vähän semonen arka jalka, esim jos aloitan uuden harrastuksen.. Noh sinne tuli vain ne tutut naamat eli aika moni on jättänyt käymättä koko alkuvaiheen valmennuksen (meillä jaettu kahteen vaiheeseen). Toisessa tapaamisessa oli ollut kuulema kolme henkilöä ja nyt oli 5 henkilöä mikä sekin oli kaksi vähemmän kun ensimmäisessä tapaamisessa ja toinen puuttuvista oli se minun mies. Noh kukin tyylillään mutta minusta nuo valmennukset (jotka siis olen muistanut käydä) on ollut jotenkin kivoja pikku etappeja tässä odottelussa. Varsinkin kun nämä sattuvat tähän piiiitkään taukoon neuvolassa, viimeisen neuvolakäynnin ja seuraavan välillä reilu 2kk koska rakenneultrassa ennen lääkärille menoa kätilö punnitsi ja otti kaikki kokeet.. ja kyllähän se nyt niin on ettei tuo pikakäynti kätilöllä korvaa mitenkään oman terveydenhoitajan tapaamista ja juttelua.
Aiheena valmennuksessa oli ulos, ylös ja lenkille. Ihan kiva aihe muuten mutta kun mie en sitä kävelyäkään ole voinut harrastaa niin vähän arka aihe. Toivoin salaa mielessäni että ois keskitytty enemmän synnytyksen jälkeiseen kuntoiluun mutta eipä oikeastaan joten en tiedä. Vielä kun se vetäjä jotenkin tuntui tuijottavan minua enemmän kuin muita puhuessaan niin tuli jotenkin paha mieli. Ihan kun hän oisi halunnut kertoa "minä tiedän sinä syöt epäterveellisesti ja et liiku tarpeeksi KOSKA SINULLA ON RYHMÄN ISOIN MAHA!!!!!" :'( Ja minulla muuten oli ryhmän isoin maha vaikka en ollut pisimmällä raskaudessa ihan itkettäää... Tunsin itseni LÄSKIKSI vaikka sitä ennen pidin mahaa ihan normaalina. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI...se hemmetin akka pisti meidät harrastamaan liikuntaa! Oiskohan tuosta voinut neuvolassa jotenkin varoittaa kun minulla oli paksu huppari päällä niin tuliko hiukan kuuma? Siis sellainen pitkän mallinen jota ei voinut avata ja en voinut riisuakkaan kun alla oli valkoinen toppi josta näkyi pahasti läpi :/ Noh kaiken huipuksi ne liikkeet ei tuntunut mukavilta ison mahan kanssa ja kun en ollu sitä liikuntaa nyt harrastanut ja kun alkaa sattumaan.. pidin turpani kuitenkin kiinni ja tein etten näyttäisi ihan läskiltä ja toimeettomalta. Illalla mahassa ei sitten tuntunut hyvältä ja pelkäsin että kohta tässä tulee keskenmeno.
Toivon todellakin että ne loppuraskauden valmennukset (3 kpl myöskin niitä) ovat vähemmän mieltä pahoittavia kokemuksia.
Muuten menee yllättävän hyvin, olemme kahtena iltana koirulin kansssa käyneet vähän pidemmällä pissa kierroksella eikä ole kipua tullut kummallakaan kerralla mutta eilen sitten supisteli tuossa loppu metreillä, mutta parempaan päin! :) Jatkuis tämä loppu raskaus nyt näin mukavasti että pääsis liikkumaan rauhallisesti ees :)
Mahan kanssa on todella vaikeaa nukkua, heräilen monia kertoja yössä vaihtamaan asentoa ja välillä tuntuu ettei mitenkään löydy oikeaa asentoa..
Odottelen täällä kuin kuuta nousevaa että löytyisi se uusi vuokra asunto niin pääsis jo muuttamaan ja miettimään mihin mitäkin vauva juttuja laitetaan ja jopa ajattelin ottaa yksityiseltä asunnon pitää mietiä..
Syys myrsyjä on pidellyt, ei paljon aurinkoa ole näkynyt ja maisemat näyttävät hyvin masentavilta, kun aurinko ei ole ollut värittämässä puiden lehtiin kullan hehkua.. Niin ja vettä tulee jatkuvasti. Tulis jo talvi niin pian pääsis synnyttämään :D
Aurinkoista syksyä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti