Olipa suuri yllätys kun ystäväni myönsi olevansa raskaana. Vieläpä kohtuu pitkällä.. Todella yllätys oli, iloinen tietenkin!! =) tästähän ollaan puhuttu ja haaveiltu monet tunnit. Kaiken ilon keskellä kuitenkin on se toinen tunne.. Minun elämäni polkee paikallaan ja ystäväni elää sitä elämää mitä luulin pari vuotta sitten eläväni itse nyt. Minä kappailen pelon kanssa etten saa koskaan lapsia, saati sitä oikeaa miestä. Ja ystäväni elää sitä nyt. Mutta onneksi tämä ajatus on vain 5% ja loput 95% on iloa ystäväni onnen puolesta! onneksi hän saa sen elämän suurimman lahjan =)
Tietenkin mielessä käy myös pelko, mitä yhteistä meille enään jää? toinen on pian äiti ja minä särkyneen sydämen kanssa kamppaileva sekä lapsettomuuden uhan alla elävä nuori.. en muuta. Menetänkö nyt ystäväni? Sillä hänen elämänsä jatkuu ja minä poljen paikallani..
Onneksi olen vielä nuori, lapsettomuus on vain uhkaava pilvi taivaallani ja sen oikean toisen ihmisen voi vielä löytää? tosin viimeiseen en juurikaan usko, minun maailmassa miehet ovat itsekkäitä, kusipäitä, jotka tavoittelevat vain omaa etuaan..
Tänään todellakin on niitä hetkiä jolloin kaipaa ympärille muita sairaudesta kärsiviä varsinkin niitä joilla on kokemuksia tuntemuksista jotka herää ystävän raskauden myötä.. Uskon että vain toinen saman kokenut voi ymmärtää miltä minusta tuntuu.. Ilo ja tuska sekoittuu..haluan tuskan menevän pois jotta voin iloita ystäväni puolesta ja olla tukena, sitä minä todella haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti