maitotehtaan koe erä nro1

rv 19+2 aamu valkeni painajaisista painavana.. siinä sängyssä kun yritin unihiekkoja hieroa silmistä havahduin siihen että yötoppini etumuksessa oli kaksi märkää peukalon kokoista länttiä.. hetken tuumailtuani ei jäänyt vaihtoehdoksi enään mitään muuta kuin että maihtotehtaat ovat päässeet rakennus puuhassa siihen vaiheeseen että tuotantolinjoja on alettu testaamaan O.o whaaaat??? näin aikaisin ?!?! ei ei ei menetän joka päivä enemmän ja enemmän minun omaa kroppaani ja joudun luovuttamaan sitä lapsen käyttöön murr... eikai se auta kun lähteä ostelemaan rintaliivinsuojia. Taidan valita sellaisia pestäviä suojia kerta niitä varmaan sitten saa käyttää tän loppu raskauden ajan sekä sitten tietty synnytyksen jälkeen, taitavat todellakin tulla halvemmaksi.
Ahdistusta tän läskin kropan kanssa taas vaihteeksi ollut..semmonen ongelma tässä on että tunnen olevan vankina omassa kropassani. Mitään ei saa tehdä, kaikki pitää ottaa niin nätisti.. ja plaa plaa en oo koskaan oikeen ollut hyvä muiden asettamiin rajoituksiin ne on saanut mut vaan juoksemaan ja lujaa.. tää lapsi asettaa mulle kaiken näköisiä pakotteita ja en ees voi juosta pakoon... en tiiä kai tää on vaan jotain tällaista panikointia :D
Vielä muutama päivä rakenneultraan!!!! :)

Nyt shoppailemaan niitä suojia O.o

Supistuksia ja ultraääni

Viikosta 16 asti olen tuntenut supistuksia ja toissapäivänä se alkoi olla jo mielestäni liikaa SIIS IHAN LIIKAA mitä ikinä teinkään niin supisteli.. Noh eilen sitten rohkaistuin ja soitin neuvolan tädille ja hänhän kutsui minut tälle aamulle nopeaan tarkastukseen. Ihan yksinkertaisesti vallattiin neuvola lääkärin huone ja katsottiin massuun ultralla :) siellä se mun pikkunen toukka oli sillä oli kaksi jalkaa ja kaksi kättä sekä pää ja selkäranka ja kylkiluut! Se potkiskeli ja heilutteli käsiä ja kun aikansa siinä tuijotimme niin se nosti katseen suoraan siihen ultralaitteeseen eli näimme kuinka hän katseli meitä näytöstä ja heilutti kättä vähä äkäsen näköisesti ihan kuin ilmoittaakseen että hän tahtoo nyt nukkua että lopettakaa häiriköinti tai sitten moikatakseen kuka tietää :D mutta oli se hemmetin suloisen näköistä! Nyt otan vähän vain rauhallisemmin tätä elämää ei mitään hikilenkkejä eikä pikapyöräilyä vaan letkeätä menoa. Terveydenhoitajani sanoi että minulla on ehkä vain herkempi kohtu (ei muuten kuulostanut kovin lupaavalta sanalta "herkempi") mistä tämä johtuu niin enpä tiedä. Aloin miettiä että onko endo sitä herkistänyt vai voiko herkkä kohtu olla osa syy endoon? kun tietääkseni ei vieläkään ole mitään tietoa mistä endokaan johtuu.. Mietin myös että voiko kohtu olla herkkä jos siellä on endo kiinikkeitä ja nyt ne venyy kun kohtu kasvaa ja saa kohdun araksi? Enpä tiedä tietääköhän kukaan, edes lääkärit..
Rakenne-uä aikakin tuli ja se on 3.9 eli vasta viikolla 20+1 vaikka aijemmin luulin että se on viikolla 19 noh aivan sama eihän sinne ole enään kun pari viikkoa :)
Pikkuinen jupsutti äskettäin masussa :D sekin kyllä tuntuu aika kipakalta, alkaakohan ne sattumaan sitten ku toinen on isompi ja potkii kovemmalla voimalla O.o meikällä taitaa todellakin olla herkkä kohtu :'(
Ihan hassun tuntosta tuo toisen touhuaminen tuolla :D Huomasin eilen että alan rakastamaan mahaani, entä sitten jos se on iso ehkä liian iso viikkoihin nähden koska olen läski mutta se näyttää vaavamasulta ja on ihana vaatteet päällä tietenkin! En koe sitä kovinkaan seksikkääksi kun hypin ilkosillani ;D Ah sydämeni on täynnä rakkautta! Noh nyt lähden viettämään laatuaikaa lemmen viemän ja jumpsuttavan mahani kanssa :)

Ihanaa ja hedelmällistä syksyä kaikille!

Mamma vaatteita ja maha-ahdistusta...taas..

Käytiin eilen isommassa kaupungissa shoppailemassa mulle mamma vaatteita varmaan puoliakaan ei löytynyt, esim. takki syksyksi jäi ostamatta ja kengät (ei kyllä mikään mamma vaate :D mutta uudet oisi syksyksi kivat että pysyy jalat kuivana). Takki jäi harmittamaan tosi paljon sillä öö mun entinen menee just ja just kiinni masun kohdalta ja helma nousee liian ylös :/ Mun maha on kyl tehnyt sellasen super pömpsähdyksen mikä ahdistaa sillä nyt on vasta viikko 17! Nooh tästä syystähän sinne lähdettiinkin siis ostoksille kun maha on iso.. Löysin farkut jostain ihme liikkeestä ja ne makso 55e ei ehkä kalleimmasta päästä mamma housut mutta silti kirpasi maksaa kun tietää että niitä pidetään vain tammikuuhun asti ja ehkä sen jälkeen jos lihon niin että ei muuta vaatetta mee päälle.. nuissa housuissa kuitenkin plussaa oli että olivat hiukan vielä väljät ja säädettävä vyötärö joten uskon että menevät tuonne loppuun asti. Shoppailussa oli myös hyvä puoli siinä että tuli kokeiltua kaiken näköisiä kokoja ja nyt hahmottunut vähän paremmin mitä kokoa tilata netistä jos meinaa tilata. Housut saa jäädä kyllä noihin yhtiin ellei edullisesti käytettynä löydy mutta paitoja varmaan tarvii tilata lisää sillä nyt löysin vain yhden minun tyylisen paidan O.o olen varmaan joku vuoden nirppanokka :D
Alushousu pahetti löhti myös H&M:ltä matkaan mutta petyin kotona kun niissä oli sellainen ohut kuminauha joka on aika napakka vaikka pöksyt muuten tuntuu tosi hyvältä jalassa :/
Muita hyödyllisiä ostoksia oli nypynpoistaja ja koiralle heijastinliivi. Nyppy kone lähti hintaan 9,95e ja heijastinliivi 3,95! molempiin erittäin tyytyväinen!! nyppy koneella lähti tästä meidän kangassohvasta kaikki nypyt veks ja tuntuu nyt paljon pehmeämmältä ja näyttää nätiltä :) Ja Heijastinliivi koiralle sattu just sopivan kokosena vaikka koiraa enään täysikasvuisena olekkaan mitannut ja kyllä meidän hauva nyt näkyy maalla juostessaan kauemmas (autoilijoille myös päivällä) ja ilta lenkit onnistuu huolettomammin. Tuli kyllä vaan mieleen että tällä mammalla ei ookkaan vielä yhtään heijastinta viritettynä, täytyy hoitaa homma sillä meillä on täällä jo myöhään illalla pimeetä! Hyi syksy yäks! mut vaavan maailmaan tulo lähenee nopsaa ku syksy menee ja talvi tulee :)

Huolia ja murheita? No joo käsi puutu viime yönä 2-3 kertaa turraksi vaikka en edes maannut sen päällä tai mitään ja nyt aamulla niin ei tarvi istua kuin sohvalla ja kone sylissä niin tuntuu että jalka menee turraksi O.o what... niin muuten oon miettinyt että ku tässä muutaman kerran just ollut koneella näin että kone sylissä että millaisia vaikutuksia sillä on sikiöön ku maha on aika lähellä säteilevää konetta tuleekohan sieltä kolmipäinen lapsi ?
Kävellessä mahassa viiltelee mutta en tiedä edelleenkään onko se endoa vai vaan normaalia kun mahassa kaikki liikkuu ja kohtu venyy ja paukkuu :D uimista pitäisi lähteä tänään kokeilemaan, eikä suinkaan järvessä vaan lämpimässä hallissa taikka kylpylässä :)

16vk

Hmmm.. viikot ne vierii ja vierii eteenpäin, enkö minä vasta tehnyt positiivisen raskaustestin? Ihan huimaa että   kohta pitää oikeasti miettiä kaikkea mitä pitää hommata vauvaa varten. En tunnusta että listoja on jo tehty :D Löysin haluamani pinnan sängyn ja hoitopäydänkin ikeasta (pinnansängystä sai laidan irti) mutta toivottavasti sitä mallia on vielä myynnissä sitten lokakuun lopussa, sillä ajattelin säästää nuo isot ja hintavat ostokset sinne asti kunnes alkaa viimeinen kolmannes mutta kuitenkin heti alkupuolessa koska meillä ei olekkaan nuo ikeat ihan lähellä vaan hiukan matkustusta joutuu harrastamaan :/
Mutta jotain muuta jännää..... OLEN VARMA no ainakin 95% varma että olen tuntenut muutamia kertoja vauvan möklähdyksen masussa :D en jokapäivä todellakaan mutta viimeisen viikon aikana tuntui muutaman kerran sellainen hassu tunne jolle en keksi mitään muuta selitystä kun ei mitään ilmavaivojakaan ole ollut.. Joten uskon vakaasti nyt tähän ja olen onnellinen siitä :D
Mahaa ja selkää on särkenyt viime päivinä ja nukkuminen tuntuu ahistavalta kun mahaa särkee kun vaihdan asentoa tai en tiedä onko särkee oikea sana vaan ahdistaa ääh en tiedä :D onneksi tiistaina on neuvola, pääsee juttelemaan tutun neuvolatädin kanssa joka palannut kesälomalta ja varmaan aiheellista keskustella että voisko sen rakenne ultran tehdä sitten mahdollisimman nopeasti eikä vasta viimesillä viikoilla koska meikällä huolestuttaa edelleenkin se nesterakkula ja se mitä sille kuuluu: hävinnyt? kasvanut? pienentynyt?? Jos se on kasvanut tai ennallaan niin painaako se jonnekkin siellä kohdun takana yms..?
Parisuhteessakin pieniä säröjä kun toinen ei tunnu ottavan asioita tosissaan ja minun mummoni eli tuleva isomummo hätkyilee HÄITÄ!?!?!!? anteeksi mitä???! minä en ole menossa mihinkään naimisiin tämän lapsen takia vaan ajallaan rakkaudesta jos kaikki siltä tuntuu.. jep voi yllättää lukijan mutta vaikka olen lapsen tehnyt  tämän mieheni kanssa en silti ole kuin 94% varma siitä että menemme naimisiin tai että minä haluan mennä naimisiin, on joitain asioita joissa olemme niin erinlaisia ja minä olen hyvin itsenäinen ihminen joka ei siedä toisen sotkeutumista :D mutta tulemme hyvin toimeen nyt ja katsotaan löytyykö rakkauden lisäksi kaikki muukin mitä vaaditaan elämän pituiseen liittoon sillä rakkaushan ei yksistään riitä. Mutta kaikesta huolimatta tämä lapsi on rakkauden tulos jota kumpikin haluaa ja kaikella rakkaudella sitä olemme puuhanneet ;)
Jos nyt taas sukeltaisi kiireettömän päivän kunniaksi raskautta käsitteleviin keskustelupalstoihin  :D

Ei valittamista, ainoastaan odottamista.

Kerrankin ei ole kyllä mitään valittamista, eikä kyllä hehkuttamistakaan tai siis nyt vaan kai ootellaan sit niitä liikkeitä tai pikemminkin että alkaa ne tuntemaan kun ei mitään muutakaan jännää ole. Raskaus menee kai hyvin eteenpäin tai sydänäänet oon löytänyt sillon ku oon kuunnellut, nykyään nimittäin harvemmin kun sitä on alkanut uskomaan ja luottamaan et pikkunen kyytiläinen ei tipu kyydistä enään. Mitään kipuja ei oikeastaan ole tai vatsaa vissin öisin kiristää toisinaan ku nukkuminen on mitä on ja pissalla pitää juosta mutta se vaihtelee joka yö monestikko 3-5 on yaika normi vaihtelu :D
Ainut valittamisen aihe on hampaidenpesu ongelma :/ se ku saa minut yökkimään en tiedä johtuuko se harjouksesta vai tahnasta vai mistä mutta tänä aamuna mentiin jo niin pitkälle tässä ongelman vakavuudessa että oksensin :( eikä yökkiminen meinannut millään mennä ohi vaikka menin selälleni makaamaan sohvalle, tovin sai kyllä hengitellä suun kautta syvään O.o
Vauvan vaatteita oon hurahtanut jo ostamaan mut mulla on hyvä syy :D meinaan noi alennusmyynnit :D millään voi jättää ostamatta vaatetta joka maksaa uutena 3€ eli kyse on silkasta säästämisestä tietty ;) Äitini tietenkin on ostanut yhden alennus vaatteen ja yhden sain viimeisen työssäoppimispäivän kunniaksi läksijäislahjana yrityksen omistajalta, oli muuten kiva ylläri :) Mutta ajattelin kuitenkin nyt rajoittaa nämä ostokset siihen asti kunnes edes tulee jokin viite siihen kumpi ois tulossa eli ultrassa nähtäisiin sukupuoli. Joo-o tiedän etteivät nuo aina pidä paikkansa mut kyllä kait yleensä? Ja voihan sitä ostaa neutraaleja enimmäkseen, ne onkin minusta aika kauniita :)
Tuntuu ihanalta kun koulu on käytännössä ohi, yksi päivä papereiden täyttöä ja toisena päivänä kai saadaan jotkin todistukset vaikka näyttötodistuksia saadaankin vielä ootella tovin että näyttötutkintotoimikuntakohan se oli kokoontuu kesälomaltaan. Mutta pointti oli se että ei oo enään ressiä niin paljon vaikkakin tiedän että pitäisi ressata työn saannista yms.. mutta noup en nyt jaksa! otan rennosti, hoidan paperi asiat ja katson/kyselen töitä mutta en ota paineita.. hommia kyllä löytyy kotonakin, marjanpoimintaa ja sen semmoista kuten vuoden odottanut suursiivous jota olen siirtänyt koulun takia :D
Mutta endometrioosi kantaa vielä että kyllä raskaus on kyllä vienyt minun kaikki kipuni pois, ihanaa! en olisi kyllä uskonut, nyt vaan toivottais että se rauhottaisi myös raskauden jälkeen endoa ettei niin nopeasti kivut kasvaisi.. mutta sitäpä seuraillaan tässä kunhan aika kuluu :)
Nyt päikkäreille ja epätoivoisena kuuntelemaan joko voisi millään erottaa hentoa liikettä masussa xD tiedän aivan liian aikaista mut mullahan on herkkä masu xDxD

Muiden mielipiteet eivät olekkaan minulle yks hailee??

Monet ihmiset ovat sanoneet että mahani näkyy jo. Tästä hyvä esimerkki on siitä että toissa päivänä tuntematon ihminen tuli ja kysyi että odotanko. Mutta joudun jokapäivä olemaan tekemissä ihmisen kansssa joka toitottaa minulle ettei raskaus voi näkyä vielä ja että olen vain päästänyt itseni lihomaan O.o siis ööö otankos nyt tämän vain itseeni joidenkin raskaushormoonien takia vai onko tämä ihminen jotenkin väärässä tjn.. siis mulla on tosi paha mieli, tunnen itseni lihavaksi ja haluan peitellä mahaani. Maha myös inhottaa minua ja ahdistaa kun se tuntuu.. Enkä oikein tiedä mihin suuntaan ajatella.. Tai siis mahasta pitää olla onnellinen mutta samalla se on alkanut ahdistamaan ??? ah olen ihan hukassa tai siis en mutta välillä tulee ahdistuskohtauksia tämän asian takia oleko lihava vai näkyykö masu jo oikeasti?

stressaaja alusta loppuun?

Taidan olla stressaaja ihminen. En vaan osaa antaa elämälle ohjia ja liukua vain mukana sinne minne se viekin ja huomata määränpääni vasta sitten, minun täytyy tietää minne olen menossa. Stressaan joka päivä että löydänkö sikiön sydänäänet... Hullua, mutta luulen että tämä alkoi siitä kun tulikin kerta kun ääntä ei meinannut millään löytyä, onko se normaalia? siis että aina ei löydä tai sitten mulla ei ole hermoja etsiä pidempään kuin 5-7min.. Sitten toisinaan se löytyy melko piankin heti ensimmäisellä yrityskerralla. Nyt luulen vain löytäneeni äänet viimeisen kolmen-neljän päivän aikana. Masusta kuuluu kaiken maailman virtaus sun muu ääniä.. Neuvolalääkärissäkin lääkäri ei löytänyt mutta sitten terveydenhoitaja löysi etsinnän jälkeen yllättävän ylhäältä (aika lääkärille oli torstaina) ja tänä iltana sitten löysin äänet taas aika alhaalta sikäli mikäli oikean äänen bongasin :D
Mutta luulen että stressaan siis vielä lopussakin jos vaavalla on hiljainen päivä eikä liiku niin paljon, oi voi, voi mies parkaani, jos hän tämän kestää kestää hän ihan kaiken kanssani ;)
Nytkin pitäisi jo oikeasti olla nukkumassa, aamulla 8lta ylös ja puol 10 pitää olla jo työssäoppimassa. Jalat oli tänäänkin päivän jälkeen niin kipeät ettei tehnyt mieli juuri liikkua, ilta menikin sohvalla leväten ja netissä seikkaillen O.o mutta miksi sitten en nuku? Mies on tän viikon reissuhommissa ja tottakai mie näin viime yönä sit ihan älytöntä painajaista, eli en halua mennä nukkumaan koska 90% todennäköisyydellä tänä yönä näen painajaista uudelleen, se on aina sellaista ku ukko on pois, painajaisia painajaisia... Näen toki myös muulloin näitä kammottavia unia mutta silloin herätessäni yöllä näen oman turvani vieressä ja voin sulkea silmäni samalla kun halaan turvakalliotani, rakasta miestäni :) Miehen ollessa pois yhdenkin yön pidempää tulee painajais kierre ja se on väsyttävää :/
Ai niin olemme kertoneet jo perheestä miehen vanhemmille, omalle äidilleni, siskoilleni sekä veljelleni, myös miehen toinen mummo on saanut tietää asiasta
odottelen vielä oikeaa hetkeä kertoa omille isovanhemmilleni (äidin puolelta) ehkä viikko 14+ olisi sopiva.. jossain kirjassa sanottiin että silloin keskenmenoriski tippuu 65%.. olin aina luullut että se tippuu jo viikolla 12? nooh onko tuolla väliä.. sanoin äidillenikin että iloitaan nyt tästä ilosta ja jos jotain tapahtuu surraa ja itketään sitten yhdessä :) Kyllä taakka tippu harteilta kun sain kerrottua äidilleni, kyllä nainen tarvitsee äitiään tullessaan äidiksi ainakin näin koen minä :)
Mutta nyt nukkumaan, öitä!

Kurkkaus mahaan

Jes tänään se vihdoin oli! Yön nukuin todella huonosti ja näin painajaista että myöhästyin sekä menin väärään paikkaan :D Mutta aamulla unista viisastuneena unohdin torkkunapin olemassa olon ja hyppäsin sängystä ylös. Potkin myös ukon ylös myöhemmin ja lähdinmme kohti totuutta. Totuus oli suloinen pieni melkein ihmisen näköinen ja totta! :) Ei sitä voi oikeesti sanoin kuvata tai ennalta edes kuvitella miltä se tuntuu kun saa nähdä pienoisen! Voi että oon onnellinen, mutta samalla pelottaa ihan kauheasti.. onko tämä todella sitä mitä haluan, katoanko minä kun vauva syntyy ja olen vain äiti? olenko varmasti nähnyt elämää tarpeeksi enkä kadu etten seikkaillut maailmalla enemmän?? olenko hyvä äiti??? apuaaa! paljon kysymyksiä joihin en taida löytää vastausta.. tietenkin kun laittaa asiat järjestykseen ja ajattelee etten edon takia välttämättä olisi saanut lasta enään sen jälkeen kun tein kaikkea jännää ja seikkailin maailmalla niin tajuaa että elämä on täynnä valintoja ja suuntia. Yritän ajatella että voinhan matkustaa maailmalla lapsen kanssa? En muutenkaan välitä mistään ryyppäilystä saati sitten tuntemattomissa maissa niin miksi en voisi kokea merta, lämpöä, delfiinejä, norsuja, eri kulttuureja lapsen kanssa? :) sanokaa minulle hyvät ihmiset ettei se jää tähän että elämä jatkuu ja minä olen minä enkä vain äiti ja voin nähdä edelleen maailmaa!!!!!!  Huh huh siinä on mietittävää..

Ai niin ultraäänen mukaan sikiön koko täsmäsi viikkoja eli 11+1 ja laskettu aika 20.1.-13 :)

Kaksi yötä ultraan :)

Kuten otsikko kertoo on todellakin kaksi yötä ja ultra aamulla 8lta :) ihanaa! Päätettiin että haluamme että samalla tehdään se niskapoimu turvotuksen mittaus.. En nimittäin osaa itselleni perustella miksi en haluaisi sitä ja toisaalta miksi ihmeessä jättäisin sen tekemättä. Vähän tietenkin pelottaa vaan sen takia että itse uskoo ettei siellä mitään vikaa ole näkyvissä joten oma varmuus/luottamus elämään saa epävarmaksi...

Väsyttää taas ihan älyttömästi ja onhan kello paljonkin, masentaa ajatella että huomenna on jo sunnuntai ja maanantaina koittaa taas työ aherrus :/ 20 pv jäljellä.. Jos sunnuntaina nyt on viikko 11 niin harjoittelu jaksoni päättyy silloin viikolla 15+5 :D no meneepähän nämä odotuksen alkuviikot nopeammin ku joutuu ahistumaan töissä eikä kokoajan vaan mieti mahaa :)

Muuten elämään ei oikeastaan nyt mahdukkaan kuin työssäoppiminen ja mahan ajattelu ;) nooh kyllähän me ollaan katseltu omaa osaketta enimmäkseen rivarista ja toivottavasti sellainen löytyy ennen syksyä että sais nauttia hiukan omasta pihastakin ennen pakkasia ja lumen tuloa (masentaa hitto ajatellakkin niitä). Kaikista eniten odotan pääsyä tästä kolmannen kerroksen loukusta jossa ei edes ole sitä hiivatin parveketta.. Nyt miehen molemmat vanhemmat tietää, ehkä pari viikkoa liian aikasten mutta en jaksa oikeasti ressata, mennään tunteiden mukana eikä aleta taistelee niitä vastaan? jos jotain pahaa tapahtuu niin toivotaan että mulla on sitten iso tukijoukko ympärillä näissä perheenjäsenissämme jotka halaa pahan olon pienemmäksi pisteeksi sisällä.. Omasta suvustani kun ei tiedä vasta ku se hemmetin pikkusiskoni joka sai tiedon valmistujaislahjaksi, onneksi hän valmistu myöhässä niin oli viikkoja sentään sen verran että eka neuvola oli ohi :) Ajattelin soittaa isosiskolleni etelään maanantaina ultran jälkeen ja järkyttää hänet heti maanantain kunniaksi :D siis sillä ehdolla että siellä pikkunen on hengissä ja kaikki vaikuttaa hyvältä silmämääräisesti :) Sitten varmaan kerron pikkuveljelleni herra "ihan kohta 16v":lle ja äitille viimesenä :DD olen vieläkin vihainen... isälleni en aijo kertoa ollenkaan onhan meidän välit olleet lapsuudesta asti huonot, alkoholisti kun on. Mummu ja pappa onkin sitten kaikista pahin paikka miten niille kertoo?? he ovat kyllä jo 70 vuotiaita ja varmasti siinä mielessä tyytyväisiä kun tulevat isoisovanhemmiksi ensimmäistä kertaa sitten ja ikää kuitenkin on jo..mutta silti ku mie oon papan kalakaveri ollu kaikki nämä vuodet ja nyt oonkin raskaana.. ja mummu onkin sit ihan eri asia.. oi voi oi voi... Ihan sama tärkeintä et vauva pysyy masussa tammikuuhun asti ja kaikki muu on pientä siihen verrattuna :) 

Hmm.. näiden ihme höpötyksieni jälkeen onkin hyvä lähteä unten maille.. en edes tiedä oliko tuossa "päänsisäisessä" keskustelussani yhteistä lankaa vai poikkoiliko juttu mutta ketä kiinnostaa, minä sain purkaa oloani ;) Kiitos jos luit tämän kertomukseni jaettu murhe on pienempi?? ja ilo suurempi :D

Öitä kaikille! (tai huomenta jos lukee aamulla tai päivää jos luet päivällä tai :DD joo joo nukkumaan meno aika!)

Hermot kireellä

Kuten otsikkokin kertoo hermot on kireellä ku viulun kielet.. en tiiä miksi, enkö sitten saa levättyä tarpeeksi vai mikä. Viimenen näyttö tuli tänään tehtyä onneksi! Mutta kiinnostaakin enään jatkaa työssäoppimista yli kuukauden????? ei todellakaan. Senkin ajan voisin käyttää nukkumiseen ja rentoutumiseen tai palkkatyön tekemiseen! ah kuulostan joltain 17 v teinitytöltä joka yrittää selviytyä koulusta ja raskaudesta sekä taloudesta.. Onneksi en ole todellakaan enään 17 vuotta ja onneksi tämä on jo kuitenkin toinen ammattini.. Mutta palkka työssä minä tämänkin viimeisen "opiskelu" kuukauden olisin enkä tyhjässä harjoittelussa... Ehkä täytyy keksiä jotain. Mutta tosiasia kyllä on että en usko että minun stressitasolleni tekee kovin hyvää jos painan 8h päiviä edes palkallisesti semmonen 5-6h vois olla mukava.. Nyt varmaan ihmiset ajattelee että huh huh ompa outo tyyppi ja että raskausaikana pitää jaksaa ihan samallailla tehä töitä.. nooh rehkikää itte ku verenpaine on matalalla ja välillä on niin väsy/pökkyrä olo et ihan saa jännäillä millon pökrää lattialle.. pitää varmaan jutella asiasta ens viikolla kun on neuvolalääkäri aika. Niin ja työ jota teen on kokoajan liikkumista jalkojen päällä 7,5h aikana ei istuta ku noin 15min kun vetästää jotain ruokaa namaan ja sit taas hommiin. Lisäksi työtä tehdään kosteassa ja kuumassa keittiössä, jep tuuletuksisa huolimatta se on kuuma ja kostea jos ulkonakin on lämmintä ja kosteaa.. Onneksi tänään oli suht ok päivä kun vedin alku vuorosta limukkapullon ja sen jälkeen täytin sen raikkaalla vedellä ja vedin sitä loppu vuoron eli muistin nesteyttää itseäni.

maailman paras vempain KOTIDOPPLERI!!!

:) nyt voin huokaista ja yrittää uskoa sekä nauttia tästä raskaudesta. Tilasin vihdoin ja viimein sen kotidopplerin ja sain sen extra nopeaa, mistä olen hyvin tyytyväinen. JA MITÄ VIELÄ sieltäpä löysin pienellä etsimisellä sellaisen nopean hiukan sahaamista muistuttavan äänen! löysin kyllä myös sen viuhviuh äänen mikä tituleerattiin jossain nettipalstoilla istukan virtausääneksi??? en tiiä mut kyllä sieltä pikkusen sykekkin löyty :) harmi kun en raskinut ostaa sellaista kalliimpaa versiota joka ois laskenut sen sykkeenkin mut noooh toi äänikin jo riittää :) nyt en oo saamassa hermoromahdusta ja ootan innolla ultraa vaan ihan muuten vaan :)

IHANAA JUHANNUSTA 2012 KAIKILLE <3

Usko 0%

Raskausoireet hävis rv 8 suunnilleen.. en usko että elämä mahassa enään jatkuu enkä jaksa oikein tehdäkkään asialle mitään.. miten siitä voi varmistua mitenkään muuten ku soittamalla neuvolaan ja ultraamalla? en halua mennä sinne ja tuntea itseäni tyhmäksi...

enpä tiedä elämästä....

Yölliset painajaiset

Voi luoja kuinka väsynyt olenkaan. En saa näyttävästi rauhaa yöllisiltä painajaisiltani :( kolmehan nuita tässä on jo ollut aikalailla putkeen.. kahtena yönä näin unta todellakin että vuosin verta ja nyt näin unta että olin yhtäkkiä laihtunut niin että housut oli löysät mikä viittaisi kans keskenmenoon ku turvotus hävii ja silleen... HUOH!
Parisuhteessakin kolhuja.. mun miehenihän ei ole mikään kärsivällisyyden perikuva tai pitkähermoinen lainkaan. Se ei oikeen jaksa mun hermoilua yms..ja välillä mun pitäis saada hermoilla.. en tiiä meillä nyt on vaan ongelmia kun mulle alkoholin käyttö on pelottavaa tai siis kun isä oli alkoholisti niin pelkään että otan itselleni samanlaisen miehen ja nyt koko ajan tarkkailen kuinka paljon mun mies juo ja kuin usein ja miten se sillon aina käyttäytyy ja tää vetää miehen hermoja kireelle... huoh ehkä pitäis mennä juttelee ammatti ihmiselle??
tänään 7+5 jos pysyn laskuissa.. pitkä aika vielä jännitettävissä...

Ensimmäinen neuvola!

Noniin ensimmäinen neuvola oli tänään! Kyllähän meitä jännitti :D ihan hermona hymyiltiin kummatkin. Siinä se neuvolatäti ohjasikin meidät ensin huoneeseen jossa vilkaistiin mahaan ultraäänellä silleen epävirallisesti ku neuvolatädillä siihen mitään koulutusta ole mutta kylläpä sieltä löydettiin pikkuinen möykky :) saatiin siitä semmonen hemmetin epäselvä kuvakin mukaan :D
Sitten painon kanssa tuskailin mutta eihän sekään nyt hirvee ollut mutta oon kuitenkin tuota painoa saanut kerättyä jo ennen raskautta siihen tahtiin että pääsen kuitenkin suoraan sit sokerirasitustestiin jos niille viikoille päästään.
Laskettu aika näillä näkymin siis 20.1.2013 ja viikkoja tänään oli 7+2 :)
Raskausoireita on edelleen ihan älyttömästi ja ne ei oo mitenkään mieluisia (lähinnä tää kuvotus ottaa päähän). Mies taas kuvaa tän hetkistä tilannetta sanomalla että mulla on taisteluinto päällä :D
Huomiset pääsykokeet peruuntu kun meikäläinen viimetippaan jätti ennakkotehtävän tulostuksen joka ois pitänyt palauttaa huomen aamulla mennessä, kun saaketin tulostin ei sitten haluakkaan toimia. Huoh en ois kyllä jaksanutkaan.. Tunnen itteni vaan niin huonoksi ihmiseksi kun en ole saavuttanut elämässä uralla mitään :( kaks perus tutkintoo kohta taskussa, ei merkkaa mitään kun ei ole työkokemusta tai amk tutkintoo, OLEN LUUSERI.
Aattelin tässä et kerta huominen on vapaa ja ukollakin on kesäloma niin voisimme mennä käymään eläinpuistossa, sää vaan ei näytä olevan sillä päällä mut katsotaan, ulkoilma ja eläinvauvojen ihailu vois olla nyt hyvää ressitason pudotusterapiaa :)
Perjantaina pistetään doppleri tilaukseen ihan perusmalli päätettiin ottaa :) toivottavasti se sit toimii kans... Kätilön ultraääni on sitten 2.7. että sinne asti jännätään nyt lissää, et jos nähtäis vähän jotain selkeempää ku joku utuinen pilkku :D

Kipua + tippa verta = totaalipaniikki

Eilen tiskailin raivoissani ja tunsin masussani kipua mutta tiskasin nyt kuitenkin loppuun kun olin ukolle vihainen. Menin sitten nukkumaan, kun kuvittelin että kyllä se kipu loppuu kun levähdän. Loppuhan se kunnes seuraavana päivänä koulussa vessassa huomasin varalta laittamaani pikkuhousunsuojaan ilmestyneen tippa verta!! Siinä paniikissa hilluin vähän aikaa jossain ihme tunnottomuuden tilassa siis henkisesti kunnes rauhotuin. Okei myönnän että saatoin soittaa myös neuvolaan omalle neuvolatädilleni joka rauhotteli minua sanomalla että jos jotain tapahtuu niin ei sille mitään voida tehdä :D jotenkin en nyt tiiä oisko ton pitänyt rauhoittaa mua. Noh menin takaisin kouluun ruokatauolta ja kipu selässä sekä mahassa alkoi taas nousemaan pintaan..ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Jos vähänkään alan tässä riehuskelemaan ja rehkimään niin alkaa mahaa ja selkää särkemään välillä ihan muuten vaankin.. Pelkään että keskenmeno on menossa että siellä kaikki ne pienet elimen alut sun muut sammuttelee toimintojaan ja kohtu yrittää saada tyhjennystä käyntiin josta nämä kivut. Verta ei kuitenkaan ole tullut yhtään enempää mikä luo toivoa jonkun paljon mutta netistä kyllä luin että keskenmenojakin on monenlaisia...Nyt vain sitten otan kuulema rauhallisesti, enkä saa nostella mitään painavaa ja rakkaan mieheni lempi sääntö takuulla on yhdynnästä pitäytyminen :D ei muuten saanut hirveesti jee huutoja tuo.. Noh vaavan parasta aatellaan, jos siellä ees enään on mitään vaavan alkuakaan :( pelottaa niin älyttömästi! Koko päivän olen odottanut että kun käyn vessassa näen enemmän verta mutta ei vielä ainakaan... Tässä ei auta nyt kuin odottaa tiistain neuvola aikaa niinkuin neuvolan täti sanoi...

Mutta sanon kyllä että tässä on tiistaihin asti luvassa unettomia öitä :/

Kuiskasin enkelille toiveen ja nyt joudun kuiskaamaan uudelleen että hän suojelee pientä alkua...toivottavasti hän kuulee tälläkin kertaa meitä..

Pettureita

En enään tiedä mikä meitä ihmisiä vaivaa. Kun joku kertoo sinulle salaisimman salaisuutensa niin miksi sinun täytyy kertoa se eteenpäin?? Miksi on niin vaikeaa olla hiljaa ja kantaa sydämessäsi salaisuus kokonaisena sitä puolittamatta kenenkään kanssa?

Noh tämä pohdinta johtuu ihan siitä että eräs ihminen jota luulin ystäväkseni ja salaisuuteni arvoiseksi on tänään paljastunut petturiksi! Hän oli kertonut eräälle ihmiselle joka ei tunne minua (on nähnyt kuitenkin jonkun kaksi kertaa) ja jolla ei ole mitään syytä tietää.. hän on myös toisen ystäväni tuttava ja tämän toisen ystävän kautta sain tietää tämän petturin todelliset karvat. Että minua nyt inhottaa.. mutta näin sitä nähdään keheen voi luottaa keheen ei. En jaksa jeesustella sen enempää sillä tiedän että olen joskus nuorempana itsekkin ollut näin ajattelematon, ehkä hakenut itselleni hyväksyntää.. Mutta nyt puhun meistä aikuisista ihmisistä ja tämä henkilö oli minuakin reilusti vanhempi.. En tiedä millä asenteella huomenna kohtaan tämän henkilön... Mutta nyt murehtimaan asioista peittojen väliin ja toivomaan että tänä yönä uni on levollisempaa...

KILOJA KILOJA JA LISÄÄ KILOJA

Hyi.. siis todellakin tajuan etten vielä ole voinut todellakaan lihoa vauvan takia mutta nyt se alkaa iskeä todellisuuteen että minä tulen lihomaan joka suuntaan (ainakin jos äitiini olen siinäkin sitten tullut). Ei siinä mitään mutta kun olen tässä plussaa odotellessa joutunut yrittämään syömään terveellisesti yms herkutellut niin olen lihonut 10 KILOA jo ennen plussaa, kaikki kivat vanhat vaatteet joko kiristävät tai eivät edes enään mene päälle :/ painoin aikaisemmin 50kiloa mikä on ihan hyvä tälleen 156 pitkälle tyttärelle :D mutta nykyään luku on lähempää 61  varmaan kun en ole suostunut puntarille aikoihin.. neuvolassahan sekin on sitten pakko homma :S
Ahistaa siis älyttömästi. Mutta kulta on luvannut että kun vauva syntyy ensi vuoden alussa kai tammikuussa niin saan sitten helmikuussa synttärilahjaksi kuntosali kortin<3 Minä aijon pistää sitten kropan kuntoon kesäksi. Siksi olisikin tärkeää että voittaisin synnytyspelkoni siis minullahan on sellainen jumalaton pelko. Mutta jos pääsisin jonnekkin "terapiaan"/valmennukseen sen asian tiimoilta niin voisin synnyttää normaalisti ja saada sitten nopeammin luvan kuntosalirääkkiin<3 olemme jo ehtineet sopiakkin että jotta minä en olisi 24/7 sidottu vauvaan on joka toinen päivä minun vastuulla enemmän vauva myös kun ukko tulee töistä ja hän saa levätä ja joka toinen päivä sitten on sitten ukon vuoro ottaa langat käteen ja minä lähden kuntosalille ja rentoudun :) onneksi on niin mahtava mies :) Ja joskus muka menin höpöttämään ettei tuo mikään unelma prinssi ole :D Muistatteko? niiltä ajoilta kun minulla oli Missio Se Oikea :)) Huoh elämä on kyllä ollu hauskaa ja jatko varmasti myös :) Elämässäni on ollu surua ja tuskaa mutta vaihtaisinko päivääkään pois koska kaiken sen takia minusta on kasvanut MINÄ, tuskimpa vain.. :)

Pelko, oireita ja kaikkea muuta..

Pelkääminen ei sitten todellakaan loppunut plussa uutiseen :/ Nyt kai tuo pelottaa sitten entistä enemmän.. Pelotaa että se pieni elämän alku loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Meninkin sitten lukemaan netistä kaikenmaailman pelottavia kokemuksia :/ Kaiken lisäksi kaveri opiskelujen piiristä koki vasta juuri jotain kauheaa joten tässä on kyllä pelonsekaiset tunteet. Alavatsassa välillä vieraileva kipu tekee siitä entistä pelottavampaa vaikka kuinka olen lukenut että kivut on normaaleja kiinnityskipuja O.o Ne vaan on niin pelottavia, ihan kuin kuukautiset alkaisi millä hetkellä hyvänsä.. Neuvolaan soitin jo maanantaina tietenkin heti malttamattomana ja sain ajan 5.6 sinne on vielä niiiin pitkä aika miettiä että onkohan siellä ees mitään oikeassa paikassa ja montakohan siellä sitten on, eli toinen pelkoni on että siellä saattaisi olla useampikin kun tuossa lääkkeessä (clomifen) on käsittääkseni suurempi riski kaksosiin yms.. ja voin sanoa että kyllä täällä nyt ihan toivotaan yhtä, oma jaksaminen saattais olla enemmän koetuksella jos pienoisia tulisi yhtä aikaa kaksi! Olipa muuten helvetin nyrpeän kuuloinen neuvolan vastaanotto täti... puhelu meni kutakuinkin näin:

alku tervehdyksien jälkeen....

Minä: Tein viikonloppuna positiivisen raskaustestin
Täti: Niin..
Minä: Niin että pitäisi varmaan neuvolaan varata aikaa..??
Täti: No millon alko viimeset kuukautiset
Minä: 16.4
Täti: Missä asut
Minä: keskustan alueella
Täti: Jaa tuossa ois tuolle X:tätille aika 5.6 varaa puoltoista tuntia aika
Minä:Sopii mainiosti
Täti: No 5.6 sitten kello 12.oo
Minä: Ok. Kiitos hei...

En tuntenut itseäni lainkaan tervetulleeksi vaan tuli vähän sellainen olo että mitä nä tänne soittelet...

Eikös siellä pitäis olla semmonen täti vastaamassa joka ois heti innostunut että Oi ihanaa että onneksi olkoon, katsotaan tästä sitten sulle heti aikaa tänne neuvolaan.... jne... ???

Paah... Ettäpä tympi. Mutta joo sitten onkos mulla mitään oireilua ollu?? NO ON KYLLÄ!

Eli ihan ekana muistan sillon ku nännit näpötti koko ajan ja olivat kipeet no luulin että ne oli saanut liian kovaa kuritusta aikuisten touhujen yhteydessä mutta vähän kummastutti ku en muista että näin olisi touhuttu.. Sitten seuraavaksi väsymys aamulla ois vaan voinut jatkaa unia vaikka kuinka. Sitten tuossa ennen ensimmäistä plussa testiä päätä särki muutaman päivän ja myös koko viikonlopun jolloin nuo kolme plussaa tein ja kulta kävikin hakemassa apteekista panadoli zapp särkylääkettä ja kahdella sellaisella sitten lähti ONNEKSI eikä sen jälkeen ole palannut :) Plussan jälkeen on kyllä jotenkin huomannut viitteitä että suolisto ei toimis ihan niin nopeaan ku ennen, mullahan oli sillon semmonen super suolisto.. Ja joo jos juon limukkaa tai hiilihapotettua vettä niin kaasuongelmia tietää :D Väsymys on vieläkin tietty tai ei siinä mitään tiettyä oo mut onpahan kuitenkin.. lämpö melkein koko ajan 37,5 ja iltasin paleltaa hulluna mutta päivisin tykkää kroppa hikoilla ja kuumua :( Tämmösiä pikkusia..
Etovuus, luulen että kuvittelen mutta kermavaahto ja kaikki happopitoiset ruuat saa minut irvistämään.. (karpalo, vihreät omenat yms)..
Ananasta oon vetänyt aikalailla ja siitä ei sais tarpeekseen siis puhun tuoreesta :) naaamii mutta pakko rajottaa sen ostamista, onneksi ollu nyt tarjouksessa :D
En sitten tiiä onko nämä tosi hommia vai kuvitelluja mut näin minä asiat koen.

En todellakaan uskalla väittää syöväni tällä hetkellä tarpeeksi monipuolisesti joten apteekista ostin tuon clearblue testin yhteydessä Ladyvita Mama kalsium-, monivitamiini- ja kivennäisvalmisteen odottaville ja imettäville naisille siis tarkoitettu 120 tabl. noin 21e ja sitä olen popsinut sitten ohjeen mukaisesti kolme tablettia päivässä. Yritettiin siinä vertailla niitä mammoille tarkoitettuja valmisteita apteekin myyjän kanssa ja tähän jotenkin päädyttiin sen takia ettei tarvinut esim otta kalkkia sitten erikseen enään :) I like! vaikkakin joudun syömään sen kolme tablettia kun muiden valmisteiden mukaan olisi tarvinnut vain yhden ja taisi tämä olla kalleimmasta päästäkin -.-' mut ei se rahan vaan terveen lapsen arvo :)) vaikka eihän nämä takaa mitään tervettä lasta..

Olen myös tässä miettinyt että olenko ihan pipi päästä jos nyt viikonloppuna teen uuden testin? Onko siitä mitään hyötyä mutta tahtoisin ees jotenkin saada varmuutta että siellä on joku.. ehkä nyt niihin liuska testeihin tulisi vahvempi plussa viiva tjn... huoh..

Kolmas testi todensanoo :D

Siinä se nyt on O.o

Sunnuntaina siis eli äitienpäivänä tein tuon digitaalisen ClearBlue testin..

kuva on hiukan tärähtänyt

mutta kyllä siinä selvästi lukee Raskaana ja 1-2

eli ohjeen mukaan olen raskaana 3-4 viikolla lääkäreiden laskutavalla....

Huh huh koko ajan ollut semmonen olo että joka aamu pitäis tehä uus testi että uskoo siihen että siellä se on

meidän vauvan alku..

OHHOH!!

Tuommonen pärähti sitten eilen illalla kesken suomi-kanada pelin eli kahdeksan jälkeen illalla

kuva on kuitenkin testistä jonka tein aamulla eli eli

haaleahan se on (näytti selvemmältä luonnossa) mutta mutta

mihinköhän suuntaan tästä voi päätellä?

Huomen aamulle kävin ostamassa clearblue testin

ja pelottaa että siinä ei näykkään mitään...

Mutta näin tänään :))

Fyysistä ja Psyykkistä kipua..

Sattuu niin mieleen kuin ruumiiseenkin! Toinen clomifen kuuri on nautittu ja odotellaan ovulaatiota.. Mahaan on sattunut vasemmalle puolelle jo pari päivää ja nyt on sellainen kokovatsan kipu menossa.. Hengittäminenkin sattuu ja ei voi oikein olla missään asennossa :( endosta kai tällaiset kivut. Sen siitä vissin saa kun pian tulee puolivuotta ilman e-pillereitä joilla siis pidettiin endoa kurissa. Joidenkin mielestä puolivuotta raskautumisen yrittämistä voi olla lyhyt aika mutta minulle joka joutuu olemaan ilman lääkkeitä joilla yritettiin hillitä edon kasvua on todella todella pitkä aika.

Kipu tuntuu myös päässä/sydämessä eli henkisesti..kaikki ympärillämme on yhtäkkiä raskaana tai saa lapsia siis meidän ikäiset tuttavapiirin jäsenet tai tutuntutut, mistä moinen lasten teko into vai olemmeko tulleet vain siihen ikään O.o Tekee kuitenkin kipeää katsoa fb:ssä onnen ja rakkauden täyttämiä kuvia synnäriltä jossa vauva ja vanhemmat ovat ensimmäistä kertaa yhdessä.. Samalla kun me joka kerta joudumme katsomaan raskaustestin yhtä viivaa ja sen julmaa tuomiota. Nämä on minun tunteitani ja minulla on niihin oikeus vaikka samalla en edes halua niitä. Myös parisuhde on koetuksella minä olen koko ajan äkäinen tunteideni kanssa joita pidän oikeutenani ja samalla riesana ja toinen tuntuu vähän syyttävän minua ja pohtivan onko hänessäkin vikaa.

Pahinta tästä minulle tekee naisena sen että kun tällä rakkaalla miehelläni tämä vauva kuume on pahempi kuin minulla ja hän toivoo ja toivoo ja haluaa jo lapsen oman jälkeläisen, tunnen epäonnistuneeni naisena kun en vieläkään ole antanut hänelle lasta. Olen vailinainen. En koskaan välttämättä voi olla NAINEN tai siltä minusta ainakin tuntuu jos lasta ei tule.

Enkelille kuiskasi toiveen hartaimman,
uskoa tahdon ihmeeseen...

tyyntä myrskyn edellä mielessäni..

Hmm... en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään tänne. Tai vanhanaikaiseen päiväkirjaankaan. En tiedä mitä sanoa enkä edes miettiä. Haluan vain unohtaa koko asian tai siis sen milloin tärppää ja entäs jos ei tärppääkkään esim. seuraavaan vuoteen. Haluan niistä ajatuksista ja koko hommasta etäisyyttä. Samaan aikaan lasken päiviä otolliseen aikaan ja heiluttelemme peittoja selvä määränpää mielessämme, lapsi. Joten sisälläni on pelottava rauhallisuus, tyhjyys. Se karmii minua joka on tottunut tuntemaan suuresti ja räiskyvästi. Olen sulkenut tunteeni johonkin lasiseen purkkiin josta näen ne mutten tunne. Tiedän että kipu ja pelko on siellä mutten tunne niitä enään.. Ja ihan oikeasti jos tuntisin jotain tämä karmisi minua ihan älyttömästi, mutta kun en osaa siitäkään nyt ottaa mitään ressiä taikka paineita. Elän tänään ja ehkä huomenna. Tulen raskaaksi tästä kierrosta tai hyvin todennäköisesti en. Ja joka aamu herään tähän samaan elämään, samaan kulkuun.. Joten sanoisinko että mielessäni on tyyntä myrsyn edellä, ilmanpainetta joka kertoo että mysrky on tulossa mutta milloin?? Sitäkään en halua pohtia. Elän vain jokaista päivääni niinkuin minun täytyy. Menen työssäoppimiseen vaikka vihaan sitä, haluaisin lopettaa koulun, mutten voi koska se on periksi antamista. En halua tehdä päivääkään mutta menen silti ja hymyilen. Lasken päiviä vaikken halua edes ajatella asiaa, syön lääkkeitä jotka auttavat tavoitteeseen, mutten ole varma mitä ne tekevät ruumiilleni, vain koska minun täytyy. Sanoisinko että olen sekaisin päästä. En tiedä mitä minun tulisi ajatella kaikesta tai tuntea.

T Y H J Ä . . . .

perjantai aamuna kävin lääkärissä ja tyhjä kohtu vaikka kuukautisia ei kuulukkaan, sain sitten matkaan terolut sekä clomifen kuurit ja näillä mennään sitten max kolme kiertoa jonka jälkeen sitten kattellaan taas lääkärin kanssa uudestaan jos ei ole tärpänny. Edes jotain tapahtuu siis. Ovitikut myös tilataan nyt käyttöön. Mut kyllähän tää tuntuu taas jotenkin oudolle jotenkin taso alemmas ois menty ku joutuu syömään lääkkeitäkin että vois tulla raskaaksi, mut ei auta ku uskoo et kyl se vielä joskus tulee ja onko sillä väliä miten. Muuta mulla ei oikenin ole sanottavana vielä asiasta jotenkin en ees vielä ihan tiedä miltä musta tuntuu.. Pari kyyneltä tuli kun kulta sanoi et hän haluaa ainakin vielä yrittää vauvaa mun kanssa jos minäkin haluan :) on se niin ihanan suloinen tuo ukkoni<3 Terolutit aiheuttaa mulle aivan älyttömän hirveät vatsakivut ylävatsaan, tuntuu ihan ku oksentaisin kohta verta! O.o Nuo Clomifen tabletit makso muuten yli 66€!! herran jumala meinasin pyörtyä matkalla apteekin kassalle!!! Mut mitäpä sitä ei tekisi vauvan eteen.. ja se vauva se vasta sitten maksaakin :D

Epätietoiusuus tekee pipipääksi

Huoh tässä on sitten niitä kuukautisia ooteltu mutta mitään ei kuulu ei sitten edes positiivista tulosta :( kp on 37/28, onneksi perjantaina on gynelle aika! Olin ehtinyt sen varata jo kun kierto oli pillereiden jälkeen se 13pv.. Netistä luin että voi olla raskaana vaikka testit näyttää negatiivistä ja olenpas kuullut saman tarinan mieheni kaverilta.. Mutta tämmöisinä päivinä toivoisin että olisin voinut kertoa äidilleni yrityksestä. Ehkä hän olisi voinut kertoa miten hänen raskauksissaan on käynyt onko testeissä heti näkynyt vai miten. Sen minä vain tiedän että taisin olla minä jota vanhempani joutuivat tekemällä tekemään parin vuoden ajan ennen kuin suostuin ilmoittamaan että täältä tullaan. Vanhempani olisivat ilmeisesti halunneet tehdä lapset kolmen vuoden ikäeroilla koska isosiskoni ja minun välissä on 5vuotta (-2 yritysvuotta = 3 vuotta) ja minun minun jälkeen on tullut sitten kaksi pikkusisarta kolmen vuoden ikäeroilla..

Uskon kuitenkin että se on nyt siellä kiinnittyneenä ja kaikkea sillä ennen kuin aloin popsimaan pentuna nuita e-pillereitä olivat muistini mukaan kuukautiset päivän tarkkuudella säännölliset, mutta toisaalta en tiedä sitten oliko kertoni vieläkään asettunut pillereiden lopettamisen jälkeen.. jaksan toivoa parasta perjantaihin asti ja sitten jos lääkäri sanoo että asiat on huonosti saatan tarvita kyllä saikkua.. Miehini ei halua uskoa asiaa kun vasta sitten kun sen lääkäri todistaa, mutta toivoo kyllä sitäkin enemmän..

Toisinaan sitä vaan kaipaa tukea ja lohdutusta mutta sitä ei saa oikeastaan. Miehille tämä ei ole sama asia ja varsinkin kun rakkaani ei oikein ole vielä joutunut tosissaan elämään tämän minun mahdollisen lapsettomuuteni kanssa kuin siitä asti kun aloimme yrittämään, minä olen käännellyt ja väännellyt mielipiteitäni ja ajatuksiani siitä asti kun 18 vuotiaana lääkäri minulle ilmoitti että todennäköisimmin endoa ja siitä mahdollisuus kärsiä lapsettomuuttakin.. Lapsen kaipuu on suuri ja sitä ei helpota yhtään ympärillä pyörivät lapsiperheet..

Painjaisia ja ihme oireita...

Vois jo pikkuhiljaa loppua prkl.. joka hemmetin yö näen jotain perkuttelin ahdistavaa painajaista :/ Eikä siinä kaikki! Mutta iltaisin kun pötkähdän sänkyyn tulee sellainen pahanolon tunne ihan kuin oksettais.. Aevan sairasta touhua... Tuskin mun kropassa mitään vikaa on, alkanut vissin vaan noi lapsuuden oireet tulee. Ensin tulee unet sitten tulee nukkuaan meno ahidistus/pelko ja siitä varmaan sellanen kierre :( Aikaisemminhan olenkin tainnut kirjoittaa siitä millaisia olivat lapsuuteni yöt..

kp on jotain 21 kai ja siis odotellaan vaan tässä, mitään plussia en usko tulevan edelleenkään joten odottelen vain kuukautisia. Parempi jo nyt olla tälleen luovutus asenteella tässä kuussa koska kuukautisten tosiaankin pitäisi alkaa päivää ennen syntymäpäivääni niin en halua silloin olla ihan maassa..

Miten kippurassa ihminen oikeasti voi nukkua? Parin yön jälkeen ollu aamulla sisuskalut kipeät ihan ku keuhkot mutta voihan ne olla muutkin ku hengittäessä vähän vissin kaikki liikkuu joten sinänsä en tiiä mikä siellä mutta ku hengittää niin pirunmoista tuskaa.. ekana aamuna silleen et ku olin herännyt niin hengittäessä pisti mut toisena silleen että aamuyön tunteina unenläpi tuntu todella ahistavaa kipua :( oiskohan endolla osuutta asiaan?? mene ja tiiä taas..

Tänään alkaakin sitten viimoinen pakollinen top jakso tuolla parinkymmenen kilometrin päässä, ootan muuten taas ihan pirusti tuota jokapäiväsitä ajamista ja bensan=rahan kulutusta :( mut noh eihän tuo ole kuin 21 työpäivää ja jos tekee pitkiä päiviä niin vähemmänkin.. sit hyppäänkin suoraan johonkin toiseen top paikkaan suorittamaan ensimmäistä valinnaista..sen paikan ajattelin hommata hiukan lähempää :D

Aurinkoista kevättä kaikille! :)

Hämmentynyt, vihainen, odottava, kärsimätön... ja 1000 muuta tunnetta raskaaksi tulo yrityksestä.

Missä vaiheessa lapsen tekemisestä oikeen on tullutkaan avaruustiedettä? Pitää laskea päiviä, juoda greippimehua, syödä foolihappoja, vehnänalkioöljyä, melbrosia siitepölykapseleita, harrastaa seksiä oikeassa asennossa, olla liikkumatta seksin jälkeen ja vieläpä harrastaa itse seksiä! Ja siltikään haluttua lopputulosta ei välttämättä tule kuin vuoden päästä jos sittenkään!! MIHIN JÄIKÄÄN jos olet huolimaton ehkäisyn kanssa tulet todennäköisesti raskaaksi?? Koko nuoruuden olen ehkäisystä pitänyt huolta erittäin visusti ja NYT kun haluan lapsen ja jättänyt ehkäisyn oikein tarkoituksella pois, se ei muka riitäkkään vaan tarvitaan paljon kaikkea muuta.. mitä se tämmöinen on. Olen todellakin hämmentynyt kaikesta, vihainen että joudun odottamaan ja odottamaan mutta samalla odotan innoissani, kärsimätön että eikös olisi jo meidän vuoro ja samalla onnellinen että olen tässä vaiheesssa elämää ja oikean kumppanin kanssa. rakastan jännitystä toisaalta mutta siltikään en malta odottaa.. pelottaa koska en todellakaan tiedä mitä raskaus tuo tullessaan (miten keho muuttuu yms.. pelottavaa!!) huoh...

Olen myös tämän lisäksi ikäkriisissä :D

Täytän tässä kuussa 22 vuotta ja pidän itseäni erittäin nuorena edelleen! Mutta ympäristössäni olevat ihmiset jaksavat muistutella etten ole enään mikään nuori että alan olemaan vanha??? mitä ihmettä? ja nyt kun ympäristö luo paineita että olen vanha tuntuu että pitäisi lähteä bilettämään ennen kuin on myöhäistä ja todistamaan että olen nuori. Noniin päästään sitten haasteen osuuteen b. mutta kun olen hankkimassa lasta ja haluan sitä enkä bilettämistä OLENKO IHAN VANHUS? ja lapsen saamisen ajatuskin saa minut tuntemaan itseni ikälopuksi :D

Ovis oli sunnuntaina laskelmien mukaan mutta limoista päätellen joko pe tai la jos olen oikein ymmärtänyt tämän kehon kuuntelemisen.. No eikait siinä yriteltiin mutta samalla olin jo luovuttanut sillä olen aivan älyttömässä flunssassa! Flunssa alkoi jo viimeviikon tiistaina sillä minulla oli huimaava olo ja pyysin äitiäni ajamaan puolestani, keskiviikkona hiukan lämpöä mutta pakko oli mennä kouluun, torstaina räkä jo valu ihan hulluna ja haittasi laskentatoimen koettani :( ja samana iltana ja yönä kuume nousikin jo 38,2 asteeseen siitä asti olen ollut kunnon räkätaudissa tosin kuume ei enään nouse mikä on oma mokani kun en kestänyt 38,2 kuumetta ja vetäsin pari buranaa :D joten nyt se ei enään nouse ollenkaan, huono homma sinänsä että se kuumehan tuhoaa niitä pöpöjä x( On nyt pikku saikku tässä vaan ja vasta ensi viikon tiistaina menen top jaksolle.. Pointti nyt oli kuitenkin se etten usko että tässäkään kierrossa tärppäsi :( nyt menossa kp 18..

Hulluinta on että tässä vauvan teossa saattaa mennä vuosikin ennen plussaa ja minä en malta odottaa milloin pääsen kirjoittamaan ostoslistaa mitä täytyy hankkia yms.. HUOH!! Kärsimätön olen ollut ikäni ja sen huomaa...

Kiertoni pituus on ollut 28 päivän pituinen joten saan omana syntymäpäivänä tietää sillä päivää ennen syntymäpäivää pitäisi alkaa vuoto jos ei ole tärpännyt joten mielenkiintoinen tulee siitäkin päivästä...

Aurinkoista kevättä kaikille! ja toivotaan että nämä 39 asteen pakkaset loppuu pian!

KAIKKI MINUA VASTAAN!??

Siis voiko oikeasti olla tosi??? Luin tässä vau.fi sivustolta kaiken näköisiä juttuja ja siellä oli artikkeli että veriryhmällä vaikutusta hedelmöittymiseen x( ja tottakai minun veriryhmälläni oli jonka todettiin olevan tosi negatiivinen raskauden kannalta "O-veriryhmään kuuluvilla raskaaksi tulo voi olla muita hankalampaa." murrrrr... SEN LISÄKSI minähän joudun vetämään aika lailla näitä tulehduskipulääkkeitä jotta elämä olisi siedettävää endon kanssa ja siellähän tietenkin oli artikkeli että raskaaksi toivovan kannattaa välttää turhaa ja ylenpalttista tulehduskipulääkkeiden käyttöä mur... voi vi***! Mitähän muuta ikävää löydän tuolta sivuilta x/

Olen jo miettinyt sellaista asiaa että minä en polta tupakkaa, alkoholin jättäminen ei ole vaikeaa varsinkaan kun nytkään ei ole tehnyt mieli aikoihin MUTTA energiajuomat x( miten minä selviän ilman aamuisia juomanautintojani? enhän edes selviä kämpästä ulos ilman sitä piristystä? ja ensimmäisen kolmanneksen aikana kun vielä yleensä kuulema on sika väsynyt O.o voe voe mihin pääni pistänkään :D

Tilasin muuten netistä herkkiä raskaustestejä jo valmiiksi, odottelen vain niiden saapumista :) kuukautisten pitäisi pikkuhiljaa alkaa loppumaan, ei sillä että minulla mitään kuukautisia kunnolla olisi ollutkaan ihme pientä tuhrua taas kuten tavallista, mistä huolestuinkin että jos minulla on noin ohuet limakalvot kohdussa niin onko munasolun mitään toivoa edes kiinnittyä????? tai ainakin kasvaako keskenmenon riski... netistä luin jotain greippimehun vaikutuksista limoihin xD sitä hakemaan sassiin kaupasta :D

Joo-o jos jatkais näiden kauheiden sivujen lukemista..

Täyttä höyryä eteenpäin!!

Nyt on onnellinen olo taas palannut kehooni! Päätimme että vaikka rahaa tulee olemaan niukasti niin otamme mielummin riskin että joudumme elämään tiukasti kuin että lapset jää saamatta :) Olen tajunnut kuinka suhteemme on upea, voimme keskustella kaikesta vaikka ensin pelottaa miten toinen reakoi mutta silti kun asiat (olivat nyt mitkä ikinä) kakistaa ulos on aina toinen ottanut asiat hyvin vastaan, asioista puhutaan ja niihin keksitään parhaat ratkaisut yhdessä :) Se on aika uskomatonta! En vain malta odotta että pääsemme tekemään pikkuista ;) Eilen otin viimeisen pillerin ja nyt odotellaan mutta odottava aika on pitkä :D

Suuri suru ja tuska, suunnitelmien siirto sittenkin?

Aloimme eilen keskustelemaan perinpohjaisemmin siitä miten tuloni muuttuvat, kun muutamme yhteen pysyvästi ja virallisesti sekä kun jään äitiyslomalle. Koska opiskelen jo toista ammattiani tässä iässä ja olen seikkaillut yhden syksyn amk:ssa ja ruotsissa kokeillut hetken niin olen ollut vain pätkissä töissä. Tämä tarkoittaa myös sitä että saan vain minimin äitiyspäiväraahaa yms.. Miten ihmeessä sillä tulee toimeen ja elättää vauvan? Minusta kun olisi oikein laittaa kulut puoliksi.. Varsinkin kun kultani on kuitenkin perustyössä ja tiedän että hän joutuu tekemään palkkansa eteen töitä niin miksi minä sitten saisin vain maata ja hän maksaisi vuokrat yms.. ei käy järkeen.

Mitä vauvan elättäminen sitten maksaa kuukaudessa?? Ei ole mitään käsitystä tallaisesta kun eipäs ole tullut kirrettyä vaippa hyllyillä ja vaikka olisikin niin mistähän sitä osaa arvioida monta vaippaa menee päivässä tai viikossa kun ei ole sellaisia tarvinut vaihdella :/

Eilen kun keskustelu siirtyi siihen täytyy siirtää osioon niin tuli sellainen suru ja tuska ettei ole toista. Ihan vatsaankin alkoi viiltämään :( mutta sanoin miehellekkin että jos kovin joudutaan siirtämään niin sitten voi olla että endoni takia jäädään ilman koko lasta.

Minä en kyllä nyt tiedä enään yhtään mitä teemme..suru..

Kuulumisia..Elämäni mies, Kihlat ja Vauva suunnitelmia!

Pitkään aikaan ei ole tullut tänne kirjoiteltua, minulle on tullut kirjoitetun sanan pelko joskus.. Kun vielä kirjoitin runoja niin sitten tuntui että aina kirjoitettuani onnen paperille se katosi elämästäni. On myös vaikeaa kirjoittaa vaikeista asioista koska sitten niitä ei voi enään unohtaa ja ne ovat totta..

Nooh mutta pitemmän aikaa olen jo tuntenut tarvetta kirjoittaa tänne ja nyt kun olen yksin ja ympärilläni on rauhallinen hiljaisuus päätin pistää tuumesta toimeen ja onhan minulla upeita uutisia!!

Kuten otsikkokin kertoo olen vihdoin ja viimein huomannut löytäneeni unelmieni miehen! Tai no onhan siinä joitakin ei niin unelma kohtia mutta enhän minäkään ole täydellinen :) no kuitenkin hän on Elämäni mies ja hänen kanssa haluan viettää loppu elämäni ja mikä parasta tunteeni eivät ole yksipuoliset! Kihlat on hankittu ja Häät on päätetty pidettäväksi kesällä 2014!

Eikä siinä vielä kaikki olemme päättäneet yhdessä tuumin että jätämme minun pillerit pois ja kokeilemme saada lapsen :) Tämä siis tapahtuisi hyvinkin pian, viikon päästä olisi aika neuvolaan jolloin keskustelen asiasta. Olen saanut sen käsityksen että normaalisti pillerit vain jätetään pois mutta endon takia haluan ensin keskustella siitä jonkin hoitajan kanssa. Mutta aivan mahtavaa :) Tietenkin olisimme voineet nauttia toisistamme pidempään ilman kolmatta, mutta molemmat olemme sitä mieltä että on parempi tehdä lapset nyt kun olemme vielä nuoria ja jaksamme touhuta heidän kanssa kun se että tekisimme liki kolmekymppisinä ja olisimme liki neljäkymppisiä kun lapset olisivat 10v jne..

Mikä sitten on ongelma?? Minua pelottaa ihan suunnattomasti. Taloudellinen tilanne, onhan meillä varmasti varaa kasvattaa lapsi, hankkia kaikki mitä hän tarvitsee jne. Sekä endon puolesta, entäs jos positiivinen tulos ei tärppääkkään kovin nopeasti, lisääntyykö endo vatsastossani ja miten käy kivuille. Myös se että olen syönyt pillereitä jatkuvasti 16 vuotiaasta saakka, en edes tiedä millaiset kipuni ovat ilman näitä pillereitä. Myös se että kun jos sitten hyvä tuuri käy ja masu alkaa kasvamaan toivotusta syystä niin olen lukenut että siihenkin voi liittyä kipua kun endon aiheuttamat sidokset venyvät ja paukkuvat (yööh). Mutta samalla toivon että rakkauden hedelmästä voisi olla apua endoon, yhdellä tuttavallani näin on ollut :).

Mutta lapsen hankkiminen tuo uusia ongelmia. Minä opiskelen juuri toista ammattiani (josta en olekkaan enään niin innoissani työaikojen vuoksi) ja vain mieheni on töissä. Mieheni myös ilmoitti että vauvaa ei hoideta tässä asunnossa jossa asun sillä hän pelkää että tässä on kosteutta, haluaa että muutamme rivitaloon tai paritalonpuolikkaaseen. Mikä kyllä sopii minulle mainiosti, kolmannesta kerroksesta ei olisikaan kivaa raahautua pienen lapsen ja koiran kanssa minnekkään. Mutta mistä löydämme meille sopivan ja sopivahintaisen asunnon kun vuokra-asunnoista on pulaa.. Niin ja miten käy koiralleni joka ei ole vielä niin hyvin käyttäytyvä :/ joudunko laittamaan koiran pois vain lapsen takia..

Paljon on mietteitä.. Mutta pitääkö minun sokeasti luottaa että kaikki menee parhain päin? vai ressata ja jopa saada mieheni pää kääntymään että lapsen hankintaa täytyy siirtää? Siirtämisellä on sekin puoli että liikaa kun siirretään niin endo voi tehdä tepposet ja sitten emme saa lainkaan..

HANKALAA....

Ai niin unohdinpas kertoa että tämä Mieheni on se herra ei mikään unelma prinssi vai miksi häntä oikein nimitinkään aikaisemmissa kirjoituksissani :D Meille on itsellemmekin aika vaikeaa tajuta että näin kävi kun mietimme ensimmäistä kohtaamistamme, rakkaus vaanii eriskummallisissa asetelmissa enkä minä ajo valittaa vaan nauttia siitä mitä olen saanut ja toivoa että tämä on ikuista kunnes kuolema meidät erottaa ja älköön erottako ainakaan 50 vuoteen, kiitos<3

On kiva olla taas takaisin täällä, yritän päivittää kuulumisia nyt useimmin, ehkäpä kerran viikossa varsinkin jos lapsen teko hommiin päästään.

Ensikertaan.. Ü

Leiki lapsi lelusilla, älä ihmissydämillä..

Noniiin! Kylläpä äiti piti minulle taas saarnaa O.o siis minulle, kiltille pienelle tytölle joka ei varmasti koskaan ole syyllistynyt tahallisesti taikka muuten tietoisesti leikkimään kenenkään tunteilla :( Kaikista naurettavinta tässä oli että äitini viittasi tällä saarnalla herra "ei mikään unelma prinssiin".
Onko se toisten ihmisten tunteilla leikkimistä jos itse elää hetkessä? Tällä hetkellä tunnen hyvää oloa tämän erään herran seurassa, kaipaan häntä ja aina viestin äänimerkin kuuluessa sydän hypähtää innosta ja jos viesti on herra I:ltä niin hymy lävähtää naamalle. Mielestäni siinä on jo syytä kerrakseen viettää toisen kanssa aikaa. Onko toisen tunteilla leikkimistä että vietän hänen kanssa aikaa koska nautin siitä suunnattomasti??? Onkohan minulta jäänyt jotain tajuamatta?

Murheita aiheuttaa massu jälleen vaan. Ei oikeastaan mitään uutta, sitä kipua vaan. Sen kyllä piti loppua vähäksi aikaa tai ainakin lievittyä lähes olemattomiin leikkauksen jälkeen, mutta mitä v*****?! ei todellakaan! massua vihloo ja lanneluiden sisällä olevaa aluetta särkee edelleen. Myös alaselkää särkee tai enemmänkin nämä säryksi luokittelemani kivut ovat ahdistavaa oloa jonka voi pian jo luokitella jatkuvaksi säryksi.. Kai mie luovutan ja varaan kontrolli ajan MUTTA kun minä en halua niitä tuhteja lääkkeitä, mutta nyt se akupunktio ja fysioterapia voisi olla paikallaan?? Ehkäpä käynkin ensin terveyden hoitajan juttusilla ja kysyn hänen neuvoa =)

Koiran kanssa menee niin ja näin. Pentu on raisu tapaus MINULLE mutta kaikille muille lähestulkoon kiltti pieni kullanmuru joka väläyttelee hampaiden sijaan pientä suloista kieltään.. tässä on kaikki aiheet mustasukkaisuuteen :D Sen siitä saa kun pentu tulee taloon 6viikon iässä ja pitää nyt ilmeisimmin minua emona jota saa rettuuttaa.. kai se menee ohi joskus ?? :/

Nyt jos kattoisi tuon jääkiekon viimeisen erän katsoisi ja painuisi nukkumaan<3 Suomi voittoon!!! ;)

Näin meillä tänään..

En minä vieläkään minnekkään lääkäriin ole soittanut, soitan sitten ku taju lähtee :D Jaksa häiritä pikku juttujen takia..
Vappu nyt kuitenkin menee selvin, mikä ei oikeastaan haittaa tippaakaan. Ei tuo alkoholi muutenkaan sovi minulle niin hyvin. Parempi mennä energiajuoman voimalla koko yö niin kavereillakin on hauskempaa =)
Eipä minulla oikeastaan mitään suuren suurta kerrottavaa ole, väsyttääkin niin paljon ettei paljon kansa kirjoitella. Ajattin vain toivoitella kaikille


HYVÄÄÄ VAPPUA!! =)

Loma uupumusta ja jännittämistä kropan kanssa

Huh huh miten se aina meneekin niin että loma jolloin pitäisi virkistyä tulevia haasteita varten saakin tuntemaan tuntemaan itsensä väsyneeksi ja silmien alla on tummat varjot :D Nooo onhan tuota tullut vedettyä kohta 4 vai jo 5 yötä vähillä unilla.. syy on jännä mutta ei siitä sen enempää, kun ei liity mitenkään tähän sairauhteen tai sen aiheuttamaan elämän erikoisuuteen ;)

Sitten tuota jännittämistä. Kroppa hätyyttelee siihen malliin että tiistaina kun palataan arkeen ja "maanantaihin" niin soitan lääkäriin vihdoin ja viimein. Pelottaa että leikkaus ei todellakaan mennyt niinkuin ehkä olisi pitänyt mennä.. Kai se selviää ehkä jo ensi viikon aikana jännitänkö turhaa vai ihan aiheesta. Niistä oireista kirjoittelen enempi sitten tuossa myöhemmin sillä nyt väsymys painaa jo silmiin ja sänky kuulostaa taivaalta :D

Hyviä öitä kaikille =)

Maha prkl!

Massua vihloo :( eikö se leikkaus hyövännykkään! oliko se kaikki kärsimys ihan turhaa!!! Ei tahdo ymmärtää. Kyllä tämä tuntuu katkeraksi vetävän. Siis että joudun koko elämäni kamppailemaan tämän prkleen kivun kanssa.
Ehkäpä tämän takia olen myös nykyään niin kärttyinen. Katkeruus tekee kärttyisäksi :D.
En minä tahdo olla katkera! En tahdo pitää tätä suurena asiana. En tahdo antaa tämän vaikuttaa elämääni. Enkä tahdo kenenkään sääliä. MUTTA asiat nyt ei tahdo mennä niinkuin minä tahdon :( olen katkera, tämä ON suuri asia, se vaikuttaa elämääni suuresti ja ihmiset säälii minua sen näkee silmistä. Siksi joskus on vain parempi pitää turpa kiinni.
Tälläkin hetkellä tämä "ei mikään unelma prinssi" -tyyppi tietää sairaudestani ja kun hän siitä kuuli niin kuulin hänen äänestään välittömästi säälin soinnut HYI! mutta ehkä minun on helppo lähentyäkkin nyt hänen kanssa koska hän tietää eikä minun tarvi murehtia näistä minun aikaisemmin pohtimista ongelmista. Milloin kerrotaan toiselle? milloin ei ole liian aikaista taikka toisaalta liian myöhäistäkään. Miten se kerrotaan?? yms.. voe elämä.. kaikki on vain sekaisin.

Ainoastaan hyvää on tuo pentu. Tai no tuholainen sai purtua tänään melkein silmästä ja sitten repi TAAAS mattoa lattiasta murrr... mutta käytiin lenkillä ja ei voinut kuin nauraa tuolle huppanalle ja hymyillä kun oli lenkkikaveri ja hyvää musaa =)

Siihen ajatukseen on hyvä nukahtaa.. yrittää tukahduttaa päästä sen herra x:n ajattelu ja nähdä koira unia =)

Hyvää yötä kaikille kipuilijoille, olkoon yö kivuton! =)

Sisälläni hämmentynyt tyttö vain

Miten tyttö joka ennen tiesi vastauksen kaikkeen ja jos ei tinnyt löysi sellaisen sisältään, muuttuu hämmentyneeksi tytöksi joka vastaa "en minä tiedä" tarkoittaen sitä koko lauseen merkityksellään..

Viime aikoina on ollut paljon asioita joihin minulla ei ole vastausta. Kuten tämä missio Se Oikean saamat käänteet.. sitä oikeaa ei ole löytynyt enkä ole edes kovinkaan paljon etsinyt, mutta sen sijaan olen sotkeentunut ihmiseen joka ei todellakaan ole mikään unelma prinssi. Vieläpä viihdyn hänen seurassaan aivan liian hyvin, pelottavan hyvin. Mitä ihmettä teen itselleni??

Viime aikoina myös elämän tarkoitus on vaivannut mieltäni. Mitä ihmettä varten minä tallustan täällä? mikä on tarkoitukseni? haahuilla elämässä tiedottomana?

Okei okei kaikki tämä johtuu puhtaasti rakkaus narkkiudestani. Ilman rakkautta ei ole elämässä järkeä. Vieroitusoireet saavat pääni sekoamaan :/ Eli siis tiesin jotain??

Minä tarvitsen häntä, mutta missä hän on. Ei ainakaan täällä, vaikka tarvitsen. Siinäpä syy miksi sekaantua "ei mikään unelma prinssi"- ukkoihin... tiedän..tiedän että olen vasta 21 vuotias ja nuori kuin mikä, mutta ei se silti muuta mitää siinä että tuntuu kuin en voisi hengittääkkään enään ilman rakkautta. Ja ihan huomioksi nyt on jo siis yli 10kk sinkkuna tässä tullut tallusteltua..

Leikkaus hmmm.. maha on vieläkin outo :D en osaa kuvailla sitä mutta mitähän tuo lääkäri siellä on touhunnut.. pitää ottaakkin pääsiäisen ajaksi tehtäväksi kaivella tuon edellisen leikkauksen aikaiset päiväkirjat esille ja katsoa mitä tuntemuksia silloin oli..

Viikonloppu oli toisaalta musertava ja toisaalta mukava.. mukavaa oli että sain nukkua molemmat yöt jonkun vieressä, se tuntui hyvältä kun siinä vieressä oli joku joka turvasi untani. Viikonlopussa oli kuitenkin piirteitä jotka saivat minut tuntemaan suurta surua. Kun ei ole sitä omaa rakasta, elämän tarkoitus todellakin tuntuu häviävän minun käsistäni.
Okei välillä haluan intona ulkomaille näkemään maailmaa ja hakemaan baari ja viihde alan kokemusta, mutta sinnekkin on vielä puolitoista vuotta vähintään että valmistun ensin täällä suomessa.. sen jälkeen haluan palata suomeen ja perustaa yrityksen jossain vaiheessa mutta kuitenkaan millään ei ole tarkoitusta ellei rakkaus odota jossain. Minun täytyy saada tietää se missä se odottaa/piilottelee, muuten en jaksa jatkaa..

Oikeastaan on pelottavaa tajuta että olen täällä vielä suurimmasta syystä koiranpentuni takia. Onneksi toinen syy on etten voi yksinkertaisesti tehdä itselleni mitään pahaa pahaa. Ainut mitä osaan tehdä on vetää jumalattomia kännejä jotta unohtaisin hetkeksi maailman paskan todellisuuden :D luojan kiitos pennun takia niitä ei tarvitse nyt sitten harrastaa :D oli se niin kauhea olo aina sitten..

Tiivistelmä varmaan on että olen sekaisin tällä hetkellä, eli en oikein ole varma mitä ajatella mistäkin.

vielä muuten siitä seurustelusta.. tuli vain tässä pohtiessa mieleen että 10kk sinkkuna on varmaan kulunut senkin takia että en edes tiedä uskallanko alkaa seurustelemaan. Mietin jo tuossa jos alkaisin ja sitten toinen sanoisikin että se on ohi niin mikä tuska siitä tulisikaan. Viime kerta sattuu vieläkin, en ehkä jaksa laittaa itseäni peliin..

Näiden sekavien mietteiden kautta nukkumaan :/

Toipumista leikkauksesta

Leikkauksesta toipuminen oli kyllä vaikeampaa tällä kertaa kuin edellisellä. Kipuja ei ollut juurikaan vaan ihan 600mg burana auttoi jo sairaalassa leikkauspäivän iltana ja siitä eteenpäin, mutta maha oli liikutus arka melkein viikon. Koiraa en saanut kantaa ulos kuin vasta leikkausta seuranneen viikon keskiviikkona.

Huolestuttavaa on muutamakin asia, eli ensimmäinen on tämä minkä jo leikkauksen jälkeisenä päivänä totesin: lääkäri totesi että pesäkkeitä oli enemmän kuin edellisellä leikkaus kerralla 2vuotta sitten. Aika nopeasti on siis tullut ja paljon lisää :/ eri lääkitystä lääkäri ehdotteli, muistaakseni keltarauhashormooneja tjn.. mutta itse en syttynyt ajatuksesta ihan vain senkin takia että yhdistin tämän samantien massiivisiin sivuoireisiin. Joten vaadin saada jatkaa ainakin toistaiseksi tällä lääkityksellä sillä en myöskään halua pistää päätäni sekaisin eri hormooneilla :(
Toinen huolestuttava asia on alavatsan arkuus toisinaan. Melkein kuin olisi kipua mutta ei kuitenkaan.. liikkuessa välillä paikallaan ollessa tämän tunnen. En muista oliko edellisenkin leikkauksen jälkeen jonkin aikaa samanlaisia tuntemuksia, pitää yrittää tutkia päiväkirjoja jos ei tästä blogista aikaisemmin löydy mitä epäilen..

Tunteetkin ovat saaneet lisää kyytiä. Ainakaan nyt kun olen "nauttinut" 10kk sinkkuna olosta ja saanut kuulla että endoni näyttää olevan aika aktiivista laatua ei mielessäni ole lapsien tekeminen. Asiat voisivat olla toisin jos minulla olisi se toinen puolisko joka olisi perhekeskeinen yms.. mutta nyt yksin se ei tunnu tärkeältä. Niin tärkeältä että laittaisin itseni peliin henkisesti sekä fyysisesti lapsen takia. Henkisesti koska on varmasti haastavaa alkaa tekemään lasta kun koko ajan miettii lapsettomuuden vaaraa, entäs jos vuoden kaksi putkeen näyttää negatiivista jne.. ja fyysisesti siksi että luulen että kärsisin aikalailla kipuja mahan kasvaessa..

Olen tyytyväinen koiranpentuni hyysäämiseen ja siihen että saan vain elää..

Tässä tämmöistä väsyneen ihmisen pikaista päivitystä elämän kiemuroista..

Rauhallista ja kivutonta yötä kaikille! =)

hengissä edelleeen!!!

Huoh hengissä ainakin toistaiseksi :) Leikkaus meni ilmeisesti ihan hyvin, mutta hyviä uutisia sieltä ei tullut. Endo pesäkkeitä oli enemmän kuin ensimmäisellä leikkauksella :( en tykkää. Kotiin pääsin vasta tänään ja enhän tietenkään malta olla paikallani joten lämpöä meinaa nostaa. Lepoa siis vaan. sairaslomaa määrättiin yli viikko O.o nooh.. luen sitten koirakirjoja.. nyt lepäilemään..

Leikkaus pelko iski!

Ylihuomenna leikkaukseen! apua! nyt alkoi jo pelottaa.. Jotenkin on huono fiilis koko hommasta. En tiedä mistä se johtuu. Mutta tuli jo äitiltä kysyttyä että kai hän ottaa sitten koiranpentuni itselle ja huolehtii siitä.. Kyyneleetkin tulee silmään ajatuksesta. Mutta jotenkin tuntuu siltä että olen liian onnellinen joten nyt täytyy tapahtua jotain todella pahaa ja mikä olisi pahempaa kuin etten herää nukutuksesta tai kärsin järkyttävistä tulehduksista leikkauksen jälkeen ja menehdyn niihin?
Hmm.. En halua koko leikkaukseen! mur.. Niin ja pitää muistaa sanoa lääkärille että mitään suurta ei poisteta ilman minun lupaani eli suolistosta ei pätkitä mitään ennen ennakkovaroitusta. Esimerkiksi kuolisin varmaan järkytykseen jos heräisin avannepussi mahassa :D Kyllä tuommoiset on asioita joihin pitää saada varautua rauhassa ja tottua ajatukseen..tosin tottuisinko tuohon ajatukseen koskaan edes väliaikaisena ratkaisuna on erittäin suuri mysteeri.
Koiran pennun kanssa menee hyvin. Tyttö täytti eilen kokonaiset 2kk ja se on totaallinen pentu.. pissaa ja kakkii lattioille kuten tuon ikäisen pennun kuuluukin tehdä :D Torstaina (leikkauspäivänä) pentu joutuu olemaan ensimmäistä kertaa 8h yksin tosin onneksi kaverini luultavasti käy moikkaamassa pentua täällä. Perjantaina taas myös :/ toivon pääseväni osastolta jo puolen päivän aikoihin, mutta se ei hyövää sisäsiisteyden kannalta mitään sillä en voi nostella pentua noin 4-7 päivään :D eli otamme takapakkia varmaan sisäsiisteydessä vaikka äiti, veli ja yksi kaveri on luvannut auttaa, mutta näillä ihmisillä on myös oma elämä.. eihän siinä mitään jos pentu painaisi sen pari kiloa mutta tämä jössikkä painoi viime viikolla jo 5,5 kiloa ja painoa pitäisi tulla noin 7oog-1kg per viikko lisää :DD ei mikään pikku sesse tulossa..
Puuroa ja jugurttia on jo leikkauksen jälkeisille päiville varattu. Myös suojalaastareita näitä apteekin versioita ei mitään itse leikattavaa kökkö laastaria :D on ne muuten kalliita! pieni laastari maksaa noin 0.54€! mutta pakko käyttää kun vaatteet hankaisi muuten haavoja yms.. pitää myös muistaa pakata sairaalaan löysät pöksyt ja paita sekä tyynyt kotiin paluuta varten, se on meinaan todella kätevä ku auto kaartaa mutkissa ja jokainen pomppu on helpompi kun painaa tyynyä massua vasten. Muistan viime leikkauksen jälkeen käyttäneeni tyynyä mahaa vasten myös vessassa käynnin yhteydessä, se teki siitäkin hommasta miellyttävämmän kokemuksen.

Ääh nyt kyllä saa riittää tämä minun pelokas papatus leikkauksesta. Lupaan kirjoittaa perjantai-iltana tuntemuksia, siis jos selviän ;)

Ihanaa loppuviikkoa =)

Leikkaus hommia

Tänään oli siis keskustelu kirurgisen sairaanhoitajan kanssa. Sain sitten antibiootti kuurin, käskyn keuhkokuvaan, sydänfilmiin ja normaalia laajempiin verikokeisiin ennen leikkuuta tuon miun pitkittyneen flunssan takia. Toivotaan että keuhkokuva ja verikokeet on ok että ei tarvi sitten siirtää leikkuuta. Onhan nuo kivut niin mukavat että voin hyvinkin niistä jo nyt luopua.
Leikkaus ei nyt tunnu ainakaan vielä niin kauheasti sittenkään pelottavan. Mutta ainahan siinä nukutuksessa varsinkin on riski ettet herääkkään :(
Tulee tässä nyt tämmönen viiden päivän teho dietti kun ei massussa pysy mikään kiitos noiden antibioottien :D katotaan kuinkas monta grammaa lähtee pois..

Koiran kanssa menee vaihtelevasti, oon aika väsy jatkuvasta pihalla juoksemisesta mitä pitää harrastaa pari kertaa myös yöllä. Ja tuntuu etten osaa leikkiä tuon pennun kanssa tai no kun sen leikkiminen on vain minun puremista.. se on vielä siinä iässä :/

Ajokortti asia on selvä, eli inssi meni läpi. Ja koulutukseen pääsen kuten toivoinkin.
Eli kaikki ressiaiheet on purkautuneet ja ainoastaan leikkaus aiheuttaa nyt jännitystä =) ihanaa vielä kun saisi nukkua 24h putkeen ja sitten taas jatkaa pennun kanssa pihalla juoksentelua niin kaikki olisi hyvin =)

Mieli muuttuu ja PALJON!

Hitto vieköön! minä mitään lapsia halua! Tässä koiran pennussakin on työ, päivät menee täysin tytön tahtiin ja suihkuunkin itse pääsi vasta yhden aikoihin päivällä kun toinen päätti ottaa tirsat. Yön se huusi ja sen seurauksena tänään olenkin kärsinyt päänkiristyksestä sekä jyskytyksestä. Muutenkin olen saanut ahdistusta koska tämä on iso sitoomus jne.. ja minä tyttö olen vesimies joka ei siedä vaupauden menetystä. Kärsin järkyttävästä sitoumus kammosta. Lapsia aloinkin haluamaan pelkästään rakkaan ex:äni ansiosta ja nyt kun hän tai hänenlaisensa perhekeskeistä ihmistä ei ole elämässäni alan palaamaan pikkuhiljaa entiseksi minäksi, suuri kiitos kuuluu myös täys työ tytölleni joka vie kaikki voimat minusta. Kyllä nostan hattua yksinhuoltaja äideille siis ihmislapsien yksinhuoltaja vanhemmille oli sitten äiti tai isä joka on päätynyt syystä tai toisesta yksinhuoltajaksi. Miten he jaksavatkaan? minulla tekee tiukkaa pennun kanssa ja he pärjäävät 10 kertaa vaativamman tapauksne kanssa..
Luulen että lapsen haluaisin jos päätyisin taas suhteeseen perhekeskeisen henkilön kanssa joka ei kuitenkaan yritä suhteessa sitoa minua millään tavalla sillä sitoutumis kammoisena vesimiehenä muuten juoksisin ja lujaa karkuun. Mutta nyt yksin en voisi kuvitellakkaan luopuvani seikkailu mahdollisuuksista mitä maailma tarjoaa kunhan tuo koira kasvaa niin me menemme ottamaan selvää kaiken maailman seikkailuista :D

Olen varma että minusta tulisi hyvä äiti mutta siihen vaaditaan oikea kumppani, väätän kumppanin kanssa edessä olisi katastrofi..

Kipuja on ollut mutta suhteellisen vähän ottaen huomioon että punaiset päivät pitäisi alkaa parin päivän sisällä pitkästä aikaa :D Onneksi ne ovat niin harvoin. Jotenkin ne hidastaa elämää kaikkineen kipuineen sun muuta..

Näiden mietteiden kanssa painun katsomaan neloselta tulevaa elokuvaa..

Leppoisaa ja kivutonta perjantai-iltaa kaikille!

ps. olisi ihan ok olla jo tuollaisen yli vuoden ikäisen lapsen äiti siis vaikka äiti-puoli tai adoptoida vähän vanhempi kun sillon niiden kanssa jaksaa touhuta yms.. nää vauva jutut ei taida olla ihan mua varten..

Tyttö tuli kotiin!!!

No nyt on koiranpentu kotona! Ihanaa =) vaikka ei tuo kyllä ole vielä muuta tehnytkään kuin nukkunut :/
Nyt on yksi ressin aihe vähemmän ja työ ressikin jo loppu, tästä mie tykkään! Kipuja on ollut mutta en mie jouda niitä nyt murehtimaan ku tuolla tuhisee tuommoinen pikkuinen käärö =)

Hyvää laskiaista kaikille!!

Pohdintoja leikkauksesta ja lääkkeistä

Noniiin nyt on kyllä varmaan tarpeeksi pohdittu tätä leikkaus käskyä.. Minusta tuntuu että se on hyvä juttu. Heh alkaa vissin jollain taas kipu jakso vaivata, kun tämmöiset puheet on :D
Kyllä kivut taas alkaa olla vaihteeksi jokapäiväisiä saa nähdä kuinka kauan tämä jakso kestää. Joo-o ja onhan minulla uudet kipulääkkeetkin MUTTA en halua syödä niitä :DD Koska niissä on sitä hyihyi ainetta joka aiheuttaa suomessakin eniten huumekuolemia ja käyttöohjeissa lukee että riippuvuus on mahdollista, en halua tunkea itseeni tuommoisia mömmöjö :( mielummin olen kipeä ku leikin mömmöillä joihin voi tulla riippuvaiseksi :(

Tänään postissa pompsahti myös leikkauspäivä lappu eli 24.päivä taas viillellään massuun rumia jälkiä.. nuo arvet on tosi hyvin parantunut aikoinaan mutta eilen kattelin niitä ja ne oli jotenkin ihmeen näkyvänä O.o olin hiukan hämilläni.. Ja semmonen kysymys mietityttää että tehdäänkö reijät samoihin kohtiin vai uusiin.. tuleeko toiset kolme arpea taas?

Toivottavasti pääsen hakemaan pennun jo torstaina viimoistaan. Että ehditään totuttautua yksin oloon edes vähän :( sillä seuraavalla viikolla ma ja ke aikavälillä on pakollisia menoja per päivä noin tunti ja toisen on jäätävä yksin :(( tunti on jo pitkä aika pienelle pennulle.. surettaa..

Onneksi rakas äitini on luvannut auttaa pennun kanssa leikkaus päivänä ja sen jälkeen.. Mutta en tiedä raskinko jäädä leikkauksen jälkeen sairaalaan yöksi niinkuin viimeksi täytyi tehdä.. toisaalta olen taipuvainen panikointiin ja leikkauksen jälkeen olen aina sekaisin ku muikku meressä :D

Kertoilen varmaan enemmän leikkauksesta sitten tuossa ensi viikon lopulla kun olen päässyt käymään sairaanhoitajan juttusilla, siis tuo juttutuokio missä jutellaan leikkauksia koskevia asioita.. varmaan tuo hoitaja osaa kertoa mm. tuon tuleeko uudet haavat vanhojen arpien päälle vai uudet..

Lämmintä & aurinkoista kevättä kaikille endottarille!

Takaiskuja

Huoh... Inssi ei mennyt läpi, eli en päässyt yhdestä stressin aiheuttajasta eroon :( Siis raivostuttaa niin hirveästi. Onneksi töissä unohdin koko asian murehtimisen. Huomenna taas töihin ja viikonloppuna minä vain rentoudun!
Asiaahan paransi ihan hiivatisti että töissä massua alkoi vihlomaan tulehduskipulääkkeistä huolimatta ja kun massun vihlonta meni ohi alkoi jumalaton selän pakotus.. Pohdin tässä juuri uskaltaisinko yöksi kokeilla tuota uutta lääkettä. Koiran pennun tuloon enään tasan 7 yötä! =) millään muulla ei nyt tunnu olevan väliä, kunhan pentu tulee niin olen onnellinen. Saa nähdä milloin joudan hoitamaan sen inssin yms kertaavat ajotunnit tai oikeastaan toisessa järjestyksessa :D
Totaallinen väsymys kyllä nyt, joten taidankin painua nukkumaan aamulla kun kuitenkin pitää raahautua aamuvuoroon. Ehkä huomenna ehdin kertoa pohdintoja enemmän, miltä tuntuu tuo leikkaus kun sitä olen tässä jo joutanut pohtimaan jonkun verran..

Komennus leikkaukseen

Noniiin lisää stressiä vaan, kiitti hirmusti. Eilen missasin lääkärin soittoajan kun en päässyt vastaamaan ja tänään sitten lääkärin sihteeri soitteli ja kysyi asioita ja raportoi sitten lääkärilleni. Lääkäri määräsi tuhdit kipulääkkeet ja leikkauksen kuukauden päähän. Vitun mahtavaa :(

1. pelkään leikkausta, se on aina riski nukutuksineen ja sairaalabakteeri peikko pelottaa

2. koiranpentu tulee joten nyt ei olisi aikaa olla vuodepotilaana

3. PELOTTAA

Jotenkin osasin odottaa tätä kyllä jollain tasolla silloin kun on pahimmat kipupäivät, mutta tämmöisinä kivuttomina päivinä tuntuu turhalta touhulta. En osannut odottaa koska viimeksi massua on ronkittu vuoden 2009 toukokuussa, eikä siitä nyt niin pitkä aika ole..

Viimeksi odottaessani leikkaukseen pääsyä, sekosin siinä siaraala sängyssä.. laitoin viestiä exälleni jotain todella sekavaa yms.. tälläkertaa taidan vahtia ettei vaarallisia numeroita ole puhelimessani ja puhelimenkin voisin sulkea kaappiin sillä leikkauksen jälkeen nukahtelen ja heräilen jatkuvasti. Viimeksi hereille säpsähtäessäni lensi kännykkä laittialle koska olin nukahtanut se käteen :D

Yhteenveto suomeksi: en vielä tiedä mitä ajatella tästä leikkaus uutisesta.. pitää miettiä ja tunnustella asiaa...

Stressin alla hajoan, sinnillä siitä selviän..selviänkö?

Tällä hetkellä tuntuu että hajoan stressin alla, nyt ainakin tiedän mitä stressi todella on :D eli jotain on opittu uutta, mutta olen Todella väsynyt. Jatkuvasti vaihtuvat työkuviot, pennun odottaminen, ajokortin loppumetrit (tällä viikolla kai teoria ja inssi, tokkoko edes olen valmis..) ja mm. kaikki pienet asiat kuten toimimattomat mokkulan perkeleet :(
Pahinta tässä on että tuntuu että olen kadottanut rentoutumisen taidon ja sen että elämässä pitää nauttia, iloita ja luottaa siihen että asiat sujuu ja jos ei suju täytyy miettiä oliko tarkoituskaan sujua. Tästä minulle muistutti eräs mielenkiintoinen ihminen eilen. Samalla kun hän piti minulle "saarnaa" tuli hiukkasen rennompi olo ja Muistin miksi en osaa rentoutua.. kun ei se ole koskaan onnistunut ilman toista :( aina kaikista rennoin olo on tullut toisen kainalossa tai vain niin että toinen on samassa huoneessa ja saan vaan olla.. Olen hermoileva ja levottomasti hötkyilevä ihminen joka tarvitsee vaakaansa toiselle puolelle painoksi toisen joka saa minut rauhottumaan ainakin välillä :D
Mutta tämän asian tiedostaminen ei hyövää mitään sillä viimeiset pari päivää olen jankannut itselleni että on parempi olla yksin kuin satutettavana. Minä en kestä enään ylimääräistä kipua.

Sitäpaitsi en vieläkään tiedä miten toiselle kerrotaan tästä viasta/heikkoudesta/sairaudesta miksi ikinä haluamme sitä kutsuakkaan.. Missä vaiheessa?? argh!
Enkä minä voi edes pyytää ketään luopumaan jostain niiin suuresta kuin omista lapsista. Ei, kyllä jokaisella terveellä pitäisi olla siihen mahdollisuus enkä anna kenenkään luopua siitä minun takiani. En halua tuntea syyllisyyttä loppu elämääni ja myös pelkään että jossain vaiheessa toinen päättääkin haluta lapsia ja jättää minut lahon ihmisen joka ei niitä voi antaa.. Jeah elämä on niin ihanaa..

Ystäväni myös tänään puhelimessa kertoi että nyt kun hän odottaa ensimmäistä lastaan hänesta tuntuu että elämässä on järkeä ja nyt vasta elämä alkaa. Olipa reilua puhetta, tietenkin odotankin että ystäväni kertoo juuri niinkuin ajattelee ja tuntee, mutta voiko olla tosi että elämä alkaa vasta sitten kun saa oman lapsen?? Eikö minun elämäni ala koskaan?? Hän myös sanoi että ei ollut ymmärtänyt aikaisemmin kun ihmiset sanovat että elämä alkaa vasta kun lapsia tulee mutta nyt ymmärtää mitä tarkoitetaan, Niin jääkö minulta nyt jotain tärkeää elämässä kokematta ja tuntematta???

Siis onko elämässä mitään järkeä jos se ei koskaan edes ala kun on laho? O.o olen nyt vähän ulalla.. Tarvin luultavasti todella paljon terapiaa ja vertaistukea jotta tiedän mitä muiden kaltaisteni päässä liikkuu..

Yritän siis vain nyt sinnitellä tämän viikon ja hoitaa sen ajokortin ohi, ens viikolla tulee pentu kotiin ja voi lakata stressaamasta että entäs jos vielä jotain tapahtuu ja ens viikolla varmaan selviää myös pääsenkö hakemaani koulutuksen haastatteluun.. sitten vähän helpompaa kai? Joskus tuolevaisuudessa pitää varmaan pohtia sinne terapiaankin hakeutumista, nyt vain ei ole aikaa eikä jaksamusta kohdata kaikkea mitä sisältä löytyy kiitos elämäni kirouksen endometrioosin..

Aurinkoa pakkasen maassa

Aamulla (tai siis minun aamu oli siinä 13.45) aurinko paistoi niin kauniisti ja sai pakkasen timantisoimat puut ja lumen kimaltelemaan kauniisti. Maailma on niin kaunis ja ruma yhtä aikaa.. Kun katsoo ulos näkee kaikken kauniin, auringon ja lumen synnyttämät timantit, valon sekä puut jotka seisovat kuolleina kevääseen saakka ja syntyvät sitten uuteen eloon.. Mutta pinnan alla kuitenkin on se rumuus, ihmiset tekevät pahoja asioita toisilleen ja maailmalle.. hyi meitä ihmisiä jotka pilaamme maailman kauneuden.

Eilen taas kipuili, jotenkin sen kuitenkin kesti kahdestakin syystä. Ensimäinen: kipu tuntui vain kun venytin vatsaani tietyssä kulmassa (eli kiinikekipua) ja toiseksi: en jaksanut ajatella kipua ku päähäni mahtuu vain koira asiat! Ü

En malta odottaa pennun tuloa, mutta tiedän että tekemistä on paljon. Huomenna menen kirjastoon rohmuamaan kaikki hyvät koirakirjat kuten elekielestä kertovia yms.. sillä viimeisestä koirasta on jo liki 3 vuotta joten on hyvä kerrata asioita.
Ja varastoon pitää mennä penkomaan että löydän semmoisen jätti tyynyn johon ompelen päällisen ja siitä tulee tytölle sänky =)Mutta jotenkin on semmoinen vaikea aloittaa tekemään näitä valmisteluita kun tuntuu että jokin voi mennä pieleen.. Onneksi ke tai to katsomaan pentua ja sitten ehkä tulee varmempi olo että tässä se nyt on =)

Pennun tulon ajattelukin on saanut minut pohtimaan vähemmän endoa. Ystäväni kanssa puhumme hänen tulevasta lapsesta ja se ei tunnu enään yhtään häiritsevältä sillä minulle tulee pian tyttö, okei eli kaikkien muiden puolien lisäksi tämä koira tulee olemaan jonkinlainen lapsen korvike?? eikai se väärin ole kunhan muistaa kouluttaa koiran kunnollailla ja antaa sen kuitenkin elää koiran elämää..

"Vauva" uutisia Ü

Ui tänäään kuulin vauva uutisia, eli soitin koiranpennusta ja se pentu johon olin ihastunut oli vielä vapaana! Eli nyt se on varattu minulle!! aivan ihanaa =) ensiviikon puolessa välissä menen katsomaan tuota kaunista neitiä. Suunnittelen täällä jo mitä asioita minun pitää hoitaa ennen vauvan kotiin tuloa. Mm mitkä tarvarat pitää laittaa kaappeihin etteivät houkuta pientä tuhovimmaan ja mitä kaikkea pitää hankkia. Kauheassa flunssassa edelleen olen eikä päiväunistakaan tullut mitään tämän innostuksen keskellä. Toivottavasti mikään ei mene pieleen enään, kuten esim. varaukseni unohdetaan ja pentu myydään jollekkin toiselle :O eikai nyt sentään niin voi käydä??

On kivaa ajatella että kunhan pentu kasvaa eikä enään tarvitse öisin juosta pihalle niin tästä tulee minun uniturvani. Levottomat unet saavat minut toisaalta täysin tolaltaan ja yöllä heräämisen jälkeen on vaikea uskaltaa laittaa silmät uudelleen kiinni, luulen että koirasta on myös siihen apua, kun toinen on siinä sängyn vieressä turvana =) Mutta sitä ennen tiedän jo kokemuksesta että se tulee olemaan helvettiä yöllä heräämiset ja kolmannesta kerroksesta ulos juoksemiset :D mahtaa naapureilla olla hauskaa seurata touhujani :D

Tuntuu hyvältä, toivottavasti en ole innostukseni kanssa nuolaissut ennenkuin tipahtaa :DD pelkään sitä todella..

Kipuja ei ole ollut pariin päivään luulisin ainakaan tuntuvia, kaikki voimat on mennytkin flunssan kanssa sekoiluun. Mitä nyt parhaimpia melkein pessyt hampaat täällä käsienpesuaineella ja roskia jääkaappiin :DD käsilaukkujen unohtelua yms pientä.. miten pää voi mennä noin sekasi flunssasta.. toivottavasti tämä menee nopeaa ohi sillä pitäisi keskittyä paljon muihin asioihin ku sairasteluun :D

Mankoskin kipuasteikko 5-6

Ensinäkin sananen Mankoski kipuasteikosta että se on omasta mielestä siinä mielin hämärä että kohdassa 6. lukee :Kipua ei voi jättää huomiotta hetkeksikkään. Töihin meno yms onnistuu. Vahvemmat kipulääkkeet tehoavat 3-4h. Mutta missään ohjeistuksessa ei kerrota mitä näillä vahvemmilla kipulääkkeillä tarkoitetaan ja mitä kohdan 5. Miedot kipulääkkeet tarkoittavat. Näin maalaistollona sanoisin että aika hankalaa lähteä määrittelemään kun toisille miedot ovat 200mg-400mg ja minulle nuo miedot on yksi 600mg:nen voisin jopa luokitella kaksi 600mg:n buranaa miedoksi, sillä monesti ne eivät edes vie kipuani pois kunnolla vaan turruttaa hiukan ja pahimmat vihlaisut voivat silti tulla läpi.. Joten tämä on hankalaa.. pitäisi muistaa kysyä lääkäriltäni jotta kipupäiväkirjan täyttäminen olisi selkeämpää..

Toiseksi en ymmärrä mikä on saanut viime aikoina kivun lisääntymään näissä määrin?? olen vasta toisen mercilon levyn loppu puolella eli vielä lääke päiviä olisi noin 23 ei tässä vaiheessa yleensä ole ollut näin montaa päivää näin kovia kipuja.. Onko kevään 2009 laparoskopian apu hävinnyt? Mitä nyt? On todella hankalaa kun pieni kävelykin ja VIIME PÄIVINÄ HENGITTÄMINENKIN tuottaa vihlontaa alavatsaan sisuskalujen liikkuessa :( mitä on tapahtunut nyt :( en pidä tästä.. Onneksi tuo liikkumenen ei aivan koko ajan tuota vihlontaa mutta uskomattoman usein päivän aikana.. En uskalla juurikaan haaveillakkaan lenkkeilystä :( kunhan pakkaset taas menevät ohi niin pakko kokeilla mitä tapahtuu jos lähden kunnolla lenkille..
Kivuista tuli myös vielä mieleen että on alkanut enemmän myös säteilemään tuonne vasempaan jalkaan ihan selvästi sekä oikeaan käteen..tätä vielä epäilen voiko se olla endoa, mutta se on niin samanlaista kipua ku vasemmassa jalassa :( eikai vaan jotain hermoja siellä ole puristuksissa :(

Kolmanneksi flunssa kiusaa edelleen, eli menee taas oikein loistavasti :D pitää kuulostella joutuuko huomenna käymään päivystyksessä vähän meinaisi olla alkavaa keuhkoputken tulehdusta luulisin..

Onneksi tyttöjen kanssa oli aivan mahtavaa viettää iltaa, olivat ylläriksi järjestäneet keilauksen. Ilta oli sangen hauska, kiitos tyttärille.

Koiran pennulle täällä jo yritän miettiä nimeä, ehkä nyt löytyisi se oikea pentu niin pääsisin sitä hyysäilemään ja unohtamaan koko endon sekä lapsettomuuden. Vois keskittyy oikean kumppanin löytämiseen. TOISAALTA miten unohdat ku nämä helvetilliset kivut muistuttaa koko ajan :(
Eikös se muuten ole tutkittua että lemmikki vähentää kipua, stressiä ja vaikka mitä..toivotaan siis myös sellaista apua koirasta =)

Flunssaa ja vanhenemista

Huoh.. toinen päivä kunnon flunssan kourissa..kaikki tyypilliset kiroukset lankeavat päälle, päänsärky, kuume, nuha, kurkun käheys, väsymys..ihan kaikki. Huomenna pitäisi jaksaa juhlia omaa vanhenemistani hiukan etukäteen sillä vanha poppoo ei ole oikeana päivänä kasassa ja eihän se tarkka päivä vaan se seura on se tärkein asia.
Toisaalta kuka hiivatti haluaa juhlia vanhenemista? ruumiin lahoamisasteen pahenemista?? En pidä tästä lainkaan. En halua lahoa enempää :D
Täytän 21 vuotta ja tunnen olevani vanha rupsahtanut akka. Myös 8kk sinkku elämä tuntuu naurettavalta tässä iässä, mutta toisaalta nykyään tuntuu että vakiinnutaan vasta 24-27 vuotiaana mutta mutta.. eiii. Tunnen itseni todella vanhaksi ja että nyt tuo sinkku pelleily sais loppua. Mutta kyllä taas mutta :D missio se oikea ei etene ei sitten yhtään.

Ei siinä tekee tiukkaa tässä flunssassa selvitä huomisesta. Ensin kiiruhtaa aamulla aikaisten kauppaan hakemaan leipomistarvikkeita, leipoa, hoitaa paperiasioita, kiiruhtaa työhaastatteluun, siivota leipomisjäljet, laittaa itseni kuntoon yms yms.. ja vielä ilta sitten pelata pöytäkiekkoa, katsoa leffaa ja jotain taidan nukahtaa kakun syönnin jälkeen :D

Koiran hankinta haaveet sentään etenevät, parin viikon päästä pitäisi päästä katsomaan eräitä pentuja, tosin ei se vielä takaa että sieltä löytyy se minulle sopiva pentu, mutta toivo elää =)

Nyt kipulääkepurkin kautta nukkumaan muutamiksi tunneiksi.

Kivuttomia öitä kaikille =)

Juu..EI!

Hyi hyi oli pakko eilen nakata se kirja nurkkaan (tai siis en nakannu kirjaston kirjaa vaan piilotin sen nätisti pois katseiltani). Tuli siitä niin ahdistava olo, liikaa ajatuksia ja tunteita joita en kykene käymään läpi, O-ou? Suorastaan vaivuin masennukseen.. Sen jälkeen join kamomilla teetä ja luin 160 merkkiä rakkaudesta -kirjaa ja heti tuli parempi olo. Tajusin mitä "tarvitsen" ja kaikki on "hyvin". Tarvitsen vain rakkautta, jonkun jota saan rakastaa ja joku joka rakastaa takaisin, en muuta. Minulle elämässä tärkeintä aina on ollut rakkaus ja vapaus. Raha ja kaikki muu on mitätöntä näihin verrattuna. Kirjassa oli pieniä luritelmia rakkaudesta ja sisälläni tuntui kevät, malttamattomuus että pääsee pihalle etsimään sitä oikeaa rakkautta :DD

On tietenkin tosi että kai ne tunteet ja ajatukset pitäisi käydä läpi, mutta se on pelottavaa, entäs jos tieto lisää tuskaa ja masennun oikeasti??

Äh siksipäs päätän keskittyä positiivisiin ajatuksiin kuten rakkauden etsimiseen ja kevään tuloon ja maailman kauneuteen sekä elämän monimutkaisuuden mielenkiintoisuuteen :DD

Suomeksi tämä kaikki taitaa tarkoittaa sekosin.. ;D

Nyt lähden parantelemaan flunssaani joka tuntuu iskevän järkyttävällä tuhovimmalla aivoihini, eli leffan tollotusta ja nukkumista tiedossa, ennen illan teoriatunnille menoa..

Ihanaa tiistai päivää kaikille muille sekoaville :D

Tuskastuttavaa kipua ja kirja kommentteja

Elikkäs lämpö nousussa vaikka buranaa olen vetänyt taas kuin pieni poni selän ja pään säryn vuoksi :( Särki viime yönäkin niin että ei ihan järki riittänyt ja uni oli katkonaista.. sama helvetin kipu jatkui vielä aamullakin ja riemulla ei sitten ollutkaan rajaa ajotunnilla -.-

Lainasin tänään kirjastosta Anna-Kaisa Hakkaraisen kirjan - Ihmeet tapahtuvat muille: lapsettomuuspäiväkirja, ja olen sitä tässä illan päälle lukenut jo sivulle 42. Voin todeta että minulle joka sairastaa lapsettomuutta aiheuttavaa endoa tämä nostattaa suuria tunteita ja ajatuksia pintaan. Sivun 28 kohdalla taisin jo juosta koneelle ja nettiin katsastelemaan eri klinikoiden nettisivuja joista löytyisi tietoja hoidoista :D. Tämä kirja nostattaa oikeasti pintaan pelkoa johon taitaa olla aihettakin.. monia ajatuksia joita en tiedä haluanko edes käydä niitä läpi. En osaa päättää vielä tässä vaiheessa onko kirjan lukeminen hyvä vai huono idea. Mutta siltikin odotan innolla pääseväni loppuun ja saavani tietää miten käy. Mitä tämä kirjoittaja ajattelee, miten hän selviää kaikesta. Eli vaikka kirja nostattaisi pintaan tunteita ja ajatuksia joita en halua käydä läpi, ei minulla ole enään päätäntävaltaa asissa, minun Täytyy tietää miten kirja loppuu..

Ehkä kirjan lukeminen ei ole parasta silloin ku itseä riipii nämä kivut..

Pakko mennä jatkamaan lukemista että maltan joskus alkaa nukkumaankin, ja unta sitä kivusta kouristeleva kroppani kaipaa.. kipulääkettä ja unta..

Kivuttomia öitä kaikille! :)

Kaipaan, etsin ja kokeilen, mutten löydä sitä..

En löydä sitä mitä meillä olikaan.. Kukaan muu ei saa sisälleni sitä hyvää oloa. Toisten kosketus tuntuu tyhjältä. Tuntuu niin lohduttomalta että sen minkä sinä sait aikaan pelkällä hymylläsi, kosketuksella tai keskittymällä siihen tyhmään peliisi niin totisena poikana, toiset eivät saa sitä aikaan mitenkään. Kuinka nautinkaan katsoa kun touhusit esimerkiksi ruuan laiton parissa (teit maittavia ruokia nami), oloni oli kotoisa ja rentoutunut. Kuinka kaipaan niitä hetkiä. Sinä toit lämmön kylmettyneeseen ja hauraaseen sydämeen sekä valon varjojen synkistämään elämääni. Mutta veit kaiken sen myös pois. Kaipaan, etsin ja kokeilen, mutten löydä sitä mitä meillä oli, kenenkään muun kanssa :(. Enkä tiedä mihin minun pitää nyt mennä.. Mitä järkeä elämässä enään on ilman rakkautta..

Tämmöstä krapula mietettä :D Että sinne loppu sekin vuoden juomatauko 2kk taisin melkeinpä olla.. nääh. Nyt voin olla vaikka taas sen 2kk ilman :D

Minä olen laho.

On aika hauskaa kun mielipide saattaa vaihtua joka päivä. Siis tässä vauva asiassa. Se juontaa aikaan ennen endometrioosin toteamista. Silloin olin nuori ja täysillä nuoruuttani elävä (EI SILLÄ ETTEN OLISI NUORI NYT ;D ) tyttö joka ei halunnut lapsia. Mielessäni oli vauhdikas ja vapaa elämä juurikin baari alalla työskennelle ja taidetta luoden. En tainnut edes 18 vuotiaanakaan vielä ajatella avioliittoa elämäni polun etapeiksi. Olen aina rakastanut vapautta ja erittäin sitoutumis kammoinen.
Suoraan sanottuna tieto endometrioosin mahdollisuudesta sai minut ensin onnelliseksi muistan sen selvästi kun kävelin sairaalasta ulos ja oli kesä tai loppu syksy ja hymyilin tyytyväisenä että nyt minun ei tarvitse mahdolliselle kumppanilleni koskaan sano etten halua lapsia vaan että en saa niitä.. Tuo ajatusmalli muuttui ehdin vähän vanheta ja sitten leikkaus todisti sairausepäilyt, aloin miettiä että lapsettomuus ei ole enään oma päätökseni vaan pakko. Aloin miettiä että jos en tee lapsia nuorena minulla ei ole enään vanhempana mahdollisuutta muuttaa mieltäni ja voin katua nuoruuden päätöksiä.. Lapsen saanti ajatuksiani muokkasi myös silloinen kumppanini rakas exäni. Hän halusi lapsia toki ei juuri silloin.. Ja lopulta tulin tähän pisteeseen jossa haluan lapsen. Mutta vieläkin jos ajattelen että olisin huomenna raskaana iskee paniikki se on lopullista, olen 18 vuotta sidottu kokonaan ja loppu elämäni, tulee vanha olo ja vaikka mitä :D Aika käsittämätöntä.. mutta uskon silti että kun sitten olisin raskaana nuo ajatukset laantuisivat ja olisin onnellinen tapahtumisesta..
Olen kyllä edelleen sitä mieltä että tämä on hyvin epäreilu sairaus ja vielä näin nuorena. Liian nuorena joutuu miettimään perheen perustamista.. omasta mielestäni minun pitäisi vielä elää huoletonta elämää vain laskuista ja itsestäni huolehtien. Toisaalta Suomessa kyllä nuoret elää ihan liian huolettomasti ihan liian vanhoiksi.. Mutta tämä on muuttanut minua paljon. Luulen että olen sujut sairauden kanssa ja uskottelen asiaa itselleni, mutta en. Joka päivä se on mielessä joko muuten tai kivun takia. Joka päivä mietin kuinka väärin on että minulle asetetaan aikaraja päättää asioista ja tulee paineita päättää oikein.
Olen väsynyt kipuun, väsynyt aikarajaan joka päälleni on langetettu.
Olen myös miettinyt että taas olisi uuden kumppanin aika. Missä vaiheessa kerron sairaudestani? Liian aikaisin olisi outoa ja liian myöhään väärin toista kohtaa. Olenhan minä laho ihminen. Kuka mies haluaa viettää loppu elämän lahon naisen kanssa joka ei välttämättä anna tälle elämän suurinta lahjaa eli jälkikasvua.. Pidän itseäni huonona. En kenenkään arvoisena. En edes jonku juopon joka makaa katuojassa.. MINÄ OLEN LAHO.
Ah kiva tänään on tämmöinen päivä.. Johtuu varmaan aamu jäykkyydestä se on taas omaa luokkaansa.. Pakko löytää joku Jooga kurssi ehkä siitä olisi apua tässä hiivatin lahon ruumiin liikuttamisessa..

Parempi päättää tähän tämä angsti teksti.. Ulkona on kaunis pakkas ilma ja aurinko paistaa kevään merkkiä enteille, sieltä se taas tulee..

Parempaa päivää muille :D

Ei oikeasti mitään asiaa :DD

No nyt on varattu soittoaika lääkärille tuon uusinnasta muutettuna palautuneen kipulääke reseptin takia, mutta myös koska lanne on jäykkä ja mitä kaikkea olenkaan luetellut tässä viime aikoina :D Kai pitäis kertoa mahdollisista raskautumis toiveista ja kysyä että olisko aika varata aika vastaanotolle ja käydä läpi miten lääkkeiden kanssa sitten menetellään jne.. eikait se elämä muutu jos sitä ite ei muuta.

Lämpöily jatkunut joten tänään sitten tein tulisen makkarakeiton että lähtis kuumeet pois :D oli kyllä tulista kun ei meinannut nielemään kyetä mutta olihan se omalla tavalla hyvääkin..

Mutta nyt taidan mennä päiväunille koska ei tule taas tolkkua kun toinen silmä kerrallaan jaksaa olla auki :D

Matalapainetta aivoissani

Aluksi edellisen kirjoituksen kommentointia eli Toimi hyvin.. muut ympärillä veti makkaraa kaikilla mausteilla ja kyllähän se tuoksui hyvälle MUTTA eipä tehnyt mennä ostamaan kun massu oli täynä puuroa =)

Sitten viikonloppuu..olen niin pettynyt kaikkeen. Luulin että kaikki paska jäi vanhaan vuoteen, mutta ei törmäsin valheteluun. Kiva ja vieläpä oikein läheinen ihminen on valehdellut minulle vaikka olin asiasta häneltä suoraan kysynyt, en jaksa ymmärtää. Tämä sama ihminen on myös muuta paskaa kehitellyt varalleni muutamien viime vuosien aikana ja myös tämä valehtelu ei ollut ensimmäinen kerta..mitä teen perheenjäsenellä joka ei ajattele minua vaan itseään. Olen aina ajatellut häntä ja tahtonut suojella kuten rooliini kuuluukin, mutta tämä on palkkani kaikeasta.. Olin aikaisemmin varmaan puolisen vuotta puhumatta hänelle ehkä enemmänkin, mutta päätin lopettaa moisen sillä se kulutti myös minun energiaani ja toi negatiivisuutta elämääni. Mutta nyt olen sitä mieltä että olisi kannattanut jatkaa. Ehkä olisi helpompi vain irroittaa hänet elämästäni kokonaan, mikä ei ole helppo, siksi että kaikesta huolimatta rakastan häntä, onhan hän perheeni jäsen, mutta en voi pitää lähelläni ihmistä joka satuttaa minua.
Mutta tämä ei ollut ainut ihminen joka on valehdellut minulle tai pikemminkin tämä toinen johti minua harhaan ja ei kertonut kaikkea. Mikä ärsyttää sillä näen että tässä henkilössä on jossain sisällä todella mukava ihminen josta näkyy hetkittäin palasia, mutta liikaa on tapahtunut ja hän jätti tietoisesti kertomatta myös minulle asian joka TODELLAKIN minun olisi syytä ollut tietää. Onneksi mitään ei tapahtunut, en ihastunut vielä tai mitään.. mutta harmittaa kun näin sen mielenkiintoisen ihmisen niiden muurien takaa ja kiinnostuin :D Mutta kaveri voin olla tälle ihmiselle jollain tasolla, en koskaan ikinä mitään muuta.

Mutta viikonlopun yössä tapasin (pikemminkin näin) ihmisen joka on pyörinyt mielessäi silloin tällöin vaikka en ole häntä nähnyt aikoihin, mutta päätin olla pohtimatta ihmistä, sillä näin ruma ei koskaan saa huomiota hänen kaltaisiltaan. Toisaalta sain yllättyä aamuyöstä.. pienen pieni yhteydenotto tavallaan joka ainakin kertoi sen että en minä kai näkymätön sentään ole :DD jännä nähdä jääkö se tuohon pienen pieneen ilmoitukseen että minut on huomattu vai mitä tapahtuu.. tulevaisuus näyttää..
Tuo tapahtuma pelasti viikonloppuni, mutta silti kaikki muu pettymys ja sen aiheuttama matalapaine päässäni aiheutti syömiskohtauksen, sen jälkeen (siis olisitte nähneet sen määrän mitä ahdoin sisääni) yritin oksentaa (mikä olisi pitänyt olla helppoa sillä läppä on löysä) mutta EI :D sain sitten kärsiä huonoo oloani :D mitäpä menee "parantamaan" henkistä paskaa oloa herkuilla Opimme että siitä tulee fyysinen paska olo :DD

Missio SE Oikea ei ole siis edennyt korkeintaan otettu takapakkia, tai kai sitä voi jokseenkin edistymiseksikkin sanoa jos harvat ehdokkaat harvenee entisestään :DD Niitä mahtaa olla nyt pyöreä 0:lla :D kiva..

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja kivuttomia päiviä endottarille Ü