Uutta ilmettä blogissa ja kotona

Päätin vihdoin leikkiä tuolla blogin muokkaus työkalulla. En osaa sitä kovinkaan käyttää mutta tämmöisen hiukan jouluisen fiiliksen onnistuin saamaan. Olkoon se joulun yli ainakin.

Itsenäisyys päivä oli ja meni. On se suomalaisuus itselleni ainakin tärkeää ja olen siitä ylpeä, vaikkakin haaveilen etelän lämmöstä vuoden ympäri.

Tänään suunnitelmissa olisi oksakoristeen seinälle laitto ja sen koristaminen jotenkin.. En ole vain vielä päättänyt MITEN. Laitanko siihen roikkumaan valkoisia höyheniä, vanhoja kuluneita avaimia vaikko joulun ajaksi jotain niitä joulun tikkukaramellejä (miksi niitä kutsutaan??).

Teen myös ystävälleni joulutonttuja seinille tai ikkunoihin kiinnitettäväksi, kun hänellä kädet varmasti muutenkin tekemistä täynnä ja itselläni on tekemisen puute. En suinkaan näitä turkuttamalla tee vaan hän heitti idean ilmaan ja lupasin :)

Olo on sairaan tukala, tuo muksu työntää joka suuntaan jatkuvasti. Maha johonkin tai pariinkin suuntaan jatkuvasti kireellä. Se SATTUUU! Alan uskomaan ettei poitsulla ole enään tilaa mahassa tarpeeksi vaikka mahassa pitäisi vielä viettää monta viikkoa O.o siksiköhän meidän kääpiösuvussa synnytetään ajoissa?
Äitilläni tosin on epäsäännölliset ollut nuo kuukautiset joten isosiskonikin kohdalle oli merkkitty viikoiksi 36 tai 39 ja kysymysmerkki oma veikkaukseni on 36

En osaa päättää imetysliivien ostamisesta :D Kun on niin epävarmaan edelleenkin imetänkö ollenkaan. Jos haluan alkaa kohottamaan tätä erittäin huonoksi päässyttä kuntoani niin joudun syömään erittäin todennäköisesti tulehduskipulääkkeitä endo kipuihin. Ja lisäksi muutenkin tuo endon lääkitys niin luulen että sekin olisi saatava aika nopsaa päälle. Olisi kiva jos näistä asioista voisi jutella kunnon lääkärin kanssa rauhassa ennen synnytystä jo -.-'

hohhoi oishan tässä semmonen 30 kiloa jo pudetettavaa painoa :D 14kiloahan ehdin lihoa ennen raskaaksi tulemista sillä ensi neuvolassa paino taisi olla jo 64 ja olen kuitenkin painanut sen 50kiloa ja se on paras paino minulle :D enkä silloinkaan ole alipainoinen vaan normaalissa eli siinä voi miettiä tätä minun pituuttani :D Huoh kova urakka ollu tämä odotus ja synnytys varmasti toinen ja kolmas onkin sitten painon pudotus ja kunnon kohotus kun en edes ole voinut liikkua raskaana paskaakaan :(

Näinen masentavin ajatuksineni lähden laittamaan itseäni valmiiksi että pääsen ostamaan niitä askartelu tarvikkeita kun mies tulee kotiin :)

Levoton olo, askartelua.

Oon vaan yrittänyt antaa itselleni muuta ajateltavaa ja joulustahan sitä saa.. Tein tänään vähän lumihiutaleita olohuoneen pikkuikkunaan ja laitettiin tähti olohuoneen ikkunaan kera naru härpäkkeiden.. Tässä muutama kuva ettei mene tämä blogi ihan liian kuivaksi. 

Tässä olohuoneen ikkuna. Tähdessä ei ole sisässä valoa. Mutta mielestäni menee näinkin. Pitäis löytää joku patteri systeemi mutta eipä ole kävellyt vastaan kaupoissa. Ja näissä vanhoissa vuokrataloissahan ei ainakaan ole tuolla verhosysteemin takana mitään pistoketta niin alappa vetämään yli 5m päähän Oo Omaa taloa rakentaessa tämmöset kannattais ottaa huomioon.
Narut jotka roikkuvat ovat lahjanarua :D hopeaa ja mustaa.. Tontutkin siellä alalaidassa näkyvät, jäävät kyllä kynttelikön kanssa tv:n taakse mut kyllä ne tunnelmaa antaa varsinkin valo hohtaa kivasti..

Ja tässä sitten minun lukunurkkani sekä olohuoneen pikkuikkuna mikä on mielestäni hassu tuolla nurkassa, mikähän senkin tarkoitus. Mutta kuitenkin ... Tähän siis tein nuita lumihiutaleita näkösuojaksi kun tuo sälekaihdin ei sopinut silloin kun tuossa ikkunalla oli kynttelikkö joka siis siirtyikin tv:n taakse. Mutta ajattelin että jos tähän löytäisi sellaisen antiikkikulutetun valkoisen kynttelikön joka soipisi tämän nurkan tyyliin.. Toisaalta kynttelikkö vie tehon nuilta kynttilöiltä liian kirkkaana mutta toisaalta yksin nämä ovat liian himmeät eivätkä valaise pihalle asti :D

Lukunurkkani tuoli käy hyvin imetykseen kunhan löydän siihen vielä jonkun sopivan jalkojen nosto systeemin ja imetystyynytn.. Vieressä tuossa on ikean pikkupöytä ja siinä pentikin pöytälamppu joka on myös antiikkikulutettu vai miksi tuota sanotaan.. valkoinen ja läpi näkyy siitä jtn.. Siihen kun löytyisi joku punainen varjostin joka sopisi tuohon nojatuoliin niin olisi täydellistä!

¨

Tämä meni ihan sisustus hommiksi :D Mieskin sanoi tänään minulle että koitahan jo asettua ja lopettaa tuo ähertäminen.. Mutta on vaan niin levoton olo Oo

Kuukautiskipuja on jo ollut varmaan viikon..aluksi ei mitään mainitsemisen arvoista mutta nyt pahentuneet niin ettei viime yön nukkumisesta tullut mitään ja tänäänkin lähenteli jo endometrioosini pahimpia kipu päiviä.. pelottavaa mutta silti en ole saanut vieläkään soitettua lääkäriin!! Tuntuu että saan sitten vaan katseita että tyhmä tyttö raskauteen kuuluu kaikkea kipua... :/ Toisaalta pelottaa etteihän vauva vaan olisi jo tulossa maailmaan :( Vielä ei ole aika... Neuvola täti olisi kuitenkin tulossa sillon ma käymään että jos sinne asti kestäisin tai sitten voisin huomenna soittaa hälle..

Mikään ei suju ei sitten ees vääntämälläkään!

Voi helvetin helvetti näitä parisuhde koukeroita!! Mulla vaan menee järki, en jaksa! Ja välillä ajattelen ettei mun ees tarvi jaksaa tommosta arg! Toisaalta taas pitäähän sitä kestää toista myötä ja vastoinkäymisissä..

Oli sitten toiseksi viimeinen synnytysvalmennus, kivunlievitys aiheenaan. Mies tuli kyllä matkaan mutta ei se korvaa kaikkea. Eikä sinne minun takia pitäisi tulla vaan pojan hyvinvoinnin takia...

Jotenkin vaan ei kuitenkaan tunnu että edes poika olis kaikista tärkein asia hälle.. Joskus vaan tuntuu että hän luulee että se on kiva pikku söpö uus peli jota sit on kiva touhuta just sillon ku itteä vaan huvittaa. Mut tosi elämässähän se menee kyllä tasan niin et ku hän tulee töistä niin se on sit kotona vauva arkea väsytti tai ei... voi jee...

Alkopa yhtäkkiä tekee mieli perunamuusia ja pyöryköitä Oo mitä ihmettä...

Turvakaukalo tuli todella nopeasti! Tänään jo tuli matkahuollosta viesti että ois noudettavissa :) mutta harmi vain pääsemme vasta huomenna hakemaan miehen työvuorojen ja sen tän päiväsen synnytysvalmennuksen tiukan aikataulun takia. Kääk! Malta taaskaan nukkua yöuniani :DD

Eipä mulla muuta ;)

Odottava aika on pitkä

Sanonta "Odottava aika on pitkä" pitää kyllä totaallisesti paikkansa. Alan vaan ole todella kypsä jo tähän mahaan. Toisaalta rakastan sitä kun lapsi möyrii sisällä, mutta kaikki on niin hankalaa ja vaivalloista ison mahan kanssa :/ Siihen kun lisätään nivelkivut sormissa, ranteissa, nilkoissa ja lonkissa niin naurattaa kamalasti.
Onneksi huomenna tulee rv 33 täyteen ja sukumme naiset tosiaankin ovat synnyttäneet rv 38 että sitä odotellessa.. Pitää vain toivoa että olen perinyt äitini ja äitini äidin ominaisuuden tässä asiassa.

Saimme eilen tilattua turvakaukalonkin vihdoin ja viimein. Eli päädyin Cybex aton 2 mallin kaukaloon. Löytyi tarjouksessa jossa tuli mukaan kaukalo lämpöpussukkakin, mutta tietenkin kun hosuva mieheni tämän tilasi niin unohti sitten siihen lisäkenttään kirjoittaa halusimmeko mustan vai ruskean pussukan että saa nyt nähdä tuleeko minkään väristä prkl.. MIEHET!!

Tästä linkistä lisätietoa kaukalosta tai pikemminkin sen testituloksista

http://www.autoliitto.fi/tietopankki/testi-ja-tutkimustuloksia/turvaistuintestit/cybex-aton-2-2012/

Meinasimme ostaa halvan ihan marketista 63e poistossa tai samaisen kaukalon minkä valitsin mutta vanhemman mallin ja käytettynä MUTTA en antanut itselleni ja tunteelleni periksi että jos nyt tässä asiassa aletaan säästämään niin siinä saattaa sitten joutua katumaan. Ei ole mitään väliä kuinka nätisti itse ajamme, koska liikenteessä on monia muitakin. Autoja joiden ei pitäisi kunnon perusteella olla liikenteessä sekä ihmisiä jotka vaarantavat tietoisesti tai tiedostomatta liikennettä. Joten on parempi valita omasta mielestään paras vaihtoehto ja maksaa siitä enemmän. Kyseessä on kuitenkin lapsen elämä ja henki.

Miehen kanssa edelleen selvitellään ongelmiamme. En vain enään tiedä mikä on totta ja mikä valhetta. Haluaisin antaa lapselle ehjän ja onnellisen perheen, mutta onko se mahdollista?
Aivoissani myös möykkää ajatus että haluan yksinhuoltajuuden jos kaikki päättyy. Toisaalta myös lapsen antaminen isälle viikonloppuisin raastaa jo nyt sydäntäni. Ehkä voisimme sopia että tulemme toimeen ja olemme yhdessä, ihan vaikka sen takia ettei minun tarvitse koskaan nähdä rakastamani mihen ja lapseni elävän viikonloppuisin pientä perhettä jonkun vieraan naisen kanssa. Kauheata joutua miettimään oman lapsen jakamista toisen naisen kanssa ennen kuin lapsi on edes maailmassa!!! Tämä kaikki on vain niin väärin!

Olen jo laittanut joulutähden, kynttelikön ja muutaman tontun ikkunaan :) Odotan joulua ja sen rauhallista tunnelmaa niin kovasti! Joulu on varmastikkin lempi juhlani. Silloin on niin ihanaa rauhoittua ja rakastaa lähimmäisiä.
Viime jouluna minulla oli paha mieli kun en ollutkaan tullut raskaaksi hetimmiten. Tänä jouluna varmasti tämä parisuhteen tilanne saa minut surulliseksi. Jouluna pitäisi rakastaa ei miettiä onko yhteistä tulevaisuutta sittenkään :/

Jään tämän ahdistukseni kanssa taas yksin mietiskelemään ja pakkailemaan synnärilaukkua :D

Rauhaisaa viikonloppua kaikille!

rv 32+1 Ultara kuulumisia

Eli tänään oli äippäpolilla kätilön tekemä kasvu-tarjonta-UÄ. Ensiksi kyllä täytyy kehua kuinka ihanasti ultra suoritettiin! Enimmäistä kertaa oli niin kiireettömän olonen se kätilö ettei voinut ku nauttia. Liekkö vaikutti sitten että tälläkertaa matkassa oli miehen sijaa oma äitini :D Mies siis ei päässyt töiden takia tulemaan :/ harmi oli niin mahtavaa tuijottaa ku yks heilutteli käsiä ja potki viimestä päivää jase muuten myös tuntu ku maha vaan tärisi ku tanner konsanaan sonnilauman eellä ;)

Vauva oli pää alaspäin eli oikea suunta muksulla jo nyt (tosin muistelisin että oli jo kyllä viimeksikkin). Kaikki näytti ihan hyvältä liikku hyvin (vähä liikaakin kätilön mielestä, joka epätoivoisesti yritti mitata napanuoran virtausta), istukka näytti hyvältä eli ei kalkkeumia tai nestettä näkynyt ja sijaitsi aika ylhäällä takana. Kone laski vastaavuudeksi 32+2 eli tosi hyvä kun oli +1 kuukautisten mukaan.

Sitten niitä MITTOJA ja selitykset JOS MUISTAN OIKEIN sekä koneen laskemat viikkovastaavuudet:

BPD 7,96 cm (mitta päänluusta toiseen päänluuhun)  32w0d
HC 28,7 cm (pään ympärysmitta)  31w3d
AC 30,7 cm (vatsan ympärysmitta) 34w4d
FL 6,00 cm (reisiluun mitta)  31w1d

Aikamoisia heittojan noissa mitoissa kun katsotaan mitä viikkoja ne koneen/ohjelman mielestä vastaa O.o

UNOHTAMATTA TÄRKEINTÄ ;) eli painoarvio tänään (eli rv32+1) oli 2125grammaa!!

Kätilö tuumasi että vähän pullukka on :( ei mun lasta saa haukkua läskiksi jumakekka ennenku toinen on ees ehtinyt syntyä :(
Mutta jos meidän suvun naiset (äitini ja äitiniÄiti) ovat molemmat synnyttäneet kaikki lapset viikolla 38 niin ehkä mulla ei oo mitään hätää kun sinne ois enään se 6 viikkoa ja omaan etiäiseeni synnytyksestä (joulukuun viimenen viikonloppu) on sitten se 5 viikkoa :D että jos jompikumpi näistä pitää paikkasa niin eipähän oo ihan rääpäle?

Hemppaa ja pissaa ei katottukkaan tuolla käynnillä, mitä vähän ihmettelin mutta onneksi onkin jo torstaina sitten neuvola lääkäri niin siellä ainakin otetaan :)

Löydettiin muuten kirppikseltä itkuhälytin 6e. Ihan ihme merkkinen, mutta jospas se asiansa ajaa siinä että lapsi nukkuu parvekkeella :D Oikeastaan hankinnat alkaa olla siinä vaiheessa että puuttuu enää:

• hoitoalusta hoitopöydälle
• turvakaukalo
• sankko ja kansi (saavat toimia vaipparoskiksina parvekkeella talven)
• Tutit (ajattelin että aluksi ainakin riittää 2kpl paketti saahan niitä sitten lisää jos ees tarvii koko tutteja)
• Tuttipulloja (yksi löytyy ja mietin tässä että ostaisimmeko vielä 1 vai 2 lisää)
• Tuttipulloharja
• Sitteri 
• Leikki-/Jumpa matto
• nämä kaksi viimeisintä on kyllä semmoisia että ei välttämättä tarvi, joten ajattelin että niiden hankkimisella ei edelleenkään mitään kiirettä ja katsotaan vaikka synnytyksen jälkeen tilannetta uudelleen.. Äkkiäkö nuo jostain ostaa :D

Tietenkin hoitotuotteita tarvitaan vielä eli:

• vaippoja
• pyllyn puhdistukseen kosteuspyyhkeitä?
• pumpulipuikkoja
• vanulappuja

Öljyä esim jo löytyykin kun kerta sillä vauva öljyllä silloin tällöin olen öljynnyt tätä kasvavaa mahaa :)

Ei ainakaan nyt tule mitään muuta mieleen eli kaikki on jo tosi hyvin :)

Tähän vielä ihan pakko lisätä kuva meidän tavasta järjestellä vauvan vaatteita :D Eli vaatehuoneessa jossa on omatkin vaatteeni niin on tanko jonne olen halunnut ripustaa vaatteet (saa nähdä kauan niitä jaksaa ripustella aina) ja sitten on tuommonen ikean lokerikko systeemi mihin kätevä laittaa puolipotkarit, housut sun muut kun niitä nyt aika turha ripustella.

Aika vähäseltä näyttää tuo määrä tuossa kun katsoo noita vaatteita (tarkkasilmäinen saattaa huomata ettei siinä ole vuoden 2012 äippäpakkauksen värikkäitä vaatteita ollenkaan vielä (johtuisko vaikka siitä että niin vähä tuota oranssi oli että viittinyt vielä pyörittää ainakaan kolmea vaatekappaletta ja en ymmärrä miksi niitä turkoosin vihreitä en pessyt sitten sinisten kanssa vaikkapa). Melkein tekis mieli luetella kuinka paljon mitäkin on tullut hommattua (tässä siis näkyy vain koot 50-62 + tuo äippäpakkauksen toppapuku).

Hmm no olkoon menneeksi eli tässä listaa:

• 4 yöasuja
• yksi velourhaalari OHUT (vaalean vihreä)
• 14 potkuhousut
• 1 kärettömät potkuhousut
• 19 bodya
• 4 lyhyt hihaista bodya
• 5 kietasu bodya
• 7 puolipotkarit
• 6 housut
• 1 lappuhaalari farkut
• 1 käsisukat
• 1 villasukat
• 10 sukat
• 3 pitkähihaista paitaa
• 11 päähinettä
• 1 talvi pipo
• 1 PAKSU velourhaalari (sininen)
• 1 välihaalari vai mikä lie (sinisen ja äippäpakkauksen toppahaalrin välissä)

Eli silleen :D Tähän ei ollut laskettu äitiyspakkauksen vaatteista muita kuin valkoisia bodyja ja potkareita koska ne sekottuivat valkosten pyykissä jo massaan mutta esim värikkäät 60 kokoiset vaatteet eivät ole laskuissa mukana.. 

Nyt on kyllä niiin pitkä blogi päivitys että pakko lopettaa ja mennä lepäämään. Jännitti niin kovasti se ultra että en nukkunut puoleen yöhön :D

Kaikki siis hyvin :)

Shoppailu reissu Ikeaan takana, onnistuneesti!

No olihan se aikamoinen istuminen kyllä tulikohan sitä yli 700km päivän aikana istuttua autossa ja ikeassa 5h käveltyä O.o. Välillä jalat tuntu vähän tönköiltä ja paksuilta, mutta aika hyvin omasta mielestäni muuten meni. Paitsi että kun pääsimme Ikeaan niin vähän ajan kävelyn jälkeen alkoi rintaan pistämään ja se paheni vaan oisko kestänyt puoltoista tuntia ja pahimmillaan se oli niin paha etten edes voinut miettiä mikä hoitopöytä valitaan (eli tietenkin se pahin aalto iski siinä lasten osastolla) ja noh otettiin sitten samaa sarjaa hoitopöytä ja pinnansänky. Patjakin löyty yms..

Nyt on siis vauvalle kasattu sänky ja hoitopöytä :) Enään puuttuu sellaisia tärkeitä niin tutit, tuttipullo, lämpö/kuumemittari, pari harsoa lisää, mitähän vielä sellasta pientä ja tietty turvakaukalo! Sitteriä olen katsellut käytettynä ja sitä mielestäni en niin akuutisti tarvi, eihän se muksu välttämättä edes viihdy siinä ja leikkimatto löyty mutten vielä ostanut.. katsotaan jos sit tuntuu siltä niin ostetaan mut senkin ehtii sit joskus vaikka synnytyksen jälkeenkin..
Itku hälytinkin varmaan saattaisi olla tarpeellinen, kun tämä uusi asunto on nyt aika iso ja en oikein tiedä miten  itku tuolta parvekkeelta kuuluisi.. mut periaatteessa enään muutamia juttuja ja kaikki ois valmista vauvaa varten. Ei huonosti ainakaan omasta mielestä ku tänään on rv31+1 :)

Viikon päästä on vihdoin kätilön ultra ja pääsee katsomaan miten muksu voi :) ilmeisesti kasvu kontrolli vai mikä se on?? noh kuiteskin :) Ihanaa! ajattelin kyllä myös puhua tuosta rintakivusta minkä kohtasin ikeassa koska se oli aika huolestuttava, mielestäni tuollaisia oloja on ollut muutamia tässä raskaus aikana mutta ei mitään NOIN PAHAA :(

Nyt pitäis pitää joku siivous päivä mutta ei ihan kauheasti innosta :D

Uusi sänky on muuten hyvä omasta mielestäni :) tai en tiedä miten se unenlaatuni on., onko hyvä vai huono mutta ainakin luulen että hyvä on :D Ei ole selkä kipiä ollut suuremmasti tai muutakaan :)

VOI JEE....

Pitikin mennä lukemaan vanhoja kirjoituksia ihan alusta lähtien :D Hoh ja vieläpä todeta että en ole muutunut tippaakaan, ihan sama sekavasti pohtiva ihminen olen edelleenkin.. 

Tänään olisi edessä synnytys valmennuksen alkuvalmennuksen hammashoitola kerta jonka missasin sillon aikoinaan ja menen nyt sitten noiden myöhemmin laskettujen aikojen kanssa :D Kiva mennä tän jätti masun kanssa sinne hyppimään :D Jännä nähdä kuitenkin millaista porukkaa siinä ryhmässä istuu..

Anoppi kävi piristämässä yksinäistä eloani ja toi herkullisia pulli nami! Saa nähdä onko niitä yhtään jäljellä kun mies tulee huomenna kotiin :D ehkä yritän jättää hänellekkin edes yhden...minkä minä sille voin että ovat niin hyviä!

Viime yö oli aivan älytön, tunnin välein vessaan :/ siinä ei paljon uudesta sängystäkään ehdi nauttia kun jatkuvasti saa olla heräämässä vessaan... Mutta taidan olla ihan tyytyväinen uuteen sänkyyni :)

Anopin kanssa keskusteltiin taas viikonloppuna ikeaan lähtö aikeistamme :D hänen mielestä on täysin järetöntä että lähdemme ajamaan niin pitkän riessun ja vieläpä näillä keleillä.. mutta tahdon sen pinnansängyn yms.. Katselimme ikean sivuilta hoitopöytää ja minun valitsemani tyrmättiin :D pitää ottaa vissin anopin mieliksi kalliimpi versio voi hyvänen aika.. katsotaan mietä mies tuumaa. 

Kaipa se on mentävä laittautumaan.. kun autokin näyttää olevan taas sen verran kuurassa että saa tovin sitä raaputella ennen ku pääsee liikkeellekkään :/

Nukkumista vai NUKKUMISTA?

No oli se varmaan tuota jälkimmäistä :) Vaikka heräsin tosi monta kertaa niin tuntuu silti et aika hyvin yö meni. Luulen että heräämiset johtuivat:
1. sängyn korkeudesta, onhan tuo jenkki pikkusen eri tasolla kun viime viikkojen patjat lattialla,
2. siitä että stressasin nukkumista etukäteen niin paljon,
3. vierastin sänkyä ja analysoin koko ajan tuntemuksia,
4. olin pessyt lakanat hajustetulla pesuaineella joten se kaiken muun kanssa häiritsi vaikka ei kyllä ennen ole häirinnyt O.o tästä lähtien siis käytän samoja pesuaineita lakanoille mitä olen ostellut jo vauvan vaatteita varten :)

Kaiken kaikkiaan vaikka vähän on lonkat jäykkänä niin ei suurempia selkäkipuja, en muista että mikään paikka olisi puutunut koko yön aikana edes kädet! (jotka ovat vaivanneet tässä puoli välin jälkeen raskautta lähes joka yö), lähdin aika vetreästi liikkeelle verrattuna sohvaan tai patjaan.

Huonoja puolia tuossa jenkki sängyssä olen tajunnut että pinnansänkyä en nyt saa sitten sängyn sivuvaunuksi :/ kun on niin korkea tuo meidän sänky. Mutta aluksi voidaan olla sentään suht samoilla tasoilla vaavin kanssa. Itse kun en ole koskaan aikonut nukkua lapsen kanssa öitä samassa sängyssä, ihan jo siitä syystäkin että tuo ukko on kyllä semmonen pyöriskelijä ja heiluja unissaan et lapsen turvallisuuttakin ajatellessa.

Aamulla heräsin ja katsoin ulos, siellä taas pakkanen kiristyy IHANAA! Vesisade olikin todella ahdistavaa tämän lumen keskelle. Onneksi ei ehtinyt suurempia vahinkoja tehdä tuo lauhan päivän parin jakso. Ainoastaan kaunis lumikuorrutus puista on hävinnyt, mutta tokkopa saadaa uutta jouluksi. Jouluna kuuluu nimittäin olla lunta maassa sekä puissa.

Viikonloppu projektina olisikin sitten parvekkeen kattoon porata parit koukut lyhdyille että saa tunnelmaa tupaan. Samalla kun iskuporakone raahataan tänne niin varmaan asennetaan peilikin sitten seinään :) täällä tuntuvat kaikki seinät olevan petonia :D

Huh hui äitille eilen esittelin vauvan vaate kaappia samalla kun kävivät miehensä kanssa laittamassa sängyn minulle kuntoon niin totesimme ettei todellakaan tarvitse enään 50-62 vaatteita. Niitä on todellakin niin paljon etten tiedä ehdinkö niitä käyttää kaikkia. Mutta äiti tuumasikin siinä vain että noh saatpahan pestyä vauvan vaatteet vauvan vaatteiden kanssa kun on niin paljon :) Suurin osa vaatteista on valkoisia tai valko beigeitä ja loput oikeastaan sinisiä.. joitakin vihreitä :) Toivottavasti se nyt on poika.

Vaikka poikaa toivoimmekin niin nuita poikien vaatteita pestessä, viikatessa ja lajitellessa sitä vähän tuli sellanen suru puseroon että ois haluttanut niitä tyttöjen vaatteita.. mekkoja ja semmosia prinsessa juttuja pukea sittenkin mutta noh meille tulee sitten sellainen jääkiekkoa pelaava pikku prinssi?? :DD Tulkoon vaikka metsän mörkö kunhan on terve! :) Niin ja muistellaanpas sitä että poika ei saa minun sairauttani mutta tyttö hyvin todennäköisesti perii minun kipuni, niin ruumiiseen kuin sieluunkin :( enkä halua tätä kenellekkään.

Jos tänään pitäisi kirjasto ja mummola päivän. Lähtisi viemään kirjastoon kirjat ja sitten mummulaan tapaamaan pappaa kun en väsyksissäni saanut edes isänpäivänä hälle laitettua viestiä. Normaalisti olemme joka isänpäivä käyneet syömässä kakkua ja viemässä kortteja sekä lahjoja, unohtamatta tärkeintä että olemme pysähtyneet kuuntelemaan ukkia ukin päivänä :)

Ongelmia oman pään kanssa...

Hmm... niin no otsikko tiivistää sen kaiken mitä tunnen. Ei tuo mun pääkään kovin terve ole vissin. Kävin tänään sitten vihdoin ja viimein ostamassa sängyn! Olenhan siis nukkunut muutosta asti patjalla tai sohvalla.. Noh lähdettiin hakemaan tarjous sänkyä, mutta kappas kappas sitäpä ei ollut yhtään kappaletta myymälän varastossa. Siinä vaiheessa meinasi itku jo päästä, pistetään raskaushormoonien piikkiin tietty! Noh käytiin sitten kiertämässä kylän pari muutakin huonekalukauppaa vaikka tiesinkin sen turhaksi. Ihan kiva jos ois varaa laittaa tässä vaiheessa sänkyyn yli tonni, mutta kyllä mä ihan tarjous sänkyä lähdin hakemaan. Noh Jyskiin päädyttiin sitten lopulta takasin. Sieltä sitten lähti astetta kalliimpi sänky kokonaisuus matkaan. MUTTA kun en ole ihan varma oliko tuo sänky todellakaan hyvä ja nyt ahdistaa että maksoin liian kovasta sängystä 650e vaikka oisin saanut parin viikon tilaus ajalla sen pehmosen hintaan 325e... se on niinku tuplasti enemmän. Tämä nyt jotenkin niiin häiritsee minua.. Kaikista eniten ottaa pattiin ettei tarjous sänkyä edes löydy myymälän varastosta se on jotenkin väärin ja kieroakin bisnestä. Kieroa sillä ainakin tämmöset raskaana olevat sängyttömät repeää siinä vaiheessa liitoksistaan ja lähtee kaupasta puolet kalliimman sängyn kanssa kotiin.
Sängyn sopivuutta epäilen suuresti. Epäilen että se on liian kova, mutta se myytiin kyllä keskikova luokituksella kuten muuten puolet halvempi tarjous sänkykin.. mutta jo liikkeessä testatessa niissä näkyi suuri ero. Halvempi oli luokitukseltaan heikkolaatuisempi 15 vuoden takuulla ja kalliimpi parasta jysk laatua 25 vuoden takuulla. Halpa oli jotain viron laatua kuulemma ja kalliimmasta löyty suomenlippu tunnus.. Ja ääk en ole nukkunut sängyssä yötäkään, olen suoper hermona että jos se onkin ihan liian kovan tuntunen nukkua enkä oikeen halua mennä nukkumaankaan kun pelkään että laitoin paljon rahaa paskaan. Eli siis tämmönen on mun ongelmani. EN voi mennä nukkumaan kauan odotettuun sänkyyn ku pelkään että petyn että olen ostanut itselleni sopimattoman sängyn minun rahapussissa isolta tuntuvalla hinnalla.. Niin ja plussana oon sitä mieltä että en ees voi selvittää tätä ongelmaa lopullisesti koska raskaana selkä voi olla muutenkin kipeä ja mahan kanssa nukkuminen epämukavaa ollu jo kuukausia... :D tämmöstä mä vaan tulin avautumaan...

Mahassa menee kaikki vissin hyvin, tuntuu vaan että vaavi alkaa laskeutua? voiko oikeasti näillä viikoilla vai onkohan tää jotain omaa mielikuvitusta? Seksikin tuntu jotenkin ei niin mukavalta :/ Kätilön ultraa tässä ootellaan jännittää nähdä touhuuja pitkästä aikaa :) Tuleva isi ei stten pääsekkään sinne näillä näkymin, sillä joutu reissu hommiin :(

En tiedä onko tuo nyt niin huono että ukko joutu reissu hommiin. Jotenkin tän sen ongelman kanssa tää sen poissa olo tuntuu ihan rauhoittavalta. Mun ei tarvi laittaa siihen energiaani vaan saan loikoilla ja rentoutua. Tietenkin onhan tää toisaalta yksinäistä. Mutta soittelin siskon kylään että tulis käymään joku päivä. Anoppikin soitti että vois tulla tällä viikolla käymään vaikka tietää ettei sen kulta poika ole koko paikkakunnalla. Ihan kiva saahan se käydä moikkaamassa. Vaikka vähän epäilen että tulee tekee tarkastuksen että mimmosen sängyn ostin ;) siinäpä tarkistelkoon. Ei näistä asioista pidä hirveesti ressiä ottaa. Sitten jos sekaantuu liikaa siihen miten hoidan/kasvatan lapseni niin sit syttyy sota. Meinaan ei hälläkään tainnut ihan putkeen mennä se kasvattaminen miehen ongelmia aatellen että jospa jokainen tekis omat ratkaisunsa ja kattois sitten parinkymmenen vuoden päästä kuinka kieroon/suoraan taimi kasvo :D

Aamun ensi fiilikset, ***** mua on kusetettu!

Aamulla ensimmäisenä sitä vaan ajatteli sängyssä maatessaan että v**** mua on kusetettu! Luulin oikeasti kun vauvaa alettiin tekemään että molemmat oli tosissaan ja että mitään ihmeempää ei salattu toiselta. Tuo toinen salasi multa aika isonkin jutun.. En olisi todellakaan alkanut tekemään tätä ihanaa ja jo rakasta lasta jos olisin tiennyt. Poika juuri potkasi tuon kirjoitettuani kylkeen niin että kyynärpään yläpuolella tuntui oikein koko jalka/käsi.. Kyllä se on niin rakas äidille :) Mutta pointti on nyt se että en osaa keskittyä puolisoni tukemiseen vaan olen nyt hiukan sukeltanut katkeruuden ja "petetyksi" tulemisen säälittelyyn... Huoh... En tiedä miten pääsen tästä eteenpäin. Jos toinen kertoo niin paljon valheita koko suhteen ajan niin mitä siinä enään voi ajatella??
Minun päähäni ei oikein mahdu muuta kuin se että tunnenko edes miestä oikeasti.. jos hän on ollut koko ajan tämän asian kiemuroissa, tunnenko edes häntä omana itsenään... luulen että en tunne. Tuntuu että koko suhde on vain valhetta.
Muistan kihlautumisen jälkeen kuinka olin innoissani suunnittelemassa jo häitiä (niitähän voi suunnitella hyvinkin pari vuotta). Kuinka katselin netistä somistuksia ja pukuja, unelmoin päivästä jolloin olisimme toistemme kaikkien sukulaisten edessä virallisesti ja saisin päiväni prinsessana. Nyt kun ajattelen asiaa tunnen itseni niin TYHMÄKSI! Miten ihmeessä sitä on voinutkaan edes haaveilla sellaisesta... Nyt kun ajattelen naimisiin menoa, en halua sitä. En tunne asiaa ajatellessani intoa ja en osaa kuvitella enään itseäni prinsessana sanomassa alttarilla tahdon...
Mieleni täyttää vain ajatukset että tahdon eroon tästä ongelmasta..rakastan miestäni mutta kuka mieheni edes oikeastaan on? ja miten voin antaa jatkuvan valehtelun anteeksi?
Päässäni kaikuu vain tehtävä: Minun täytyy keskittyä lapsen hyvinvointiin ja omaan jaksamiseeni jotta voin taata lapselle parhaan mahdollisen hoidon ja hellyyden, äidin rakkauden..

Jotenkin koko tämä sekoitus tuntuu niin mahdottomalta. Haluaisin olla toisaalta itsekäs ja unohtaa mieheni tukemisen ja keskittyä lapseen sekä itseeni, mutta sellaistako se rakkaus muka on, että hylätään vaikeuksien tullen? Mutta onko rakkaus sitäkään että toinen valehtelee heti suhteen alusta ja jättää ylipäätään kertomatta jotain tärkeää?
Itsehän kerroin sairaudestanikin samantien! Olin sitä mieltä että totuus on paras tie onneen ja että minua ei ainakaan jätetä sitten sen takia että olen sairas ja lapsia en välttämättä saa. Se asia tulevan kumppanini tuli hyväksyä heti tai jatkaa matkaansa... Minäkin kerroin kaiken itsestäni rehellisesti vikoineen päivineen, joten se tekee tästä kaikesta vielä pahempaa :'/

Onneksi minulla on blogini! En voi keskustella asiasta ystävieni kanssa, koska tämä on puolisolle vaikea paikka. Äitini ja Anoppini ovat ainoita miehen lisäksi joiden kanssa asiasta keskustellaan.. Anoppi tietenkin on sitä mieltä että minun täytyy tukea miestä ja etten saa hylätä tätä. Äitini taas käskee ajattelemaan sitä mitä minä itse haluan. Haluanko murehtia asiasta ehkä lopun elämää yms.. yms.. Ja blogissani voin kertoa sekavia ajatuksiani ja lukea myöhemminkin.. ehkä myöhemmin lukiessani saan niihin ajatuksiin jotain selkoa, jotka risteilivät päässäni tätäkin kirjoittaessa..

Miksi tämä ei voinut tulla ilmi vaikka raskausviikolla 18??? eii kun juuri nyt.. tänään tuli täyteen rv29! Nyt ei ole edes aikaa yrittää selvittää onko mies tosissaan selvittämässä ongelmaa vai yrittääkö hän tehdä sen minun ja äitinsä mieliksi..

Kaiken tämän paskan jälkeen mitä olen saanut nyt niskaani olen entistä varmempi siitä että lapselle annetaan minun sukunimeni. Sanoi mies mitä tahansa. Vaikka vihaan omaa sukunimeäni alkoholisti isäni takia, haluan silti että lapsella on kanssani sama nimi.

Pelottavat fiilikset, kielletyty ajatukset

Jos aikaa voisi kääntää taaksepäin ja mennyttä muuttaa, minä tekisin sen. 

Pelottavaa tajuta että haluaisi muuttaa mennyttä. Ainakin minusta, joka on aina ajatellut että kaikella mitä elämässä on tapahtunut on tarkoitus, jokaisella polulla jonka valitset on tarkoitus... Ja nyt olen sitä mieltä että jos voisin palata pari vuotta taaksepäin tekisin toisin monia asioita. Onko tämä nyt vain paniikkia suuren muutoksen edellä? vai suurten ongelmien edessä väsähtämistä? En tiedä.. Mutta juuri nyt istuessani tässä kynttilöin valaistussa keittiössä, tiskien odottaessa selkäni takana tiskialtaassa, pyykkikoneen huristessa kylpyhuoneessa ja ukon nukkuessa sohvalla jo kolmatta tuntia, minä toivon että olisin valinnut monia asioita toisin. Pelottavaa! ja samassa kadun ajatuksiani sillä mahassani kasvava pikkuinen on minulle hyvin rakas ja pelkään että nämä ajatukset saavat aikaan pahaa pienelle ja menetän hänet... Olenko kauhea ihminen? Aika jännät mietteet näin pyhäinpäiväksi :D sattuukin juuri nyt tämmöiset menneisyyden muuttamis ajatukset sun muut synkkyydet.. ehkäpä nämä ajatukset tulevatkin kynttilöistä, ulkona raskaasti satavasta lumesta ja yksinkertaisesti tästä päivästä..

Huolia ja murheita OSA: miljoona??

Hmmm... oli pakko näin aamu tuimaan tulla kirjoittamaan jotakin. Pakko saada tätä tunnetta purettua jonnekkin kun en kellekkään voi oikein asiasta puhua, ainakaan vielä. Asia koskee miestäni. Meillähän on ollut jonkin aikaa hiukan vaikeaa ja nyt minulle on selvinnyt miksi ja koko ongelman laajuus. En halua kertoa/ole vielä valmis kertomaan mikä tämä asia on, mutta en tiedä selvitäänkö tästä. Kyse ei ole pettämisestä tai mitään sellaista, mutta kyllä tässä pistetään puolisokin koetukselle. Olenkohan minä valmis uhraamaan aikaani ja energiaani nyt kun lapsikin on tulossa. Kaiken ajan ja energian pitäisi mennä lapselle ei miehelle ja hänen ongelmalleen. Ongelma siis on ollut jo olemassa ennen suhdettamme, en vain koskaan ole nähnyt sitä. Ehkä keskustelu anopin kanssa sai minut tajuamaan kuinka asioiden oikea laita onkaan. Olen varmaan ollut aika naivi ja tyhmä :/
En ole todellakaan varma olenko valmis loppu elämäni olemaan varuillaan miehen kanssa että hän ei palaa samoille urilleen.. Eikö se ole aika rankkaa. Olen tässä miettinyt kaksi päivää myös sitä että menetin jo lapsuuteni isän alkoholiongelmalle ja nyt minun pitäisi loppu elämäni elää mieheni ongelman kanssa?? Rakastan miestäni ja ajatuskin luovuttamisesta hänen suhteensa saa minut itkemään. Mutta mitä minä ja lapsi tarvitsemme? se on tärkein kysymys, sen olen oppinut isäni alkoholismi ajoista, tai alkoholistihan hän on edelleen sanan karmeimmassa merkityksessä, mutta siis lapsuudestani...
Katkerana kaikesta sorruin myös eilen ajattelemaan että mitä ihmeen väärää minä tässä elämässä olen tehnyt, kun saan aina taistella elämässä eteenpäin? Eikö nuoruuden taistelu isän alkoholismin sekä siitä johtuneen oman itsetuhoisuuden sekä mustan mielen kanssa riittänytkään?? Selvisinkinkö siitä liian hyvin joten elämä on sitä mieltä että minun täytyy joutua koetukselle uudestaan ja uudestaan?
En tiedä enään mitä tehdä, päässä pyörii niin paljon ajatuksia, surua ja ahdistusta. Haluaisin sulkea silmäni sekä mieleni ja kuvitella ettei mitään ongelmaa edes ole. Mutta enhän voi niin tehdä. Voinko saada molemmat : auttaa miestäni sekä varmistaa lapselleni hyvin voinnin? Tuskin...ja se ajatus riipiikin mieltäni. Tiedän että loppujen lopuksi minun on pakko valita lapsen hyvin vointi, sehän on äidin elämän tärkein tehtävä. Mutta tuntuu pahalta ajatukselta hylätä mies ongelmineen.. Hänellä kyllä on äitinsä joka on valmis meitä auttamaan ja varsinkin miestä tietenkin, mutta jos mies ei auta itse itseään ja halua tätä 140%:sesti niin me emme voi mitään edes yhdessä hänen hyväkseen... Ah en tiedä...

Poikakin taisi tuntea ahdistukseni sillä yöllä kolmen jälkeen oli semmoiset jumpat mahassa että oksat pois ja tunki taas sellaista pattia tuohon mahalle että uninen mieskin sen tunsi kun siirsin hänen käntensä mahalleni.. myös aamulla puskeminen jatkui kun heräsimme herätyskelloon ja miehelle mahaa näytin ja hän sitä koski myös ja sanoi vain että sairasta :D Minä sanoin että niin sinä tapat minut murheeseen ja hänen poikansa siihen että yrittää työntyä vatsastani läpi :D Sellaista aamu huumoria meillä.....Ehkä itselläni pitäisi pistää vielä kone kiinni ja kokeilla saada unta.. 1h 15min tässä ehtisikin nukahtaa ennen kuin pitää mennä potkimaan pikkuveli herra 16 v ylös sängystä ja kouluun. Ehkä yritän ummistaa silmäni :)

Muutto väsymystä ja aivan ihana anoppi!

Muuton hoidimme äitini kanssa. Tietenkin mies osallistui tavaran kantamiseen, mutta siivouksen hoidimme äitini kanssa. Ja voi tuskien taival!! siivota nyt kaksi asuntoa. Miksi ihmeessä tehdään suuri numero pois muutto siivouksesta jos kukaan ei sitä kuitenkaan valvo?? Me jynssäsimme vanhan asuntoni ja uuden koska uusi oli älyttömän likainen (ei sitten siinä asunnon löytämis ahdistuksessa/kiireessä asiaa huomattu).. Vei kyllä mehut kun 3-4 päivää raadoimme näiden kahden asunnon kanssa. Kantapäätkin meni niin kipeäksi ettei yöllä meinannut vessaankaan päästä :/ Onneksi se on nyt ohi! Vielä uuden asunnon parveke täynä pyykättäviä tekstiilejä ettei edellisen asunnon ötökkä ongelma pääse leviämään tänne.. mutta muuten aika hyvin. Sisustaminenkin alkaa olla hyvällä mallilla ja siitä kiitokset kuuluvat vain ja ainoastaa upealle Anopille! :) Yleensä miniän ja anopin välit kuvataan hyvin hmm.. vaikeiksi ja riitaisiksi, mutta nyt olen ehkä päässyt enemmän tutustumaan tai edes viettämään aikaa anoppini kanssa ja hän on kyllä auttanut niin paljon tuomalla tänne mattoja, verhoja sekä lampun joka sopii täydellisesti keittiöömme :) Toivottavasti keksin keinon kiittää häntä tästä kaikesta :)

Maanantaina oli neuvolakin.. pissasta sain plus merkkinnän (mitä lienee sekin merkitsee??), paino oli noussut vain 325g/viikko (pienin nousu koko raskaus aikana IHANAA!!) ja hemppa olikin tipahtanut yhtäkkiä 116! O.o aika hurjalta kuulostaa kun ennen raskautta oli 151.. millonhan sitä lisärauhtaa määrätään?? Muksun sydän veti 163 kun toisella oli jumppatunti menossa juuri. Kaikki periaatteessa hyvin :) Sovittiin jo kätilön ultra, neuvola lääkäri, kotikäynti ja seuraava neuvolakin :) viikkoja on jo 28+4 ja pikkuhiljaa alkaa jo jännittämään.. viimeinen kolmannes siis lähti käyntiin sunnuntaina ja kunhan viikko laskuriin pärähtää rv 30 niin olen sitä mieltä että synnytys voi tapahtua minä viikkona tahansa.. mutta luulen edelleen joulukuun viimeistä viikonloppua..

Mutta paniikkihan tässä iskee kun todellakin se ikea reissu on edelleen tekemättä ja täten pinnansänkykin hommaamatta sun muut PANIIKKI...

Mutta nyt koneen pakkaus ja mars matkaan taas äitini luo..

Miten se vauva tehtiinkään?

Nyt kun alkaa tulla rv 27 pian täyteen (nyt meneillään 26+5) ajattelin palautella mieleen miten se vauva oikeen tehtiinkään :D Aikaisemmin silloin taisin kertoa helmi kuussa kuinka kävin lääkärissä ja sain lääkkeet terolutit ja clomifenit. Mutten tainnut kertoa miten niitä vedin.. Ihan tarkkaan en muista minä kierron päivinä söin, vaikka onhan tuo purtelo vielä kaapissa kun jäi yksi kierto vielä jäljelle. Mutta sen muistan että söin terolutit jotta kuukautiset tulisivat ja kierron 3 päivä muistaakseni ensimmäinen clomifen tosin toisessa lääke kierrossa terolutit jäi syömättä kun olin ulkomailla ja unohdin uusia sen reseptin ja aloitin clomifenit normaalisti kerta kuukautiset tuli luomuna :) Eli jotenkin näin saatiin aikaan meidän poitsu. Tietenkin siihen vaadittiin paljon seksiäkin :D SIIIS PALJON :D taidettiin olla kuin pienet kiimaiset kanit! Ja kyllähän ne clomifenit taisi tehostaa ovista sillä ne halut oli jotain ihan eri luokkaa kuin koskaan ennen.. kaiholla muistelen kun seksi tän ison mahan kanssa ei itseäni kovin kiinnosta. Eli yllättävän nopeasti saatiin lääkkeillä haluttu vaikutus.. vain toinen lääkkeellinen kierto ja nappasi, voi meitä onnekkaita! :)

Mutta nuista lääkkeistä oikeastaan halusin kirjoittaa siksi että hämmennyin kun netissä tuntuu olevan monenlaista kirjoitusta siitä miten niitä syödään ja missä järjestyksessä O.o olenkohan ymmärtänyt jotain väärin....

Vihdoin asunto asiatkin ovat selvinneet, ihanaa! Löytyi iso 67neliön kaksio ja mikä määrä säilytystilaa, ihan rakastuin siihen. Ei kylläkään rivitalosta kuten halusin tai edes alimmasta kerroksesta vaan kaksikerroksisen talon toisesta kerroksesta, mutta onneksi on edes lasitettu parveke johon myös ihastuin. En malta edes odottaa että saan laittaa jouluksi sinne kuusen oksia ja ihanat valot sekä lyhdyt roikkumaan :)
Pääsen vihdoin tyydyttämään pesänrakennusviettiä kun tässä asunnossa sitä on ollut turha päästää valloilleen sillä alusta asti ollut selvää että tähän kämppään vauvaa ei tuoda. Saan avaimet jo ensi viikolla ja saan alkaa roudaa tavaraa pikkuhiljaa :) Suuri stressi putosi hartioiltani, tosin nyt seuraava onkin uuden isomman asunnon sisustaminen ja edelleen lasten tarvikkeiden hankinta :D

Asunto asialla on surullinenkin puoli rakkalle koiralle kun ei ole vielä löytynyt uutta kotia, lapsen kanssa sitä en muutenkaan uskaltaisi pitää ja nyt sitä ei uuteen asuntoonkaan saa tuoda joten aika käy vähiin :'( Miten sitä voi tuomita rakkaan ystävänsä kuolemaan? Ei mitenkään :/ ei mulla ole oikeutta lopettaa toisen elämää koska olen itse sotkenut omani ja hankkiutunut raskaaksi vaikka eihän sekään niin yksinkertaista ole..

rv 25+5, 100 päivää jäljellä!

Voi jeeveli... niin väsy olo ku tää meidän pikkuinen masuherra ei anna mun nukkua :/ puskee sitä päätään tai pyllyään niin tosta mahasta läpi että viime yönäkin heräsin siihen että mahassa näky sellanen ison miehen nyrkin kokoinen möykky O.o se muuten SATTU! muutenkin tää maha alkaa olla niin pinkee ettei järkeä kyl oo enään.. toisinaan öisin maha on niin jäykkä/kova tjn että pissa reissulla ei voi ees selkää suoristaa muuten sattuu sairaana :( raskaana olo ei oo todellakaan mun juttu.

Vaaville on aika paljon jo hankittu vaatteita ja täytyy kyllä sanoa että vaikka ensin olin sitä mieltä että uutena
mahdollisimman paljon niin onpa muuten tullut hankittua kirpparilta suurin osa ihan vahingossa :D nuo pienet koot kun menee niin vähän aikaa lapselle päälle että niitä löytää hyväkuntoisena hirveen halvalla! Mutta jotain uutenakin ostettu ja kyllä täytyy myöntää et niitäkin pikkuhiljaa tarttunut alennuksista.

Tarvikkeita ei ole tullut vielä hankittua juurikaan ainoastaan pinnansängyn reunapehmuste, tuttipullo (Olin hermona ja menin kauppaan et pakko ostaa jotain. Vauvahyllyltä sit sentään jotain järkevää tulevaisuutta ajatellen eli tuttipullo), yhdistelmävaunut tietty (paketti sisälsi tosiaan ne: sadesuojan, sääskiverkon, pumpun, varasisäkumin, toppamakuupussin, hoitolaukun), lakanoita ja kantoliina (me&mama) kuinkas muutenkaan kun kirppikseltä 3€:lla!!! se oli kyllä löytö! mutta saa nähdä tuleeko käytettyä :D Vielä pitää kyllä hehkuttaa tätä löytöä koska sehän oli todella pitkä niin sen kuntoa oli kirppiksellä vaikea tarkistaa mutta kotona huomasin pienen kellastuman ja pesin kuulkaas kirkastusaineella, näytti sen jälkeen ihan UUDELTA :)

Vaikka jotkut ihmiset kammoksuu kirpputorilta ostamista ja minäkin ennen niin en tiedä.. en minäkään sieltä ihan kaikkea ostaisi mutta omalla harkinnalla siistejä vaatteita lapselle ja kirjoja ja semmoisia...

Miehen kanssa suhde vieläkin rakoilee.. mutta onko se ihmekkään eihän me kovin kauan ehditty olla parisuhteessa ennen kuin lasta aloimme tekemään. Hitaasti hyvä tulee, eli katsellaan tässä nyt rauhassa eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä..

Ai niin äitiyspakkaus asiaa :D se niin jännittävä ja suuria tunteita herättävä paketti... eli saan sen uuden paketin sillä sitähän on alettu jo jakamaan ja vein oman hakemukseni vasta sen jälkeen, nyt vain odotellaan malttamattomana milloin se tulee ja pääsee penkoilemaan :)

Sairaalalaukkua olen jo miettinyt ihan älyttömästi, kai tuo stressi johtuu siitä että sinne synnytyssairaalaan on tosiaan se parisataa kilometriä joten ois ihan suotavaa ettei mitään unohdu matkasta.. mutta en ole uskaltanut kuitenkaan mitään vielä pakata kun onhan näitä viikkoja vielä edessä, valitettavasti...

rv 24+2 ja uusinta rakenneultraääni

Noniin eilen kävimme aamulla neuvolassa. Tuleva isäkin oli pitkästä aikaan mukana kun sai vapaapäivän :) JA onneksi olikin koska meikäläinen kun unohtaa puolet asioista :D

Saimme kelan paperit ja päätimme synnytyssairaalan tosin sitä pitää vielä muuttaa koska tämä mamma oli vaan aatellu itteään ja unohtanut tulevan isän siinä sivussa eli vaihdamme Ouluun koska siellä on sukulaisia ja tuttavia joiden luona isukki voi viettää yönsä toinen sairaala olisi ollut pienempi ja ehkä vähemmän tukkoinen mutta siinä kaupungissa ei ois ollut isukille muuta nukkumispaikkaa kuin hotelli joten ehkä säästämme ja vaihdammekin Ouluun.. 

Niin ja siitä uusinta rakenneultrasta :) saimme sinne ajan kun valitin ensimmäisestä ja onneksi tietokoneeltakin puuttui rakenneultran tiedot (minne lie hävinneet). Meillä kävi tuuri vielä senkin suhteen että pääsimme vielä saman päivän aikana sinne kun oli vapaa aika :) Olin valmistautunut kyselemään ja olemaan tiukempi tälle lääkärille ja taktiikka onnistui, lisäksi kyllä tuntui että lääkärillä oli muutenkin parempi päivä ja olin lopputulokseen tyytyväisempi kuin aikaisemmin. Lopuksi uskallauduin kysymään vaavelin sukupuolta ja poika meille olisi tulossa :) eli juuri sitä mitä toivoimme! Olin itsekkin näkevinäni kuvaruudussa selkeät pallit haaroissa mutta onkohan tuo mielikuvitustani? tai että näkyvätkö ne näillä viikoilla? 

Juhlistin poika uutista ostamalla lisää poikien värisiä vaatteita ja kävinpä tiimaristakin vauvajuhliin hakemassa jo valmiiksi alennuskorista sinisiä pahvimukeja ja vaaleansinisiä kertakäyttölautasia :) kai ne nyt pitää kaiken maailman kissanristijäisetkin järjestää kun kerran se tilaisuus vaan on :D

Lääkäri tarkisti myös kohdunsuun tilanteen (tätäkään en ois muistanut mutta onneksi ukko oli matkassa) otti kyllä hatkat huoneesta siinä vaiheessa ku lääkäri käski riisua housut :D mutta kaikki oli senkin suhteen kunnossa ja sanoi että uimaan saa mennä niinkauan ku ei ole mitään ihmeellistä vuotoa O.o 

Mutta tämmösiä fiiliksiä ja kuulumisia tänään.. Nyt odottelen että hoitotyttö tulisi ja alamme leipomaan suklaamuffinsseja :) sitten tuleekin kaverikin kahville sopivasti :) 

rv 23+1 fiiliksiä

Tasan viikko seuraavaan neuvolaan ja uhkaavasti lähenee myös sokerirasitus testi :( Huomenna yllättäen täytyy myös mennä työhaastatteluun, mikä herättää minussa sangen ristiriitaisia ajatuksia.

Neuvolassa täytyisi muistaa pitää puolensa ja tehdä valitus rakenneultrasta ja vaatia parempi läheiseen isoon kaupunkiin. Vaikka enään sitten ei voida tehdä mitään jos jotain on vialla pahasti mutta voisimme ainakin varautua pienempiin ongelmiin ja saada suunniteltumpaa hoitoa synnytyksen jälkeen lapselle nopeasti. Toivon kyllä todella ettei sellaista tarvita, mutta mistä sen nyt tietää kun paikallisella äippäpolilla tehtiin niin surkea...
Myös supisteluista pitäisi muistaa päivittää sen verran että haluan että kohdun suun tilanne tarkistetaan että on varmasti vielä kiinni ja kiinteä.

Sokerirasitus pelottaa!!! entäs jos tulee tyly tuomio??? itse en ole kyllä mitään oireita havainnut, että jospa tulisi hyvä tulos. Höpötän oireista koska äitini kärsi ilmeisesti viimeisessä raskaudessa kyseisestä ongelmasta eli raskausdiabeteksestä ja hän kertoi että jos veti vaaleaan makaroniin tehtyä ruokaa niin sen jälkeen alkoi väsyttämään ihan älyttömästi niin että oli joutunut sanomaan isosiskolleni että katsoo kolmevuotiaan pikkusiskoni perään (itse olin 6 vuotias ja isosiskoni 11) koska hänen täytyi mennä nukkumaan. Myöhemmin hänelle selvisi mikä aiheutti moisen reaktion..

Työhaastattelu ja ristiriitaiset tunteet. En tiedä kykenenkö työhön enkä tiedä onko se edes mitenkään järkevää, mutta toisaalta oloni on välillä tuntunut huomattavasti paremmalta liikkumisen suhteen. Toisaalta olisi aivan ihanaa päästä töihin ja olla jotain muutakin kuin vain kotona. Lisäksi tienaisin vielä pari kuukautta paremmin. Äitiyslomani ensimmäinen päivä on 13.12.-12 elikkä tässä olis se pari kuukautta aikaa vielä päästä ihmisten ilmoille :) Lisäksi hermostuksissani kun sain puhelun, jossa pyydettiin tulemaan haastatteluun, soitin äidilleni ja kerroin keittiöapulaisen/hoitoapulaisen työhaastattelusta. Niin hän kertoi että sikäli kun hän tietää että nuissa vanhusyksiköissää se on rentoa eikä kovinkaan raskasta hommaa, siis tuo keittiöapulaisen homma johon luulen että minua haastatellaan koska olen valmistunut ravintola-alalta en hoitoalalta. Ruuat tuodaan valmiina ja ne täytyy vain laittaa esille ja muut tykö tarpeet ja siivous tietenkin sitten, ei kuulosta ainakaan ihan kauhean raskaalta :) noh katsotaanhan nyt yritän mennä positiivisella asenteella, mutta todellisuus johon rakas miehenikin minut tiputti -.-' on että kuka haluaa palkata ketään jolla on näin iso maha ja jää jo kahden kuukauden päästä äitiyslomalle... niinpä niin.. menenpähän nyt ettei karenssia laiteta työkkäristä..

Turvotusta tuntuu silloin tällöin, johtuu varmaankin tästä liikkumattomuudesta joten nytkin lopetan kuuntelemasta tuota ostosTV:n kauheata metakkaa ja laitan koneen pois, menen laittamaan pyykit koneeseen, suihkuun ja koiran kanssa pikku kävelyn heittää :) jos vaikka maha siunaisi sen minulle..

Synnytysvalmennus osa 3

Muistin siis mennä ihan itsenäisesti tuohon alkuvaiheen valmennuksen kolmanteen tapaamiseen hyvä minä! :) Ensimmäisenkin kerran oisin unohtanut jos kulta ei ois sanonut töistä tullessaan "eikös meillä oo se valmennus tänään kohta" :D minä vaan luin kirjaa sohvalla ihan omissa maailmoissa. Toisella kerralla kulta oli reissuhommissa ja minä missasin valmennuksen muistamalla jotenkin hassusti että se oli torstaina vaikka kaikki ovat olleet keskiviikkona O.o kulta soitti et mitä oot tehnyt ja mie kerroin niin se totes vaan että et sitten mennyt sinne valmennuksen :D Eli näin meillä tään muistin kans..

No itse valmennuksesta sitten. Jännitti mennä yksin kun olen muutenkin vähän semonen arka jalka, esim jos aloitan uuden harrastuksen.. Noh sinne tuli vain ne tutut naamat eli aika moni on jättänyt käymättä koko alkuvaiheen valmennuksen (meillä jaettu kahteen vaiheeseen). Toisessa tapaamisessa oli ollut kuulema kolme henkilöä ja nyt oli 5 henkilöä mikä sekin oli kaksi vähemmän kun ensimmäisessä tapaamisessa ja toinen puuttuvista oli se minun mies. Noh kukin tyylillään mutta minusta nuo valmennukset (jotka siis olen muistanut käydä) on ollut jotenkin kivoja pikku etappeja tässä odottelussa. Varsinkin kun nämä sattuvat tähän piiiitkään taukoon neuvolassa, viimeisen neuvolakäynnin ja seuraavan välillä reilu 2kk koska rakenneultrassa ennen lääkärille menoa kätilö punnitsi ja otti kaikki kokeet.. ja kyllähän se nyt niin on ettei tuo pikakäynti kätilöllä korvaa mitenkään oman terveydenhoitajan tapaamista ja juttelua.
Aiheena valmennuksessa oli ulos, ylös ja lenkille. Ihan kiva aihe muuten mutta kun mie en sitä kävelyäkään ole voinut harrastaa niin vähän arka aihe. Toivoin salaa mielessäni että ois keskitytty enemmän synnytyksen jälkeiseen kuntoiluun mutta eipä oikeastaan joten en tiedä. Vielä kun se vetäjä jotenkin tuntui tuijottavan minua enemmän kuin muita puhuessaan niin tuli jotenkin paha mieli. Ihan kun hän oisi halunnut kertoa "minä tiedän sinä syöt epäterveellisesti ja et liiku tarpeeksi KOSKA SINULLA ON RYHMÄN ISOIN MAHA!!!!!" :'( Ja minulla muuten oli ryhmän isoin maha vaikka en ollut pisimmällä raskaudessa ihan itkettäää... Tunsin itseni LÄSKIKSI vaikka sitä ennen pidin mahaa ihan normaalina. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI...se hemmetin akka pisti meidät harrastamaan liikuntaa! Oiskohan tuosta voinut neuvolassa jotenkin varoittaa kun minulla oli paksu huppari päällä niin tuliko hiukan kuuma? Siis sellainen pitkän mallinen jota ei voinut avata ja en voinut riisuakkaan kun alla oli valkoinen toppi josta näkyi pahasti läpi :/ Noh kaiken huipuksi ne liikkeet ei tuntunut mukavilta ison mahan kanssa ja kun en ollu sitä liikuntaa nyt harrastanut ja kun alkaa sattumaan.. pidin turpani kuitenkin kiinni ja tein etten näyttäisi ihan läskiltä ja toimeettomalta. Illalla mahassa ei sitten tuntunut hyvältä ja pelkäsin että kohta tässä tulee keskenmeno.

Toivon todellakin että ne loppuraskauden valmennukset (3 kpl myöskin niitä) ovat vähemmän mieltä pahoittavia kokemuksia.

Muuten menee yllättävän hyvin, olemme kahtena iltana koirulin kansssa käyneet vähän pidemmällä pissa kierroksella eikä ole kipua tullut kummallakaan kerralla mutta eilen sitten supisteli tuossa loppu metreillä, mutta parempaan päin! :) Jatkuis tämä loppu raskaus nyt näin mukavasti että pääsis liikkumaan rauhallisesti ees :)
Mahan kanssa on todella vaikeaa nukkua, heräilen monia kertoja yössä vaihtamaan asentoa ja välillä tuntuu ettei mitenkään löydy oikeaa asentoa..

Odottelen täällä kuin kuuta nousevaa että löytyisi se uusi vuokra asunto niin pääsis jo muuttamaan ja miettimään mihin mitäkin vauva juttuja laitetaan ja jopa ajattelin ottaa yksityiseltä asunnon pitää mietiä..

Syys myrsyjä on pidellyt, ei paljon aurinkoa ole näkynyt ja maisemat näyttävät hyvin masentavilta, kun aurinko ei ole ollut värittämässä puiden lehtiin kullan hehkua.. Niin ja vettä tulee jatkuvasti. Tulis jo talvi niin pian pääsis synnyttämään :D

Aurinkoista syksyä kaikille!

masu vaavin liikkeet!

Oih! tunssin jo itse viime viikolla liikkeet ihan varmasti masun päältä yhdesti/kahdesti mutta tänään ei epäilystäkään :D tunsin itse aikaisemmin ja kun kävin äitini luona niin tuleva mummukin kokeili kun yllytin niin hänkin tunsi! Tuumasi vaan että sinua potkiskellaan :D oli vissin vähän pihalla tai on myöntänyt että ei hän vielä oikeen osaa tajuta että tulee mummuksi vaikka onkin innokkaana ollut ostelemassa vaatteita ja vaunuja :) eilen kävin myös äitini luona (niinpä niin tulee vierailtua vissin joka päivä kun ukko reissuhommissa :D) niin annoin äidin kuunnella kotidopplerilla vauvan sydänääniä.. tuumasi vaan ettei hänen ootusaikana tuommosia leluja ollu ja huusi miesystävälleen "minäpä saan kuunnella täällä vauvan sydänääniä" hassu äiti mulla :D

Tulisi se kulta jo sieltä reissusta niin pääsis hänkin kokeilee ku masun alla on potkuharjotukset menossa.. Sydän täynnä iloa ja rakkautta, hyvä käydä nukkumaan :)

Milloin ostetaan yhdistelmävaunut?

Olen tässä miettinyt että kun haluaisin löytää vaunut käytettynä mm. sen takia että uudet näyttävät jotenkin hmmm... rumiltaa ja itse pidän klassisesti muotoiluista enkä halua maksaa 800-1 000€ uusista klassisen mallisista.. Niin asiaan siis että missä vaiheessa kärryt kannattaa sitten ostaa ettei liian aikasten mutta ei sitten jäis liian myöhäänkään että käy niin ettei käytettynä löydykkään sellaisia mieluisia ja hyvä kuntoisia arghhh! minä en osaa päättää!!! :(
Ukkokin lähti reissuhommiin ja palaa vasta torstaina illasta ihan kauheaa.. en osaa olla yksin tässä yhtäkkisessä tyhjyydessä ja hiljaisuudessa ympärilläni.. tietenkin vaavelikin lakkasi potkiskelemasta ja touhuumasta mahassakin oikeen korostaakseen tätä yksinäisyyttä :D
Jotenkin tuntuu että kaveri suhteet kuollut tässä vauva projektin osalta toisiin otin etäisyyttä kun halusin pitää tämän vielä omana tietonani, toisiin heidän jatkuvan biletyksen takia ja pari saanut jo vauvansa ja ovat kiireisiä niissä hommissa.. Olen siis ihan yksinäinen O.o millon lakkasin osaamasta olla yksin ja nauttia siitä? enpä tiiä mutta huomenna täytyy tehdä asialle jotain ja lähtee koiran kanssa luontoon nauttimaan yksinäisyydestä ja vapaudesta..  hassua enkös vasta valittanut että en saa olla hetkeäkään yksin ku tää mussukka on tuolla masussa? :D voi tätä eläämää olenkohan vähän hmmm.. hölmö :D

Niin onkos mielipiteitä milloin yhdistelmävaunut kannattaa ostaa?

kirottu endometrioosini!

On niin luovuttaja fiilis! Kävin eilen hakemassa terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta tukivyön mahalle, kätilön kehottamana. Pakko oli heti illalla käydä lenkillä testaamassa ja mitä pas***.... se mitään auttanut mahaa alkoi repimään ihan samallailla ja supistelemaan. Tai no ehkä ihan hiukan auttoi että ei niin hirveesti repinyt mutta kyllä takaisin päin kävely matka oli jo ihan yhtä samanlaista helvettiä ja pysähtelyjä piti tehdä..kaikista huonoin puoli oli tuossa vyössä oli että supistelun tunteminen oli vaikeaa ja näin ollen pelotti kävellä :/ ihan kuin olisin tuntenut supistelun mutten voinut varmistaa omaa tuntemustani painamalla kohtua päältäpäin kokeillen onko se pehmeä vai kova... plaaah minusta tulee siis erittäin lihava kun en pääse liikkumaan ja ruokahalut tallella unohtamatta myöskään että herkutkin maistuvat jopa niin että ilman niitten nautiskelua vähintään joka toinen päivä saattaa johtaa ylettömään kiukkuisuuteen :DD mies parka..

En jaksa uskoa mitään muuta kuin että nämä liikkuessa tulevat kivut johtuvat endometrioosista tai sen leikkaushoidon aiheuttamista kiinnikkeistä mene ja tiedä mutta näin minä uskon. Ja koska uskon näin niin taidan todellakin olla sitä mieltä että tämä jää ensimmäiseksi sekä viimeiseksi raskaudeksi minun kohdallani. Ei pidä ymmärtää väärin etten olen onnellinen tästä raskaudesta ja etten ymmärrä kuinka suuren lahjan olen saanut kun valitan mutta en ehkä halua kokeilla enään toista kertaa 9kk liikkumuutta. Siis voinhan kävellä ja tehdä kaikkea mutta rauhallisesti ja en paljoa muuten oireet alkaa.. Ois ees se rakenneultra ollut hyvä niin ois jotain iloitsemisen aihettakin mut noooh iloitaan siitä että vauva potkii välillä aika jymystikkin masussa :)

ai niin tänään rv20+6 :) nyt alkaa varmaan se ajan jakso kun tuntuu että aika liikkuu hitaasti kun kerta tähän puoleen väliin mennessä tuntunut päivien hupenevan hetkessä :)

synnytys valmennus osa 1

Herttinen sentään mitä säpätystä! Tuli ihan kauhean paha mieli kun siellä niin korostettiin koko ajan sitä avioliittoa! Kaiken huipuksi vetäjä jaksoi muistuttaa kuinka olimme olleet vielä niin vähän aikaan yhdessä kun siellä nyt sattui olemaan niitäkin jotka olivat olleet 7-10 vuotta yhdessä... anteeksi vain mutta me tulemme erinlaisista elämän tilanteista, ehkä minulla oli nyt pikku pakko heittäytyä äidiksi 22 vuotiaana ja kun takana oli yrityksen alkaessa mitätön aika ja nyt raskaana ollessa sitä taitaa olla puolitoista vuotta?? 13 päivä tulee meillä kihlajaisten vuosipäivä vasta... mutta minä sairastan sitä perkeleen endometrioosia ja se muuttaa elämässä kaiken.. kun saat 18 vuotiaana tietää että sairasta endometrioosia ja mitä se tarkoittaa eli mahdollista lapsettomuutta ja kaiken maailman leikkauksia, kipuja sekä eriskummallisia oireita/haittoja elämään niin ei siinä mieti et hei rakas ollaan 10 vuotta yhdessä, mennään naimisiin kun ollaan oltu 8 vuotta yhdessä ja hankitaan lapsia sitten 10ntenä vuonna... sitä paitsin kun eräänä päivänä olin unohtanut miksi oikein rupesinkaan kroppaani jakamaan tämän mussukan kanssa ja lihottamaan itseni muodottomaksi (kai joku sukuvika) niin rakas vastasi että no siksi että halutaan olla nuoria vielä ku lapsi on täysi-ikäinen :) niinpä! onhan se aika hyvä mieli kun on sitten joku 40 kun lapsi täyttää 18 :) eli siinä mielessä jos päätän enään koskaan revittyttää kroppaani sitä mahdollista kakkosta varten jotta meidän sovittu lapsi kiintiö/maksimi tulisi täyteen niin pari vuotta ikä eroa lapsille ois ihan passeli niin olisimme noin 42 kun lapset molemmat ois täysi-ikäisiä :) ei paha!
Olen todellakin tyytyväinen tähän ratkaisuun jonka kullan kanssa teimme vaikka emme vielä olekkaan katselleet toisiamme sitä 10 vuotta. Olemme nuoria lastemme kasvaessakin ja koemme jaksavamme erinlailla leikkiä lasten kanssa nyt kuin vanhempana sekä taistella heidän kanssaan kun se murrosikä ja sen tuomat ehkä luvattomat seikkailut alkavat :D
Myös endometrioosin kannalta olen hyvin tyytyväinen, nyt minun ei tarvitse enään koskaan pelätä että tulen lapsettomaksi! mahassani kasvaa pieni elämä joka ei enään tunnu kovinkaan kyllä pieneltäkään sillä eilenkin hän potki hyvinkin jämäkästi mamman masua :D
Mutta oliko sen synnytys valmennuksen pakko olla niin muottiin ahdistava? Pitääkö kaikkien olla avioliitossa ja miljoona vuotta yhdessä?? ennen kuin lapsia saa tehdä ilman että katsotaan toruvasti ja silleen että "olettepa nyt olleet vastuuttomia" ja "jäikö ehkäsy puoli vähälle" ja "mahtaa olla vahinko lapsi" :'(

rakenneultra..mikä SUURI pettymys!

Kävin siis eilen kauan odotetussa rakenneultrassa ja mitä vielä se oli maailman suurin pettymys! kesto oli alle 10min ja lääkäri mittasi vain pään ja vatsan mutta ede meille ei kerrottu mitään niistä muuta kuin että kasvanut normaalisti ja vastasi 20+3 vaikka laskujen mukaan meillä oli eilen 20+1 MITÄÄN MUUTA TIETOA EI SAATU KOKO HEMMETIN KÄYNNISTÄ! näytti lääkäri meille sydämen, varpaat ja sormet sekä selkärangan sekä muisti mainita että tuossa virtsarakko O.o mutta siis öö ei muuta ja heido vaan...... Onko tämä nyt ihan laillistakaan enään? mikä se sellainen rakenneultra on jossa ei edes katsota napanuoran virtausta eikä mitään tärkeää! esimerkiksi sydämen kammioiden rakennetta ei tutkittu tarkemmin... vitutti...
Nyt harkinnassa mennäänkö käymään lähikaupungissa Terveystalossa yksityisesti uudessa rakenne uä.ssä koska mieskin turhautui totaallisesti. Oikeastaan mies se oli joka sanoi heti sairaalan pihalla että taidetaan mennä yksityiselle kun minä vielä yritin pidätellä itkua.. rakas mieheni! :)  hinta-arvioksi kuitenkin tuli max. 293,50 € josta kela korvaus kuulema haettava itse jos mitään ees tulee saamaan.. ultra tehdään kuitenkin 4d ja hintaan kuului kotiin saatava dvd että onkohan tuo nyt niin kallis loppujen lopuksi kun ottaa huomioon että saa tietää että mussukalla on masussa kaikki hyvin.. varsinkin ku minulla näitä supisteluja tuntuu olevan tavallista enemmän ja liikkuminen tekee kipeää sekä se nesterakkula kohdun takana.. SITÄKÄÄN ei lääkäri tarkistanut vaikka np-ultran tehnyt kätilö lupasi että sitä sitten tarkastellaan silloin.. että semmonen käynti siinä oli turhaa edes udella tulevan vaavin sukupuolta höh pöh..

Kävin viikonloppuna äitin kanssa viikonloppu reissulla etelämmässä.. käytiin isolla kirppiksellä jossa meni 3h 30minuuttia :D aivan älytöntä! meinasi jo väsymys iskeä lopussa! mutta matkaan lähti vauvan vaatteita kauppapussillinen ja hintaan 13e josta isoimman osan teki 5e toppapuku joka sekin kuitenkin näytti ihan käyttämättömältä! :) Voisin ottaa ostoksista kuvia ja laittaa piristysruiskeeksi tänne kuivaan tekstin täyteiseen blogiini :D ja vauvan kuvankin joka saatiin ainoana tuosta ultrasta.. ei siinä kyllä näy ku vaavin pää eestä päin ja puoli masua... ei ees koko kuvaa sitten...

maitotehtaan koe erä nro1

rv 19+2 aamu valkeni painajaisista painavana.. siinä sängyssä kun yritin unihiekkoja hieroa silmistä havahduin siihen että yötoppini etumuksessa oli kaksi märkää peukalon kokoista länttiä.. hetken tuumailtuani ei jäänyt vaihtoehdoksi enään mitään muuta kuin että maihtotehtaat ovat päässeet rakennus puuhassa siihen vaiheeseen että tuotantolinjoja on alettu testaamaan O.o whaaaat??? näin aikaisin ?!?! ei ei ei menetän joka päivä enemmän ja enemmän minun omaa kroppaani ja joudun luovuttamaan sitä lapsen käyttöön murr... eikai se auta kun lähteä ostelemaan rintaliivinsuojia. Taidan valita sellaisia pestäviä suojia kerta niitä varmaan sitten saa käyttää tän loppu raskauden ajan sekä sitten tietty synnytyksen jälkeen, taitavat todellakin tulla halvemmaksi.
Ahdistusta tän läskin kropan kanssa taas vaihteeksi ollut..semmonen ongelma tässä on että tunnen olevan vankina omassa kropassani. Mitään ei saa tehdä, kaikki pitää ottaa niin nätisti.. ja plaa plaa en oo koskaan oikeen ollut hyvä muiden asettamiin rajoituksiin ne on saanut mut vaan juoksemaan ja lujaa.. tää lapsi asettaa mulle kaiken näköisiä pakotteita ja en ees voi juosta pakoon... en tiiä kai tää on vaan jotain tällaista panikointia :D
Vielä muutama päivä rakenneultraan!!!! :)

Nyt shoppailemaan niitä suojia O.o

Supistuksia ja ultraääni

Viikosta 16 asti olen tuntenut supistuksia ja toissapäivänä se alkoi olla jo mielestäni liikaa SIIS IHAN LIIKAA mitä ikinä teinkään niin supisteli.. Noh eilen sitten rohkaistuin ja soitin neuvolan tädille ja hänhän kutsui minut tälle aamulle nopeaan tarkastukseen. Ihan yksinkertaisesti vallattiin neuvola lääkärin huone ja katsottiin massuun ultralla :) siellä se mun pikkunen toukka oli sillä oli kaksi jalkaa ja kaksi kättä sekä pää ja selkäranka ja kylkiluut! Se potkiskeli ja heilutteli käsiä ja kun aikansa siinä tuijotimme niin se nosti katseen suoraan siihen ultralaitteeseen eli näimme kuinka hän katseli meitä näytöstä ja heilutti kättä vähä äkäsen näköisesti ihan kuin ilmoittaakseen että hän tahtoo nyt nukkua että lopettakaa häiriköinti tai sitten moikatakseen kuka tietää :D mutta oli se hemmetin suloisen näköistä! Nyt otan vähän vain rauhallisemmin tätä elämää ei mitään hikilenkkejä eikä pikapyöräilyä vaan letkeätä menoa. Terveydenhoitajani sanoi että minulla on ehkä vain herkempi kohtu (ei muuten kuulostanut kovin lupaavalta sanalta "herkempi") mistä tämä johtuu niin enpä tiedä. Aloin miettiä että onko endo sitä herkistänyt vai voiko herkkä kohtu olla osa syy endoon? kun tietääkseni ei vieläkään ole mitään tietoa mistä endokaan johtuu.. Mietin myös että voiko kohtu olla herkkä jos siellä on endo kiinikkeitä ja nyt ne venyy kun kohtu kasvaa ja saa kohdun araksi? Enpä tiedä tietääköhän kukaan, edes lääkärit..
Rakenne-uä aikakin tuli ja se on 3.9 eli vasta viikolla 20+1 vaikka aijemmin luulin että se on viikolla 19 noh aivan sama eihän sinne ole enään kun pari viikkoa :)
Pikkuinen jupsutti äskettäin masussa :D sekin kyllä tuntuu aika kipakalta, alkaakohan ne sattumaan sitten ku toinen on isompi ja potkii kovemmalla voimalla O.o meikällä taitaa todellakin olla herkkä kohtu :'(
Ihan hassun tuntosta tuo toisen touhuaminen tuolla :D Huomasin eilen että alan rakastamaan mahaani, entä sitten jos se on iso ehkä liian iso viikkoihin nähden koska olen läski mutta se näyttää vaavamasulta ja on ihana vaatteet päällä tietenkin! En koe sitä kovinkaan seksikkääksi kun hypin ilkosillani ;D Ah sydämeni on täynnä rakkautta! Noh nyt lähden viettämään laatuaikaa lemmen viemän ja jumpsuttavan mahani kanssa :)

Ihanaa ja hedelmällistä syksyä kaikille!

Mamma vaatteita ja maha-ahdistusta...taas..

Käytiin eilen isommassa kaupungissa shoppailemassa mulle mamma vaatteita varmaan puoliakaan ei löytynyt, esim. takki syksyksi jäi ostamatta ja kengät (ei kyllä mikään mamma vaate :D mutta uudet oisi syksyksi kivat että pysyy jalat kuivana). Takki jäi harmittamaan tosi paljon sillä öö mun entinen menee just ja just kiinni masun kohdalta ja helma nousee liian ylös :/ Mun maha on kyl tehnyt sellasen super pömpsähdyksen mikä ahdistaa sillä nyt on vasta viikko 17! Nooh tästä syystähän sinne lähdettiinkin siis ostoksille kun maha on iso.. Löysin farkut jostain ihme liikkeestä ja ne makso 55e ei ehkä kalleimmasta päästä mamma housut mutta silti kirpasi maksaa kun tietää että niitä pidetään vain tammikuuhun asti ja ehkä sen jälkeen jos lihon niin että ei muuta vaatetta mee päälle.. nuissa housuissa kuitenkin plussaa oli että olivat hiukan vielä väljät ja säädettävä vyötärö joten uskon että menevät tuonne loppuun asti. Shoppailussa oli myös hyvä puoli siinä että tuli kokeiltua kaiken näköisiä kokoja ja nyt hahmottunut vähän paremmin mitä kokoa tilata netistä jos meinaa tilata. Housut saa jäädä kyllä noihin yhtiin ellei edullisesti käytettynä löydy mutta paitoja varmaan tarvii tilata lisää sillä nyt löysin vain yhden minun tyylisen paidan O.o olen varmaan joku vuoden nirppanokka :D
Alushousu pahetti löhti myös H&M:ltä matkaan mutta petyin kotona kun niissä oli sellainen ohut kuminauha joka on aika napakka vaikka pöksyt muuten tuntuu tosi hyvältä jalassa :/
Muita hyödyllisiä ostoksia oli nypynpoistaja ja koiralle heijastinliivi. Nyppy kone lähti hintaan 9,95e ja heijastinliivi 3,95! molempiin erittäin tyytyväinen!! nyppy koneella lähti tästä meidän kangassohvasta kaikki nypyt veks ja tuntuu nyt paljon pehmeämmältä ja näyttää nätiltä :) Ja Heijastinliivi koiralle sattu just sopivan kokosena vaikka koiraa enään täysikasvuisena olekkaan mitannut ja kyllä meidän hauva nyt näkyy maalla juostessaan kauemmas (autoilijoille myös päivällä) ja ilta lenkit onnistuu huolettomammin. Tuli kyllä vaan mieleen että tällä mammalla ei ookkaan vielä yhtään heijastinta viritettynä, täytyy hoitaa homma sillä meillä on täällä jo myöhään illalla pimeetä! Hyi syksy yäks! mut vaavan maailmaan tulo lähenee nopsaa ku syksy menee ja talvi tulee :)

Huolia ja murheita? No joo käsi puutu viime yönä 2-3 kertaa turraksi vaikka en edes maannut sen päällä tai mitään ja nyt aamulla niin ei tarvi istua kuin sohvalla ja kone sylissä niin tuntuu että jalka menee turraksi O.o what... niin muuten oon miettinyt että ku tässä muutaman kerran just ollut koneella näin että kone sylissä että millaisia vaikutuksia sillä on sikiöön ku maha on aika lähellä säteilevää konetta tuleekohan sieltä kolmipäinen lapsi ?
Kävellessä mahassa viiltelee mutta en tiedä edelleenkään onko se endoa vai vaan normaalia kun mahassa kaikki liikkuu ja kohtu venyy ja paukkuu :D uimista pitäisi lähteä tänään kokeilemaan, eikä suinkaan järvessä vaan lämpimässä hallissa taikka kylpylässä :)

16vk

Hmmm.. viikot ne vierii ja vierii eteenpäin, enkö minä vasta tehnyt positiivisen raskaustestin? Ihan huimaa että   kohta pitää oikeasti miettiä kaikkea mitä pitää hommata vauvaa varten. En tunnusta että listoja on jo tehty :D Löysin haluamani pinnan sängyn ja hoitopäydänkin ikeasta (pinnansängystä sai laidan irti) mutta toivottavasti sitä mallia on vielä myynnissä sitten lokakuun lopussa, sillä ajattelin säästää nuo isot ja hintavat ostokset sinne asti kunnes alkaa viimeinen kolmannes mutta kuitenkin heti alkupuolessa koska meillä ei olekkaan nuo ikeat ihan lähellä vaan hiukan matkustusta joutuu harrastamaan :/
Mutta jotain muuta jännää..... OLEN VARMA no ainakin 95% varma että olen tuntenut muutamia kertoja vauvan möklähdyksen masussa :D en jokapäivä todellakaan mutta viimeisen viikon aikana tuntui muutaman kerran sellainen hassu tunne jolle en keksi mitään muuta selitystä kun ei mitään ilmavaivojakaan ole ollut.. Joten uskon vakaasti nyt tähän ja olen onnellinen siitä :D
Mahaa ja selkää on särkenyt viime päivinä ja nukkuminen tuntuu ahistavalta kun mahaa särkee kun vaihdan asentoa tai en tiedä onko särkee oikea sana vaan ahdistaa ääh en tiedä :D onneksi tiistaina on neuvola, pääsee juttelemaan tutun neuvolatädin kanssa joka palannut kesälomalta ja varmaan aiheellista keskustella että voisko sen rakenne ultran tehdä sitten mahdollisimman nopeasti eikä vasta viimesillä viikoilla koska meikällä huolestuttaa edelleenkin se nesterakkula ja se mitä sille kuuluu: hävinnyt? kasvanut? pienentynyt?? Jos se on kasvanut tai ennallaan niin painaako se jonnekkin siellä kohdun takana yms..?
Parisuhteessakin pieniä säröjä kun toinen ei tunnu ottavan asioita tosissaan ja minun mummoni eli tuleva isomummo hätkyilee HÄITÄ!?!?!!? anteeksi mitä???! minä en ole menossa mihinkään naimisiin tämän lapsen takia vaan ajallaan rakkaudesta jos kaikki siltä tuntuu.. jep voi yllättää lukijan mutta vaikka olen lapsen tehnyt  tämän mieheni kanssa en silti ole kuin 94% varma siitä että menemme naimisiin tai että minä haluan mennä naimisiin, on joitain asioita joissa olemme niin erinlaisia ja minä olen hyvin itsenäinen ihminen joka ei siedä toisen sotkeutumista :D mutta tulemme hyvin toimeen nyt ja katsotaan löytyykö rakkauden lisäksi kaikki muukin mitä vaaditaan elämän pituiseen liittoon sillä rakkaushan ei yksistään riitä. Mutta kaikesta huolimatta tämä lapsi on rakkauden tulos jota kumpikin haluaa ja kaikella rakkaudella sitä olemme puuhanneet ;)
Jos nyt taas sukeltaisi kiireettömän päivän kunniaksi raskautta käsitteleviin keskustelupalstoihin  :D

Ei valittamista, ainoastaan odottamista.

Kerrankin ei ole kyllä mitään valittamista, eikä kyllä hehkuttamistakaan tai siis nyt vaan kai ootellaan sit niitä liikkeitä tai pikemminkin että alkaa ne tuntemaan kun ei mitään muutakaan jännää ole. Raskaus menee kai hyvin eteenpäin tai sydänäänet oon löytänyt sillon ku oon kuunnellut, nykyään nimittäin harvemmin kun sitä on alkanut uskomaan ja luottamaan et pikkunen kyytiläinen ei tipu kyydistä enään. Mitään kipuja ei oikeastaan ole tai vatsaa vissin öisin kiristää toisinaan ku nukkuminen on mitä on ja pissalla pitää juosta mutta se vaihtelee joka yö monestikko 3-5 on yaika normi vaihtelu :D
Ainut valittamisen aihe on hampaidenpesu ongelma :/ se ku saa minut yökkimään en tiedä johtuuko se harjouksesta vai tahnasta vai mistä mutta tänä aamuna mentiin jo niin pitkälle tässä ongelman vakavuudessa että oksensin :( eikä yökkiminen meinannut millään mennä ohi vaikka menin selälleni makaamaan sohvalle, tovin sai kyllä hengitellä suun kautta syvään O.o
Vauvan vaatteita oon hurahtanut jo ostamaan mut mulla on hyvä syy :D meinaan noi alennusmyynnit :D millään voi jättää ostamatta vaatetta joka maksaa uutena 3€ eli kyse on silkasta säästämisestä tietty ;) Äitini tietenkin on ostanut yhden alennus vaatteen ja yhden sain viimeisen työssäoppimispäivän kunniaksi läksijäislahjana yrityksen omistajalta, oli muuten kiva ylläri :) Mutta ajattelin kuitenkin nyt rajoittaa nämä ostokset siihen asti kunnes edes tulee jokin viite siihen kumpi ois tulossa eli ultrassa nähtäisiin sukupuoli. Joo-o tiedän etteivät nuo aina pidä paikkansa mut kyllä kait yleensä? Ja voihan sitä ostaa neutraaleja enimmäkseen, ne onkin minusta aika kauniita :)
Tuntuu ihanalta kun koulu on käytännössä ohi, yksi päivä papereiden täyttöä ja toisena päivänä kai saadaan jotkin todistukset vaikka näyttötodistuksia saadaankin vielä ootella tovin että näyttötutkintotoimikuntakohan se oli kokoontuu kesälomaltaan. Mutta pointti oli se että ei oo enään ressiä niin paljon vaikkakin tiedän että pitäisi ressata työn saannista yms.. mutta noup en nyt jaksa! otan rennosti, hoidan paperi asiat ja katson/kyselen töitä mutta en ota paineita.. hommia kyllä löytyy kotonakin, marjanpoimintaa ja sen semmoista kuten vuoden odottanut suursiivous jota olen siirtänyt koulun takia :D
Mutta endometrioosi kantaa vielä että kyllä raskaus on kyllä vienyt minun kaikki kipuni pois, ihanaa! en olisi kyllä uskonut, nyt vaan toivottais että se rauhottaisi myös raskauden jälkeen endoa ettei niin nopeasti kivut kasvaisi.. mutta sitäpä seuraillaan tässä kunhan aika kuluu :)
Nyt päikkäreille ja epätoivoisena kuuntelemaan joko voisi millään erottaa hentoa liikettä masussa xD tiedän aivan liian aikaista mut mullahan on herkkä masu xDxD

Muiden mielipiteet eivät olekkaan minulle yks hailee??

Monet ihmiset ovat sanoneet että mahani näkyy jo. Tästä hyvä esimerkki on siitä että toissa päivänä tuntematon ihminen tuli ja kysyi että odotanko. Mutta joudun jokapäivä olemaan tekemissä ihmisen kansssa joka toitottaa minulle ettei raskaus voi näkyä vielä ja että olen vain päästänyt itseni lihomaan O.o siis ööö otankos nyt tämän vain itseeni joidenkin raskaushormoonien takia vai onko tämä ihminen jotenkin väärässä tjn.. siis mulla on tosi paha mieli, tunnen itseni lihavaksi ja haluan peitellä mahaani. Maha myös inhottaa minua ja ahdistaa kun se tuntuu.. Enkä oikein tiedä mihin suuntaan ajatella.. Tai siis mahasta pitää olla onnellinen mutta samalla se on alkanut ahdistamaan ??? ah olen ihan hukassa tai siis en mutta välillä tulee ahdistuskohtauksia tämän asian takia oleko lihava vai näkyykö masu jo oikeasti?

stressaaja alusta loppuun?

Taidan olla stressaaja ihminen. En vaan osaa antaa elämälle ohjia ja liukua vain mukana sinne minne se viekin ja huomata määränpääni vasta sitten, minun täytyy tietää minne olen menossa. Stressaan joka päivä että löydänkö sikiön sydänäänet... Hullua, mutta luulen että tämä alkoi siitä kun tulikin kerta kun ääntä ei meinannut millään löytyä, onko se normaalia? siis että aina ei löydä tai sitten mulla ei ole hermoja etsiä pidempään kuin 5-7min.. Sitten toisinaan se löytyy melko piankin heti ensimmäisellä yrityskerralla. Nyt luulen vain löytäneeni äänet viimeisen kolmen-neljän päivän aikana. Masusta kuuluu kaiken maailman virtaus sun muu ääniä.. Neuvolalääkärissäkin lääkäri ei löytänyt mutta sitten terveydenhoitaja löysi etsinnän jälkeen yllättävän ylhäältä (aika lääkärille oli torstaina) ja tänä iltana sitten löysin äänet taas aika alhaalta sikäli mikäli oikean äänen bongasin :D
Mutta luulen että stressaan siis vielä lopussakin jos vaavalla on hiljainen päivä eikä liiku niin paljon, oi voi, voi mies parkaani, jos hän tämän kestää kestää hän ihan kaiken kanssani ;)
Nytkin pitäisi jo oikeasti olla nukkumassa, aamulla 8lta ylös ja puol 10 pitää olla jo työssäoppimassa. Jalat oli tänäänkin päivän jälkeen niin kipeät ettei tehnyt mieli juuri liikkua, ilta menikin sohvalla leväten ja netissä seikkaillen O.o mutta miksi sitten en nuku? Mies on tän viikon reissuhommissa ja tottakai mie näin viime yönä sit ihan älytöntä painajaista, eli en halua mennä nukkumaan koska 90% todennäköisyydellä tänä yönä näen painajaista uudelleen, se on aina sellaista ku ukko on pois, painajaisia painajaisia... Näen toki myös muulloin näitä kammottavia unia mutta silloin herätessäni yöllä näen oman turvani vieressä ja voin sulkea silmäni samalla kun halaan turvakalliotani, rakasta miestäni :) Miehen ollessa pois yhdenkin yön pidempää tulee painajais kierre ja se on väsyttävää :/
Ai niin olemme kertoneet jo perheestä miehen vanhemmille, omalle äidilleni, siskoilleni sekä veljelleni, myös miehen toinen mummo on saanut tietää asiasta
odottelen vielä oikeaa hetkeä kertoa omille isovanhemmilleni (äidin puolelta) ehkä viikko 14+ olisi sopiva.. jossain kirjassa sanottiin että silloin keskenmenoriski tippuu 65%.. olin aina luullut että se tippuu jo viikolla 12? nooh onko tuolla väliä.. sanoin äidillenikin että iloitaan nyt tästä ilosta ja jos jotain tapahtuu surraa ja itketään sitten yhdessä :) Kyllä taakka tippu harteilta kun sain kerrottua äidilleni, kyllä nainen tarvitsee äitiään tullessaan äidiksi ainakin näin koen minä :)
Mutta nyt nukkumaan, öitä!

Kurkkaus mahaan

Jes tänään se vihdoin oli! Yön nukuin todella huonosti ja näin painajaista että myöhästyin sekä menin väärään paikkaan :D Mutta aamulla unista viisastuneena unohdin torkkunapin olemassa olon ja hyppäsin sängystä ylös. Potkin myös ukon ylös myöhemmin ja lähdinmme kohti totuutta. Totuus oli suloinen pieni melkein ihmisen näköinen ja totta! :) Ei sitä voi oikeesti sanoin kuvata tai ennalta edes kuvitella miltä se tuntuu kun saa nähdä pienoisen! Voi että oon onnellinen, mutta samalla pelottaa ihan kauheasti.. onko tämä todella sitä mitä haluan, katoanko minä kun vauva syntyy ja olen vain äiti? olenko varmasti nähnyt elämää tarpeeksi enkä kadu etten seikkaillut maailmalla enemmän?? olenko hyvä äiti??? apuaaa! paljon kysymyksiä joihin en taida löytää vastausta.. tietenkin kun laittaa asiat järjestykseen ja ajattelee etten edon takia välttämättä olisi saanut lasta enään sen jälkeen kun tein kaikkea jännää ja seikkailin maailmalla niin tajuaa että elämä on täynnä valintoja ja suuntia. Yritän ajatella että voinhan matkustaa maailmalla lapsen kanssa? En muutenkaan välitä mistään ryyppäilystä saati sitten tuntemattomissa maissa niin miksi en voisi kokea merta, lämpöä, delfiinejä, norsuja, eri kulttuureja lapsen kanssa? :) sanokaa minulle hyvät ihmiset ettei se jää tähän että elämä jatkuu ja minä olen minä enkä vain äiti ja voin nähdä edelleen maailmaa!!!!!!  Huh huh siinä on mietittävää..

Ai niin ultraäänen mukaan sikiön koko täsmäsi viikkoja eli 11+1 ja laskettu aika 20.1.-13 :)

Kaksi yötä ultraan :)

Kuten otsikko kertoo on todellakin kaksi yötä ja ultra aamulla 8lta :) ihanaa! Päätettiin että haluamme että samalla tehdään se niskapoimu turvotuksen mittaus.. En nimittäin osaa itselleni perustella miksi en haluaisi sitä ja toisaalta miksi ihmeessä jättäisin sen tekemättä. Vähän tietenkin pelottaa vaan sen takia että itse uskoo ettei siellä mitään vikaa ole näkyvissä joten oma varmuus/luottamus elämään saa epävarmaksi...

Väsyttää taas ihan älyttömästi ja onhan kello paljonkin, masentaa ajatella että huomenna on jo sunnuntai ja maanantaina koittaa taas työ aherrus :/ 20 pv jäljellä.. Jos sunnuntaina nyt on viikko 11 niin harjoittelu jaksoni päättyy silloin viikolla 15+5 :D no meneepähän nämä odotuksen alkuviikot nopeammin ku joutuu ahistumaan töissä eikä kokoajan vaan mieti mahaa :)

Muuten elämään ei oikeastaan nyt mahdukkaan kuin työssäoppiminen ja mahan ajattelu ;) nooh kyllähän me ollaan katseltu omaa osaketta enimmäkseen rivarista ja toivottavasti sellainen löytyy ennen syksyä että sais nauttia hiukan omasta pihastakin ennen pakkasia ja lumen tuloa (masentaa hitto ajatellakkin niitä). Kaikista eniten odotan pääsyä tästä kolmannen kerroksen loukusta jossa ei edes ole sitä hiivatin parveketta.. Nyt miehen molemmat vanhemmat tietää, ehkä pari viikkoa liian aikasten mutta en jaksa oikeasti ressata, mennään tunteiden mukana eikä aleta taistelee niitä vastaan? jos jotain pahaa tapahtuu niin toivotaan että mulla on sitten iso tukijoukko ympärillä näissä perheenjäsenissämme jotka halaa pahan olon pienemmäksi pisteeksi sisällä.. Omasta suvustani kun ei tiedä vasta ku se hemmetin pikkusiskoni joka sai tiedon valmistujaislahjaksi, onneksi hän valmistu myöhässä niin oli viikkoja sentään sen verran että eka neuvola oli ohi :) Ajattelin soittaa isosiskolleni etelään maanantaina ultran jälkeen ja järkyttää hänet heti maanantain kunniaksi :D siis sillä ehdolla että siellä pikkunen on hengissä ja kaikki vaikuttaa hyvältä silmämääräisesti :) Sitten varmaan kerron pikkuveljelleni herra "ihan kohta 16v":lle ja äitille viimesenä :DD olen vieläkin vihainen... isälleni en aijo kertoa ollenkaan onhan meidän välit olleet lapsuudesta asti huonot, alkoholisti kun on. Mummu ja pappa onkin sitten kaikista pahin paikka miten niille kertoo?? he ovat kyllä jo 70 vuotiaita ja varmasti siinä mielessä tyytyväisiä kun tulevat isoisovanhemmiksi ensimmäistä kertaa sitten ja ikää kuitenkin on jo..mutta silti ku mie oon papan kalakaveri ollu kaikki nämä vuodet ja nyt oonkin raskaana.. ja mummu onkin sit ihan eri asia.. oi voi oi voi... Ihan sama tärkeintä et vauva pysyy masussa tammikuuhun asti ja kaikki muu on pientä siihen verrattuna :) 

Hmm.. näiden ihme höpötyksieni jälkeen onkin hyvä lähteä unten maille.. en edes tiedä oliko tuossa "päänsisäisessä" keskustelussani yhteistä lankaa vai poikkoiliko juttu mutta ketä kiinnostaa, minä sain purkaa oloani ;) Kiitos jos luit tämän kertomukseni jaettu murhe on pienempi?? ja ilo suurempi :D

Öitä kaikille! (tai huomenta jos lukee aamulla tai päivää jos luet päivällä tai :DD joo joo nukkumaan meno aika!)

Hermot kireellä

Kuten otsikkokin kertoo hermot on kireellä ku viulun kielet.. en tiiä miksi, enkö sitten saa levättyä tarpeeksi vai mikä. Viimenen näyttö tuli tänään tehtyä onneksi! Mutta kiinnostaakin enään jatkaa työssäoppimista yli kuukauden????? ei todellakaan. Senkin ajan voisin käyttää nukkumiseen ja rentoutumiseen tai palkkatyön tekemiseen! ah kuulostan joltain 17 v teinitytöltä joka yrittää selviytyä koulusta ja raskaudesta sekä taloudesta.. Onneksi en ole todellakaan enään 17 vuotta ja onneksi tämä on jo kuitenkin toinen ammattini.. Mutta palkka työssä minä tämänkin viimeisen "opiskelu" kuukauden olisin enkä tyhjässä harjoittelussa... Ehkä täytyy keksiä jotain. Mutta tosiasia kyllä on että en usko että minun stressitasolleni tekee kovin hyvää jos painan 8h päiviä edes palkallisesti semmonen 5-6h vois olla mukava.. Nyt varmaan ihmiset ajattelee että huh huh ompa outo tyyppi ja että raskausaikana pitää jaksaa ihan samallailla tehä töitä.. nooh rehkikää itte ku verenpaine on matalalla ja välillä on niin väsy/pökkyrä olo et ihan saa jännäillä millon pökrää lattialle.. pitää varmaan jutella asiasta ens viikolla kun on neuvolalääkäri aika. Niin ja työ jota teen on kokoajan liikkumista jalkojen päällä 7,5h aikana ei istuta ku noin 15min kun vetästää jotain ruokaa namaan ja sit taas hommiin. Lisäksi työtä tehdään kosteassa ja kuumassa keittiössä, jep tuuletuksisa huolimatta se on kuuma ja kostea jos ulkonakin on lämmintä ja kosteaa.. Onneksi tänään oli suht ok päivä kun vedin alku vuorosta limukkapullon ja sen jälkeen täytin sen raikkaalla vedellä ja vedin sitä loppu vuoron eli muistin nesteyttää itseäni.

maailman paras vempain KOTIDOPPLERI!!!

:) nyt voin huokaista ja yrittää uskoa sekä nauttia tästä raskaudesta. Tilasin vihdoin ja viimein sen kotidopplerin ja sain sen extra nopeaa, mistä olen hyvin tyytyväinen. JA MITÄ VIELÄ sieltäpä löysin pienellä etsimisellä sellaisen nopean hiukan sahaamista muistuttavan äänen! löysin kyllä myös sen viuhviuh äänen mikä tituleerattiin jossain nettipalstoilla istukan virtausääneksi??? en tiiä mut kyllä sieltä pikkusen sykekkin löyty :) harmi kun en raskinut ostaa sellaista kalliimpaa versiota joka ois laskenut sen sykkeenkin mut noooh toi äänikin jo riittää :) nyt en oo saamassa hermoromahdusta ja ootan innolla ultraa vaan ihan muuten vaan :)

IHANAA JUHANNUSTA 2012 KAIKILLE <3

Usko 0%

Raskausoireet hävis rv 8 suunnilleen.. en usko että elämä mahassa enään jatkuu enkä jaksa oikein tehdäkkään asialle mitään.. miten siitä voi varmistua mitenkään muuten ku soittamalla neuvolaan ja ultraamalla? en halua mennä sinne ja tuntea itseäni tyhmäksi...

enpä tiedä elämästä....

Yölliset painajaiset

Voi luoja kuinka väsynyt olenkaan. En saa näyttävästi rauhaa yöllisiltä painajaisiltani :( kolmehan nuita tässä on jo ollut aikalailla putkeen.. kahtena yönä näin unta todellakin että vuosin verta ja nyt näin unta että olin yhtäkkiä laihtunut niin että housut oli löysät mikä viittaisi kans keskenmenoon ku turvotus hävii ja silleen... HUOH!
Parisuhteessakin kolhuja.. mun miehenihän ei ole mikään kärsivällisyyden perikuva tai pitkähermoinen lainkaan. Se ei oikeen jaksa mun hermoilua yms..ja välillä mun pitäis saada hermoilla.. en tiiä meillä nyt on vaan ongelmia kun mulle alkoholin käyttö on pelottavaa tai siis kun isä oli alkoholisti niin pelkään että otan itselleni samanlaisen miehen ja nyt koko ajan tarkkailen kuinka paljon mun mies juo ja kuin usein ja miten se sillon aina käyttäytyy ja tää vetää miehen hermoja kireelle... huoh ehkä pitäis mennä juttelee ammatti ihmiselle??
tänään 7+5 jos pysyn laskuissa.. pitkä aika vielä jännitettävissä...

Ensimmäinen neuvola!

Noniin ensimmäinen neuvola oli tänään! Kyllähän meitä jännitti :D ihan hermona hymyiltiin kummatkin. Siinä se neuvolatäti ohjasikin meidät ensin huoneeseen jossa vilkaistiin mahaan ultraäänellä silleen epävirallisesti ku neuvolatädillä siihen mitään koulutusta ole mutta kylläpä sieltä löydettiin pikkuinen möykky :) saatiin siitä semmonen hemmetin epäselvä kuvakin mukaan :D
Sitten painon kanssa tuskailin mutta eihän sekään nyt hirvee ollut mutta oon kuitenkin tuota painoa saanut kerättyä jo ennen raskautta siihen tahtiin että pääsen kuitenkin suoraan sit sokerirasitustestiin jos niille viikoille päästään.
Laskettu aika näillä näkymin siis 20.1.2013 ja viikkoja tänään oli 7+2 :)
Raskausoireita on edelleen ihan älyttömästi ja ne ei oo mitenkään mieluisia (lähinnä tää kuvotus ottaa päähän). Mies taas kuvaa tän hetkistä tilannetta sanomalla että mulla on taisteluinto päällä :D
Huomiset pääsykokeet peruuntu kun meikäläinen viimetippaan jätti ennakkotehtävän tulostuksen joka ois pitänyt palauttaa huomen aamulla mennessä, kun saaketin tulostin ei sitten haluakkaan toimia. Huoh en ois kyllä jaksanutkaan.. Tunnen itteni vaan niin huonoksi ihmiseksi kun en ole saavuttanut elämässä uralla mitään :( kaks perus tutkintoo kohta taskussa, ei merkkaa mitään kun ei ole työkokemusta tai amk tutkintoo, OLEN LUUSERI.
Aattelin tässä et kerta huominen on vapaa ja ukollakin on kesäloma niin voisimme mennä käymään eläinpuistossa, sää vaan ei näytä olevan sillä päällä mut katsotaan, ulkoilma ja eläinvauvojen ihailu vois olla nyt hyvää ressitason pudotusterapiaa :)
Perjantaina pistetään doppleri tilaukseen ihan perusmalli päätettiin ottaa :) toivottavasti se sit toimii kans... Kätilön ultraääni on sitten 2.7. että sinne asti jännätään nyt lissää, et jos nähtäis vähän jotain selkeempää ku joku utuinen pilkku :D

Kipua + tippa verta = totaalipaniikki

Eilen tiskailin raivoissani ja tunsin masussani kipua mutta tiskasin nyt kuitenkin loppuun kun olin ukolle vihainen. Menin sitten nukkumaan, kun kuvittelin että kyllä se kipu loppuu kun levähdän. Loppuhan se kunnes seuraavana päivänä koulussa vessassa huomasin varalta laittamaani pikkuhousunsuojaan ilmestyneen tippa verta!! Siinä paniikissa hilluin vähän aikaa jossain ihme tunnottomuuden tilassa siis henkisesti kunnes rauhotuin. Okei myönnän että saatoin soittaa myös neuvolaan omalle neuvolatädilleni joka rauhotteli minua sanomalla että jos jotain tapahtuu niin ei sille mitään voida tehdä :D jotenkin en nyt tiiä oisko ton pitänyt rauhoittaa mua. Noh menin takaisin kouluun ruokatauolta ja kipu selässä sekä mahassa alkoi taas nousemaan pintaan..ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Jos vähänkään alan tässä riehuskelemaan ja rehkimään niin alkaa mahaa ja selkää särkemään välillä ihan muuten vaankin.. Pelkään että keskenmeno on menossa että siellä kaikki ne pienet elimen alut sun muut sammuttelee toimintojaan ja kohtu yrittää saada tyhjennystä käyntiin josta nämä kivut. Verta ei kuitenkaan ole tullut yhtään enempää mikä luo toivoa jonkun paljon mutta netistä kyllä luin että keskenmenojakin on monenlaisia...Nyt vain sitten otan kuulema rauhallisesti, enkä saa nostella mitään painavaa ja rakkaan mieheni lempi sääntö takuulla on yhdynnästä pitäytyminen :D ei muuten saanut hirveesti jee huutoja tuo.. Noh vaavan parasta aatellaan, jos siellä ees enään on mitään vaavan alkuakaan :( pelottaa niin älyttömästi! Koko päivän olen odottanut että kun käyn vessassa näen enemmän verta mutta ei vielä ainakaan... Tässä ei auta nyt kuin odottaa tiistain neuvola aikaa niinkuin neuvolan täti sanoi...

Mutta sanon kyllä että tässä on tiistaihin asti luvassa unettomia öitä :/

Kuiskasin enkelille toiveen ja nyt joudun kuiskaamaan uudelleen että hän suojelee pientä alkua...toivottavasti hän kuulee tälläkin kertaa meitä..

Pettureita

En enään tiedä mikä meitä ihmisiä vaivaa. Kun joku kertoo sinulle salaisimman salaisuutensa niin miksi sinun täytyy kertoa se eteenpäin?? Miksi on niin vaikeaa olla hiljaa ja kantaa sydämessäsi salaisuus kokonaisena sitä puolittamatta kenenkään kanssa?

Noh tämä pohdinta johtuu ihan siitä että eräs ihminen jota luulin ystäväkseni ja salaisuuteni arvoiseksi on tänään paljastunut petturiksi! Hän oli kertonut eräälle ihmiselle joka ei tunne minua (on nähnyt kuitenkin jonkun kaksi kertaa) ja jolla ei ole mitään syytä tietää.. hän on myös toisen ystäväni tuttava ja tämän toisen ystävän kautta sain tietää tämän petturin todelliset karvat. Että minua nyt inhottaa.. mutta näin sitä nähdään keheen voi luottaa keheen ei. En jaksa jeesustella sen enempää sillä tiedän että olen joskus nuorempana itsekkin ollut näin ajattelematon, ehkä hakenut itselleni hyväksyntää.. Mutta nyt puhun meistä aikuisista ihmisistä ja tämä henkilö oli minuakin reilusti vanhempi.. En tiedä millä asenteella huomenna kohtaan tämän henkilön... Mutta nyt murehtimaan asioista peittojen väliin ja toivomaan että tänä yönä uni on levollisempaa...

KILOJA KILOJA JA LISÄÄ KILOJA

Hyi.. siis todellakin tajuan etten vielä ole voinut todellakaan lihoa vauvan takia mutta nyt se alkaa iskeä todellisuuteen että minä tulen lihomaan joka suuntaan (ainakin jos äitiini olen siinäkin sitten tullut). Ei siinä mitään mutta kun olen tässä plussaa odotellessa joutunut yrittämään syömään terveellisesti yms herkutellut niin olen lihonut 10 KILOA jo ennen plussaa, kaikki kivat vanhat vaatteet joko kiristävät tai eivät edes enään mene päälle :/ painoin aikaisemmin 50kiloa mikä on ihan hyvä tälleen 156 pitkälle tyttärelle :D mutta nykyään luku on lähempää 61  varmaan kun en ole suostunut puntarille aikoihin.. neuvolassahan sekin on sitten pakko homma :S
Ahistaa siis älyttömästi. Mutta kulta on luvannut että kun vauva syntyy ensi vuoden alussa kai tammikuussa niin saan sitten helmikuussa synttärilahjaksi kuntosali kortin<3 Minä aijon pistää sitten kropan kuntoon kesäksi. Siksi olisikin tärkeää että voittaisin synnytyspelkoni siis minullahan on sellainen jumalaton pelko. Mutta jos pääsisin jonnekkin "terapiaan"/valmennukseen sen asian tiimoilta niin voisin synnyttää normaalisti ja saada sitten nopeammin luvan kuntosalirääkkiin<3 olemme jo ehtineet sopiakkin että jotta minä en olisi 24/7 sidottu vauvaan on joka toinen päivä minun vastuulla enemmän vauva myös kun ukko tulee töistä ja hän saa levätä ja joka toinen päivä sitten on sitten ukon vuoro ottaa langat käteen ja minä lähden kuntosalille ja rentoudun :) onneksi on niin mahtava mies :) Ja joskus muka menin höpöttämään ettei tuo mikään unelma prinssi ole :D Muistatteko? niiltä ajoilta kun minulla oli Missio Se Oikea :)) Huoh elämä on kyllä ollu hauskaa ja jatko varmasti myös :) Elämässäni on ollu surua ja tuskaa mutta vaihtaisinko päivääkään pois koska kaiken sen takia minusta on kasvanut MINÄ, tuskimpa vain.. :)

Pelko, oireita ja kaikkea muuta..

Pelkääminen ei sitten todellakaan loppunut plussa uutiseen :/ Nyt kai tuo pelottaa sitten entistä enemmän.. Pelotaa että se pieni elämän alku loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Meninkin sitten lukemaan netistä kaikenmaailman pelottavia kokemuksia :/ Kaiken lisäksi kaveri opiskelujen piiristä koki vasta juuri jotain kauheaa joten tässä on kyllä pelonsekaiset tunteet. Alavatsassa välillä vieraileva kipu tekee siitä entistä pelottavampaa vaikka kuinka olen lukenut että kivut on normaaleja kiinnityskipuja O.o Ne vaan on niin pelottavia, ihan kuin kuukautiset alkaisi millä hetkellä hyvänsä.. Neuvolaan soitin jo maanantaina tietenkin heti malttamattomana ja sain ajan 5.6 sinne on vielä niiiin pitkä aika miettiä että onkohan siellä ees mitään oikeassa paikassa ja montakohan siellä sitten on, eli toinen pelkoni on että siellä saattaisi olla useampikin kun tuossa lääkkeessä (clomifen) on käsittääkseni suurempi riski kaksosiin yms.. ja voin sanoa että kyllä täällä nyt ihan toivotaan yhtä, oma jaksaminen saattais olla enemmän koetuksella jos pienoisia tulisi yhtä aikaa kaksi! Olipa muuten helvetin nyrpeän kuuloinen neuvolan vastaanotto täti... puhelu meni kutakuinkin näin:

alku tervehdyksien jälkeen....

Minä: Tein viikonloppuna positiivisen raskaustestin
Täti: Niin..
Minä: Niin että pitäisi varmaan neuvolaan varata aikaa..??
Täti: No millon alko viimeset kuukautiset
Minä: 16.4
Täti: Missä asut
Minä: keskustan alueella
Täti: Jaa tuossa ois tuolle X:tätille aika 5.6 varaa puoltoista tuntia aika
Minä:Sopii mainiosti
Täti: No 5.6 sitten kello 12.oo
Minä: Ok. Kiitos hei...

En tuntenut itseäni lainkaan tervetulleeksi vaan tuli vähän sellainen olo että mitä nä tänne soittelet...

Eikös siellä pitäis olla semmonen täti vastaamassa joka ois heti innostunut että Oi ihanaa että onneksi olkoon, katsotaan tästä sitten sulle heti aikaa tänne neuvolaan.... jne... ???

Paah... Ettäpä tympi. Mutta joo sitten onkos mulla mitään oireilua ollu?? NO ON KYLLÄ!

Eli ihan ekana muistan sillon ku nännit näpötti koko ajan ja olivat kipeet no luulin että ne oli saanut liian kovaa kuritusta aikuisten touhujen yhteydessä mutta vähän kummastutti ku en muista että näin olisi touhuttu.. Sitten seuraavaksi väsymys aamulla ois vaan voinut jatkaa unia vaikka kuinka. Sitten tuossa ennen ensimmäistä plussa testiä päätä särki muutaman päivän ja myös koko viikonlopun jolloin nuo kolme plussaa tein ja kulta kävikin hakemassa apteekista panadoli zapp särkylääkettä ja kahdella sellaisella sitten lähti ONNEKSI eikä sen jälkeen ole palannut :) Plussan jälkeen on kyllä jotenkin huomannut viitteitä että suolisto ei toimis ihan niin nopeaan ku ennen, mullahan oli sillon semmonen super suolisto.. Ja joo jos juon limukkaa tai hiilihapotettua vettä niin kaasuongelmia tietää :D Väsymys on vieläkin tietty tai ei siinä mitään tiettyä oo mut onpahan kuitenkin.. lämpö melkein koko ajan 37,5 ja iltasin paleltaa hulluna mutta päivisin tykkää kroppa hikoilla ja kuumua :( Tämmösiä pikkusia..
Etovuus, luulen että kuvittelen mutta kermavaahto ja kaikki happopitoiset ruuat saa minut irvistämään.. (karpalo, vihreät omenat yms)..
Ananasta oon vetänyt aikalailla ja siitä ei sais tarpeekseen siis puhun tuoreesta :) naaamii mutta pakko rajottaa sen ostamista, onneksi ollu nyt tarjouksessa :D
En sitten tiiä onko nämä tosi hommia vai kuvitelluja mut näin minä asiat koen.

En todellakaan uskalla väittää syöväni tällä hetkellä tarpeeksi monipuolisesti joten apteekista ostin tuon clearblue testin yhteydessä Ladyvita Mama kalsium-, monivitamiini- ja kivennäisvalmisteen odottaville ja imettäville naisille siis tarkoitettu 120 tabl. noin 21e ja sitä olen popsinut sitten ohjeen mukaisesti kolme tablettia päivässä. Yritettiin siinä vertailla niitä mammoille tarkoitettuja valmisteita apteekin myyjän kanssa ja tähän jotenkin päädyttiin sen takia ettei tarvinut esim otta kalkkia sitten erikseen enään :) I like! vaikkakin joudun syömään sen kolme tablettia kun muiden valmisteiden mukaan olisi tarvinnut vain yhden ja taisi tämä olla kalleimmasta päästäkin -.-' mut ei se rahan vaan terveen lapsen arvo :)) vaikka eihän nämä takaa mitään tervettä lasta..

Olen myös tässä miettinyt että olenko ihan pipi päästä jos nyt viikonloppuna teen uuden testin? Onko siitä mitään hyötyä mutta tahtoisin ees jotenkin saada varmuutta että siellä on joku.. ehkä nyt niihin liuska testeihin tulisi vahvempi plussa viiva tjn... huoh..

Kolmas testi todensanoo :D

Siinä se nyt on O.o

Sunnuntaina siis eli äitienpäivänä tein tuon digitaalisen ClearBlue testin..

kuva on hiukan tärähtänyt

mutta kyllä siinä selvästi lukee Raskaana ja 1-2

eli ohjeen mukaan olen raskaana 3-4 viikolla lääkäreiden laskutavalla....

Huh huh koko ajan ollut semmonen olo että joka aamu pitäis tehä uus testi että uskoo siihen että siellä se on

meidän vauvan alku..