lauantai 1. joulukuuta 2012

Odottava aika on pitkä

Sanonta "Odottava aika on pitkä" pitää kyllä totaallisesti paikkansa. Alan vaan ole todella kypsä jo tähän mahaan. Toisaalta rakastan sitä kun lapsi möyrii sisällä, mutta kaikki on niin hankalaa ja vaivalloista ison mahan kanssa :/ Siihen kun lisätään nivelkivut sormissa, ranteissa, nilkoissa ja lonkissa niin naurattaa kamalasti.
Onneksi huomenna tulee rv 33 täyteen ja sukumme naiset tosiaankin ovat synnyttäneet rv 38 että sitä odotellessa.. Pitää vain toivoa että olen perinyt äitini ja äitini äidin ominaisuuden tässä asiassa.

Saimme eilen tilattua turvakaukalonkin vihdoin ja viimein. Eli päädyin Cybex aton 2 mallin kaukaloon. Löytyi tarjouksessa jossa tuli mukaan kaukalo lämpöpussukkakin, mutta tietenkin kun hosuva mieheni tämän tilasi niin unohti sitten siihen lisäkenttään kirjoittaa halusimmeko mustan vai ruskean pussukan että saa nyt nähdä tuleeko minkään väristä prkl.. MIEHET!!

Tästä linkistä lisätietoa kaukalosta tai pikemminkin sen testituloksista

http://www.autoliitto.fi/tietopankki/testi-ja-tutkimustuloksia/turvaistuintestit/cybex-aton-2-2012/

Meinasimme ostaa halvan ihan marketista 63e poistossa tai samaisen kaukalon minkä valitsin mutta vanhemman mallin ja käytettynä MUTTA en antanut itselleni ja tunteelleni periksi että jos nyt tässä asiassa aletaan säästämään niin siinä saattaa sitten joutua katumaan. Ei ole mitään väliä kuinka nätisti itse ajamme, koska liikenteessä on monia muitakin. Autoja joiden ei pitäisi kunnon perusteella olla liikenteessä sekä ihmisiä jotka vaarantavat tietoisesti tai tiedostomatta liikennettä. Joten on parempi valita omasta mielestään paras vaihtoehto ja maksaa siitä enemmän. Kyseessä on kuitenkin lapsen elämä ja henki.

Miehen kanssa edelleen selvitellään ongelmiamme. En vain enään tiedä mikä on totta ja mikä valhetta. Haluaisin antaa lapselle ehjän ja onnellisen perheen, mutta onko se mahdollista?
Aivoissani myös möykkää ajatus että haluan yksinhuoltajuuden jos kaikki päättyy. Toisaalta myös lapsen antaminen isälle viikonloppuisin raastaa jo nyt sydäntäni. Ehkä voisimme sopia että tulemme toimeen ja olemme yhdessä, ihan vaikka sen takia ettei minun tarvitse koskaan nähdä rakastamani mihen ja lapseni elävän viikonloppuisin pientä perhettä jonkun vieraan naisen kanssa. Kauheata joutua miettimään oman lapsen jakamista toisen naisen kanssa ennen kuin lapsi on edes maailmassa!!! Tämä kaikki on vain niin väärin!

Olen jo laittanut joulutähden, kynttelikön ja muutaman tontun ikkunaan :) Odotan joulua ja sen rauhallista tunnelmaa niin kovasti! Joulu on varmastikkin lempi juhlani. Silloin on niin ihanaa rauhoittua ja rakastaa lähimmäisiä.
Viime jouluna minulla oli paha mieli kun en ollutkaan tullut raskaaksi hetimmiten. Tänä jouluna varmasti tämä parisuhteen tilanne saa minut surulliseksi. Jouluna pitäisi rakastaa ei miettiä onko yhteistä tulevaisuutta sittenkään :/

Jään tämän ahdistukseni kanssa taas yksin mietiskelemään ja pakkailemaan synnärilaukkua :D

Rauhaisaa viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti